Olen lueskellut täällä jo hetken aikaa keskusteluja, vihdoin päätin tehdä käyttäjän, eilen jo aloitin kirjoittamaan mutta poistin sitten kaikki, koska koen olevani vääränlainen juoppo. Vääränlaisuus onkin varmaan ihan se mun perusongelma, koska olen lapsesta asti kokenut, että en jotenkin kuulu joukkoon, olen vääränlainen jne.
Täällä on paljon sellaisia, joilla on jopa vuosikymmeniä ollut alkon kanssa ongelmaa, itselläni alkon käyttö lipsahti käsistä vasta viitisen vuotta sitten. Siksi koen, että ihan kuin olisi väärin, että tulen tänne kertomaan että hei minulla on alkoholiongelma, koska toisella se on ollut jo vaikka 20 vuotta. Toisaalta ymmärrän myös, että mitä aikaisemmin ongelmaan tarttuu, sen parempi. Ja toisaalta ei tämä ole kilpailu, että kuka nyt on kaikkein kamalin juoppo.
Ensimmäisen kerran join 11-vuotiaana. Olin todella ujo lapsi ja tuolloin ekassa humalassa olinkin yhtäkkiä rohkea, puhelias ja itsevarma, se oli mahtava tunne. Siitä seuraavan kerran join parin vuoden päästä 13-vuotiaana. Teininä join silloin tällöin kavereiden kanssa, mutta aina kun join, join itseni todella rankkaan humalaan. Onneksi mitään pahempaa ei koskaan sattunut. Tätä harvoin mutta kerralla paljon juomista kesti läpi koko nuoruusaikuisuuden sinne reilu 3kymppiseksi asti. Nyt olen 37-vuotias ja viimeiset 5 vuotta alkoholin käyttöni on lisääntynyt. Viimeiset puoli vuotta on olleet pahimmat, pisin aika selvinpäin oli 18 päivää ja kyllähän siitä nyt itsensä sai palkita viinitonkalla. Juon aina vaan kun mahdollista, välttelen ihmisiä, jotta juomiseni ei paljastuisi. Olen pari vuotta seurustellut ja huomaan ajattelevani, että emme voi koskaan muuttaa yhteen, koska en voisi juoda enää samalla tavalla tai paljastuisi kuinka runsasta juomiseni todellisuudessa on. Ymmärrän, että tämä on täysin sairas ajattelutapa.
Ne aamut, jolloin herään kun en ole edellisenä iltana juonut, tunnen oloni hyväksi, onnistuin, silloin olo on sellainen että pystyn tähän, pystyn olemaan juomatta koska se olo on näin hyvä ja olen toimintakykyinen. Sitten kuitenkin tulee ilta ja mietin, että jos nyt yhden viinilasillisen otan, sitten toisen ja lopulta aivan sama ja juon niin paljon kuin vain jaksan. Ja aamulla kaduttaa.
Olen viimeisen puolen vuoden aikana lihonut 10kg ja ehkä pinnallista mutta tämä on se mikä on herättänyt minut eniten, että tälle alkoholin kittaamisasialle on pakko tehdä jotain. Tällä hetkellä tuntuu mahdottomalta ajatus elämästä täysin ilman alkoholia, että voisin juhlia vaikka festarit täysin ilman alkoholia. Siksi olen täällä vähentäjissä. Tänään vasta päivä 2 ilman alkoa, tiedän että illalla tulee hetki, että mietin josko nyt yhden viinilasillisen otan. Tai no tunnustetaan, ajattelen sitä jo nyt että illalla sitten yksi, että olin jo yhden illan ilman niin voin palkita itseni tänään. Toinen ääni päässä huutaa että älä tee sitä, pystyt kyllä olemaan ilman.
Olen juuri tuollainen, ettei kumppani saa nähdä juomista. Menin sitten kerran kauheassa pakkasessa juomaan jopa pilkkopimeään kaupan taakse. Niin kova jano oli.
Mukavaa tätä päivää. 
