Uusia unilääkkeitä?

Akatisia tarkoittaa neurologista oiretta, jossa henkilö kokee tuskaisuutta ja liikkumispakkoa. Termi tulee kreikan kielen sanoista ἁ-, a- “ilman, ei” ja κάθισις, káthisis “istua”.

Nykyään akatisialla tarkoitetaan ensisijaisesti lääkkeiden aiheuttamaa motorista levottomuutta, mutta aiemmin termiä käytettiin kuvaamaan neurasteniasta johtuvaa kiihtyneisyyttä. Akatisian oireita ovat sisäinen tuskaisuus ja levottomuuden tunne, johon liittyy jaloissa tuntuva liikkumispakko ja kyvyttömyys seistä tai istua hiljaa. Akatisiaa potevat saattavat liikehtiä hermostuneesti, vaihtaa painoa jalalta toiselle ja hankalissa tapauksissa kävellä pakonomaisesti. Tilaan voi liittyä kauhun ja hallinnan menettämisen tunteita.

Akatisia ilmenee useimmiten joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksena. Tällaisia lääkkeitä ovat dopaminergista hermovälitystä estävät aineet, kuten neuroleptit (esimerkiksi klooripromatsiini, flupentiksoli ja haloperidoli), jotkut pahoinvointilääkkeet (metoklopramidi) ja vähemmässä määrin masennuslääkkeet.

Akatisiaa hoidetaan ensisijaisesti vähentämällä tai lopettamalla sen aiheuttaneen lääkkeen käyttö. Oireisiin voidaan käyttää myös niitä lieventäviä lääkkeitä, kuten beetasalpaajia (esimerkiksi propranololia) tai bentsodiatsepiineja.

fi.wikipedia.org/wiki/Akatisia

Akatisiaan toimii myös Ipsatol (Parkinson) lääke jota ei ollut mainittu Wikipedian artikkelissa.

Nykyään kun ei enään määrätä bentso- pohjaista lääkitystä, niin lääkärit suosivat Ketipinoria ja Zyprexaa. Näillä lääkkeillä on pieni viive aika ennen kun alkavat toimia. Monet määrävät klooripromatsiinia ja haloperidolia odotus ajaksi. Myös Levozin on lekureiden suosiossa.

^ Höpö höpö, koko Levozin ei ole enää edes myynnissä.

^ Ihan höpöhöpöähän tuon jutut ovat, mutta kyllä levomepromatsiini edelleen vankasti markkinoilla on, nykyään vain nimellä Levomepromazine Orion. Sitä saa 25, 50 ja 100 mg:n vahvuisina tabletteina, eli ihan samaa paskaa eri paketissa. Allekirjoittaneeltakin tuota kaapista löytyy, ei tosin unilääkkeeksi, vaan ihan oikeaan käyttötarkoitukseensa, jos tässä alkaa puskea psykoottisuutta päälle. Sitä en tiedä, miksi nimeä muuttivat, kun Levozinkin oli ihan Orionin lääke. Ehkei tuo sanahirviö, jota kukaan ei jaksa edes lukea loppuun, sitten kalskahda niin kammottavalta, kuin wanha kunnon Levozin :laughing: .

Ok, levomepromatsiini oli myyntikiellossa jonkin aikaa siinä 2015-2016 paikkeilla muistaakseni. Lieneekö sitten liittynyt johonkin linsenssihommiin. :confused: Fimean lista kun ei sitä kerro, että miks jokku on vedetty pois. Mut pitäähän nyt sitten vanha kunnon levomepromatsiini saada markkinoille toisella nimellä. :laughing: Ei vaan, hyvä niille, jotka sitä tarvitsevat, mutta ei unettomuuteen. :smiling_imp:

Kuusankosken psykiatrisella antavat vieläkin insuliini sokkeja.

Sparine, prazine, promazine? Myöskin poistunut virallisilta markkinoilta, mutta yliopiston apteekki valmistaa sitä vieläkin “special license” turvin taka huoneessa. Tyypillinen sairaala lääkitys.

Bedlam

Bethlem Royal Hospital eli Bedlam on Lontoossa sijaitseva maailman vanhin psykiatrinen sairaala.[1] Sanasta bedlam on tullut englannin kielessä synonyymi hälinälle ja epäjärjestykselle.

Bedlam perustettiin vuonna 1247 lahjaksi Betlehemin tähti -nimiselle palestiinalaiselle munkkiveljeskunnalle. Laitos toimi aluksi luostarina, mutta henkisistä sairauksista kärsivien hoito aloitettiin jo 1300-lukuun mennessä.

Lontoon kaupunki otti Bedlamin hallintaansa 1547, jolloin laitoksesta tuli yksi viidestä uskonpuhdistuksen jälkeen uudelleenperustetusta ”kuninkaallisesta sairaalasta”. Vaikka noihin aikoihin jotkin potilaat paranivatkin, toiminta oli hyvin tehotonta. Väkivaltaiset potilaat kahlehdittiin ja pantiin käsirautoihin. Sairaalaan järjestettiin myös maksullisia kiertokäyntejä, joilla vierailijat pääsivät katselemaan sairaalan potilaita ja heidän epäinhimillisiä elinolosuhteitaan.

Vuonna 1676 laitos siirtyi uusiin tiloihin Moorfieldsiin barokkityyliä edustavaan rakennukseen, jonka oli suunnitellut Robert Hooke. Vuonna 1815 sairaala sijoitettiin St. George’s Fieldsiin Southwarkiin. Osa sairaalasta toimii nykyään sotamuseona. 1800-luvun puolivälin tienoilla potilaita alettiin hoitaa yhä enemmän erilaisten työmuotojen ja vapaa-ajan aktiviteettien avulla. Potilaiden kahlehdinnasta luovuttiin myös vähitellen.

Vuonna 1930 sairaala uudistettiin jälleen, ja se siirrettiin nykyiselle sijaintipaikalleen. Samalla osastot hajautettiin omiin rakennuksiinsa. Kaikissa rakennuksissa oli keittiö, ruokala ja puutarha…

Suurimman osan historiastaan Bedlam on toiminut akuuttien tapausten hoitolaitoksena. Ne, jotka eivät ole parantuneet 12 kuukauden sisällä, on yleensä lähetetty pois. Kuitenkin 1730-luvun ja vuoden 1919 välillä niin sanottuun parantumattomien siipeen otettiin sellaisia potilaita, joille muuta sijoitusvaihtoehtoa ei ollut.
Vuonna 2013 arkeologit löysivät vuonna 1560 perustetun hautausmaan, jolle on haudattu tuhansia Bedlamin sairaalassa kuolleita potilaita. Lisätutkimusten toivotaan tuovan valoa Bedlamin sairaalan tuolloisiin elinoloihin.

Seilin sairaala:

Ensimmäinen maininta houruinhuoneesta eli mielisairaalasta on vuodelta 1689. Sairaala sijaitsi pääsaarella ja käsitti neljä selliä. Houruinhuoneet sijaitsivat Kirkkoniemeä vastapäätä olevalla kalliolla, jolla sijaitsi vielä 1800-luvun alussa neljä ”ikivanhaa ja käytöstä poistunutta sairashuonetta”.

Seilin potilasmäärä vaihteli 30:n ja 50:n välillä. Paikkaluvultaan laitos oli aikanaan Suomen suurin mielisairaala. 1700-luvun hirsisistä rakennuksista on säilynyt kirkon lisäksi vain pappila. Ensimmäinen nykyäänkin jäljellä olevista kivirakennuksista valmistui neliömäisen pihan itä- ja eteläpuolelle vuonna 1801–1803. Pihan länsi- ja pohjoispuolella olleiden vanhojen puurakennusten tilalle rakennettiin 1851 Turun kaupunginarkkitehdin, P. J. Gylichin, piirtämät kivirakennukset. Näin valmistui saaristomiljöössä varsin harvinainen uusklassinen rakennuskokonaisuus.

Sairaalan sisällä rakennus jaettiin pitkällä käytävällä, jonka varrella oli yhden hengen huoneita, kooltaan 1,87 × 2,07 metriä. Henkilökunta piti potilaat visusti eristyksissä, eikä sellien kunnosta juuri huolehdittu. Läänin viranomaisten eri tarkastuskäynneillä 1800-luvulla sairaalan toiminnan ja rakennusten todettiin olevan kehnosti hoidettuja. 1820-luvulla sairaalaa suunniteltiin jo siirrettäväksi Turkuun, mutta suunnitelmat raukesivat Turun palon myötä 1827.

Vuonna 1841 Seilin hospitaalin nimi muuttui parantumattomasti mielisairaille tarkoitetuksi turvalaitokseksi. Vuoden 1851 laajennus lisäsi potilaspaikkoja 67:ään, ja Seiliin voitiin näin siirtää entistä enemmän potilaita erityisesti uudesta Lapinlahden mielisairaalasta, jonne nyt sijoitettiin Etelä-Suomen potilaita.

Seilin hospitaalin toiminta-aate muuttui jälleen vuonna 1889. Silloin kaikki hospitaalin miespotilaat siirrettiin Käkisalmen vastavalmistuneeseen turvalaitokseen. Tästä eteenpäin Seilissä oli vain naispotilaita, ja naisten sairaalana se toimi aina vuoteen 1962 saakka. Vuodesta 1960 lähtien sairaalaan ei enää otettu uusia potilaita ja lopulta sairaala lakkautettiin vuonna 1962. Eristyksen aika oli Seilissä ja yleisemminkin suomalaisessa mielisairaanhoidossa päättynyt.
Vielä vuonna 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että HIV-potilaat voitaisiin siirtää Seiliin samaan tapaan kuin lepra- ja mielisairaalapotilaat.

Kyllä mä nyt tämän tiedän ihan omakohtaisesta kokemuksesta :mrgreen: .

Jaahas, nyt selvisi Winstonin koordinaatit :sunglasses: Kuusaa on hieno paikka, loppuviikosta pääsee/joutuu taas asioimaan Kymenlaaksoon.

Siitä huolimatta että olen sorsinut ja haukkunut näitä uuden polven psykoosi-lääkeitä kuten ketipinoria ja zyprexaa niin onhan ne varmasti parempi vaihtoehto verrattuna vanhan polven neurolepteihin kuten klooripromatsiini (larkku) haloperidoli, levopromatsiini ynnä muut 1940 - luvulla inventoidut ryynit.

Jollakin masennus potilaalla voi hyvinkin toimia pieni Ketipinor annostus (25-50mg iltaisin) yhdistettynä SSRI lääkitykseen.

:slight_smile:

Mä heitin mun Ketipinorit roskiin ja sain Risperdalia tilalle. Tuolla tulee uni mukavasti muttei ole aamulla jäykkä zombie kuten Ketipinorilla. Masennukseen en tiedä toimiiko, mutta vitutukseen, ahistukseen ja kelaamiseen oikein hyvä troppi.

Vanha Peratsin piennellä annoksella on mielestäni parempi vaihtoehto kun Ketipinor tai Zyprexa. Temesta vierotus aikana lääkäri kirjotti sitä “tukilääkitykseksi” kymmenen vuotta siiten. Tuskinpa enään tarvitsen sitä kun benzo lääkitys on vihdoin myönnetty. Otan peratsiinia 2mg joka toinen tai kolmas päivä silti. Voisi kyllä pikkuhiljaa jättää koko lääkkeen pois. Tuskinpa noin pienellä annoksella on edes mitään terapeuttista vaikutusta.

Kallon kutistaja Diacorissa sanoi että tuo sinun Peratsin 2mg on totaalinen placebo.

Pakkohoito Syyskuu 2008 Osa 1

youtube.com/watch?v=8tYCQ978Qpc