Vähentäjistä Lopettajiin

Niin kuin otsikko kertoo nyt on tultu lopulta tähän pisteeseen että kirjauduin tänne Lopettajiin tukea saadakseni. Juuri nyt en jaksa kauheasti taustoistani kirjoitella, sen verran kuitenkin että kohta 50-vee ja säännöllistä alkoholin käyttöä 14-vee alkaen, poislukien kaksi raskausaikaa. Jo vuosia yrittänyt vähentää, onnistumatta. Nyt tilanne ollut viime ajat se että viikossa täysin juomattomia päiviä kolme-neljä, joskus vähemmänkin ja nekin johtuneet krapulasta. Juomista en osaa lopettaa ennenkuin olen todella tukevassa humalassa, välillä kaatuilen ja siksi usein järkyttäviä mustelmia ympäri kehoa ym. haavereita. Menetän muistini nykyään melko säännöllisesti ja kärsin kamalia morkkiksia sekä fyysisiä krapuloita. Yhdellä juomakerralla saattaa muutamassa tunnissa kaatua kurkkuun 12-14 alkoholiannosta, lähinnä oluena ja viininä. Mutta jos em. juomia ei ole ja känni ei ole riittävä, kaikki kaapista löytyvä kelpaa. Vappuna join torstai-illasta sunnuntaihin aamun pikkutunneille. Aloitin tänään päiväkirjan kirjoittamisen näistä sekavista tuntemuksistani, toivottavasti saan jotain selvyyttä tähän sekaiseen päähän. Pelkään ihan valtavasti sitä ensimmäistä hetkeä kun taas mieli tekee tepposet hyvistä lopettamispäätöksistä huolimatta ja joku pääkopassa kuiskuttelee että voihan sitä nyt vähän valkoviiniä ottaa tai muutaman olusen. Kun voisikin ottaa vähän, mutta olen sen nyt tajunnut että minun kohdalla se ei enää onnistu. Ei ole onnistunut pitkään aikaan. Huh että olen väsynyt!

Tervetuloa joukkoon. . Alkoholi on siitä ikävä aine, että se vie vallan saadessan askelet kaljakauppaan. Ainoa tehokas tapa saada tuo aine kuriin on olla kokonaan juomatta. Muutama kuukausi ilman alkoholia ja voit ilman pakottavaa viinanhimoa tehdä aivan vapaasti valintasi uudesta raittiista päivästä vaikka joka aamu - ilman suurempia vaikeuksia. Mutta miten pysyä kuivana tuo muutama kuukausi? Ei ole välttämättä ihan helppoa. Joku onnistuu omin voiminkin, mutta kannattaa pitää mielessä myös se mahdollisuus, että tarvitsee apua raittiuden tueksi. Onnea ja menestystä.

Onnea matkaan! Tuo on tuttua, noin se meni minullakin - aina lähti muisti, aina olin kaatuillut tai mitä tahansa, ja oli ruhjeita ja vammoja ympäri kehoa. Sitten niissä krapuloissa tuntuu että pää konkreettisesti korventuu sisältä päin. Pahinta on, että siihen tottuu, adaptoituu. Muistikatkotkin voi selittää itselleen niin, että se vain kuuluu asiaan, kun on sen “radikaalin” elämänmuodon “valinnut”. Pää on täynnä mustaa unohdusta, muttei se enää edes aiheuta morkkista. Pahimmillaan se menee niin, että tajuaa, että jotain ikävää on tapahtunut, muttei muista mitä. Sitten vain korkkaa uuden pullon hermojaan lepuuttaakseen ja ajattelee, että jos jotain liian pahaa on tapahtunut, kyllä virkavalta siitä sitten ilmoittaa - ja että se on sitten sen ajan murhe. Pääasia että on juotavaa käden ulottuvilla juuri sinä hetkenä.

Se on musta polku. Toivotan vilpittömästi onnea Sinulle jo siitä, että olet päättänyt tehdä asialle jotain. Se polku johtaa aina vain syvemmälle.

Kiitän kannustuksestanne! Sitä juuri nyt tarvitaan, ja PALJON.
Kynnys lähteä hakemaan ulkopuolista apua on vähän korkealla. Johtuen varmaan osittain siitäkin että muutaman kerran olen lääkärissä ollessani yrittänyt asiasta puhua ja ohjeena on ollut kaikilta sama vanha virsi: "Juu, kyllä aivan liikaa juot. Yritäppä nyt reilusti vähentää. " Siihenpä se keskustelu sitten on jäänyt.
Kai sen nyt itsekkin tiedän että vähentää tai lopettaa pitää, enhän muuten ongelmaa olisi itse puheeksi ottanut. Lähinnä yritin saada jonkinlaista apua siihen lopettamiseen. Ihmisen täytyy ilmeisesti olla ulkoisesti todella ns. “juoneen näköinen” ennekuin otetaan vakavasti. Tai sitten esitin asiani liian ponnettomasti, koska koin sen esille ottamisen todella vaikeaksi.
AA:n koen jotenkin todella vieraaksi vaihtoehdoksi itselleni. Paljon olen asian tiimoilta lueskellut mutta joku vaan siinä ajatusmaailmassa tökkii…
Monesti olen myös ajautunut juomaan sosiaalisissa tilanteissa tavallaan miellyttääkseni muita, kuuluakseni porukkaan, välttyäkseni ihmettelyiltä jne. Siinä ajattelutavan muutoksessa on valtava haaste että opettelen sen, ettei minun tarvitse juoda enää. Päätös juomisestani on vain ja ainoastaan omani. Sosiaalinen elämäni tulee ihan varmasti radikaalisti muuttumaan mikäli onnistun raitistumispyrkimyksessäni, niin olennaisesti alkoholi on siihen kuulunut nuoruudesta saakka, ikävä kyllä.

En ole itsekään AA-ihmisiä, mutta se on kuitenkin sellainen paikka, jossa moni raitistuu ja saa muiden samanhenkisten ihmisten tukea. Ja tiedän myös sen, että yksin en ainakaan itse pystynyt raitistumaan, eikä pysty moni muukaan, sillä kyse ei raitistumisessa ole tahdonvoimasta vaan antautumisesta, jonka oivaltaminen saa lisäpotkua kohtalotovereilta. Alkoholistit ovat muuten usein harvinaisen fiksua porukkaa.

Siinä hoidossa jota minä saan on todettu, että alkoholin kanssa epäonnistuminen ei ole tuomittavaa, mutta se on, jos sairauteensa ei etsi apua.

Siinä hoidossa jota minä saan on todettu, että alkoholin kanssa epäonnistuminen ei ole tuomittavaa, mutta se on, jos sairauteensa ei etsi apua

Niinpä niin, olen etsinyt apua kyllä, sitä saamatta kuten edellä kerroin. Ehkä kokeilen A-klinikkaa ennen aa:ta

AA:n vierastaminen on hieman sama asia kuin, jos syöpää sairastava vierastaisi lääkäriin menoa. Tokihan sekin on mahdollista, ettet tarvitse vaivaasi kaikkein tehokkainta hoitoa - monelle riitä vähäismpikin tuki. Tärkeintä on joka tapauksessa pohtia sitä, että onko sinulla todellinen halu lopettaa kokonaan. Jos lopettamishalu on tarpeeksi vahva, niin apua kyllä löytyy. Täytyy vain muistaa, että alkoholinkäytön lopettaminen on alkuun varsin kokonaisvaltainen ponnistus. Itselläni se on ollut jo vuoden verran kaikkia muita asioita tärkeämmällä sijalla. Lauantaina vietin vuosijuhlaa AA:ssa. Ryhmätoverit kiittelivät minua erityisesti siitä, että olen kyselemättä ja vastaanhangoittelematta niellyt kaikki ehdotetut lääkkeet. Mikäpä mina olen ollut neuvomaan raitistumisessa ihmisiä, joilla monella on asiasta yhtä pitkä kokemus, kuin minulla juomisesta.

Mainiosti sanottu. Tuon voi liittää juuri siihen asioiden tolan tunnustamiseen ja terveeseen nöyrtymiseen, joka saa tuloksellisen toipumisen aikaan. Minulla meni melko pitkään ennen kuin tajusin että en tiedä asioista mitään, mutta siitä se lähti rullaamaan. Vaikka onkin vasta vajaa vuosi raittiutta takana, olen silti oppinut paljon itsestäni ja sairaudestani tänä aikana.

Riippuu vähän henkilöstä. Minun mielestäni se on sama asia kuin jos ateisti vierastaisi kirkkoon menoa. Minäkin vierastan AA:ta, enkä vähiten sen vuoksi, että se on alkujaan amerikkalainen järjestö. Amerikkalaiset jutut kun eivät ikinä ole oikein älyllisyydellään päätä huimanneet. Kai sieltä sitten saa hyvän omatunnon (vrt. uskoontulo) ja pystyy sen avulla aloittamaan uuden elämän.

Mutta ei minulla ole haluja tuosta asiasta taittaa peistä. Tulipahan vaan mieleen.

Minä jouduin AA:han. Hoidossa ollessani palavereihin oli pakko mennä tai joutui pois hoitopaikasta.
Alussa AA tökki oikein perusteellisesti. Ei ollut “minun juttuni.” Onneksi maltoin olla hoitomestassa niin kauan, että aloin ymmärtää, mistä AA:ssa on kysymys. Se pelasti henkeni ja sain ikäänkuin yhden ylimääräisen mahdollisuuden.

Nykyään käyn harvoin palavereissa, koska viina ei enää polttele mielessä. Kiitos AA-ohjelman, jonka avulla opin uuden ajattelutavan. Se ei ole sidoksissa uskontoon, jos joku sitä pelkää. Amerikassa perustettu järjestö ja Amerikan englanti kirjallisuuden kielenä. Käsitteet eivät ole aivan yhteneväisiä meidän kulttuurimme ja kielenkäyttömme kanssa. Meillä hengellisyys ymmärretään välittömästi liittyväksi uskontoon, uskoon tuloon. “Spiritual” ei tarkoita uskonnollisuutta siinä mielessä kuin suomalainen tapaa ymmärtää. Hengellisyys ei ole uskonnollisuuden synonyymi AA:ssa. Tuon oivallettueni pääsin eroon jumala-ongelmastani ja sain raittiuden, koska en enää käyttänyt jumala-sanaa keppihevosena torjuakseni AA:n vertaistuen. Minulla ei koskaan ole ollut mitään jumalaongelmia. Alkoholiongelma on ollut, mutta se pysyy poissa, kurissa niin kauan kuin minkään tekosyyn varjolla en ala juomaan selvään päähän.
Uskoviakin AA:ssa on. Niin on muuten sen ulkopuolellakin, jopa niinkin kierossa systeemissä kuin politiikassa. :wink:

Onko täällä ketään joka sitten voisi kertoa selvinneensä raittiiseen elämään ilman ulkopuolista apua, vai olenko heti kättelyssä tuomittu epäonnistumaan mikäli yritän yksin?
Enkä missään tapauksessa nyt halua kyseenalaistaa AA:n tai minkään muunkaan tahon toimintaa.
Koitan vain löytää sen langan pään mistä aloitan, kaikki vaan tuntuu nyt niin sekavalta ja raskaalta. :unamused:

Sinun juomisesi on kehittynyt aika pahaksi. Putkeen juominen, säännölliset muistikatkot, suuret määrät, pyrkimys kohti tukevaa humalaa - sen kanssa ei ole leikkimistä. Minä join itse ihan samalla tavalla. Kaduttaa että sanoin AA:sta mitään. Kaikki keinot kannattaa käyttää. Jotain Sinun on tehtävä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksin sinä lopulta olet oman itsesi kanssa. Yksin Sinä raitistut, ja yksin Sinä pidät sen raittiuden. Ei muiden apuun kannata liikaa luottaa. Ajatuksia ja suuntaviivoja saa täältä ja muualta, missä on kohtalotovereita - jokaisella on omat näkemyksensä - mutta tässä kohtaa tarvitset kaiken oman henkilökohtaisen voimasi mitä Sinulla on. Muut voivat auttaa, mutta se raittius on kunkin itse luotava.

Olen itse kymmenisen vuotta nuorempi enkä tahdo vanhempaani sinänsä erityisesti opastaa. Olen vain kulkenut tuota tietä pitkin itsekin, ja kuljen tavallaan yhä, ehkä lopun elämääni.

Voimia ja rohkeutta!

Eipä taida olla. Sen sijaan on monia, joille avun hakeminen on ollut aluksi hyvin korkea kynnys. Jos alkoholiaddiktiosta selvittäisiin omin voimin, ei ongelma olisikaan niin paha kuin se on. Pistettäisiin vain korkki kiinni ja se olisi siinä.
Omavoimaisuus onkin ehkä suurin este raitistumiselle. Ainakin minulla se oli. Piti juoda itsensä totaalisen huonoon kuntoon ennen kuin “tukka taipui…”
Meillä alkoholisteilla on jossakin vaiheessa melko kummallinen ajatuksen kulku; halutaan raittiutta sillä edellytyksellä, että voitaisiin kuitenkin juoda hallitusti. Vain alkoholisti kykenee kehittämään tuollaisen ajatusmallin ja jopa itse uskomaan siihen. :wink: Mutta mie lähden töihin nyt…sen mahdollistaa vain raittiina oleminen.

Alkoholistin raitistuminen on pieni ihme. Sitä ei aivan voi verrata olypialaisten voittamiseen, mutta suomenmestaruus on suurin piirtein yhtä harvinainen asia. Suomessa on noin puoli miljoonaa ihmistä, joiden tulisi lopettaa alkoholinkäyttö kokonaan. Heistä noin 6000 kuolee vuosittain juomiseen ja sen seurauksiin. Aivan arvauksena voisi sanoa, että 600 alkoholistia raitistuu vuosittain. Useimmissa syöpäsairauksissa hoitoennuste on parempi.

Kysymys on vähän samankaltainen, kuin: “Voiko suomenmestaruuden voittaa ilman hyvää valmentajaa.” Tottakai voi ja varmaan on joku voittanutkin.

Täällä plinkissäkin on useita nimimerkkejä, jotka ovat saaneet tukea vain täältä, mutta onhan tämäkin “ulkopuolista apua”. Raitistuminen kyllä onnistuu, kun on itselleen rehellinen ja oikeasti päättää haluavansa raitistua. Vaikka sattuisi retkahtamaankin, niin tuo halu ei saa kadota. Yksin yrittämisessä ei ole mitään tuomittavaa, kunhan halu raittistua ei katoa mahdollisen epäonnistumisen myötä. Jos raitistuminen onnistuu, niin hyvä niin. Jos käy liian vaikeaksi, niin jonain päivänä on valmis ottamaan avun vastaan.

Huomenta Pettuleipä !

Varmasti on niitäkin jotka lopetti tuhoatuottavan juomisen yksinään vailla tukea .
Alkoholismista puhutaan henkilökohtaisena ongelmana eivätkä kaikki halua julkituoda ratkaisujaan.
Sellaset ei vaan asioistaan kirjoittele tai muutenkaan julkituo juttujaan.

Jos sulle ei AA käy ? ei johda elämäsi tuhoutumiseen, siksi vierastan S&S:n syöpävertailua.
AA:kin on vain yksi paikka jossa YRITETÄÄN auttaa alkoholistia . Ja jos AA:n toiminta perustuis johonkin muuhun kuin niiden todella harvojen siellä onnistuneiden toimintaan olisi se lakannut jo olemasta.
Siis jos jokin syöpähoito auttaisi vain muutamaa apua hakeneista, maksajat kaikkoaisi.
A-klinikkakin mielellään pasittaa porukkaa kokeilemaan AA-ta , saat sitten itse arvailla miks. ( säästöt)

AA-laisten fiksuudesta sitten :neutral_face: Hohhhoijjaa !

Niin asiaan ! Yritä keskustella ongelmastasi vaik sitten siel A-klinikalla .

Terveisin Kanthoona :sunglasses:

Olen käyttänyt kaikki keinot viinasta irtautuakseni, enkä katso että minulla olisi ollut varaa ylellisyyteen niiden valinnassa. Se mikä sopii toiselle ei välttämättä innosta toista, mutta AA:nkin merkityksen ateistina tajusin vasta kun kävin siellä ja keskityin sairauteeni, enkä fasiliteetteihin, periaatteisiin tai uskontoon. A-klinikalla kävin muutaman kerran ennen kuin sain sieltä kirjeen, jossa todettiin yhteyshenkilöni vaihtaneen työpaikkaa ja että uutta henkilöä ei minulle ole.

Eniten olen saanut irti niistä apua tarjoavista tahoista, joissa hoitohenkilökunta on koulutuksen saaneita alkoholisteja, jotka eivät ole juoneet muutamaan vuoteen. Ymmärrys sairaudesta ja siitä kärsivistä ihmisistä perustuu näissä paikoissa kokemukseen eikä vain kirjaviisauteen. Vertaistuki eli toisten raittiiden alkoholistien tapaaminen on toinen minua auttanut asia. Olen jättänyt niiden kavereideni seuran, joiden kanssa vain join, vaikka se olikin hyvin vaikeaa. Näillä keinoin ja päivä kerrallaan täällä mennään.

Kiitän kaikkia kannanotoista ja kannustuksesta, olen saanut paljon pohdittavaa. Ilma on kaunis, lähden kävelylle ja jatkan asioiden jäsentelyä päässäni.
Olo on parantunut jo paljon siitä että olette vastanneet kirjoituksiini ja tuoneet omia mielipiteitänne ja tuntojanne esiin ja ehdolle. Pitkästä aikaa tuntuu jopa siltä että jotakuta oikeasti kiinnostaa enkä ole yksin :confused:
Päiväkirjan pitäminen auttaa myös hahmottamaan tätä omaa “niljakasta” tilannetta.

AA on läpileikkaus kansastamme. Kaikki yhteiskuntaluokat ja sivistystasot ovat edustettuina. Sieltä löytyy fiksuja ja vähemmän fiksuja. Omasta mielestämme olemme jokainen keskivertoa fiksumpia myös AA:n ulkopuolella. :laughing:

Minä en tuputa mitään vaihtoehtoa, vaan kerron omaa kokemustani. Jollain toisella on toisenlainen oma kokemus.

Hienoa pettuleipä, vaikuttaa todella hyvältä :slight_smile: Katselin juuri vaimon tallentaman “Viinan viemät” ja siinä on kyllä hieno sarja toipuneista alkoholisteista. Suosittelen, ainakin minä saan siitä positiivisia fiiliksiä. Ja minua ainakin kiinnostavat ihmiset, jotka oikeasti haluavat toipua ja lopettaa juomisen. Se on sen verran kova juttu, että ansaitsee huomion.

Yhdessä asiassa AA:laiset ovat ihan fiksuja - eivät ota viinaa. Itse olen ainakin huomannut, että selvän pään kanssa selviytyy sitten monesta muustakin asiasta. Sinällään ei paljon fiksuutta tarvitse, kun on juomatta. Fiksuudesta voi siinä suhteessa olla jopa vahinkoa. Eikä minua hävetä myöskään myöntää olevani ihan tavallinen tallukka ja melkoinen pölvästi.