Pysyy vaan erossa nettikasinoista, Pelityttö! Ja sulje se pelitili heti. Kaikki heidän tarjoamat bonukset, palkkiot, rahat, ilmaispelit jne ovat sitä varteen että sinut pidetään koukussa. Imaispelitkin ovat meille vaarallisia kun siitäkin aivot saa sitä sama mielihyvää ja haluavat sitä sitten lisää.
Ja ilmoita ehtottomasti että olet peliriippuvainen, sitten ne sulke sen lopullisesti ja eivät sinua enää mainoksilla ja tarjouksilla pommita.
Jaksamista sulle! Ja yritetään ryhtistäytyä molemmat.
Heippa, mitäs tänne kuuluu? En oo hetkeen kirjottanu kun ei oo ollu oikeen mitään kerrottavaa tai siis että en tiiä oikeestaan miks. Ei oo vaan tehny mieli. En oo pysyny täysin pelaamattomana, mut pääsin nyt pelipoikki ohjelmaan ja tänään oli eka puhelu sen terapeutin kanssa. Uskon et tää pelipoikki on mulle just se mitä tarviin. Pelkästään et pääsee puhumaan jonkun kanssa ääneen näitä asioita niin auttaa helvetisti. Tän aamusen keskustelun jälkeen ei ees tee mieli pelata. Toivon et tää ois nyt se mikä saa mut oikeesti ymmärtämään et en haluu pelata. Ja uskonki siihen et tästä on älyttömästi apua ja saan kerättyy rohkeuden kertoo mun isälle tai edes jollekkin läheiselle. En tiiä, aika näyttää. Mut hyvä fiilis tällä hetkellä, vois harkita menoa ihan oikeelle terapeutille jossain vaiheessa elämää, niin ei tarvis pitää kaikkii salaisimpia tunteita ja ajatuksia pelkästään omassa päässä. Saa nähä mitä tapahtuu, oon niin onnellinen että hain siihen ja pääsin vihdoin alottamaan sen. Tsemppiä kaikille, toivottavasti teillä on myös hyvä fiilis!
sitä en tiedä kuuluuko muille hyvää, mutta itse kävin tänään pankissa maksamassa 7 lainaa pois ja nyt minulla on vain 1 laina pankista. 
ja eihän tänne nyt joka päivä jaksa kirjoittaa, en itsekkään kirjoita kuin silloin tällöin, se vähän riippuu jos on sellainen asia mihin voi vastata…
toivottavasti te muutkin saatte asianne sujumaan. 
Pelipoikki ohjelma on hyvä. Ota siitä kaikki irti. Yritä tosissaan tehdä ne tehtävät ja lopeta pelaaminen. Omasta kokemuksesta voin sanoa että prosessia ei ota täysin tosissaan kun aivot ovat osittain pelimoodissa. Yritä tosissaan unohda ne pelit vähintään siksi aikaa kun käyt sitä ohjemaa, saat paljon enemmän irti siitä jaksosta.
Oho, hyvin oot saanu sleep lainat maksettua! Onnittelut ja taistelu niin mä aionkin nyt oikeesti yrittää parhaani ja olla nyt pelaamatta, ottaa oikeesti kiinni tästä tilaisuudesta. Vaikuttaa tosi hyvältä nimittäin, niinku sanoitkin et se on hyvä olis tehny mieli pelata tänään mut onneks olin kaverin kanssa niin ei tullu pelattua. Nää ekat päivät on aina vaikeimpia. Ja jotenkin nyt kun en oo mitään hirveitä summia pelannut, niin on taas se semmonen olo et eihän mul mitään ongelmaa oo, mut pitää vaan muistaa että se riippuvuus on ja pysyy siellä eikä sille saa antaa yhtään tilaa tai muuten se on yhtä paha kun alkusyksyllä. Mut nyt on hyvä olo, varsinkin kun ei tullu pelattua. Huomenna oon varmaan vaan himassa tai jos lähen jonnekkin niin rahat jää kotiin. Koska nyt oikeesti haluan päästä irti niistä peleistä!
Noniin… Lauantaina pelasin 13e ja tänään pelasin 20e. Lauantaina kävin kaverin kanssa baarissa ja sieltä sit kotimatkalla kävin hakemas pizzaa ja pizzerian koneeseen meni käteiset. Ei kyllä humalassa kannattais koskee noihin koneisii ollenkaan. No tänään sit menin sinne nettikasinolle ja 20e talletin ja pelasin. Olis pitäny vaan sulkea se heti kun sinne menin niinkun oli tarkotus. Mut nyt on sekin tili jäädytetty eli ei oo mahdollista enää sinne mennä onneksi. Nyt pitää saada joku tolkku tähän omaan toimintaan. Jos nyt vaikka loppuviikon selviäis ilman pelaamista. Onneks ei kuitenkaan menny kaikki rahat tililtä sinne helvetin kasinoon. Eli on vielä vähän rahaa, mut onpa tätä kuutakin viel aika paljon jälellä… Kai se tästä. Nyt vaan oon ollu niin surullinen kun tuntuu niin yksinäiseltä 
mut pää pystyssä eteenpäin!
Nyt on Tinja vihanen kun tyttönen on menny leikkiin tulella, annahhan olla viiminen kerta !
Tiiätkö, mäkin tunnen välillä itteni yksinäiseks, vaikka on tota puuhaa tossa niin kaipais juttukaveria.
Oisimpa nuorempi niin yrittäisin vielä lapsia lisää, mulla kun on toi yks murkku vaan, mut onneks ees se.
Enää ei viittis vauvaa alkaa hoitaan vaikka periaatteessa oishan se vielä mahollista.
Tinja
Kuulostelepa vaan tarkkaan itseäsi, Tinja! Jos se vauva on oikeasti mitä haluat ja mieskin ensijärkytyksestä toivuttuaan innostuu, niin tuumasta toimeen vaan.
Pienet nuhtelut pelitytölle täältäkin. Kun siellä yksin olet, niin osaatko haaveilla ja onko sinulla mistä haaveilla? Monesti ajattelen, miksi murehtia päivästä toiseen, kun ei niitä murheitani kukaan tiedä. Että samankin ajan voisin yrittää ajatella iloisia ajatuksia ja haaveilla ja tehdä olostani paremman, mutta kun ei se vaan näin toimi. Kai ne murheet ja ongelmatkin pitää hoitaa ja käydä läpi, mutta kun osaisi haaveilla ja oppisi sitä kautta tietämään, mitä oikein haluaa ja se olisi jotain muuta kuin pelit. No, jos haave on elämä luksuskartanossa, se ei ehkä ole toteuttamiskelpoinen, mutta jokin siinäkin haaveessa voisi ehkä antaa viitteitä jostakin toteuttamiskelpoisemmasta.
Niin mä tiiän. Oli harvinaisen tyhmä veto, mutta mun nettikasino kokeilu kesti reilun viikon, 75e sinne meni, mut eipähän tarvi enään mennä. Niihin vasta helposti jääkin koukkuun. Huomasin sen jo tossa lyhkäsessä ajassa. Mut nyt ei oo enää mahollisuutta mennä sinne ja uusia tilejä en rupea tekemään. Eiköhän noissa pelikoneissa oo nyt tarpeeks haastetta. Mut hei! Tätä kirjottaessani tajusin että arpoja en oo ostanut kun viimeksi sillon loka-marraskuussa! Niihin en varsinaisesti ehtinyt kauaa kyllä koukuttuakaan, mut silti. Eli on se mahdollista päästä nyt noista helvetinkoneistaki eroon, kun jo yks “addiktio” lähti kun huomaamatta… Nyt on taas ihan hyvä mieli, liekö viikonlopun ahdistus ollut osittain sitä kun en sitten ollut koko viime viikkoon koulussa kun en saanu itteeni ylös. Nyt kun on pari päivää ollu joku rytmi päivissä niin on jotenkin parempi olla. Eikä oo niin luuseri olo, kun tekee muutakin kun makaa kotona. Tosta haaveilusta… En nyt tiedä oonko varsinaisesti haaveilijatyyppiä, nuorempana olin mut nyt oon tainnu muuttua liian realistiseks onhan se joskus ihan hauskaa kyllä, mut se tarvii sellasen tietyn olotilan mulla. Mä oon miettinyt jo siis muutaman vuoden että mulla on varmaan joku mielenterveyshäiriö, tyyliin joku epävakaa persoonallisuus tmv, ei ehkä vakavaa mut hankaloittaa elämää huomattavasti, kun tunnetilat menee vuoristorataa kokoajan, hetken on ihan onnesta sekasin ja seuraavassa hetkes haluais hypätä talon katolta alas. En tiiä sitten, oon vaan muutenvaan sekasin. Oon siis ollu aina tosi voimakkaasti tunteva mut nyt se on oikeesti alkanu mietityttää kun jotenkin ne masentuneisuus/surullisuus tunteet on ollu enemmän pinnalla… Heh tämmöstä pohdintaa, varmaan semi epäselvää kun suoraan ajatuksia kirjottaa mut hei, ainaki pää on suht tyhjä ennenku käy nukkumaan. Tinja, jos haluut lapsia lisää niin eikun lapsentekohommiin, siltä jos oikeesti tuntuu ja natsaa noin muuten elämää!
ei suinkaan epäselvää, kirkasta kuin lähdevesi
mul oli ittel samanlaiset tunnetilat, välil kaikki oli niin ihanaa ja hetkeä myöhemmin itkin surkeaa elämääni…
oli käsittelemättömiä asioita joita en voinut kertoa kenellekkään läheiselle, koska pelkäsin ja toisaalta tiesin etteivät he ymmärtäisi.
puhuin asiani psykologin/psykiatrin ja lääkärin kanssa ja sitä kautta sain rauhan…
oliko helppoa mennä ekaa kertaa jutteleen psykiatrille omasta surkeudesta… ei, mutta pikku hiljaa luottamus kasvoi ja oli niin erilaista ja samalla vapauttavaa päästää se kaikki pahaolo pois, kun vastapuoli ei alkanut syyttelemään että miksi olin tehnyt pahaa itselle tai muille…
en nyt sano et sulla on sama tilanne, mut se oli mun syy, en voinut puhua tietyistä asioista kenellekkään ja ne asiat vaivas mua kokoajan…
toivottavasti löydät tasapainon elämääsi, ja se et olet tunteellinen ei ole ollenkaan huono asia, joskus kauan sitten kun olin vielä narkkari, elämässäni ei ollut tunteita ollenkaan, kaikki oli tyhjää, minä myös, mutta nyt 8v myöhemmin jopa minulla on tunteita asioista joista en edes uskaltanut haaveilla silloin…
niin se elämä muuttuu, mut on vaan itse haluttava se muutos.
tietysti netti katkesi kesken kirjoituksen…
Siitähän tuo pelaaminen kumpuaa kun on paha olo ja tarvitsee pakoreitin omille ajatuksille. Itsekin helposti masentuvaa sorttia ja 3 eripituista avointa hoitojaksoa takana. Toi pelaaminen takaa satavarmana sen että jää sinne sängyn pohjalle tai himaan kököttämään. Ite ainakii jotenki rankasen itteäni sillä että joudun jäämään kotiin kun ei sitä rahaakaan oo mitää tehdä, vaikka voihan sitä ilman rahaakin tehdä vaikka mitä hyödyllistä. Se itseihmo mitä sen häviämisen jälkee kantaa tuntuu just silti ku joku heittää sen lapion sinne montun pohjalle missä ite on. Ja tietty kun pidemmän päälle kotona kököttää niin vähemmästäkin masistaa. Jännä nähdä millanen persoona itsestäkin kuoriutuu kun pelaamisesta pääsee eroon ja viimeinkin pääsee elämään normaalia elämää, voi mennä vaikka lounaalle kavereiden kanssa eikä tartte aina keksiä tekosyitä miksei pystykkään lähteä ja sitten jää kotiin kököttämään. Hommaa Pelityttö ihmeessä estot nyt noihin sun vempeleihin, kasinoita riittää jokapäivälle uusia joihin minuutissa tunnarit tekee. Mä ostin itelleni vuoden estot alkuvuodesta jonka johdosta voin nyt sanoa pp21.
Hyvä Minttuli !
Oletko ekaa kertaa lopettelemassa pelejä ? Vai onko yrityksiä takana aiemmin?
Niin se on tosi vaikeeta hakea sitä apua, mulle ainakin hirveen suuri kynnys myöntää et ei yksin selviä. Pelipoikki ohjelmasta kyllä saanu hirveesti apua, oli jo aika toivoton olo. Viimeviikon masennus on vähän väistyny, kun oon tällä viikolla ollu joka päivä siellä missä pitääkin ja hoitanu kaiken mitä piti. Kaks puhelua sen terapeutin kanssa nyt käyty (osana sitä ohjelmaa) ja siitä on ihan älyttömästi apua. Pistää oikeesti miettimään et jossain kohtaa jos elämä tuntuu tosi vaikeelta niin vois harkita kääntymistä jonkun ammattiauttajan puoleen, se helpottaa niin hemmetisti kun saa puhuttua asioita ja saa vähän uutta näkökulmaa. Mut noista nettikasinoista, mulla nyt ei varsinaisesti ongelmaa niiden kans ole, jos tuntuu siltä et ne alkaa houkuttelemaan niin hommaan sitten sen niitten esto-ohjelman, mutta kuitenkin vasta 2krt semmoselle tallettaneena voin todeta että en sinne halua mennäkään enään. Mut mieli voi muuttua… Tänään sain hoidettua soiton pankkiin et alensivat mun nostorajaa 20€/vrk, eli enään en voi mitään 100€ päivässä pelata, jos eksyn pelaamaan. Nyt on jotenki levollisempi olo ku pitkään aikaan. Pari viikkoa vielä pitäis parilla kympillä sinnitellä ja sit onkin vähän enemmän rahaa. Ihan kivaa niin pääsee tekemään ehkä jotain kivaa kavereiden kanssa, toisaalta pelottaa et meenkö pelaamaan kaiken. Mut en usko, jotenkin nyt on suht luottavainen fiilis. Pitää vaan pysyä tyynenä ja mennä rauhassa eteenpäin, kyl mun pelaaminen on jo menny huomattavasti parempaan suuntaan, toivottavasti jatko ois myös nousujohdanteista hyvät viikonloput kaikille, meitsi aikoo ottaa vaa rennosti ja olla hyvällä mielellä!
Hienoa! Tosi kiva, että oot päässy tohon ohjelmaan mukaan. Se varmasti auttaa. Silti mä varoitan sua noista netticasinoista. Mä vielä vuosi sitten ajattelin, että ei ikinä koskaan. Olihan mulla Ray ja Veikkaus taustalla, mutta silloin mentiin mun mittakaavassa pienillä summilla. Ja kuten lukijat täällä tietää, syksyllä räjähti kaikki käsiin. Aattelin vaan kokeilla. Se ois varmaan loppunutkin siinä vaiheessa, kun ei ollut vielä tätä määrää velkaa mitä nyt. Mutta kas, sitten tuli se isompi voitto. Ja se oli kohtalokas. Eli mitä mä haluan sulle pelityttö sanoa? Älä lankea niihin enää. Siellä liikkuu isot panokset ja vielä isommat tappiot. Ja niiden takia mulla on tällä hetkellä velkaa melkein 20 000 euroa. Älä tee samoja virheitä mitä minä ja niin moni muu. Sä et halua tähän suohon, usko pois. Pysy vahvana, mä uskon että sä pystyt siihen! Sä oot jo päässyt hyvään alkuun, pidä se! Isot tsempit sulle
-Make-
Samat sanat täältä! Mullakin alko hyvin pienestä se huvi, maksimissaan muutama kymppi kuussa.
Kasinot on kyllä sellanen paholaisen pesäke ettei mitään rajaa. Jos sattuu tulemaan se isompi voitto (ai että sitä aikaa kun se 100€ voittokin tuntui oikeasti ISOLTA voitolta, sillon rahan arvo oli ihan eri mitä se nyt viimesen vuoden ajan on ollut…) ni sitä nostaa panoksia ja häviää kaiken. Tai sitten tulee se VIELÄ isompi voitto ja kierre jatkuu panoksia kasvattaen ja isommista voitoista haaveillen - “kyllä se sieltä tulee!” Ja sitten jossain vaiheessa havahtuu että Jaaha, tullut hävittyä melkein 20000€ ja ollaan syvällä suossa kulutusluottojen kanssa. Joten nyt pysyt vaan erossa kasinoista, niin kaikki järjestyy kyllä!
Joo niin mä tosiaan aionkin. Sinne on tosissaan vielä helpompi jäädä ja pelata hirveitä summia hetkessä, kun ei se ees tunnu rahalta, se on vaan siel virtuaalimaailmassa. Kiitän luojaa etten oo oikeesti siellä koskaan ruvennu enempää pelailemaan, koska sit olisin vielä huonommassa jamassa varmasti. Eli oikeessa ootte ja hyviä neuvoja annatte, kiitos siitä! Eilenhän mä sitten taas kyllä pelasin, jos en olis alkuun voittanut sitä minimaalista summaa niin ei olis mennyt kun 5e mut nyt meni sitten 17e. Vituttaahan se kun ne nyt oli mun viimiset rahat. Mutta onneks kaapeissa on ruokaa ja röökitkään ei heti pääse loppumaan niin pystyn ehkä näillä elelemään viel puoltoist viikkoa. Jos jotain hyvää pitää löytää niin ainakin se et nyt en voi ens viikolla pelata. Ja sitten kun tulee rahaa, ne on mun tilillä eli toivonmukaan ei tuu niin helposti pelattua - kun nyt on ollu pari-kolmekymppiä käteisellä täs viikon verran. On tää vaan hankalaa. Kun toisaalta en halua pelata ja tiedän etten siitä voitolle kuitenkaan jää, mut sit se peliminä uskoo et pelaaminen on jännää eikä sitä tiiä jos vaikka nyt tulis se voitto mikä “ratkasee kaikki ongelmat”. Ja senkin takia toi peliminän logiikka on vähän ontuva, kun ei niistä pelikoneista edes voi voittaa mitään älyttömii voittoja, täyspottien koneista joo vähän isompia, mut niitä en onneks enää pelaa. Eli on täs nyt jo kumminkin päästy siihen vaiheeseen että mulla on tasan yks ongelma, ja se on kauppojen/kioskien pelikoneilla pelaaminen. Tän vuoden aikana aion saada senkin hallintaan (eli loppumaan). Onneks tässä ei oo kiire mihinkään, tää kun on niiiin pitkä prosessi (selkeestikin). Verrattavissa ihan tupakan polttoon, omalla kohdalla, mitä oon kyllä harrastanu pidempään kun pelannu, enkä oo sitä onnistunu lopettamaan. Monta kertaa yrittäny ja hetken ajan onnistunu mut sit oon aina palannu samaan vanhaan. Toivonmukaan tän peliongelman kanssa käy toisin. Ja kyl mä aika luottavainen oon, et siihen pystynkin. En tiiä millon tai kuinka monta retkahdusta se vaatii mut sinne mä aion kuitenkin päästä. Tsempit teille kaikille!
Nyt on kolme päivää menny pelaamatta (syynä lähinnä se ettei oo rahaa), se on jännä miten sillon ku ei oo mahollista pelata niin ei tee edes mieli ja on jotenki paljon rauhallisempi olo, kun tietää ettei voi pelata. Olis hyvä kun sillon kun on rahaa luulis ettei sitä oo niin ei tulis koskaan pelattua 
päivät on menny loistavasti ilman pelaamista, tulee mieleen et miks sitä oikeesti pelaa. Kun pärjää erittäin hyvin ilmankin. Onneks en voi nostaa nyt enempää kun 20e kerralla kun ens viikolla saattaa taas olla vaikeeta olla pelaamatta kun saa rahaa… Mut jospa nyt alkaisin tekemään niin etten pidä korttia joka päivä mukana, vaan ainoastaan sillon kun tiiän että pitää ostaa jotain. Ja käyn kaupassa missä ei oo automaattia, niin en pääse nostamaan rahaa! Ja niinkun se mun terapeuttikin sano viime puhelussa et ehkä ei sit tuu nostettua sitä kahtakymppiäkään, koska sillä nyt ei pääse kun alkuun, ja sit tulee vaan hullu himo pelata lisää kun se kakskymppii on menny, mut ku ei voi niin tulee vaan vittuuntunu olo. Joten saa nähä miten ens viikko menee. Nyt pitäs olla raha asiat suht hyvin mietitty, et selviin ens kuun. Viel pitää helmikuun vuokra maksaa muutaman päivän myöhässä, mut sit menis aika hyvin. Kunhan en pelaa. Mul on semmonen jännityksen tunne vähän väliä et onnistuisinko nyt. Ekaa kertaa hetkeen nimittäin tuntuu et nyt asiat saattais järjestyä. Mua vituttaa kun oon niin pelkuri etten uskalla kertoa kellekään läheiselle, kun tiiän et siit ois apua. Mut en vaan koe olevani valmis. Toivottavasti joskus saan kerättyä rohkeuden asiasta kertomiseen… Mut toiveikas olo on nyt tulevaisuudesta! Toivottavasti teilläkin on mennyt hyvin
Ei oo mikään pakko kertoo, jos ei oo pakko.
Miks yrittäs siirtää omii ongelmii muitten kannettavaks ?
Hyvä että et ole pelaannut! Koeta nyt pitää nämä hyvät fiilikset mielessä. Hyvä että olet laittanut nostorajan, se tekee varsinkin aluksi pelamattomuudesta helpomman.
Kerrot läheisille sitten kun olet valmis ja kun koet tarvetta. Itse olen sitä mieltä että tämä riippuvuudesta luopuminen on pitkä prosessi joka vie aikaa ja kaikki tapahtuu aikanaan eikä sormia napsuttamalla. Kun vaan muista tehdä sen eteen töitä.
Jatkaa vaan samaan malliin!
Nii… Oon nyt ton ohjelman alottamisen jälkeen pohtinu tota kertomista, ja just ton takia mitä vieras kommentoi, en oo kertonu. Koska mun “täytyy” pärjätä yksin. Tiiän vaan et kumminkin läheisimmät ihmiset on huomannu et kaikki ei oo ok ja ihmetelly et miksei mulla koskaan oo rahaa, joten varmasti helpottuis niidenkin mieli kun sais jonkun selityksen sille oudolle käytökselle. Mut toisaalta oon ajatellu sen niin, että koitan nyt selvitä ensin ite ja jos ei se onnistu niin hankin lisää apua, just varmaan läheisiltä. Mut hetki kerrallaan, tänään, siis voi vitsi että oon huippufiiliksellä, kävin kaupassa kun sain parikymppiä porukoilta - enkä pelannu, vaikka jäi kymppi ostosten jälkeen. Siis pitkästä aikaa kun oli käteistä, en pelannu sitä. Ihan mahtavaa. Huomenna jätänkin rahat kotiin niin ei tuu mieleenkään pelata. Koska siinä kassalla kyllä tuli vahva veto niihin koneisiin mut sit soitin kaverille että meen käymään. Nää pienen pienet onnistumiset tuo ihan superhyvän olon!