Eka viesti tälle foorumille. Seurannut jo pitkän aikaa.
Tämänhetkinen tilanne: Kohta 40v mies, 4v poika, vaimo josta asumuserossa. Vaimo ja poika jäi yhteiseen kotiin ja itse muutin “poikamiesboxiin”.
Ongelman syy: Joka viikonloppuinen kaljanlipittäminen ja se alkanut monesti “parantavilla”. Monesti lauantaina lähteneet vaimo+poika evakkoon(mökille) kun alkanut “parantelu”. Välillä tullut arkisinkin muutama vaikka aamusta töihin.
Historia: Töihin 17v josta asti tullut lipitettyä viikonloppuisin, ei montaa selvää vkl mahdu siitä tähän.
Käytettyjä apukeinoja: Antabus, A-klinikka
Tavoite/tulevaisuus: Raitis, perheen kanssa???
Miten pästä tavoitteeseen: Minnesota ( ei ole valuuttaa tarpeeksi)
-pore antabus (ei toimi)
-nestemäinen antabus (suoneen), teho 3-4kk, voisi toimia.
-oma halu.
Tosta Minnesodasta, niin kaksi kaveria päässeet irti. Toinen vuoden ja toinen 5 vuotta ilman. Ainoa huonopuoli on että tavantallaajan rahat eivät riitä siihen.
Kertokaa kokemuksia/antakaa vinkkejä, kaikki ovat tervetulleita. Jos jotain kiinnostaa niin voin jatkossa kirjoitella tarkemmin…
Hae maksusitoumus A-klinikalta. Kerro tilanteesi ja väritä vähän. Jos en saa sitoumusta “en tiedä mitä teen itselleni”… tjms. Tässä maassa täytyy vaatia palveluita. / Jos ei toimi, sitten vain pankkiin lainaa pyytämään tai VISA vinkumaan. Jollain rahalla sitä vuosien juomisenkin on rahoittanut.
Luulisi tosiaan, että Sossu tai A-klinikka voisi raha-asiassa auttaa. Minnesotasta en tiedä. Miksei pore-Antabus toimi? Ei oikeasti toimi vai jätät vain ottamatta? Itsellä toimii aika hyvin pelotteena, mutta totta on, että itsekin olen sitten jossain vaiheessa jättänyt aina ottamatta ja retkahtanut taas.
Itse olis tässä tällä viikolla 3 päivää A-klinikan avokatkaisussa… Eli kolmena aamuna peräkkäin kävin siellä selvittämässä tilanteen ja sain lääkkeitä vieroitusoireisiin. Nyt sitten klinikalle tulossa vakioaikaa ja menossa AA-kokouksiin. En ole tosiaan itse raitistunut vielä, niin neuvoni eivät välttämättä paljon paina. Yritys ja tahto on kuitenkin kova - ja se kai sen lopulta ratkaisee, ei mikään muu. Exälläni oli muinoin Antabus-kapselit ranteissa (niitä ei kai nykyään enää laiteta?) mutta sekään ei auttanut. Hän oli sitten teräaseella ne repinyt sieltä irti ja lähteny baariin. Eli taitaa olla ihmisestä itsestä kiinni, ei taida mikään ihmeteko auttaa.
Ite olen sua paljon nuorempi, mutta dokaaminen ollu pahemmalla tasolla eli sellaisia monen viikon putkia ollut. Eli yksi vaihtoehto (minun tapaukseni) on kai se, että joutuu niin pohjalle, että muita vaihtoehtoja ei ole.
Olen sitä mieltä, että rahasta se raitistuminen ei ole ensimmäisenä kiinni. Varmasti saat esim. kerättyä kolehdin, jos kuntasi ei ole suopea maksusitoumuksissa. Varmasti voit myös kysyä Minnestä lisää miten muut ihmiset on saaneet ko rahat järjestymään. Rahat järjestyy varmasti, jos pyydät apua myös läheisiltä, ystäviltä, työpaikalta (työpaikka saa asioista tietää muutenkin, mm kun saat sairaslomaa siksi aikaa), …
Osoite sinulla kuitenkin on selvä, siis halu raitistua/selvä elämä. Sen eteen kannattaa tehdä kaikkensa. Suosittelen tekemään myös niin, kun muita vaihtoehtoja on kiteytettynä tasan tarkkaan yksi, ikuinen lilluminen ongelmasta/pelosta toiseen. Kaikki ongelmathan ei poistu lopettamalla juomisen, yrittämällä yksin, yrittämällä unohtaa ja tekemällä puolittaisia toimenpiteitä.
No nyt tuli jo enemmän kuin piti, mutta kannustan sinua tekemään kaikkesi, jotta pääset sinne Minnesotahoitoonkin ja sitä myötä saat perheesikin sen avun piiriin.
Tullut joskus kokeiltua (tyhmää) antabuksen aikana juoda. Ei muuta vaikutusta kuin punottaa ja alkuun hengenahdistusta. Siihenkin auttoi eräs lääke, en viitsi mainostaa mikä. Annostus ollut 2 tabua ma ja pari ke tai to- Maksa-arvoja ei lekurin mukaan tarvitse seurata
Perjantaina olin vaimon ja pojan kanssa, yövyin siellä ja la suhattiin ympäri kyliä. Ei ollut mitään mielitekoja silloin. Sitten kun tulin omalle kämpälle, niin ei kauaan kestänyt kun tuli lasti haettua.
Täytyy toi minnesota selvittää tarkemmin ja samalla kysyn kaverilta siitä nestemäisestä antabuksesta. Googlamalla ei mitään löytynyt siitä.
Tässä sitä krapulassa kirjoittelen, ei todellakaan ollut eilen hauskaa juominen. Sanotaanko että ekat 6 oli "hauskaa"ja sitten lähti kontrolli. Se vielä että yksin tulee dokattua, ei välttämätä tarvitse seuraakan.
Eli ei meikäläinen osaa ottaa muutamaa. Joku tapa tullut tästä vkl kännäämisestä, baareihin ei ole hinkua nykyään.
Ja jos pe ottanut niin se la aamuparantelu ei tee tiukkaa. Sanotaanko että ei ole mitään kontrollia kun tarpeeksi ottanut.
Se tässä lopettamisessa pelottaa, että mitäs sitten kun muut juovat esim. grillijuhlissa yms. Itseä ei hirveemmin haittaa vaikka muut juovat, mutta se ajatus etten voi ottaa seuraksi. Tosin onhan niitäkin tullut yritettyä fiksusti ottaa, mutta ei vaan onnistu. Ehkä kerran kymmenstä onnistunut.
Eipä ole minulla ollut ongelmia nauttia vissyvettä, kun muut lipittää viinaa. Samalla tavalla on seuranpito sujunut. Sellaista ajatusta ei oiken kannta vatvoa, “etten itse voi ottaa”. Moinen lause on epätosi. Mikään ei estä sinua ottamasta, kuten olet huomannut - ei edes antabus. Kyse on halusta olla ottamatta. Halusta raitistua ja olla raitis. Raittius on kovasti jotain muuta kuin ottamattomuus. Ainakaan minulla se ei ole ollut mikään pikkuinen sivuprojekti. Kyse on kokonaisvaltaisesta elämän- ja ajattelutavan muutoksesta. Se elämäntavan muutos ei kovin helpolla löydy kotisohvalla makoillen. Jos oikeaa halua raittiuden löytämiseen on, hakeudu AA:han. Hoitomuoto on täysin ilmainen, saatavilla kaikkialla ja joka paikassa, sekä tutkitusti vaikuttavin tapa hoitaa alkoholiongelmaa. Loppujen löopuksi Minnesota-hoitokin pohjautuu siihen, että intensiivijakson jälkeen hoitoa jatketaan AA-ryhmässä tai vastaavassa.
Komppaan. Antabus ainoana raitistumiskeinona on aika hutera vaihtoehto. Antabus ei vie haluja mihinkään. Se on ainoastaan estokeino. Ei keino muuttaa ajattelutapaa alkoholin suhteen. Mieti haluatko estää itseltäsi jotain, vai suoda itsellesi paremman elämän muuttamalla suhtautumistasi juomiseen.
Antabus voi olla hyvä lisä muiden keinojen rinnalla.
Tässä nyt tullut kuume+räkätaudissa tullut oltua torstaista asti. Ei ole pihalle vielä viitsinyt mennä, tänään jo pakko lähteä kävelylle, tuntuu että seinät kaatuvat pääälle.
Kaveri joka minnen avulla lopetti, soitti eilen ja kyseli kuulumisia. Kysyi että olisinko valmis lähtemään AA-kokouksessa käymään. Tähän asti olen siihen ollut negatiivisella asenteella. Hyvä puoli olisi vielä se, että yksi toinenkin tyyppi jonka tunnen on kanssa aloittamassa AA:n. Olisi ainakin helpompaa käydä siellä kun olisi kaveri jonka tuntee. Eikä siinä ainakaan mitään menetä vaikka käykin katsastamassa AA-kerhon. Lupasi selvitellä aikataulua ton AA:n suhteen.
Täytyy kyllä nostaa hattua tolle kaverille, ollaan monet kerrat keskusteltu alkoholista yms. ja tsempaanut mua. Senkin puolesta jos tämä lopettaminen joskus onnistuu, niin olisi “tukea” läheltä. Kyseisen kaverin kanssa dokailtiinkin aika rankasti kun olin poikamies.
Ai, niin jottei totuus pääse unohtumaan, niin tulihan sitä perjantaina vajaa Leijonapullo juotua. “Lääkkeeksihän” se meni…kuumaa mustaherukkamehua ja sitä. Niinpä, kyllä sitä aina syitä keksii ottamiseen.
Niin ja tohon Minnen rahoittamiseen, ei toi lainapuoli onnistu kun saanut luottotiedot kuralle. Minkäs muunkaan takia kuin…ryypiskelyn.
A-A voisi auttaa. Helppoa se ei tule olemaan, sen voin sanoa. Jos haluat lopettaa itsesi vuoksi voit onnistua muut syyt eivät tunnu riittävän. Vaimo ja lapsi ovat hyviä syitä mutta jos halu puuttuu niin se ei riitä. Toisten vuoksi ei voi raitistua. Ei ainakaan itselläni toiminut ja myös monet muut kertovat samaa. Lopetin vasta kun en enää itse jaksanut. Itse en ehtinyt vielä menettää perhettäni mutta se johtuu varmasti vaan puolisoni pitkämielisyydestä. Apua hain kaikista mahdollisista paikoista ja kokeilin antabusta,akupunktiota yms mutta ei auttanut. No eihän se auta jos halua ei ole ja yritin vuosia kohtuukäyttöä, koska en halunnut luopua juomisesta. Kohta raittiina olen ollut vuoden päivät A-A:n avulla.
Kyllä sitä itselläkin on tullut vaan päätä hakattua seinään ton kohtuukäytön yrittämisen kannalta. Pitkään mulla kesti ennenkuin hyväksyin sen itselleni, etten voi käyttää alkoholia kohtuudella.
Itsellähän tässä on halu raitistua ja päästä elämään perhe-elämää jossa itsellä ei enää ole alkoholiongelmaa. Vaikeata se tulee olemaan, sen tiedän.
Yksi “edistysaskel” oli kirjoittaa tänne ja kertoa tilanteesta. Täällä kummiskin paljon samojen ongelmien kanssa olevia/selvinneitä niistä. Eikä tarvitse ihan yksin olla ongelmiensa ja mietteitensä kanssa.
Perheellä onkin iso merkitys, kun sinä voit jakaa heille kummatkin asiat, sairautesi ja tai raittiutesikin. Ongelmahan on kiinni vain sinussa, siis siinä mitä sinä teet tai olet tekemässä. Jos etsit vähäisiäkään syitä jatkaa juomistasi, niin perheesi kärsii yhtä paljon ja enemmänkin, kuin sinä, sillä heillä ei ole keinoja lopettaa sinun juomistasi. Mutta jos teet kaikkesi, jotta raitistuisit, niin se on ainut keino saada se mitä havittelet.
Leijonapullon puolikkaita juodessa se raittius ei usein ota tullakseen, tuskin koskaan, mutta ehkä se kertoo sinulle ongelmasi vakavuuden, kun et osaa yksin löytää keinoja lopettaa juomistasi. AA on halpa keino raitistua, mutta sinnekin pitää mennä, jotta se auttaa.
Yllättävän moni on löytänyt raittiuden myös Leijona-pullon pohjalta. Puolikas kerrallaan on tietenkin hieman vielä kehno konsultti, mutta kyllä se aikanaan minutkin riitti raitistamaan, kun jatkoin tarpeeksi kauan. Sieltä se raittius löytyy pullon pohjalta. Jonain päivänä se on jokaisella tullut juoduksi viimeinenkin pisara. Toiset aloittavat siinä vaiheessa elämän ja toiset lopettavat. Eihän AA-ohjelmakaan itse asiassa juomista kiellä - kunhan palaveriin tulee selvin päin ja raitistumisen halun kanssa. Jos kerran omalla nimilapulla varustetussa pullossa vielä on sitä juomatonta viinaa, niin parempi se on juoda pois. Suureksi avuksi se on minullekin ollut AA-palaverissa, kun kaverit ovat käyneet juomista kokeilemassa. Ei ole kuulemma onni ja iloisuus pulloon palanneet pitkänkään tauon jälkeen.
En tiedä pitäisikö minun aloittaa vallan oma ketju, mutta kirjoittelen nyt tähän kannustuksenkin vuoksi. Olen juonut jo 16-vuotiaasta asti. Reilut 20 vuotta siis. Loppua kohti meno on tietenkin vain kiihtynyt. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että ensimmäinen antabus-resepti on vuosi sitten haettu, kokeiltu kuukausi ja pistetty kaappiin.
Nyt olen antabuksen taas tuohon pöydälle nostanut, mutta en haluasi sitä syödä, koska inhoan jo valmiiksi tulevaa ilta-ahdistusta (nykyään ahdistaa kyllä koko päivän), johon käytän siis lääkkeeksi alkoholia. Eli alkoholi toimii kohdallani:
-ahdistuslääkkeenä
-unilääkkeenä
-palkintona/juhlistaja
-ruokajuomana
Millä lääkkeillä tai metodeilla nuo voisi korvata? Haluaisin raitistua, mutta koen elämän ilman “lääkkeitäni” tai “piristeitäni” lähes ihmisarvottomana…Aikaisemmin auto piti sentään jotenkin elämän syrjässä kiinni, mutta nyt senkin pois laitettuani elämässä tuntuu olevan vain tv, tietokone ja alkoholi. Ja ajoittain yhteishuoltajuudessa oleva 3 vuotias lapsi.
Vuosi sitten lääkärissä käydessäni valitin masennusta ja alkoholismia ja sain antabukset ja peräti 10kpl stellaa unilääkkeeksi. Mitä lääkettä ahdistukseen? Tupakka periaatteessa auttaa, mutta ei viitsisi opetella uutta addiktiota tähän lisäksi. Mitään mielialalääkettä ei ehdotettu muistaakseni ainakaan. Kuinka voi olla raittiina, jos kokoajan vituttaa ja ahdistaa ja on täysin toimintakyvytön? Pienessä kännissä (kaljapöhnässä) olen heti energinen ainakin muutaman tunnin ajan…
Siltä sen kuuluukin tuntua, koska sitä se addiktio on ja teettää. Minuakin vaivasi se raitis elämä, kun se tuntui pakolta ja ahdistavalta sekä jotenkin tyhjältä, kun elämäni kaikki osa-alueet oli sidottu juomisen ylläpitoon. Minulla ei ollut raittiita kavereita, harrastuksia, töitä, ajatuksia ja tekoja yhtään, vain ja ainoastaan juomiseen tähtääviä juttuja. Minullakin oli lopuksi vain tv ja jotain muuta mihin paeta itseäni ja ajatuksiani.
Minua auttoi siinä halussa raitistua mm perheeni, jonka olisin menettänyt, jos en olisi hakenut itselleni apua. Minua auttoi myös se, että ei ollut oikeastaan mitään muuta menetettävää, kuin se perhe ja oma henki. Raitistuminen oli minulle lähes pakko, kun syvemmälle en voinut enää mennä. Mitä kaikkea kukin sitten haluaa menettää tai on menettänyt ennenkuin on se kivinen pohja tullut vastaan jossa se raitistuminen on pikkupakko ja nöyryys on alkanut kasvamaan.
Minua auttoi AA ja sen toveristo pääsemään sieltä kuopasta pois, näkemään tilani ja tekemään kaikkeni, jotta raitistuisin.
Raittius oli pelottavaa, mutta minä onnekseni pelkäsin kuolemaa hieman enemmän.
Raittius maistuu tänään erinomaiselta ja enää ei pelota mikään, paitsi se, jos pakkanen tekee tuhojaan.
Enpä ole ja on vähän kynnystä mennä. Yksi tuttu on kyllä sen kautta raitistunut ihan oikeasti, mutta itse ennemmin raitistun yksin, tai yritän ainakin. Voisin kokeilla tuota itsehoitoa. Mutta tottahan se on, että koko elämä on rakentunut alkoholin kuluttamisen ympärille - jos ei muuten niin alitajuisesti.
Onkohan minulla bipolaarinen oireyhtymä, kun nyt olo on hyvä ja ei ahdista ja koko ylläoleva teksti tuntuu hieman vieraalta? Nyt siis olen kolmatta iltaa täysin selvin päin, eikä mitään ahdistustakaan ole vaikka on maanantaikin lisäksi.
Lisäksi viimeyönä oli vaikea saada unta ja silti heräsin aamulla kohtuu pirteänä…Nyt tuntuu, että unta tuskin tulee moneen tuntiin. Siksipä lähden tästä kävelylle raittiiseen ilmaan.
Eikö bipon tunnusmerkkejä ole juuri mania/masennus ja unettomuus/liiallinen väsymys ja yltiöoptimisti/toivottomuuden tunne?
(Nyt olisi hyvä hetki vetää antabuksetkin naamaan, kun ei ahdista ja pelota/vituta mutta taidan odottaa viikon puoleen väliin, jos tulee jotain edustamista ja siellä haluan olla pienessä sievässä tällä kertaa. Tekee minusta paremman seuramiehen ja on lisäksi tyhmää mielestäni kutsua vastapuoli ruokailemaan ja ravintolaan, jos itse juo vaan vichyä…)
Ei ehkä kannata alkaa keksimään itselleen diagnooseja varsinkaan, jos juomisesta on kulunut vasta vähän aikaa. Alkoholi pistää pääkopan sekaisin ja vaikuttaa pitkään, ainakin joillakin. Mulla on ollut nyt ihan samanlaista, euforiaa ja ahdistusta vuorotellen. Tosin eilisiltana alkoi tulla suht normaali olo ja se jatkuu vieläkin. Toivottavasti se jatkuisi vastakin. Ja mä olen siis ollut juomatta kuusi viikkoa. Voihan olla, että mullakin on pääkopan ongelmia, joihin tarvitsen lääkitystä, mutta ennen kuin sellaisen aloitan, haluan ainakin saada enemmän välimatkaa alkoholiin. On käsittääkseni sellaisiakin psykiatreja, jotka eivät suostu hoitamaan potilaita ennen kuin nämä ovat olleet puoli vuotta kokonaan ilman alkoholia. Kannattanee siis olla kokonaan ilman…
Päivitetääs tilannetta tänne omalta kohdalta. Kohtuukäyttö ei onnistunut, päinvastoin paheni vaan. Rupesi jo työviikollakin menemään 6-10 pulloa aina välillä. Kunnes yksi ilta lähdin paikalliseen ja venähtihän se. Alkuillasta ilmotin pomolle etten pääse huomenna töihin, tiesi kyllä minkätakia. To oli sovittu rokuli, mutta to jatkui taas aamusta ja perjantaikin meni vielä rokulissa.
Siinä perjantaina hirveässä vitutuksessa ja krapulassa ja morkkikisissa päätin että nyt riittää. Lauantaina heti lääkäärin ja keskivaikea masennus ja unettomuus diagnosoitiin. Sairaslomalle ja erinäisä reseptejä kirjoitti. 2 kuukautta olin saikulla ja palasin tällä viikolla takasin töihin. Mielialalääkettä syönyt siitä asti ja kyllä henkinen puoli on parempi kuin moneen vuoteen.
Eli 58 selvää päivää takana ja aion myös jatkaa. Ilman saikkua ja mieliala lääkitystä en tähän olisi pystynyt, oli henkinen puoli jo niin masentunut ennen sitä.
Kuukausi sitten lopetin tyystin myös pelit jotka kulkivat käsikädessä ravintola käyntien ohella.
Antabuksen käytön lopetin kolmisen viikkoa sitten, kun rupesin epäilemään että menee vesiripulille niistä. Eipä ole ollut ripulia sen jälkeen kun en enää ottanut antabusta.
Sen tiedän ja olen hyväksynyt omalla kohdalla asian että jos yhdenkin kaljan avaan, niin se on menoa ja kohti lopullista rappiota omalla kohdalla.
Toivottavasti tämä kirjoitus kannustaisi saman ongelman kanssa painivia.
Oikein teit kun hait mieliala lääkityksen!
Nyt vain päivä kerrallaan olet juomatta, kyllä se siitä lähtee.
Ajan kanssa rupeaa kyllä helpottamaan. Muista pitää itsesi kylläisenä, varsinkin kun rupeaa tekemään mieli juoda, niin syö!
