Uuvahtaneisuus, nälkä, antabus

Olohuone
1

Moi! Taannoin vertaistukiryhmässä useampi henkilö mainitsi antabuksen väsyttäneen heitä. No olin minäkin itseasiassa tosi vetämätön silloin kun käytin antabusta, mutta koska minulla ei ennen lopultakin antabuksen käyttöön rohkaistumista ollut ollut vuosikausiin niin pitkiä selviä jaksoja, kuins illoin kun antabuksen otin käyttöön, niin ajattelin sen väsymyksen olevan vaan sitä, että keho palautuu pitkästä juomiskierteestä. Mulla ei ollut maksa-arvoissa mitään erikoista antabuksen käytön aikana. Mutta lopetin sen siksi kun en saanut mielialojani kuntoon muilla keinoilla, vaikka harrastin liikuntaa yms, kuin alkoholilla. Joten seilasin antabuksen käyttämisen ja poisjättämisen ja ryyppämisen ja katkaisun ja antabuksen aloittamisen väliä. Sitten tuli kerta, että olin mielestäni pitänyt riittävän 1-2 viikon tauon edellisestä lääkkestä, kun aloin juoda. Ei näkynyt mitään reaktiota, mutta sitten yhtäkkiä muutaman päivän juomisen jälkeen alkoi tulla arpien ja naaman punoitusta ja nenän menemistä tukkoon, mitä minulle tulee jos antabuksen ottamisesta juomisen aloittamiseen ei ole kulunut riittävän kauan. Lievä reaktio. Säihkähdin sitä ja jätin lääkkeen pois, kerran en jaksa kuitenkaan olla yli 2kk putkeen selvänä. Arvelin, että voi olla arvaamatonta tpuhua lääkkeen käyttö. Vaikka niinhän se on juominenkin.

No nyt raitistelen ilman antabusta, mutta kyllä se väsymys on taaskin! Mielestäni ei voi syyttää vuoden aikaa, sillä meilläpäin on nyt ollut aurinkoisia säitä ja kun en ole töissä, niin voin aivan hyvin ulkoilla päivällä. Mutta jotenkin olen niin aloitekyvytön. Tänään jo ennen kahdeksaa pimeällä päätin, että lähden ulos kun vähän valostuu. Paleli vain ja lykkäsin lähtöä. Piirrän ensin vähän joulukorttia. Olin lopulta vasta kahden jälkeen ulkona lähdössä pyöräilemään kaverin luo muutaman kilsan päähän. Todetakseni, että pyöränkumin venttiili on taas vinossa ja kumi vaarassa posahtaa, jos jatkan matkaa… No kävelin vaan takas ja vein sen pyörän varastoon, en jaksanu alkaa askartelemaan sen renkaan kanssa…

Ja syön aivan liikaa. No nyt on kuukautiset, se saattaa joskus tehdä nälkää, mutta pelottaa, että lihon yhdistettynä tuohon ulosjaksamattomuuteen… Jotenkin ajattelee, että pitäisi armahtaa itseään sen verran, että voi vaikka syödä, kunhan ei sentään juo, mutta pelottaa se lihominen. En ole ollut ikinä varsinaisesti ylipainoinen, mutta olen vain kuullut, että kun kilot karttuu, niitä on sitten vaikeampi karistaa. Ja kun on tules-vaivoja joihin en tällähetkellä tarvitse särkylääkkeitä, on selvää että ylipaino vaikeuttaa niiden kanssa selviytymistä.

Minulla kun selviän niin pahimman krapulan jälkeen tulee yleensä pari kolme tosi vauhdikasta päivää, kun on “päässyt jaloilleen” ja “Ei taaskaan kuollut!”. Siivoilen ja kokkaan ja touhuan silloin hullunlailla. Olen selittänyt sitä sillä, että kun alkoholi on keskushermostoa lamaava aine, niin kun sen vaikutus poistuu, hermosto on alkuun ylivirittyneessä tilassa. Sitten iskee tämä väsymys. Onko muilla hc-juopoilla kova väsytys selvinpäin ja kauanko se kestää?

2

^ En ole nykyään mikään HC-juoppo, enkä tiedä olenko sitä määritelmää koskaan täyttänyt, vaikka aikoinaan menoni alkoholin kanssa olikin paljon hard corempaa, mutta onhan tuo nyt hyvin tavallista, että reippaamman ryyppäämisen jälkeen väsyttää. Ihan siis taviksillakin, jotka ottavat yhtenä iltana reilummin kuppia, voi lievä vetämättömyys kestää yllättävänkin pitkään varsinaisen krapulapäivän jo mentyä ohitse. Jos takana on pidempi ränni ja vuosien tai vuosikymmenien ongelmallinen alkoholin käyttö, väsymys luonnollisesti kestää sitäkin pidempään. Sotkeehan dokaaminen tehokkaasti aivokemioita, heikentää unenlaatua hurjasti ja on ylipäätään hirveää rääkkiä koko kropalle. Usein puhutaan, että aivoilla kestää 3-6 kk toipua pitkään jatkuneesta suurkulutuksesta. En tiedä perustuuko tämä vain kokemuksiin vai onko tästä ihan jotakin aivokuvantamisdataa olemassa.

Tarina ei nyt kerro, koska pistit korkin kiinni. Jos siitä on pari viikkoa, niin eipä tuossa väsymyksessä mitään kummallista ole. Jos siitä on pari kuukautta, eikä ala yhtään helpottaa, kannattaa mennä lääkäriin. Väsymyksen ja vetämättömyyden taustalla voi olla vaikka mitä ei-alkoholiin-liittyviä, elimellisiä syitä. Ainakin ne on hyvä sulkea pois. Sitten voi olla kyse ihan masennuksesta, joka voi tietty olla post-akuutti vieroitusoire, mutta myös ihan primaari sairaus, jonka alkoholin vaikutus vain on peittänyt alleen.

Tuosta syömishommelista vielä: Ei sitä ortorektikoksi kannata ryhtyä ja ruoskia itseään verille satunnaisista mässyistä. Eivät ne mitään pysyvää vahinkoa tee. MUTTA ei myöskään kannata lyödä hommaa kirjaimellisesti läskiksi. Tietty armollisuus itseä kohtaa on hyväksi, mutta moni onnistuu vääntämään sen siihen, että voi paiskata hanskat tyystin naulaan jossakin asiassa. Ihmisen hyvinvointi on kuitenkin suurempi kokonaisuus, ei vain yhden haitallisen asian karsiminen elämästä. Kun on kyseessä tilanne, että vieroittautuu substanssista X, sen korvaaminen toisella riippuvuudella ei ratkaise lopulta mitään, vaikka toki hetkellisesti saattaa olla pienempi paha. Ylipaino on terveydelle vaarallista siinä, missä ryyppääminenkin, vaikka ensin mainittu toki harvemmin aiheuttaa jälkimmäiseen usein liittyviä sosiaalisia ongelmia. Sitten voi tulla sekin tilanne, että homma levisi kirjaimellisesti läskiksi, se vituttaa, eikä edes liikkeelle pääse, kun tules-vaivat pahenivat potenssiin X ja siinä voi äkkiä tuumata, että aivan sama juopotellakin tässä konkurssissa.

3

Kadonneen vyötärön metsästys

Ei se korkki ollut tälläerää kiinni kuin pari viikkoa ja eilen taas ystävän kanssa auoin sitä kolmen nelosoluen verran, kun järkeilen, että se jää siihen, kun lisää ei saa ostettua. Viime talvena oli noita pitempiä, edelleen normaalille ihmiselle tietenkin tosi lyhyitä, 1½-2kk selviä jaksoja antabuksen avulla ja tuolloin se väsymys alkoi olla pahimmillaan vasta kuukauden kohdalla eikä mennyt ohi kyllä ja sitten aina jätin antabuksen ja aloin juoda.

Nyt on syöpöttely helpottanut vähän (siis jo ennen korkin aukomista). Varmaan helpotti ittensä lenkille haalaamista ja jääkaapista vierottautumista ihan vaan se, että avautui asiasta tänne.

Luin taannoin vanhasta tieteen kuvalehdestä jutun, missä oli tutkittu liikunnan vaikutusta kalorien kulutukseen ja siten laihtumiseen. Siinä kerrottiin, että liikunnan merkitys kaloreiden kulutukselle on aika vähäinen, koska aivot ja muut peruselintoiminnot vie joka tapauksessa niin suuren osan ravinnon antamasta energiasta. Että pitäisi liikkua tosi paljon, jotta sillä olisi vaikutusta laihtumiseen. Mutta kyllähän sen arkielämässä näkee, että ihmiset laihtuu, kun alkavat liikkua. Maalaisjärjelläni luulen, että se liittyy enempi kuin kasvaneeseen kalorinkulutukseen, siihen että liikkuessa on poissa jääkaapilta ja napostelemasta. Myöskin kun liikkuminen parantaa mielialaa, niin se tunnesyöminen vähenee sitäkin kautta.

Otin aluksi ajatukseksi, että teen 5 tunnin mittaista kävelylenkkiä, eli menen käytännössä joka välissä kävelylle ja pysyn niin pois napostelemasta ruoka-aikojen ulkopuolella ja muita vaatimuksia tekemisille ei ole. Että pääsen tästä väsystä ja nälästä vaan. Eihän se viisi lenkkiä toteutunut ensimmäisenäkään päivänä. Tein kolme lenkkiä, joihin meni aikaa yhteensä 4 tuntia 40 minuuttia. Ei se nyt niin huonokaan, jos oli vetelehtinyt monta viikkoa kotona ja käynyt lähinnä kaupassa vaan, joka ei ole kaukana. Toisena päivänä eli eilen tein vain yhden tunnin kävelyn ja pyöräilin sinne kaverille saunomaan ja takaisin yhteensä ehkä 1½ tuntia. Tänään olen vienyt roskia kierrätykseen, käynyt kaupalla toteamassa, että kymmeneltähän se vasta aukeaa ja tehnyt noin vajaan tunnin kävelylenkin.

Siellä saunomassa satuin ikkunaheijastuksesta näkemään järkyttävän siiderivatsani, jota on useampi ihminen kommentoinut, että olenko raskaana. No en ole, mutta lieneekö se sitten sisäelinrasvaa, askitesta, heikot keskivartalon lihakset, vai mitä, mutta ainoa, jolle pystyn tekemään paljon mitään on ne keskivartalon lihakset. Minun muhkurainen selkäranka ei tykkää lattialla selällään tehtävistä vatsalihasliikkeistä ja ne on jääneet sitten tekemättä ja harmittelin, ettei mulla ole leuanvetotankoa, missä voisi selän ja kylkien venyttelyn lisäksi tehdä vatsalihasliikkeitä jalkoja nostamalla. Hoksasin sitten, että meillä on kellarin portaissa sopiva kaide tuohon tarkoitukseen. Joten päätin, että teen aina siinä ilman kantamuksia kulkiessani, ensin luulin että 15 vatsalihasliikettä. Mutta olenkin niin rapakunnossa, että en edes sitä jaksa! No kymmenen. No oven lasista näkee peilikuvan, niin huomasin, että ensimmäisessä liikkeessä polvet nousee takin keskimmäisen napin tasalle, mutta viimeisissä ei lähellekään, joten aloin tehdä 5, hengähdys, 5. No nyt sitten kun pesen pyykkiä ja kone on kellarissa, niin olen tämänpäivän aikana rampannut siellä ja tehnyt sen verran vatsalihaksia yhtäkkisesti pitkän tauon jälkeen, että varmaan huomenna on kipeä ja jää tämäkin rutiini heti alkuunsa :laughing: …

Nyt ei syöpötytä niin paljon, kun aloitti ihan pienestä liikuskelemaan. En aio aloittaa mitään urheiluharrastusta, vaan pyöritellä käsiä lenkillä ja nyrkkeillä ilmaa. Aloittan kunnonkohotuksen taas ihan pienestä ja menen sitten myöhemmin epämukavuusaluieille, kunhan olen vain päässyt liikkumattomuuden jumista, masentuneisuudesta ja ylenmääräisestä syöpöttelystä.

Jotainhan sen juomisen tilalle on tultava, joten tulkoon vaikka kuntoilu, mutta ei ortoreksiaa. Ei tämä nyt ihan ortoreksian puolelle taida mennä, koska sallin itseni ottaa aamupalalla kaksi mustikkapiirakan palaa, vaikka olin aikonut ottaa vain yhden.

Tämä plinkkiin kirjoittelu on toisaalta hyväksi, mutta toisaalta sekin on paikallaan istumista. No nyt alkaa olla lounas aika, kun aamiainen oli 7-8 välillä…

Kyllä tämä tästä.