Alkoholi oli ensimmäinen yhdistävä tekijä mun ja puolisoni välillä. Tavattiin festareilla, elettiin etäsuhteessa vuosi kunnes muutin tänne Saksaan. Eka vuosi täällä oli kostea, minunkin puoleltani. Tai no, varmasti muutama ensimmäinen vuosi. Iltakaljalla palkittiin päivän uurastus, rentouduttiin ja luotiin valekuva lomasta, että huomista työpäivää ei olisi olemassakaan.
Mä olen itsekkin kuluttanut paljon alkoholia, kavereiden kanssa päivät ja illat kului usein baarissa ja täällä Saksassa työtiimin kanssa hierottiin ystävyyssuhteita aina baarissa. Oltiinhan me suomalaisia uudessa maassa.
Mutta, mä muutin veneen kurssia parempaan suuntaan. Aloitin liikunnan, terapian ja vähensin roimasti alkoholin käyttöä lapsen ollessa kolme. Vauvavuosi ja ensimmäiset taaperovuodet olivat vaikeita. Synnytys traumaattinen. Yksinäisyys ja turhautuminen, loukussa olon tunne. Mutta mä muutin elämääni. Eikä se suoraan sanottuna ollut edes vaikeata.
Mun mies ei muuttanut suuntaansa. Eikä muuttanut sen jälkeenkään kun kesällä ilmoitin, että jos muutosta tissutteluun ei tule niin mun pitää miettiä tätä avioliittoa uudelleen. Tissuttelusta hän puhuu " parina ", " normaali 3 kaljaa ", kunnes mä ymmärsin, että pari tarkoittaa yleensä 5 x 0,5L. Joskus jopa enemmän, ihan sama onko töitä seuraavana päivänä tai onko lapsen kanssa yksin yön. Hän en koe tässä olevan mitään epänormaalia, kyllähän hänenkin lapsuudessa oli aina viinipullo pöydällä.
Sanotaan, että päihderiippuvaisen läheisenä paras asia mitä voi tehdä, on keskittyä itseensä. Luoda sellaista elämää mitä itse haluaa, ja ehkä päihderiippuvainen herää haluamaan sitä samaa. Näin siis olen tehnyt. En nalkuta. Yritän olla epäilemättä, yritän olla tuomitsematta omien epäilysten ja oletusten perusteella.
Hänellä oli muutama hyvä viikko, jolloin mä ymmärsin, että mä en halua särkeä tätä perhettä, mä en halua avioeroa. Nyt kuitenkin se päivittäinen tissuttelu jatkuu. Viikonloppuna mentiin taas sillä " normaalilla " 5 kaljan linjalla. Itse olin yövuorossa. Nyt maanantaina kun tulin kotiin, huomasin että ruoka oli kivasti valmiina, koti siivottu, lakanat vaihdettiin salamana kun kerroin sen olevan tehtävälistalla tänään. Hän kyseli että voisi mennä ulos, koska hän haluaa ulos talosta. Kotitoimistolaisen elämä on vaikeaa kotona, jonka kyllä ymmärrän. Mulla ei ole mitään ulos lähtenistä vastaan, mutta tällä hetkellä se tarkoittaa taas yhtä alkoholin täyttämää iltaa. Nyt niitä päiviä on jo melkein viikko kasassa. Puoliso veti johtopäätöksen että olin surullinen yhteisenajan puutteesta, mutta eipä mitään, heti oli suunnitelma koska ja miten vietetään yhteistä aikaa. Hän kovasti halusi tietää mitä haluan huomenna syödä, jotta hän voi tehdä illalla ruokaa. Ottaa lomapäivän jotta voidaan olla koko päivä yhdessä. Mua jotenkin kiusaa se ajatus, että en tiedä pitäisikö mun sanoa ääneen että mun ongelma tällä hetkellä on vain hänen juomisensa eikä se että hän haluaa ulos talosta. Kuten sanoin yllä, en rupea nalkuttamaan.
Mun omaatuntoa vähän soimaa kun kaikki oli niin kivasti laitettu kotona, mutta en oikein osannut näyttää arvostusta. Mulla oli jo kotimatkalla sellainen fiilis, että puoliso haluaa ulos tänään.
Se syy, miksi kirjoitan nyt on se, että kaipaan näkökulmia.
Mies EI OLE:
Aggressiivinen.
Humala ei juurikaan näy hänestä paitsi puheesta.
Ei varsinaisesti katoille, välillä tietysti unohtaa mainita missä on.
Ei hauku, lyttää, tai muuten kohtele mua kaltoin vaikka tietysti ihmisiä me kaikki ollaan.
Ei tule kännissä kotiin keskellä päivää.
Ei syytä mua juomisesta. Syyttää toki masennustaan, omaa päätään jota ei muuten saa hiljaiseksi, syyttää työstressiä, unettomuuttaan.
Ei juurikaan korkkaa lapsen ollessa hereillä.
Yölliset riidat ollaan saatu loppumaan, ehkäpä koska mä menen aikaisin nukkumaan. En tiedä.
Hän on rakastava, läsnä oleva isä. Puoliso joka tukee mua ja puoliso jonka kanssa on turvallista tehdä arjen suunnitelmia.
Välillä mä mietin, että teenkö itse ylilyönnin, jos eroan " vain " hänen alkoholin kulutuksen takia. Teenkö mä virheen jos revin tämän perheen rikki, sen takia että hän juo iltaisin. Mä en oikein tiedä, kuinka kauan mun pitäisi odottaa muutosta. Tai kuinka kauan kestää että muutoksesta tulee pysyvä.
Sabotoinko minä itse tätä avioliittoa, koska en nalkuta, kysele tai muistuttele hänen lupauksestaan raitistua tai ainakin lopettaa jokapäiväinen juominen?
Mä olen sanonut jo kerran, mitä mitä minä haluan häneltä ja kerroin, että kerta sanominen riittää. Mä en tule pyytämään toista kertaa häntä hakemaan apua.
Mä teen vuorotyötä.
Aanuvuoroissa en ole iltoja näkemässä, koska usein olen itse nukkumassa Kello kahdeksalta.
Iltavuoroissa en ole iltoja näkemässä koska vuoron jälkeen menen itse heti nukkumaan tai mies on jo nukkumassa ( yrittämässä nukkua ) tai hän istuu parvekkeella.
Yövuoroissa, kyllä, saatan nähdä hänen aloittavan mutta määriä em tiedä koska menen töihin ja päivällä nukun.
Vapaapäivät menee aika usein kuten aamuvuoroissa. Mä priorisoin omaa untani.
Tällä kai nyt yritän realisoida sitä, että mulla ei ole hajuakaan siitä juoko hän vai ei ja jos kyllä niin kuinka paljon.
Hän kokee itsensä rehellisenä ihmisenä, joka ei valehtele. Hän kokee inhoa ollessaan velkaa ja pitää sanansa kun lupaa.
Mä epäilen hänen rehellisyyttään usein kun me puhutaan alkoholista ja niistä määristä.
Se on se fiilis mikä hiipii selkärankaa pitkin.
Meidän koira oli auto-onnettomuudessa alkuvuodesta ja mä maksoin 1,5tonnia koiran hoidosta. Säästötili nollaksi, tili miinukselle. Ja ai että kun mä olen säästänyt ja venyttänyt penniä että saan rahat taas tasapainoon. Onnettomuudesta on muutama kuukausi vajaa vuosi ja mä edelleen odotan hänen osuuttaan rahoista. Mä olen nähnyt tasan 75€. Välillä mä ihmettelen minne hänen rahansa menevät. Rahat on aina loppu viikkoa ennen palkkapäivää ja hän on ihan keskituloinen niinkuin minäkin. Mä olen nyt vuoden puhunut hänelle budjetoinnista, pyytänyt että tekee suunnitelman koiran hoitojen maksamisesta, pyytänyt että pohtii taloudellisempia keinoja käydä kaupassa, mä olen pyytänyt viimeiset 6 vuotta saada nähdä paperilla mitkä on todelliset asumiskustannukset kaikkine laskuineen. Vastaus on joo mä teen, mutta mitään ei tapahdu.
Että näin.
Toivottavasti joku saa kiinni tästä, paremmin en osaa kuvailla kokonaisvaltaisesti.
Kai mä halusin vain luoda kuvan ongelma juomisesta, mihin ei liity niitä karmeita sivuoireita mistä oon saanut lukea tällä foorumilta. Ja onko mulla oikeutta tuntea tämän juomisen olevan niin iso ongelma kun muuten asiat on aika kivasti.
Kiitos.
