Tuli sitten otettua koulupaikka vastaan ja päädyin muuttamaan uudelle paikkakunnalle. Alku meni hyvin, mutta nyt tullaan takapakkia ja lujaa. Opiskelijaelämäänhän kuuluu biletys ja sen jos jonkun osaan. Paha vaan, että bileiden jälkeen voi hakea aamulla vähän tasoittavaa ja siinä sitten vaikka tissutella muutama päivä.
Kotipaikkakunnalla vietetyn viikonlopun jälkeen olen istunut kämpillä juomassa kaljaa, jota saa läheisestä Salesta. Kouluun meno on suoritus, jonka jälkeen voin taas sulkeutua sotkuiseen kämppääni vaikkapa kaljalle. Ei ole hirveästi mielenkiintoa keskustella vieraiden ihmisten kanssa ja koen itseni sosiaalisesti kiusalliseksi ja typeräksi. Hirveä ikävä vanhaa kotia ja kavereita, jotka tunsivat mut ja mun menneisyyden.
Tähän on pakko saada muutos, muuten muutun täällä luukussa joksikin siiderivalaaksi enkä saa kouluhommia hoidettua.
Moi, morkkismimmi!
On luonnollista, että uudet ihmiset ja muutokset hämmentävät. Voi jopa olla helpompaa hyväksyä tutut epätoivottavat olot kuin ottaa vastaan uutta tuntematonta, vaikka se järkevästi ajatellen oli parempi vaihtoehto. Olet kuitenkin jo ottanut ison askelen muuttamalla toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Jos tarkkailet opiskelutovereitasi, huomaat, että eivät kaikki suinkaan tarvitse alkoholia tai humalaa bilettääkseen ja jutellakseen toisten kanssa. Heistä joku varmaan ilahtuu, kun menet selvin päin juttelemaan. Kun pelkäät alkoholin vaikeuttavan oloasi, rohkaistu haluamaan juotavaksi vesiä tai limsoja.
Päivä kerrallaan raittiina
Moi!
Se on muuten totta, että tosiaan muuttuu aikamoiseksi kun tosiaan alkaa kiskomaan sitä siiderii, bissee, viinaa… Muistelee omia aikoja kun hentorakenteinen olen, niin kun siihen mätkästään useampi kymmenen kiloa ylimäärästä, niin se liikkuminen on aika vaikeaa. Muistan kyllä, että tosiaan sai töitä tehdä, että pystyi siirtymään paikasta toiseen. Tuli penikkatauti tutuksi. Tuntui tosiaan pienikin kävely helvetiltä ihan. Muistan mutustaneeni hesessä burgeria, niin muistan parin itseeni nuorempien naisten naureskelleen ivallisesti. Silleen katseli silleen vinosti. Tuli sellainen olo, että olen joku nähtävyys. Onneksi on ollut hyvä huumorintaju, että hymyilin muistaakseni takaisin. Olisinkohan peräti vinkannut silmäänikin… Alkoikohan he nauraa sen jälkeen… Tilanne vaati erittäin suurta itseironiaa. Joku herkempi olisi murtunut.
Tosiaan kun on jättänyt juomisen ja tupakoinnin, niin sitä vaan jaksaa painaa maastossa kuin maastossa. Ainoastaan aika alkaa olemaan este, eikä kunto. En tietty joka päivä, mutta kun käyn niin huomaan tuon, että jaksaminen on eri luokkaa. Viisi tuntia ihan kylmiltään esimerkiksi. Liikkuminen paikasta toiseen oli hyvin vaikeeta silloin sätkä huulessa kaljaa kiskoessa. Kyllä sitä Tenkasta joskus lainailin, että sen peili kuvan kanssa pärjäillään. Mikä kuvajainen tosiaan niistä joidenkin baarien peileistä heijaistui… Tosiaan siinäkin on varmaan omaa ulkonäköään arvostavalle peliliike tosiaan lopettaa juominen ja tupakointi. Tai jos pitää siitä, että ompi vähän hoikempi. Ainakin on kevyt, niin se on meinaan plussaa kun painuu metsän siimeksiin. Omaa “markkina-arvoa” en ole testannut, niin siihen en osaa ottaa kantaa. Ei ole tarvetta. Ihmiseltä nykyään kait näytän. Joillekin se ulkonäkö on tärkeä, niin viinalla ja/tai tupakalla sen voi tärvellä… Kun lopettaa kummatkin tai toisen ensiksi, niin sillä on suora vaikutus jaksamiseen. Sitten voi itse päättää, että haluaako olla sporttinen… Tosin väkisinkin siihen suuntaan menee vaikkei kauheesti panostaisikaan itse liikkumiseen kun lopettaa nämä kaksi juttua. Tupakanpolton lopetuksella pääsee niin sanotuksi hyvään happeen ja viinahan liuottaa kaikkia elimiä, niin kun lopettaa sen, niin hyvä olo kehoon tulee.
Näillä eväillä varmaan pärjää missä tahansa. Rahaakin jää sitten - ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Itselle kyllä valitettavasti käynyt niin, että loppunut opiskelut, kun viina liuttaa aivosolujakin. Joku joskus arvioinut, että en ehkä enää se penaalin terävin kynä ole, mutta tosin ei enää tarvitsekaan. Ajoissa ehtii korjausliikkeet tehdä, niin uskoisin, että peliä ei ole vielä pelattu miltään osin. Hyvin äkkiä huomaat itsesi business classissa jakkupuku päällä terävä älyisenä painamassa vaativassa duunissa. Saattaa olla joku urheilusaavutuskin olla nimissäsi vielä. Tämmöinen skenaario on mahdollinen… Toinen skenaario on se, että löytää itsensä päänsä pehmeenä juoneena persaukisena naisen hoteista… Mulla esimerkiksi vahva lääkitys yhdistettynä rankkaan ryyppäämiseen, niin jotenkin sitä tavallaan huomaa, että jotain on päässä tapahtunut. Vähän kädestä suuhunhan tämä elämä tälleen deekuilun jälkeen on. Mulle sanottiin, että ylpeä pitäisi olla, että kaikesta huolimatta olen juomatta. Kaikki ei kykene…
Vielä ei ole liian myöhäistä!
ps. Ihan tyytyväinen tietty olen nykyiseen tilanteeseen. Huomaan, että kun itse olen juomatta, niin ainakin parisuhteen saanut pitää. Kyllä kannattaa, suosittelen! 
Tarpeeksi ajoissa, niin ei ajaudu mihinkään jamaan. 