Olisko yks syy et haluut avautua/puhua jollekkin, ja tääl se onnistuu ilman muiden syyttelyn pelkoa.? Ainakin itselleni tää plinkki on ollu oikea henkireikä, niinku tossa aiemmin jo kirjoittelinkin. Voi rauhassa avautua kaikesta mitä on tullu vedettyä ja tehtyä, ja ku joku oikein ahdistaa/vit… eikä kukaan ala syyttää, et" helevatan narkki, ite oot ongelmas kasannu niin siinäpähän räpiköit"
Zeus76: Joo, varmasti on.
Mun vaimo ja kaikki kaverit/tutut tulee nykyään niin erilaisesta maailmasta…en usko, että ymmärrystä löytyis kaikille jutuille, mitä olen tehnyt. Ratkaisunani on ollut, että en avaa ollenkaa keskustelua näistä asiosta.
Eräs vanha kaverini, jonka kanssa pystyin keskustelemaan avoimesti, muutti vähän aikaa sitten ulkomaille. Loppuihin vanhoihin kavereihin en viitsi pitää yhteyttä, koska en pysty enää olemaan mukana heidän elämäntavassaan ja olen siksi tietyllä tavalla hieman ulkopuolinen.
Tekis välillä mieli kadota johonkin kauas, mutta tiedän, että kaipaisin liikaa takas…
Itselläni on periaatteessa sama homma, kuitenkin aivan erilainen… 
Eli elämäni muuttui 6 vuotta sitten paljon kun avokkini alkoi odottamaan ensimmäistä lastamme, tai ei vielä siinä vaiheessa täysin, mutta moni jäi kuitenkin unholaan kun ei sitten tullut ryyppäiltyä jne, kuitenkin iso osa kavereista ns. lipui pois lapsen saatua ja myöhemmin toiselle paikkakunnalle muutto kun talon ostin/ostettiin (kuitenkin 20km säteellä silti ne kaverit on ollut aina, muistakin kaupungeista / kylistä) + vielä toisen lapsen saaminen. Samalla tietty vähän myöhempää alkoi myös tuttaville syntymään niitä lapsia, omakotitalon ostoja jne. Kaveri porukka kuihtui oikeastaan täysin 0:aan, joskus viikonloppuna kerrankuussa tuli / tulee käytyä juomassa muutaman kaverin kanssa kehen vielä pidän yhteyttä muutenkin kuin puhelimitse / internetin välityksellä…
Sama homma tuon katoamisen kanssa. välillä tekisi mieli vain PAETA! Ei siis siksi, että elämänlaatu olisi jotenkin huono, rahatilanne ihan OK vaikka eläkkeellä/kuntoutustuella olenkin, oma kamppä, suht uusi volvo s80 ilman velkaa, prätkä velaton, on kaikenmaailman pelit ja vehkäät 50" 3D töllöineen jne, lapset tietty ja suhdekin hyvällä pohjalla. Silti jokin vain tuntuu välillä siltä, että nyt kämppä, menopelit jne myyntiin ja ulkomaille nokka kohti uusia rämpimisiä ilman sen suurempia suunnitelmia, muutetaan sitten pois maasta / kaupungista kun alkaa kyllästyttämään maisema. Kuitenkin, tiedän myös, että alkaisi vituttamaan se suuri työ, minkä olen tehnyt saadakseni tämän maallisen materialin ja mikä kaikista tärkeimpänä lapseni ja avovaimoni. Yksineläjänä en varmaan täällä suomessa pällistelisi enään, olisi ollut rahat ostaa säästöstä vaikka joku rupu kämppä ulkomailta ilman velkaa ja jäädä sinne tekemään töitä ja elelemään vaatimattomasti. en kuitenkaan ole sellainen persoona mikä vaatii kaiken, tyydyn melko vähään. tietysti jos ylimääräistä on, niin tulee uusimmat vempainet aina ostettua vanhojen tilalle yms ja kunnostettua kämppää jne.
Erittäin hämmentävää välillä tämä elämä, tekisi mieli tehdä toisin, vaikka tietää sen olevan se huonompi vaihtoehto. Toisaalta, ehkä nuoren ikäni takia jäi nuo interreilaamiset ja ulkomailla hillumiset väliin ja olisin ne EHKÄ halunnut kokea, toisaalta, onhan sitä aikaa. olenhan sentäs ehkä vasta 35-36! kun vanhin täyttää 16 ja voi jopa muuttaa kotoa jonnekin paremmalle paikkakunnalle opiskelemaan tjsp. joten kyllä sitä aikaa on…
Toisilla menee päinvastoin, ei hommata omaa kämppää ennekuin ollaan 40, sitten mietitään lasta jne… no ompa itellä 40 vuotiaana 20 ja 18 vuotiaat lapset, joten aikaa jää hyvin matkusteluun silloin 
Ja näin nuorempana vähän on jaksanutkin enemmän noitten lapsien kanssa, välillä näkee tuolla lasten kanssa ollessa kun isä ja äitä on reilusti yli 50 ja ihan puhki karatessaan lapsiensa perässä 
Joo mulla on vähän samanlainen tilanne kun marikasusannalla siinä mielessä että itsekkin olen lukenut enemmän tai vähemmän Plinkin keskustelufoorumeita,etenkin Sauna puolta.Ja nyt vasta vähän aikaa sitten tein tunnukset tänne.Itsekkin olen ajatellut että voisin kirjottaa vähän itsestäni ja elämästäni jonnekkin mutta ei ole löytynyt oikein sopivaa paikkaa ja/tai fiilistä.Ehkä lähitulevaisuudessa sitten. 
Ja marikasusanna.Vaikutat todella fiksulta tyypiltä ton tekstin luettuani.Itsekin olen elänyt alkoholistiperheessä ja aina lapsesta pitäen hakenut apua ja lohtua päihteistä.