Taas ratkesin, vaikka hehkutin hyvää oloani jokin aika sitten. Aikansahan sitä juopottelua taas kestikin ennenkuin pohja kopsahti taas vastaan.
Olimme toissapäivänä viettämässä sukulaismiehen nelikymppisiä ja tarjoiluahan sieltä ei puuttunut. Oli viiniä, viskiä, virolaista olutta ja siideriä, melkeinpä kaikkea mitä kuvitella saattaa. Oli juhlatunnelmaa ja ilta olikin ihan hauska, kunnes minä aloin olla liian kännissä. Nolasin itseni moneen otteeseen illan aikana ja morkkis tästä on ollut aivan kammottava. Tottakai morkkis johtuu osin aivokemioista, mutta kyllä hävettää oma käytös muutenkin. En nyt rupea menemään tässä yksityiskohtiin, ettei tarvitse joskus enää muistella näitä tapahtumia uudestaan ja käydä läpi samoja vitutuksia.
Kyllä tämä raitistuminen tahtoo olla vaikeata. Mikä ihme siinä on että vaikka tietää että tässä aina käy näin, niin silti sitä pitää lähteä sohimaan kepillä jäätä?
No, juuri nyt en jaksa tehdä kovinkaan vaativaa ajatustyötä. On nimittäin melkoinen horkka päällä vielä, vaikka join toissapäivänä. Tosin korjailin eilen muutamalla, mutta enpä tahdo uskoa että horkka niistä johtuu. Heti kun heräsin, niin kädet vispasivat kuin venäläisellä siinä yhdessä videossa. Onneksi on beetasalpaajia, jotka veivät vapinan pois. Ainakin suurimman osan siitä.
En kaipaa nyt neuvoja, enkä moraalisaarnoja. Kaipaan ihan vaan välittämistä ja tukea. Toisten neuvominen on turhaa, jos he eivät sitä itse pyydä. Kyllä minä periaatteessa tiedän miten nämä hommat menee, minä vaan olen huono raitistumaan. Juoppo mikä juoppo.
Mulla nyt menossa 3. yritys ja samoissa mietteissä olin viikonloppuna. Eniten itseäni nyppii oma heikkous että miten voi alkoholi viedä mieltä juuri ennen ku ottaa sen ekan. Odotan kovin seuraavaa yritystä ja selviä viikonloppuja, pikku hiljaa hyvää tulee. Ei tää niin helppoa olekaan ku ensin luulin
Tsemppiä sullekki
Krapulassa tuntuu joskus siltä kuin koko maailma olisi vastaan. Ei se ihan niinkään ole.
Täällä olisi varmasti niitä ainoan ehdottoman oikean ohjeen ja ohjelman tarjoajia, mutta ilmeisesti et ihan sitä kaivannutkaan.
Myötätuntoa varmasti löytyy usealtakin lukijalta, mutta mitäpä voisi sanoa? Muuta kuin että yritä nyt uudestaan, josko jo menisi rauhallisemmin kuin edellisillä kerroilla. Hötkyilemättä ja nopeaa edistymistä odotamatta missään asiassa -ehkä sellainen rauhoittuminen , paikallaanolon hyväksyminen voisi olla yksi vaihtoehto.
Niin, vastauksia ei paljon tullut, ainakaan heti, mutta on siinä se hyvä’ puoli ettei tullut haukkumisiakaan!
Niitäkin täällä nimittäin on saatu, joskus ihan roppakaupallakin, kun eivät ole arvot ja katsomukset käyneet yksiin neuvojien kanssa.
Eli siis; älähän hättäile, ota vähän aikaa ihan rauhallisesti ja anna maailman jolkotella omia polkujaan. Voimaannut ja nouset taas.
Opettavaisessa sadussa “poika ja susi” kerrotaan tästä ilmiöstä!
Max, sun raitistelu vaikuttaisi menevän aivan oppikirjojen mukaan. Juova alkoholisti taantuu lapsen tasolle. Kyllähän sitä tuolla uho menetelmällä sen maximissaan kolmisen kuukautta raittiina pysyy. Muistaakseni sä olet jossain kohtaa kirjoittanut, että sulla on tää bipolaarisuus. Se kyllä varmasti tuo oman lisänsä tähän tautiin. Enivei, alkuun ollaan aina niin nöyrää, niin nöyrää, muutamien raittiiden viikkojen jälkeen alkaa omat voimat olemaan huipussaan. Usko pois mä tiedän tän ihan omasta kokemuksestani.
AAssa opin pikku hiljaa ymmärtämään mistä on kysymys? Siksi olen tänäänkin raittiina.
Just nappiin kirjoitettu! Tähän ilmiöön olen minäkin sortunut, kerta toisen jälkeen.
En tiedä milloin tuo mahtipontisuus häviää ja vihdoinkin menee jakeluun, ettei onnistu.
Se katoaa jonnekin silloin, kun alkoholisti saavuttaa pohjansa, eli sen pisteen, jota alemmas ei halua juomalla mennä. Jotkut sanovat sitä “sydämen murtumiseksi”. Silloin on valmis ottamaan vastaan apua. Apua on saatavilla monenlaista. Tässä kolme erilaista: voi pyytää lääkärilta pillereitä, voi rukoilla Jumalaa, voi astua AA-ryhmän kokoukseen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Helisee ja lomapuisto, minä olen omasta mielestäni sanonu jo riittävän monta kertaa, että sitä AA:ta ei minulle tulla markkinoimaan! Jos ei muuta sanottavaa ole kun mainostaa sitä kulttia, niin ei tarvitse minun ketjuihin tulla ollenkaan.
Tänään tulee 2 viikkoa täyteen viimeisestä ryypystä. Tulin vaan nostamaan tätä ketjua että ei tarvitse sitä tuolta syövereistä tuon laskurin takia etsiä.
Monella meistä on sisällään syystä tai toisesta johtuvaa patoutunutta vihaa jota on hyvä lähteä käsittelemään vaikka terapiassa. Tuli selväksi että AA ei sinua kiinnosta, ei minuakaan. Tosiasiassa moni sieltä on raittiuteen saanut mahdottoman hyvän avun mutta kaikille se ei sovi. Täällä jos kirjoittaa, niin pitää sietää monenlaisia näkökantoja. Ketjuja ei voi omia eli kaikki saavat vapaasti (asiallisesti) kirjoittaa jokaisessa ketjussa, tietysti. Vastata ei tarvitse eikä olla samaa mieltä. Olen itse sitä mieltä että pelkkä plinkki on aika heikko apu raitistumiseen, jos ei asialle muuta tee. Kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikeuttaa raitistumista huomattavasti koska tuleehan hypo(maniassa) aika itsevoipainen olo jolloin velatkin muuttuu saataviksi ja ongelmia ei ole. Jatkuva retkahtelu ei ole oikea tie ja itsellänikin on prosessi vielä kesken vaikka parannusta 5 vuoden takaiseen on 500%.
Max, sulla on hyvä raittiuden alku, pidä siitä kiinni, ja pahoittelen, että kommentoin kirjoitustasi omaa itseäni ja raitistumistapaani korostaen. Kuitenkin hyvin tiedän, että minun toimintatapani ei ole tehonnut kaikkiin alkoholisteihin ja on monia muitakin teitä löytää raitis elämä.
Raittiutta ja hyvää kevättä sinulle ja läheisillesi!
Minusta olennaista on se, että ei yritä yhä uudelleen sellaisella taktiikalla tai ohjelmalla joka kerta toisensa jälkeen on johtanut juopottelun uudelleenalkamiseen.
AA:n ja muidenkin laajasti maailmankatsomukseen kantaaottavien ohjelmien sekä vahvuus että heikkous voi olla juuri siinä että osalle ihmisitä ne sopivat oikein hyvin, toimivat ja parantavat. Osalle taas sitten ei.
Paljon on kiinni siitä, millaiset perusarvot ihmisellä on. Jos ne ovat samansuuntaiset kuin valitun yhteisön tai ohjelman arvot, niin kyllä, raitistuminen, alkoholismista irrottautuminen, taspainottuminen ja rauhoittuminen elämään voi onistua oikeinkin hyvin.
Onneksi vaihtoehtoja riittää, ja useilla ongelmansa selättäneistä on ollut ihan oma, mihinkään oppiin tai suuntaukseen sitoutumaton elämänsä ja elämänmuutoksensa.
Kaksi viikkoa selvänä on hyvä juttu. Siinä ovat jo pahimmat höyryt haihtuneet, ja jos malttia riittää niin selväpäinen elämä alkaa vähitellen muuttumaan tavaksi. Luonnolliseksi olotilaksi. Joskus ongelmaksi muodostuu se, että vaatimustaso on liian korkea. Just minulle pitöäisi tulla kaiken ihan heti ja nopeasti ja voimakkaana ja elämyksellisenä… ja kun ei tule niin hermostuttaa kovasti. En tiedä onko sinulla tällaista vaaraa, mutta ehkä silti just tuota kannattaa hiukan varoa. Eli, nyt kun on selviäminen lähtenyt hyvään alkuun, niin anna mennä vaan, ihan rauhallisesti, hätäilemällä ei tule kuin…olkoon ny, joku sanonta siitäkin oli olemassa.
Äh, mitä tällaisesta ottaa morkkista, ihan normaalia juhlahumua. Eikä tarvitse hävetä, kaikki tekevät jotain noloa kännissä, täysin ymmärrettävää. Eräällä kaverillani oli tapana aina riisuutua alasti juhlissa kunnes vaimo vei hänet kotiin. Kaveri vain totesi, että juhlat loppuivat kesken hänen osaltaan, eikä mitään morkkista.
Ei kannata ottaa asioita liian vakavasti ja aina miettiä mitä muut ajattelevat.
Minulla on joku sisäänrakennettu ominaisuus huolehtia aina tekemisistäni ja muiden hyvinvoinnista “normaalia” enemmän. Se on osittain siunaus, osittain pirullinen kirous. Voisin olla hyvä työntekijä jossain hoitoalalla, mutta onneksi ei pää kestä opiskelua.
Kiitos sinulle tästä viestistä! Kerrankin anteeksipyyntö tuntui niin hyvältä että itku meinasi tulla. Kyllä minä tiedän että AA on monia auttanut, mutta niin kauan kuin minä plinkissä olen kirjoitellut, niin olen oman kokemukseni siitä julkisesti tuonut esille ja edelleen, jokaisessa ketjussa jossa näen AA:laisten kirjoittavan siitä, jostain syystä vereni kiehahtaa. Tämä on tietysti vain minun kokemukseni ja tosi moni uusi kirjoittaja täällä varmasti menee AA:ta kokeilemaan. Toivottavasti saatte sinne lisää porukkaa, mutta nyt kun kerkesin jo ärähtää, niin toivon että meille syntyy nyt hiljainen sopimus siitä että keskustellaan muista asioista keskenämme.
Tästä oletkin tainnut minulle mainita ennenkin. Jotenkin meillä on sinun kanssa samanlainen sielunmaisema, tai ainakin kirjoitustesi perusteella minusta siltä tuntuu. Totta on kyllä se että minä koitan vähän liikaa kerralla ja sitten epäonnistun aina, mutta kun on niin kauan rypenyt paskassa, niin tahtoo nopeasti jotain huippufiiliksiä tilalle. No, nyt olen sitten vähän alkanut taas yrittää rakentaa ryyppäämisen tilalle jotain muuta elämääni. Olen alkanut tehdä pikku lenkkejä ja koittanut levätä ja syödä riittävästi. Aloitin myös työt tuossa pari päivää sitten, koska tiedän että selvinpäin jaksan niitä tehdä. Mutta niinkuin sanoit, niin vaarana on että en osaa jarruttaa ajoissa ja sittenpä kaikki meneekin perseelleen taas. Sitä en nyt kuitenkaan jää enää terapeuttini ohjeiden avulla odottelemaan, vaan jos tulee tilanne jossa tuleekin notkahdus, pysähdyn siihen paikkaan hetkeksi ja en anna sen viedä minua pohjalle taas. Kyse kun on puhtaasti lapsuudenajan traumasta, joka näyttää naamaansa vielä näin aikuisenakin. Ensin kaikki menee pitkään hyvin ja sitten isä hakkaa kännissä äidin ja alkaa pitkä toivoton kausi elämässä, jolloin ei halua kuin kuolla. Tai jokin muu vastaava tilanne sekavasta ja kaoottisesta paskalapsuudestani. Onneksi olen saanut paljon hyviä neuvoja nyt ihmiseltä, joka oikeasti on koulutettu tietämään miten ihmismieli missäkin tilanteessa toimii. Alussahan tässä vasta ollaan, mutta eteennpäin on menty jo paljon siitä missä olin ennen terapian alkua.
Max, moi! Leikkasin tämän koska siinä on kaksi merkittävää pointtia. Ensinnäkin tuo Böffin oikea toteamus toisten ajattelusta. Aika harvoin me tiedetään mitä toiset oikeasti meistä ajattelevat. Ellei joku sano päin naamaa jotain (ja tässä tapauksessa aihetta varmaan onkin! :mrgreen: ), niin ei kannata spekuloida siitä, mitä toiset mahdollisesti miettivät. Eikä varsinkaan erehtyä telemään kaikenlaisia tarpeettomia maineenpelastussuunnitelmia.
Toinen pointti on mainitsemasi ylihuolehtiminen. Mulla itsellänikin on taipumusta “ongelma-magnetismiin”. Jos en ole varma kannattaako syventyä johonkin pulmaan liikaa, heitän tyynärin peliin. Aikani mietittyä selviää melko usein, etten pysy tekemään asioille yhtikkäs mittään. Joten annan niiden mennä tällaisissa tapauksissa omalla painollaan.
Tsemppiä ja hyvää viikkoa.
Tänään käynnissä 18. päivä selvänä. Ei ole enää pitkään että ensimmäinen kuukausi tulee täyteen.
Minulla on vaihtunut diagnoosi skitsofreniasta skitsoaffektiiviseen häiriöön, joka on kyllä helpottava tieto sinäänsä, että se selittää kaikki oireeni. Toissapäivänä minulla oli nk. sekamuotoinen jakso, jonka aikana tulevat psykoosin oireet, masennus ja mania yhtäaikaa päälle. Oli suhteellisen ahdistavaa. Näitä minulla on tosin ollut ennenkin, en vain ole voinut yhdistää niitä mihinkään tiettyyn asiaan, kun en ole tiennyt mistä se kaikki johtuu. Nyt kuitenkin lääkemuutosten ansiosta oloni on taas melkolailla hyvä ja normaali.
Meillä on tuolla tuo chat-huone, jossa käy päivittäin aina tietty porukka turisemassa päivän kuulumisia ja se on kyllä yksi minun selvänä pysymisen kulmakivistä. Sekun on vähän niinkuin vertaistukiryhmä internetissä. Jos jotakuta kiinnostaa niin sinne löytää osoitteesta: http://www.kolisee.fi
Ainakin toistaiseksi keskustelu on pysynyt asiallisena. Tosin jos olet ihan super päihdevastainen ihminen, niin se ei ole sinun paikkasi, sillä siellä on aktiivisiakin huumeidenkäyttäjiä keskustelemassa. Mutta joukkoon mahtuu myös pari raitistumista tavoittelevaa ja jokaisellahan siellä tietysti on sama tavoite, eli päästä päihteistä eroon.
Olen myös aloittanut liikunnan jälleen. Olen nyt viikon verran käynyt joka päivä lenkillä, paitsi yhtenä päivänä, kun käytiin tyttären kanssa uimahallissa. Jalka on vähän vihoitellut, mutta ei niin pahasti etteikö sillä pystyisi liikuntaa harrastamaan. Ajattelin ottaa nyt tavoitteeksi päästä kesäkuntoon vielä tässä kevään aikana.
