Pienistä jutuista tämä lähtee. Ja minun mielestä niistä onnistumisen hetkistä täytyy nauttia koko sydämmestä. Se eitarkoita ettei ongelma ota vakaavasti vaan se antaa kropalle mahdollisuuden oppia että hei, minulla oli silloin tosi hyvä olo kun en pelaannut!
Tsemmpiä!
Sori Pelityttö, tännehän sä kirjotteletkin, mut on siitä aikaa.
Joo ei oo hetkeen tullu kirjoteltua, oon ollu viikon verran tässä hirveessä kuumeessa ja puolikuolleena sängyn pohjalla… Nyt onneks vissiin väistymässä tää tauti. On kyllä perseestä olla kipeenä. Mutta niin, tässä nyt tullu vähänkun itsestään tää pelittömyys kun en oo hirveemmin liikkunu minnekkään paitsi sairaalaan pari kertaa 
ja siis viimeviikkonhan meni hyvin, paitsi että sit viikonloppuna pelasin, en tosin kun kympin eikä siitä jääny onneks mitään pelihimoa päälle. Ärsyttää kun jäi tältä viikolta nyt se puhelu terapeutinkin kanssa välistä kun ääntä ei tuu vieläkään kunnolla kun kurkku niin turvoksissa 
mut ens viikolla taas. Energiat on niin lopussa et ei tulis mieleenkään mennä seisomaan johku pelikoneelle ees viideks minuutiks, mikä on erittäin hyvä kun tänään pitäs mennä vähän hoitamaan asioita kaupungille. Eikä oo käteistä joten pelaamisen todennäkösyys on erittäin pieni. Nyt on raha asiatki mallillaan ja kaikki rullaa melko hyvin eteenpäin, kun nyt muistas vaan pitää pään kylmänä. Ihanaa että joku huolehtii, en mä mihinkään oo kadonnut, ja yritänkin nyt vähän enemmän kirjotella kun saa aivot vähän paremmin käyntiin 
no jos samanlainen pöpö kuin mulla oli, nii ei siinä kyl paljo kirjottelut tuu mieleen, mul oli melkee 40 astetta kuumetta
mut hyvä kuulla et hyvin menee sullaki, pikku sairaudesta huolimatta 
ja kyllähän noi kaipailee meitä tänne kirjotteleen, jos yli 2pv ollaan pois
Joo aika lähelle 40 oli mullakin muutaman päivän ja tulehusarvot huiteli järettömissä lukemissa vieläki tässä tervehtymässä mut nyt on jo suorastaan hyvä olo.
Tänään oli kyl taas hetki kun pystyn olemaan ylpee itestäni, vaikka olin yksin liikenteessä ja tilillä rahaa, kävin jopa ärrällä kahvilla mikä on mulle ollu aina se pelihetki kun sitä kahvia juon, mut en käyny nostamassa rahaa, en pelannu. Olis ollu monen monta tilaisuutta tänään ja yhes vaiheessa vituttiki niin paljon et olis kovasti tehny mieli pelata, mut en pelannut kumminkaan! Kyl tässä nyt selkeesti on edistymistä tapahtunu. Ihan loistavaa. Voi mennä hyvillä mielin nukkumaan ja herätä ilman minkäänlaista morkkista, huippuu
Mitä nyt kuuluu pelityttö?
Miten Pelitytöllä menee?
Täällä vielä ollaan hengissä ja itseasiassa aika hyvinkin voivana! On ollut niin kiireistä koulun ja muiden juttujen kanssa et ei oo energiat riittäny tänne kirjottamiseen, eikä oo ollut oikeen mitään kirjotettavaa… Pelien osalta menee suht hyvin, en oo vieläkään kyllä onnistunut kokonaan sitä karsimaan mun elämästä. Mut ton pelipoikki ohjelman myötä oon saanu ihan erilaista ymmärrystä siihen ja se pelaaminen ei ainakaan tällä hetkellä (tai oikeestaan reiluun kuukauteen) oo hallinnu mun elämää enään. Mutta sellanen ajattelu että voin pelata vähän ei myöskään oo oikein, koska se riistäytyy niin helposti lapasesta että nyt yritänkin päästä siitä lopullisesti eroon. Kuitenkin oon erittäin ylpee siitä valaistumisesta minkä oon kokenut, ettei mun tarvitse pelata kaikkia rahoja (jos nyt jostain syystä pelaan), vaan nyt mitä oon lähiaikoina pelannu, on oikeesti ollu jotain 5e luokkaa, ja siihen se on kans jääny. Enkä pelaa enää päivittäin, vaan sen kerran tai kaks viikossa. Eli edistystä on tapahtunu, mutta maaliin on vielä matkaa tavotteena kuitenkin on lopettaa pelit kokonaan ja kyl mä uskon että siinä vielä onnistun, en tiedä millon mutta jonain päivänä vielä!
Kyllä sinä vielä onnistutkin. Jaksa vaan uskoa itseesi riippumatta siitä, mitä elämässä tulee vastaan!
Näinpä just, opettelen samalla olemaan armollisempi itteeni kohtaan, ettei kaikessa tarvii heti onnistua tai olla paras vaan antaa aikaa omalle kehitykselle. Enkä anna niitten epäonnistumisien ja vastoinkäymisten romuttaa mun maailmaa kun ei niihin elämä kaadu. Pikkuhiljaa eteenpäin nii kyllä se kiitos lopussa seisoo ja oon päässy eroon mun sekopäisestä rahan miettimisestä, rahaa tulee ja menee. Se oma hyvinvointi on kumminkin etusijalla (vaikka rahakin tietty on aika tärkeetä, mut ei sitä tarvi päivittäin miettiä, saati sitten stressata että miten kahden kuukauden päästä on rahaa ym). Tsempit kaikille! Kunhan nää muut stressin aiheuttajat muutaman viikon päästä väistyy niin pitäs päivittää ittensä valtissa ajantasalle ja lueskella vähän muidenkin kuulumisia
Hyvä kirjotus ja asenne. Toi munkii täytyy oppii nimittäin olee armollisempi itelle eikä ruoskii itteesä, jos ei heti onnistu. Mä oon kuitenkii onnistunnu olee pelaamatta vaikka oonkin retkahtanut nyt muutaman kerran. Mut pelaamattomuus häämöttää jossain tulevaisuudes, kunhan saan raivattuu esteet pois. Jokainen pelaamaton päivä on kuin erä voitto. Sillon ei oo pelattu ja siitä voi olla ylpee. Oon tehny suunnitelman, minkä mukaa yritän edetä ja jos mokii tulee yritän oppii niist. Yritän myös vastoinkäymisist huolimatta viljellä positiivist ajatteluu. Se ei auta mitää, jos “rypee” vaan päinvastoin vaan hankaloittaa asioi. Yritän pikku hiljaa järjestellä asioi kuntoon yks kerrallaan, jos sitte lopus kiitos tulis kuten Pelityttö sä kirjotit. Jatketaan matkaa kohti pelaamattomuutta 