Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjassa sanotaan: “Vaan kuka lohduttaisi Nyytiä, vaikka tällä näin: on yöllä kamalakin kamalampi ja päivällä toisin päin”. Minulla sama pätee alkoholin käyttöön versus selvänä oloon. Eiköhän siinä ole tarpeeksi syytä lopettaa juominen kokonaan?
Olen viimeisen vuoden aikana vähentänyt alkoholin käyttöä reilusti ja pitänyt pidempiä kokonaan juomattomia kausia. Tässä vähennellessä on kypsynyt päätös pyrkiä lopettamaan alkoholin käyttö kokonaan. Oma tarinani on varmasti melko tavallinen. Viimeisen kymmenisen vuoden aikana juomisesta on pikkuhiljaa kehittynyt ongelma. Aiemmin se kuului sosiaaliseen elämään ja juhliin, pikkuhiljaa yhä enemmän jokapäiväiseen elämään ja aloin myös juoda yksin ollessani. Ongelman havaitessani päätin pitkään vain vähentää juomista; sekä kertoja että määriä. En kuitenkaan halunnut luopua alkoholista kokonaan. Enemmän ja vähemmän menestyksekkään vähentelyn jälkeen olen vihdoin päässyt pisteeseen, jossa en halua enää juoda. Juominen aiheuttaa pelkkää kurjaa oloa, katumusta, häpeää ja itsesyytöksiä eikä se tuo enää mitään iloa. En siis halua jatkaa suhdetta sen kanssa. Olen alkoholisti enkä voi enkä halua juoda enää. Itseni tuntien epäilen, että lopettaminen onnistuu kertaheitolla ilman sortumisia. Tavoitteenani on kuitenkin lopettaa juominen nyt kokonaan ja olla juomatta päivä kerrallaan.
Tutulta kuulostaa taustasi. Itse saavutin ehkäpä pohjan n 3 kk sitten ja sen jälkeen oltu päivä kerrallaan ilman alkoholia. Alkottomuuden hyvät puolet kannattelevat edelleen sen verran hyvin, että itse pohdin nyt kovasti, josko lopettaisi kokonaan. En tiedä, pystynkö tai uskallanko tehdä vielä mitään ehdotonta päätöstä, että ei koskaan enää, toistaiseksi menen minäkin vielä päivän kerrallaan.
Tuon alkoholin kanssa taistelu alkoholistina on niin nyrkkeilyä muistuttavaa, siinä ei tule tyrmätyksi ensimmäisessä, eikä toisessa tai kolmannessakaan erässä mutta ennemmin tai myöhemmin tyrmätään, jokainen uusi erä alkaa ensimmäisestä huikasta ja päättyy viimeiseen…(senkerran juomisella) voittaakseen koko ottelun ei riitä jos on voittanut 1 tai 2 tai vaikka 10 erää
Niin se on: alkoholisti ei ikinä voita taistelua alkoholin kanssa muuten kuin lopettamalla juomisen kokonaan. Omassa tuttavapiirissäni on noin neljänkympin kieppeillä näkynyt melko vahva kahtiajako: moni on lopettanut juomisen kokoaan tai ainakin vähentänyt käyttöä tosi reilusti eli ihan satunnaiseen muutamaan kertaan vuodessa. Toista puolta taas viina on lähtenyt viemään kiihtyvällä vauhdilla ja elämä pyörii pitkälti juomaharrastuksen ympärillä. Jälkimmäisestä ei hyvää seuraa. Kun alkaa oikein miettimään, kovin monta muunlaista eli “kohtuukäyttäjää” en tunne siviili- enkä työelämästä.
Itselläni kesti tosi pitkään päästä pisteeseen, jossa haluan lopettaa juomisen kokonaan. Olen sitä aikaisemminkin yrittänyt, mutta en ole sitä kuitenkaan oikeasti halunnut: olisin halunnut pystyä juomaan ilman juomisen negatiivisia puolia, jos nyt joku ymmärtöää, mikä tarkoitan. Aikaisemmin aina mielessä on kimmellellyt kaikki ne kivat asiat, joihin juominen liittyy. En tiedä mikä naksahdus päässä nyt on tapahtunut, koska mikään kohtuukäyttö ei enää kiinnosta pätkääkään. Ei tunnut minkäänlaiselta uhraukselta jättää välistä mitään mikä liittyy juomiseen. Sama hedari siitä samppanjasta lentokoneessa ja yksin kotona juodusta punaviinistä tulee.
Haasteena on nyt se, että senkin jälkeen kun olen nyt hiljattain (keväällä) havainnut, että en halua enää juoda ollenkaan, olen sortunut muutaman kerran juomaan. Siitä on seurannut hirveä morkkis. Nyt päivä kerrallaan etiäpäin.
Laskuri on “väärässä”, raittiutta on takana tällä erää tasan viikko. Ensimmäinen mahdollinen karikko on siis lähellä: kun krapula on loppunut ja arki alkanut rullaamaan ja elämäkin hiukan hymyilemään taas, alkaa tuntua siltä, että mikäs tässä, eihän tämä juomattomuus ole edes vaikeaa eli eihän tässä mitään ongelmaa oikeasti ole… Paitsi että on ja iso ongelma onkin ja sillä samalla sekunnilla jos alkaa taas juomaan. Sen muistaa satavarmasti heti seuraavana aamuna. Eli nyt Nyyti tarkkana kuin porkkana: tänään et juo pisaraakaan ja sama huomenna ja ylihuomenna ja… Tämä alkoholiongelma on kyllä siinä mielessä mukava ongelma, että siihen on tosi helppo ratkaisu: kun ei vaan juo, ei ongelmaa ole. Eli se ei vaadi edes mitään aktiivisia toimenpiteitä, se vaatii vain yhden asian eli juomisen tekemättä jättämistä. Ei voi olla liian vaikeaa!
Tässä tällaista omaa päänsisäistä keskustelua ja tsemppaamista itselleni. Tsemppiä myös muille viikonlopun lähestyessä!
Jos ei muuta sairautta ole päällänsä kun alkoholismi, ei tarvitse esimerkiksi jos ajatellaan Lukkarista, kärsiä minkäänlaisia fyysisiä kipuja, emme monetkaan ole sokeita koska tänne kirjoittelemme, meillä on tallella kaikki raajamme ja ne toimivat, myös kuulemme ja haistamme ja kielemme maistaa maut… mikä parasta myös ne yhdet toisetkin elimet toimivat - juomattomana paremmin… Moni hieman vanhempi alkoholisti on juoma-aikanaan ollut impotentti, mutta raittiiksi tultuaan on alkanut toimia jälleen
Itse olen myös säästynyt onnettomuuksilta, joita kännätessä tulee. Siis vammautumiseen johtavilta. Nyt raitistuneena olenkin kuntouttanut itseni fyysisesti vahvemmaksi. Voin kipeillä tuntureille ja vuorille, tehdä kaikkea kivaa.
Perjantai, perjantai… Mikähän siinä on, että viikonloppua kohti mieli aina kummasti kevenee, vaikka näin lomalla viikonpäivillä ei olekaan niin väliä? (Eikä juomiseni ole ollut sidottu viikonpäiviin).
Lopetuspäätöksestä (eli viimeisestä kännistä) on kulunut reilu viikko, se on mennyt heittämällä. Mieli on piristynyt ja energia vähän lisääntynyt. Hassisen kone laulaa että “rappiolla on hyvä olla, ei huolet paina ei rasitu polla”. Väittäisin kyllä, että sen pitäisi olla: “raittiina on hyvä olla…”
Tässä sinulla onkin merkittävä lause. On nimittäin tutkittu ja todettu, että aivot ei oikein tajua ei tai muuta kieltosanaa eli käytännössä kun ihminen hokee tai kirjoittaa en juo, en juo… niin aivot tajuaa juo, juo, juo.
Siksipä minulla oli aikoinaan tapana heti aamulla herättyäni kirjoittaa lehtiöön, jätän juomisen, moneen kertoon. käsin kirjoittaminen jättää voimakkaamman muistijäljen kuin esim läppärille näpyttely.
Hyvä pointti Dave2, kiitos! Muistan jostain myös lukeneeni, että kehotukset itselle ei saisi olla ”ei muodossa”, koska mieli alkaa haluta kahta kauheammin sitä, mikä on kielletty. Mutta olinpa ehtinyt tuon unohtaa tai se ei tullut tässä yhteydessä mieleen. Pitääpä keksiä itselle jokin positiivinen mantra. Ihan näin alkuun vaihtaa vaikka se ”tänään en juo” muotoon ”tänään olen raitis”.
Mahtaako kukaan raitistua ilman, että ensin tulisi halu vain vähentää. Itse onnistuin vähentämään jonkun kerran, kun olin kapakassa, se johtui siitä, että tajusin, ettei seuraa löydy, jos olen lärvät. Tuolla ei kyllä ollut mitään todellista seurausta juomisen määrään, join toiste enemmän. Alkuraitistumisen aikoihin mietin myös saunakaljoja, joista en olisi halunnut luopua, no ne jäi, kun todellisuus tuli eteen. Se oli joko tai.
Nuo saunakaljat onkin melkoinen jarru näissä raitistumispäätöksissä. Kaikesta muusta tuntee voivansa luopua mutta ei saunakaljoista. Se oli minullekin suuri ongelma, ja mitä olen täällä muiden tekstejä lukenut, on monelle muullekin. Niin pyhä on tämä suomalaisten saunomisrituaali.
Onneksi löytyi sama nautinto veriappelsiinjaffastaskin.
Kyllä se nyt kuulkaas siltä näyttää, että tällä kertaa Nyyti saattaa vaikka raitistua. Hirveätä taistelua ja kipuilua ja niin kovin raskasta on ollut raitistelu aiemmin, mutta josko se harjoittelu olisi sitten tuottanut tulosta. Tällä kertaa on mennyt ihan kevyesti ja kepeästi. Ei vain yksinkertaisesti tee enään yhtään mieli juoda. Ällöttää ajatuskin. Vielä voivat tuulet kuitenkin monta kertaa kääntyä ja varmasti tulee vaikeampiakin aikoja. Mutta porskutellaan nyt niin pitkään kun pystytään!
Hienosti edistytty, Nyyti.
Joskus se raja tulee vastaan, sinulla ilmeisesti nyt. Älä kuitenkaan ala liian itsevarmaksi. Juuri tuollaiset tilanteet, kun tuntee kaiken olevan niin helppoa ja kaikki hyvin… Silloin varovaisuus unohtuu ja ajattelee että voinhan minä yhden ottaa kavereiden kanssa, ihan seuraksi vaan. Eikä se sitten siihen yhteen jää. Viinamadolta eivät konstit lopu.
En halua pelotella enkä latistaa iloasi. On vain tullut liian monta kertaa omallekin kohdalle. Mutta ole onnellinen ja vapaa, olet ansainnut sen. HYVÄ SINÄ.
Juu JuuliaS, syytä on tosiaan olla tarkkana kuin pikku porkkana; niistä epäonnistumista on kokemusta! Nyt tosiaan tuntuu erilaiselta, mutta kuka tietää missä muodossa se viinapiru tällä kertaa tulee kuiskuttelemaan. Tuskin se on kokonaan luovuttanut…
Tänään kävin ensimmäistä kertaa tänä kesänä terassilla töiden jälkeen. Ennen siihen olisi kuulunut juoma, jos toinenkin. Tai ainakin hirveä tahtojen taistelu itsensä kanssa siitä juodako vai eikö juoda… Tänään riitti vesi ruokajuomaksi kanasalaatille. Ei tehnyt yhtään mieli minkäänsortin alkoholia sitä odotellessa, sen seuraksi tai sen jälkeen. Taisin olla ainoa koko terassilla, joka ei juonut. Syönnin jälkeen lähdin tyytyväisenä kaupan kautta kotiin ja loppuilta onkin mennyt Netflixiä katsoessa. Aikaisemmin ei olisi tullut mieleenkään mennä kiusausten pariin sortumisen pelosta, nyt ei ollut minkäänlaista kiusausta. Toivottavasti raittius jatkuu tällaisena myös tulevaisuudessa! Nautin joka hetkestä selvänä ja ilman krapulaa.
Terasseihin totuttelu ILMAN VIUNAA kannattaa aloittaa Kreikassa koska siellä on syömistä joka terassilla ja alkoholittomia ihmisiä myös - jopa lapsia… PUB SANI koivukylässä on VIIMEINEN PAIKKA, missä kannattaa kokeilla selvinpäin oloa terassilla… siellä ei kukaan kestäisi 2minuuttia selvinpäin… mieluummin 2-3päivää juoneena, sitten vasta on samalla ualtopituudella
