Täällä taas…olen silloin tällöin kirjoitellut joihinkin ketjuihin. Lopettamista olen siis yrittänyt ja monen monta kertaa päättänyt, että nyt se onnistuu. No, ehkä tällä kertaa. Sen verran edistystä on tapahtunut, että olen oppinut tunnistamaan niitä tunteita ja tilanteita, joissa alkoholi on ollut mukana. Esimerkiksi viimeksi retkahduksen takana oli stressi, epävarmuus omasta osaamisesta (riittämättömyyden tunne?) ja epävarmuus yleisesti tulevaisuutta kohtaan. Kaikki nämä saivat aikaan levottoman ja ahdistavan olon, joita sitten taas kerran lievitin (eli pahensin) juomalla. Juomiseni on lähes aina humalahakuista ja kun tässä taannoin muutaman viikon juomattomuuden jälkeen join, ei juominen jäänyt siihen yhteen kertaan vaan sen jälkeen on tullut otettua useamminkin. No, eihän se auta kuin uudestaan ponnistaa ylös. Paljon haasteita ja muutoksia edessä (uusia työkuvioita, opintojen päättyminen, mahdollisesti asunnon ostaminen), jotka haluan kohdata selvinpäin ja alkaa rakentaan vihdoin onnellista ja uudenlaista elämää! Kokeilen tänne kirjoittamista nyt yhtenä apuna.
Tarkalleen ottaen kaikki huomisen asiat ovat minulle uusia sillä enhän ole vielä kohdannut huomista päivää.Mutta miksi se huominen olisi kovin paljon erilainen kuin tämä päivä ? Jos selvisin tästä päivästä ilman alkoholin tuomaa näennäistä tukea, niin miksi en selviytyisi huomisestakin päivästä.
Kirjoittaminen tänne varmaan auttaa kuten kerrot. Mutta näiden pelkojen ääneen lausuminen ja rakentava toimintapojen pohdiskelu yhdessä jonkun tukihenkilön kanssa olisi vieläkin parempi vaihtoehto. Se voisi olla esim. A-klinikka sinulle.
Vanha sanonta kuuluu että asioilla on taipumus järjestyä. Se pitää paikkansa vaikka klisheiseltä saattaa kuullostaa. Ensinkin asioiden luonne aivan oikeasti muuttuu ajan suhteen eli ne järjestyvät ja toiseksi minä noiden asioiden havainnoitsijana myös muutun ajan suhteen eli näkökulmani asioihin muuttuu.
Itse yritän noudattaa AA:n tyyneysrukousta (tai toivomusta) eli pyrin erottamaan ne asiat joihin voin itse vaikuttaa niistä asioista joille en mahda mitään vaan jotka ovat minun toimistani riippumattomia.
Pelot ovat suurimmaksi osaksi mörköjä , mielikuvituksen tuotetta. Osa peloista on tosia mutta turhia, esim. kuolemanpelko koska asia vääjäämättä joskus kohdallani toteutuu joten miksi tulevaisuudessa tapahtuvaa tosiasiaa pelkäisin ainakaan tänään.
Jos AA kiinnostaa vaihtoehtona ts. jos haluat lopettaa kokonaan alkoholinkäytön ja koet käytön sillä tapaa pakonomaiseksi että et kykene säätelemään juomisesi ajankohtaa ja -määrää, niin ohessa on linkki josta löydät kokoontuvat ryhmät. Tervetuloa !
Tsemppiä !
Pysähdyhän leannie vielä hetkeksi sen raitistumisen halun äärelle.
Raittius tarjoaa sinulle vain suurta tuntematonta. Oletko varma, että haluat juuri sinne? Haluatko matkalle jonnekin, josta et tiedä mitään? Haluat varmasti kohdata iloja, mutta haluatko kohdata ne pettymyksetkin?
Onhan täällä meitä, jotka sanovat, että se on hyvä juttu. Joka päivä uusi ja arvaamaton seikkailu. Vaatii silti aika hulvatonta mieltä lähteä moiselle matkalle.
Toki tiedät juomisen ongelmat, mutta se on silti tuttua ja turvallista. Oletko aivan varma, että sinusta on jättämään tuttipullo saunamökin tontulle? Jos haluat sille raiittiille reissulle lähteä, niin sille tuttipullole pitää jättää hyvästit taakseen katsomatta ja perään haikailematta. Vähän niinkuin isot pojat. 
Itse en jättänyt saunamökin tontulle tuttipulloa tai yhtään mitään muutakaan pulloa, mutta taakseni katselin ja perään haikailin. Se kuuluu käsittääkseni prosessiin, kun surutyötä ja elämänmuutosta tehdään. Haikailematta ja taakseen katselematta on vaikea oppia virheistään - ja virheistä pitää oppia, ettei niitä toista. Raitistuminen on iso elämänmuutos, jonka jokainen käy läpi tavallaan, mutta aika harva todellisuudessa lopettaa eikä enää koskaan mieti menettämäänsä.
Olen käynytkin A-klinikalla juttelemassa. Nyt on ollut hieman taukoa (ja siinä välissä juominenkin yleistyi…), ensi viikolle on aika varattu ja pitänee jatkossakin käydä useammin, koska ei noita rakentavia toimintatapoja ihan muutamalla kerralla keksitä, saati omaksuta.
Nimenomaan haluan tuonne tuntemattomaan, koska tämä ns. tuttu ja turvallinen ei enää tunnu omalta vaihtoehdolta. Haluan kohdata elämän ilot kuin myös pettymykset ja surun todellisesti, ihan oikeina tunteina. Tiedän, että minulla on paljon opittavaa, mutta haluan oppia. Olen nuori ja ajatus siitä, että kamppailisin tämän asian kanssa vielä vuosien päästä on suoraan sanoen sietämätön. Päivä kerrallaan, siitä on hyvä lähteä. Tiedän myös sen, että minun täytyy sen verran miettiä menneitä ja myös tulevaa, jotta osaan tunnistaa seuraavan kerran jos (kun?) se epämääräinen ahdistus alkaa vallata mieltä. Niihin tilanteisiin tarvitsen todellakin uusia ratkaisuja.
Huh kun helpottaa, että monilla on sama tilanne. Olen nyt kauhean epävarma kun minulla ei ole alkoholia johon turvautua. Siis huomaan todellakin kokevani pelkoa elämää ja ihmisiä kohtaan. Minulla on myös tunne siitä, että olen kasvamassa “isoksi”. Enpä olisi arvannut, että tällaista myllerrystä tulee olemaan. Minä luovuin myös pitkäaikaisesta ystävästäni, koska hän juo aika paljon enkä halua istua vieressä sitä katsomassa. Olen jättämässä taakseni sen murrosikäisen uhon mitä olen pitkään pitänyt selviytymiskeinonani. Kuitenkin vaikka tunnen olevani orpo niin koen, että päihteetön elämä on ainoa oikea minulle. Mutta nämä pelot, mistä sitä turvaa oikein saa elämään.
´
Se on jännä juttu, että tuo muutama viikko, jonka hiljaittain olin juomatta, nosti itsetuntoa- ja itseluottamusta ja mielentila oli yleisesti ottaen hyvä. Välillä tosin oli sellainen ns. tyhjä ja tylsä olo, mitäänsanomaton olo, jos niin voisi kuvailla. Noh, sitten kun stressi ja epävarmuus saivat ylivallan ja alkoholi tuli taas mukaan, alkoi myös itsetunto taas heikentyä, riittämättömyyden tunteet olla vallitsevia ja sehän se vasta epävarmuutta aiheuttikin.
Olen aina ollut kova miellyttämään muita ja riittämättömyyden tunteet asiassa kuin asiassa ovat olleet tyypillisiä. Liekö osasyy lapsuudessa koetut turvattomuuden kokemukset, ylläri ylläri, vanhempien alkoholin käytöstä johtuen. En todellakaan halua toistaa samaa kaavaa.
En osaa sanoa, mistä turvaa saisi pelkojen keskellä. Osaatko nimetä Nyysky, mihin sinun pelkosi kohdistuvat?
Taitaa pelot liittyä uusiin ja ylensäkin vieraisiin ihmisiin. Musta tuntuu, että alkoholi ja siihen liittyvä rempseä elämäntyyli antoi jonkunlaista turvallisuutta, vaikka sitten söikin itsetuntoa. Mutta nyt pitää kohdata elämä omana itsenään. Pelkään ihmisissä sitä kunen tiedä voiko luottaa vai ei ja sitä, että en ylipäätänsäkkään omaa kauhean hyvää ihmistuntemusta, jotta osaisin arvioida vieraita ihmisiä. Ihan kun joutuisi opettelemaan elämää uudelleen. Ne baarien ihmiset ovat jotenkin helpommin arvattavia. Että tällaista.
Kyllähän tässä taitaa itselläkin olla elämän uudelleen opettelua monessa suhteessa. Mulla ei pelot varsinaisesti kohdistu ihmisten kohtaamiseen. Kun olen ollut muutamankin päivän juomatta, itseluottamus alkaa pikkuhiljaa kohota ja ihmisten kohtaaminenkin on helpompaa. Mutta kyllä mullakin on jonkinlaisia pelkoja ihmisiin luottamiseen liittyen. Elän parisuhteessa ja välillä mietin, että jospa hän ei olekaan tosissaan minun kanssani jne. En myöskään kovin helposti ala avautumaan omista asioistani ihmisille. Mulla on muutama läheinen ystävä (joista yhdelle olen kertonut jotenkin myös tästä alkoholiongelmasta), joihin luotan. En tiedä miksi en muille ole kertonut tästä, ehkä jokin häpeä taustalla ja pelko siitä, että he eivät ymmärrä. No onneksi on tämä palsta.
Mullakin häpeä on yksi syy miksi en kehtaa mennä edes Aa:han. Liittyy siihen että olen ihmissuhdealalla ja hävettää että itsellä on elämässä ollut ongelmajuomista. No yritän rohkaista itseni. Miten sinulla menee leannie? Isoja elämänmuutoksia sinulla on. Opiskelijaelämä on yleensä aika kosteaa joten ehkä sulla on nyt hyvä aika lopettaa juominen ja siirtyä eteenpäin. mUlla ollut vähän sama tilanne.
Kyllähän tämä tässä, aika vaikeeta ollut tänäänkin, kun työkuviot ihan auki ja se taas sitten aiheuttaa stressiä ihan taloudellista tilannetta ajatellen. Ja kyllä, mielessä kävi myös juominen ahdistusta helpottamaan. Mutta tiedän toki ettei se juominen ainakaan sitä paranna, mutta se ahdistus… Onkohan tämä ahdistus pelkästään juomisen aiheuttamaa, kun teinivuosina oli syömisongelmia liittyen juuri ahdistukseen…no, sitäpä on vaikee mennä sanomaan. Nyt kuitenkin haluaisin vihdoin alkaa elämään ilman ahdistusta, ja tietenkin myös alkoholia. Ehkä joskus olen onnellinen. Tsemppiä myös sulle Nyysky, olis kiva tietää sun tilanteesta enemmänkin ja kuulla sun kuulumisia.
Olipa mukava päivä tänään. Terapeutilla kävin ja ystävän kanssa puhuin tästä ongelmasta. En tiedä miksi musta tuntuu, että tälle palstalle kirjoittaminen ei sitten kuitenkaan oo mun juttu.
toisesta kejusta tuo, mut alkoi vaan vituttaan. Onneksi oon pystynyt avautumaan nyt myös ystäville, jotka uskovat muhun ja arvostavat. Kuitenkin tälle palstalle tarkoitukseni oli kirjoittaa nimenomaan siitä syystä, että saisin tukea lopettamiseen. Ja jos, jos sattuis tekemään virheitä, niin täällä loppuisi tuki vissiin siihen. No mä taidan tässä vaiheessa hakea tukea muualta. Kuitenkin kaikki, jotka tälle palstalle ovat kirjoittaneet “uhoamassa” ovat kuitenkin miettineer alkoholin käyttöään ja haluaan lopettaa, ja mun mielestä sitä ei pidä väheksyä- No tämä oli mun mielipide. Hyvät yöt.
leannie, ei kannata ajatella noin. Itse olen ainakin saanut korvaamattoman tuen tältä palstalta, mutta ehkä pitää hieman opetella ummistamaan silmiään joiltain kommenteilta. Tietty jos sulla on riittävän tukiverkosto muualla, se voinee riittää, mutta muutamien ikävien kommenttien takia ei kannata tätä palstaa jättää. 
Minäkin suosittelen jättämään osan kommenteista ihan omaan arvoonsa, kyllä täältä tukeakin saa . (Itsekin kyllä huomasin tuon kyseisen kommentin ja toinen kulmakarva hieman nousi.)
Toivon sinulle sitä rohkeutta, kun minun käsittääkseni voittamalla häpeäsi/pelkosi saat jotain mitä voit ihmissuhdealallasikin hyödyntää. Mieti sitä, kun sinun ei tarvitse salailla keneltäkään mitään, niin kuinka moni rohkaistuu esimerkistäsi toimimaan samoin 
. Pääsemään häpeästään/peloistaan.!!! Ne on tunteita jotka pitäisi ohjata siihen suuntaan, jossa niistä pääsee eroon, mutta on vain jotenkin helpompi koettaa olla näkemättä, kuulematta ja puhumatta niistä. Se jos mikä pitää meidät pihdeissä.
Jokainen meistä valitsee tietysti itsellemme sopivat muutokset ja ainakin ajan sille, mutta jotenkin se muutos on välttämätöntä, jotta raittiuskin etenee. Joskus sitä muutostaan välttelee aika kauan, kuten minä tein ja vaikka jälkikäteen sitä harmitteli, että miksi niin kauan piti pitää itseäni piilossa/pihdeissä, mutta oli se kuitenkin helpotus, kun pääsi omista peloista, jees.