Vähän vai ei ollenkaan?

Tässäpä sitä ollaan. Raittiina olen ollut kohta puolivuotta. Antabus kuurilla.

Tässä mietin tulevaa linjaa. Kohtuudella vai ei ollenkaan?

-Jhallis

No kun vähentäjiltä kysyt niin vastaus lienee ennustettavissa ei kai he muuten vähentäjiä olisi.

Kun vihdoin sain lopulta lopetettua en koe menettäneeni mitään vaan päinvastoin elämäni parani huimasti. Olen ennenkin todennut, että lopettamisen jälkeen elämä on helpompaa kun ei tarvitse koko ajan säätää otanko ja jos otan paljonko.

Mitä firman juhliin tulee niin jo juovana aikana olin selvin päin usein, koska huomasin, että ,silloin kuulee ja muistaa kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja joita ihmiset kännipäissään hölöttävät.

En nyt tietenkään tiedä, että minkälaisella historialla olet antabukselle päätynyt mutta oletan, että suhteellisen rankalla. Kannattaako nyt sitten taas ruveta kokeilemaan kuinka sujuu?

Minä muuten kuulun siihen pieneen joukkoon ihmisiä, joihin ei antabus ei vaikuta, joten muut keinot oli otettava käyttöön.

Moi
Vaikka on itse vähentäjä (ei lopettaja) niin pystyy silti ymmärtämään, että erilaiset tilanteet johtavat erilaisiin muutostarpeisiin alkoholin käytön suhteen.

Eli kyse on varmaan siitä millainen tausta sulla on. Itselläni antabuksesta tulee sellainen käsitys, että jos sen käyttöön on päätynyt niin täytyy olla jo vahva riippuvuus. Niinpä kuvittelisin tilanteesta sen enempää tietämättä, että lopettaminen olisi ehkä paikallaan mutta jokaisen oma asia tietty.

Hei. vaikka olen minäkin vähentäjä niin kyllä minäkin kannustaisin jatkamaan raittiina.
Minä en antabuksesta oikein tiedä muuta kuin ettei sitä hepposin perustein taideta aloittaa ja miksi palata takaisin kiusaamaan itseään vähentelyllä? toki jokaisella on se oma tarinansa, mutta entä jos se vähentäminen johtaakin taas uuteen antabus-kuuriin.
Näin minä sen ajattelen.