Näin kirjoitit, ja hyvä niin. Itsesi takia on terve ajatus mennä AA-kokoukseen. Jokaista sinne ensimmäistä kertaa menevää on jännittänyt. Muistan, kuinka hirveän helpottunut olin ensimmäisessä kokouksessani, kun sain kokea vahvan ymmärtämisen ja yhteenkuuluvuuden kuunnellessani ihmisten kokemuksia juomisesta ja raitistumisesta. Tunsin tulleeni oikeaan paikkaan. Sama tunne minulla on yhä palaveriin mennessäni, vaikka ekasta kokouksesta on jo pitkä aika.
Kavereita sinun ei tarvitse karsia, he karsiutuvat itse huomatessaan, että eivät saa sinusta juomaseuraa. On ollut hienoa ja kiitollista saada tutustua uusiin ihmisiiin raittiuden merkeissä. Meitä on Suomessa tuhansia, tänäänkin on yli sata palaveria, joista voit valita. Sinulla on sama mahdollisuus luopua alkoholinkäytöstä kuin meillä jo AA:n oven avanneilla.
Ilmeisesti sinulla ei ole ongelma niinkään juopotteluputken katkaisussa vaan pidemmän selvinpäin olojakson aikana lisääntyy viinan mieliteko aina vaan, kunnes se saa vallan.
Sanoisin että AA-kortti kannattaa kyllä katsoa. Jos AA-palaveri toimii hyvin niin se nollaa viinan mieliteon. AA:ssa on paljon ihmisiä jotka ovat valmiit hakemaan tulokkaan palaveriin vaikkapa omalla autollaan (heille tulee hyvä mieli siitä jos pääsevät tuomaan tulokkaan palaveriin). Jos vaikkapa auttavan puhelimen 09-750 200 avulla otat selville kuka olisi sellainen henkilö siinä ryhmässä jonka valitset, ja sitten sovit tämän tukihenkilön kanssa että hän hakee sinut ryhmään niin sitten et ehkä enää kehtaa jänistää (no, tiedän että jotkut jästit jänistävät vielä siinäkin vaiheessa, teettävät tukihenkilöllä turhan reissun).
Ja minua jännitti AA-palaveriin meno aivan helvetisti silloin kun sinne ensimmäistä kertaa menin. Olisi ollut paremempi jos joku ystävällinen ihminen olisi minut sinne johdattanut.
Tervetuloa Riepu plinkkiin!
Jännitti minuakin ekaa kertaa mennä AA:han, mutta käytyäni sielä nyt useamman kuukauden, niin olen saanut vastineeksi todellisen rauhan. Ensin minua hieman jännitti se että jos joku tuttu näkee minut menevän sinne, nyt melkein toivon että joku tuttu näkisi minun menevän sinne, tai ainakaan se ei haittaisi vähäisessä määrinkään jos joku näkee 
.
On 1000 kertaa nolompaa kännissä sekoilla tuttujen ja tuntemattomien todistaessa tapahtuneita kuin se, että on vastuullinen aikuinen ja ymmärtää hakia apua tilanteeseen jota ei enää hallitse.
Kiitos paljon viesteistänne! Olen päättänyt marssia huomenna kokoukseen, nyt kun on voimakas tunne, että sinne tarvitsee mennä, ja kun luin teidän kirjoitukset, ajatus sinne menemisestä ei tunnu niin enää pelottavalta. Sitä niin helposti siirtää ja siirtää, kun on mukamas aina jotaki n muuta menoa. Itsellä on ollut myös pelkona se, että entäs jos joku tuttu näkee, mutta todellisuudessa kaikki tuttuni olisivat varmaan sitä mieltä, että onneksi tuo on tajunnut hakea apua, ja ne jotka ei sitä ymmärrä, eivät varmaankaan ole tuntemisen arvoisia.
Kirjoittelen sitten tuntemuksia ja fiiliksiä ensimmäisen kokouksen jälkeen!
Onnittelut päätöksestäsi, Riepu, ja hyvää perjantaita!