Vähentäjistä Lopettajiin

Raittius AA:lla tai ilman AA:ta, kuka onnistuu milläkin. Tavoite on kai tärkein, eli juuri se raittius. Ja niitä fiksuja ja vähemmän fiksuja varmasti löytyy AA:n sisältä kuin ulkopuoleltakin ihan tasaisesti. :wink:
Poimin aamulla paikallislehdestä muuten AA:n auttavan puhelimen nron kännykkääni. Olen ymmärtänyt että siihen voi soittaa kun tuntuu ettei pärjää yksin. Kertokaa kokemuksia ja haluaisin tietää minkälaista apua sitä kautta voi saada.
Olo on kovin saamaton ja aloitekyvytön, kaikki tekeminen on niin tahmeaa. Täytyy vaan silti yrittää jotain puuhailla pikkuhiljaa, asia kerrallaan.
Ensi viikko on täynnä haasteita, sosiaalisia tilanteita toisensa perään joihin saumattomasti on kuulunut alkoholi. Täytyisi varmaan tehdä jonkinlainen “taistelustrategia” :confused:

AA:n auttava puhelin on vapaaehtoistyönä toteutettu tukipalvelu. Yleensä puhelin vastaa AA kokousten aikaan, eli 19-20. Ainakin sieltä saa asiatietoa AA:sta ja muista auttavista palveluista. Puhelinpalvelu ei ilmeisestikään ole kovin kiireinen, eli sinällään sinne lienee ihan rauhaisaa soittaa. Toisessa päässä on ihan tavallinen ihminen, joten tuskin mitään ihmeellisiä tarvitsee pohtia. Moni on auttavan puhelinmen kautta löytänyt itselleen AA:laisen tukihenkilön, jonka kanssa on sitten paremmin voitu perehtyä asioihin.

Siellä päivystin itsekin joskus viime vuosituhannella, ja silloin se kyllä toimi ihan näin niinkuin googlella löysin:

-Valtakunnallinen AA:n Auttava puhelin
09 750 200 klo 9-21
Apua alkoholiongelmiin. Voit soittaa nimettömänä.

Uskoisin, että niin se toimii yhä. Jotkut soittivat kysyäkseen kokouksista, jotkut halusivat puhua niin, että joku kuulee, jotkut halusivat vain kuulla ihmisen äänen. Kaikille soittajille oli tarjota jotain :slight_smile:

areena.yle.fi/haku/102/uusimmat/media/video

Tuossakin jutussa näkökulmaa raittiuteen.
Ei mitään uutta auringonalle vaan mututuntumaa vahvistavaa oli juttu.
Alkoholismin ympärillä häärää monenlaista porukkata jotka julistaa omaa totuuttaan.
Kuitenkin kuten olette huomanneet on olemassa lukuisia eri teitä miten alkoholiongelmaiset elämässään menettelevät.

Jälkiviisaana nykytiedoilla nyt kun olen toipunut niistä haavoista joita (ei AA) AA-ssa käyvät alkoholiongelmaisen hyväksikäyttäjät aiheuttivat suosittelisin avun hakemista valvotummasta yhteisöstä.

Terveisin Kanttoona :slight_smile:

Kanttoona, linkki ei näytä vievän perille, voisitko tsekata? :slight_smile:

Jokaisessa tavassa selviytyä juomisesta raittiteen on varmasti omat kiemuransa. Esim. kun olen joskus kehunut minnesota-hoitoa täällä, olen saanut melkoisen “palautuksen maan pinnalle” eräältäkin ilmeisesti täältä kadonneelta henkilöltä, koska sehän on hirveän kallista ja “bisnestä”. Sitä ei tietenkään huomioida, että yhteiskunta ei tuota toimintaa tue mitenkään, vaikka hoidon tulokset kestävät vertailun “jos joisit vähän vähemmän -hoitojen” kanssa takuuvarmasti :smiley:

No se siitä. Ymmärsin tekstistäsi, että olet kohdannut AA:ssa epämääräistä porukkaa, mutta AA:ta vastaan sinänsä sinulla ei ole antipatioita. Itselleni ovat jääneet kamalat kokemukset a-klinikasta, koska lopettivat hoitoni kirjeitse, kun olin kaikkein syvimmässä jamassa. Kuitenkin sekin hoito on parempi kuin ei mitään, vaikken addiktille antaisi itse hoidon aikana sitä mistä yritetään päästä eroon.

Linkki kaipaisi hieman lisävalasitusta. Siitä avautuu vain päävalikko.

Kanttonalla tuntuu olevan enemmänkin kehnoja kokemuksia “kansanparantajista”. Sinällään ihan hyvä, että AA-kriittisyys johtuu omasta kokemuksesta, eikä pelkästä ennakkoluulosta.

Omalla palstallani joskus aikanaan hieman avauduin siitä, miten itse puolestani suhtaudun julkisiin palveluihin - onhan se maksettu rakkauskin ammattilaisten työtä. Ikävä kyllä tänä päivänä julkinen palvelutarjonta koko terveydenhoitosektorilla elää tietynlaista kustannuskriisiä. Vanhaa kunnon kunnanlääkäriajattelua tuskin on enää missään olemassa. Tätä myötä kansa jakautuu julkisten palvelujen käyttäjiin ja yksityisten palvelujen käyttäjiin. Julkisten palvelujen puolella seuraus ja lopputulos on hieman ikävä.

Omassa AA-ryhmässäni on useita päihdealan koulutuksen saaneita - sinällään ihan mielenkiintoinen ilmiö. Kokemusammattilaisuuden alueella siis myös vähitellen aletaan arvostaa muodollista koulutusta vapaaehtoistyöhön. Olen toki Kanttoonan tavoin havaiinnut AA:n parissa myös ihmisiä, jotka ovat enemmän innostuneita, kuin osaavia. Tässä suhteessa tietty kriittysyys on tervettä.

Isoin ero kuitenkin on avun saatavuudessa. AA on tarjolla tänä iltana kello 19:00 - lähes kaikkialla maailmassa. Ajan päihdekuntoutukseen julkisella sektorilla saa kolmen kuukauden päähän ja vain kotikunnassaan 8jos sekään suostuu maksajaksi). Kolme keskustelukertaa sosiaalityöntekijän kanssa ja antabus-resepti ei ainakaan minun kohdallani olisi ollut riittävä apu.

Oli männäviikon Akuutissa joku väitelly tohtoriks.
Siinä kertoili alkoholismista toipuneista.

Hei, täällä ollaan jälleen. Olen ollut pari päivää poissa läppärin ulottuvilta ja oli antoisaa lukea taas viestejä joita oli tullut aloittamaani ketjuun.
Nyt on 7. raitis pvä menossa ja olo on oikeastaan melko rauhallinen. Olen miettinyt että jos alkaa tuntua siltä että en selviä yksin, soitan sitten AA:n auttavan puhelimeen ja jatko katsotaan sen jälkeen. Helpottaa jo tieto siitä että apua on mahdollisesti tiukan paikan tullen saatavilla.
Edes miehelleni enkä kenellekkään muullekkaan ole sen enempää tilannetta selitellyt toistaiseksi, se riittäköön että tänään tai juuri nyt en juo. Tällä hetkellä riittää kun yritän selvittää asioita oman pääni sisällä.
Omien tuntemuksien kirjoittaminen paperille on auttanut valtavasti näiden ensimmäisten päivien aikana. Samoin se että keksin jotain mielekästä tekemistä itselleni, olkoon se sitten puutarhassa möyrimistä, lukemista, siivousta, ihan mitä tahansa millä ajatukset on poissa juomisesta. Välillä vaan makaan ja ajattelen asioita ja yritän saada sen langan päästä kiinni joka johdattaa pois tästä kurimuksesta.

areena.yle.fi/video/953160

Huomenta vaan Pettuleipä :slight_smile:
Tuossa uusiksi se linkki Akuuttiohjelmasta, jos se vähäsen valottais mahiksia.

Kiitos Kanttoona!

Heippa,

Asia taitaa mennä niin, että mitä kauemmin on juonut, sitä suurempi on ulkopuolisen avun tarve. Tai jos kannustuta ei löydy omasta perhe/tuttavapiiristä, on ulkopuolisen tuen tarve jälleen suurempi.Jos siis koko ystäväpiiri juo, oma puoliso mukaanlukien, luulen että AA on ihan MUST! Sieltä löytyy tukea ja selvää seuraa.

Mutta vastaus kysymykseesi: Olen PYSYNYT raittiina ns. omavoimaisesti, mutta alkuvaiheessa testasin kyllä A-klinikat, AA:n ja kuin paljon alkoholismia käsittelevää kirjallisuutta. Onnekseni saan kuitenkin tukea kotoa. ystäväpiirisänikin on muutama absolutisti tai juomisen lopettanut alkoholisti. Olen juonut nuoresta tytöstä lähtien ongelmaisesti/muisti pois-meiningillä, mutta meno paheni vasta muutaman viime vuoden aikana, eli viikonloput alkoivat venyä juomaputkiksi. Ehdin juoda siis noin kymmenisen vuotta… Nyt olen ollut raittiina vuoden.

–lisäisin vielä, että olin tämän sivuston suurkuluttaja koko viime vuoden loppupuoliskon. Tästä oli suuri apu. Ajatuksia on hyvä, oikeastaan lähes välttämätöntä, vaihtaa kaltaistensa kanssa.

Se taitaa olla joka asiassa ettei sitä yhtä ja ainutta oikeaa ole, vaan on kuljettava jotain tietä ja katsottava mitä pientareilla näkyy kylteistä välittämättä.
Monen polun alussa viitta kertoo mihin tie johtaa, valitettavasti ihmiset kääntelee kylttejä ja alun määränpää onkin umpikuja jos sokeasti uskot alkuasetelmaan.

Terveisin Kanthoona

Kaksi viikkoa raittiutta tänään täynnä! :smiley: :smiley: :smiley: Ollut “pelottavan” helppoa. Tänään en ota ajatuksella etenen edelleen, päivä ja tarvittaessa hetki kerrallaan. Aamut aivan mahtavia kun herää ilman krapulaa ja väsymystä sekä itseinhoa. Vaaran paikkojakin männä viikolla oli monasti, mutta hyvin selvisin. Luulenpa että tästä on hyvä jatkaa, nöyrin mielin eteenpäin!

Kaksi raitista viikkoa on hyvä alku. Pahin fyysinen alkoholinhimo on takanapäin ja tästä eteenpäin saa olla tarkkana oman mielen kanssa. Kun aamuisin muistaa mutustella, miltä tuntuu aamu ilman krapulaa, niin samalla se on hyvä hetki miettiä viettäisikö taas yhden raittiin päivän enemmän. Illalla, kun menee peiton alle voi työntää päivän huolet ja murheet taka-alalle toteamalla, että saapahan ainakin huomiseen aamuun nousta kirkkaan pään kanssa. Päivän aikana se viinapiru saattaa vähän koitella. Muutama poikkipuolinen sana ja epäonnistumisen kokemus, niin se kuiskaa: “eikö mentäisi kaupan kautta?” Siihen on hyvä vastaus: “Mennään huomenna - mennään heti aamulla”. Nukutun yön päälle se viinapiru unohtaa koko asian.

Pettuleipä !

Sulla on loppuelämä aikaa asioiden selvittämiseen.
Nyt sisälläsi oleva juomisen pakkomielle " huilaa " hetken , Huilaa sinäkin :slight_smile:
Tuo sanomasi “pelottavan helppoa” on se tunne mikä kulkee mukana mielessä myös mulla.
Kysyn jotain ton suuntaista iteltäni elämän laitapuolen kulkioita tavatessa. Miks joisin kun näin on hyvä.
En voi kuin ihmetellä Miks ? se juomisen pakkomielle jonka kanssa oli pakko juoda antautui juomattomuuteen.
Juopon kohtalo vaihtuikin normisonnin ( :laughing: ) elämään.

Kaks viikko on hyvä alku elämälle :smiley:

Suosittelen AA:ta. Liityin itse joku aika sitten samantapaisten ongelmien johdosta kuin sinulla. Olen jonkun verran vanhempi. En vaan päässyt eroon alkoholista, lähinnä viiniä. AA:ryhmistä saan paljon tukea vertaisilta, miehiltä ja naisilta. Vaikka kohtalot ovat erilaisia, sairaus on sama ikään, asemaan, sukupuoleen katsomatta. Löysin hyvän tukihenkilön palvelevan puhelimen kautta, joka vei minut AA:n piiriin. Ennakkokäsitykseni oli aivan toista kuin todellisuus. Tähän mennessä olen tavannut vain todella fiksuja AA:laisia, joista useimmat käyvät kerran pari viikossa vaikka ovatkin olleet raittiina kymmeniä vuosia. Nyt käyn kolme kertaa viikossa ryhmässä. Ehkä voin vähentää pariin kertaan kun viinanhimo vähenee tai loppuu. Tosin viihdyni niissä hyvin. Vielä on Alko kierrettävä kaukaa, jotta ei tule poikettua. Kun tuntuu, että jalat vaan sinne väkisin vie. Olen ateisti, enkä ole tuntenut mitään negatiivista, vaikka olenkin sen ääneen sanonut.

En koe olevani vielä “valmis” AA:han, en koe sitä kuitenkaan kokonaan pois suljettavaksi vaihtoehdoksi mikäli tilanteeni sitä jossain vaiheessa vaatii. Tämän alkutaipaleeni olen nyt pärjännyt toistaiseksi omillani ja läheisten tuella. Kuten aiemmin kirjoittelin tänne, minulla on “hätätilanteita” varten AA:n auttavan puhelimen numero ensimmäisenä kännykässäni, jo se että on joku taho johon voi ottaa tiukan paikan tullen yhteyttä helpottaa oloa.
Etenen päivä kerrallaan ja jokainen krapulaton aamu palkitsee minua siitä että olen onnistunut välttämään houkutukset. En ole välttänyt terasseja tai muita paikkoja missä juodaan enkä juovia ihmisiä tai tilanteita missä alkoholi kuuluu kuvioihin. Se ei yksinkertaisesti onnistu elämässäni. Asun käytännöllisesti katsoen aivan usean ravintolan ja Alkon naapurissa. Toistaiseksi se ei ole tuottanut ongelmaa, olen piipahtanut terassillakin ja syönyt jätskin tai juonut limun tai kahvin, ja poistunut paikalta lievästi sanoen “voittajafiiliksellä”.
Olen tehnyt selväksi itselleni että minun ei tarvitse juoda sen takia että muutkin juo ja se tekisi omasta ryyppäämisestäni jotenkin hyväksyttävämpää. Muut osaa ehkä juoda “normaalisti”, minä en. Ensimmäinen ja toinen lasi viiniä vielä saattaisi olla kivaa, sen jälkeen juomiseni muuttuu, humalahakuiseksi. Ja sen jälkeen olenkin taas samassa suossa kuin aina ennenkin. Siksi yritän nyt pysyä erossa siitä ensimmäisestä lasillisesta.
Nyt ulos ja nauttimaan auringosta ja kesästä selvinpäin!
Terveisin tällä hetkellä tasapainoinen ja onnellinen Pettuleipä. :sunglasses: :sunglasses: :sunglasses: