Uusi yritys jalleen kerran

Olen lukenut juttujanne jonkun aikaa. Itseasiassa tyttareni vinkkasi linkin mminulle.
Havetti aivan hitosti. Olen jo pitkaan tiedostanut ongelmani ja lukuisia kertoja pyytanyt rakkaimiltani anteeksi humaltilaani ja soperryksiani.

Olen satoja kertoja paattanyt, ettei enaa. Mutta aina on ollut tarkoituksena vahentaa, mutta nyt ymmarran etta se vaihtoehto ei sovi mulle. Se on joko tai.
Isani kuoleman jalkeen ja siita selviydyttyani, vahensin huomattavasti, otin ehka kerran kuussa tai joka toinen viikonloppu yhtena iltana, kun lapset olivat isallaan.
Mutta siinakin kavi niin etta kun kumoan yhden tai kaksi seurassa niin loppua ei tule.
Pystyin nauttimaan lasin kaksi viinia yksinollessa, mutta seurassa en.

Palasin mieheni kanssa yhteen ja hanat aukesivat taas. Ainoa puhumiskeino meille oli “pienessa sievassa”
Tata jatkui vuoden ja juominen oli joka toinen paiva, toinen oli krapulapaiva, kunnes olo oli hyva ja sai taas avata kylman oluen, huijaten itsea “otan vain tan yhden”
Lopulta otin eron ja juominen vahentyi, mutta ei vielakaan tarpeeksi.
Olen jaanyt nyt koukkuun enemman ja enemman. Enka voi syyttaa enaa ketaan muuta kuin itseani.
Kaksi kertaa viikossa tulee otettua ja varjele jos eksyn muiden seuraan niin mina olen viimeinen joka on hereilla ja hommaan juomaa lisaa. Aamuun asti, en pysty lopettamaan.
Hapesin silmat paastani pari viikkoa, kun minut kannettiin viereisesta baarista kotiin, koska omat jalkani eivat enaa kantaneet.

Nyt olen ollut kaksi paivaa selvinpain, eilinen oli krapula ja tanaan tunsin erittain pahaa oloa, masennus meinaa taman vuoksi iskea pahasti paalle, koska raha- asiani ovat sekaisin, kuten tyokuviotkin. Yrittaminen ja alkoholi on huono yhdistelma, koska toita voit aina vahan siirtaa ja viimeisen vuoden ajan olen niita siirtanyt niin paljon, ettei tulosta enaa tule ja rahat on juotu.

Yritan tsempata itseani etta kirjoitan tanne ja laitan listaan asioita jotka saavat minut juomaan ja asioita joita tulee tehda etten joisi. Edes sita yhtakaan.

Ei taida mulle loytya kohtuullista maaraa enaa, vaikka sita kauan olen uskotellut.
Nyt todella tuntuu etta on tultu viimeiseen pisteeseen, josta on pakko paasta pois.
Yritan elaa paiva kerrallaan ja nauttia siltikin.

Kiitos etta sain teille kertoa <3

Tervetuloa lämpimästi palstalle. :slight_smile:

Siitä se lähtee - päätöksestä lopettaa juominen. Päivä kerrallaan mennään tässä eteenpäin. Tietty pitää myöntää olevansa alkoholisti kanssa.

Kannattaa tänne kirjoitella kaikkea mitä sisältä tulee… Apua tuut saamaan. Kaikki on samassa veneessä.

Puolivaloilla ei kannata lähteä raitistumaan. Sitä pitää jahtaa kuin hauki ahventa - gebardi antilooppia - Virenin Lasse olympia voittoa. :laughing: No tossa oma oivallus, että se on pakko tavoitella kaikin mahdollisin keinoin raitistumista. Keinojahan on esim: tämä palsta, AA, aklinikka, kirjallisuus yms…

Ainakin itseä oon tutkaillu täällä niin aika puolivaloilla oon ollut liikenteessä. Ei siitä Vireenin Lassesta tullu olympiavoittajaa kahdesti, eikä esim Usain Boltistakaan maailman nopeinta miestä.

Itse haluta kovasti sitä ja tehdä kaikkensa. Jonain päivänä olet onnellisesti erossa viinasta.

TSEMPPIÄ!

Alkoholismi on monimutkainen sairaus. Toipumisen tielle lähtö on yksinkertaista, ei oteta ensimmäistä ryyppyä. Minulle ensimmäisen ryypyn välttäminen on onnistunut siitä lähtien, kun päätin mennä ensimmäiseen AA-palaveriin. Aikaisemmat päätökset vähentää tai pitää taukoa eivät onnistuneet. Suomessa on tänä iltanakin kymmeniä palavereja.

Tervetuloa palstalle minunkin puolestani!
Kokonaan alkoholista luopuminen kerralla on joko todella vaikeaa tai mahdotonta, mutta yksi päivä kerrallaan asia helpottuu huomattavasti. Paatunutkin juoppo pystyy olemaan yhden päivän selvinpäin, näitä sitten peräkkäin pikku hiljaa. Ei kannata ottaa stressiä loppu elämän raittiudesta.
Raitista päivää!

Jospa yritettäis yhdessä? Olen jo jonkun aikaa kierrellyt ja kaarrellut kuin kissa kuumaa puuroa, miettinyt sopivaa aloitus(ts. lopetus)päivämäärää, joka kummasti siirtyy vain koko ajan eteen päin. Tiedän, että 7 päivää on mulle se pahin koitos, sen jälkeen tunnen itseni superterveeksi ja normaaliksi ihmiseksi, joka voi ottaa “lasillisen viiniä” ruuan yhteydessä. Siitä se muuttuukin sujuvasti saavilliseksi jne eli tarkkana pitää olla ja yhteisön “painostus” ei olisi lainkaan pahitteeksi. Voimia!

Pallokala, joo yritetaan vaan =D
kylla tassa tukea tarvitsee, koska ma en viitsi lahipiirissa puhua edes asiasta kellekaan, koska siita nostetaan sitten juttu, pitaa selitella ja tuntuu etten oo siihen valmis, koska itse se paatos ja lopetus on tehtava ja muiden painostus ei ehka tahan ole se paras. Tai sit jos joku sanoo ulle etta eihan sun pitanyt juoda, niin tulee tunne etta ma ite paatan mita teen ja juon varmaan kaksin kasin, ihan kiusaks.
Mun yrittaminen on kaatunut nyt jo aika moneen kertaan ja tanaan taas paatin…toinen krapulapaiva menossa. Kolme nelja paivaa menee ihan ok, no kaks niista morkkiksessa ja vasyneena, mutta sitten kun on taas kunnossa niin voinhan ma yhden ottaa… no yhden jalkeen viela yks ja sitten viela yks ja ja ja…
Pari kertaa olen pystynyt jopa jo kieltaytymaan, etta se on yksi aika iso juttu jo mulle.
Joo paiva kerrallaan on yritettava ja tasta se on taas jatkettava… paiva kerrallaan.
Kiitokset kaikille… ja voimia myos teille.

Viela muutama kysymys… sattuuko teille naita repsahduksia kuinka paljon ja miten nousette niista ylos?

Minulla ainakin alkoholi muuttaa persoonaa niin paljon että muutun ihan eri ihmiseksi kun juon. Olen olevinaan just semmonen “kova jätkä” joka päättää että minun asioihin ei kukaan saa puuttua ja minä juon just niin paljon kun haluan kelle se muka kuuluu mitään. Just sellaseks ärsyttäväks idiootiks muutun. Mutta sitten taas selvinpäin pystyn olemaan täysin oma herkkä itseni, vähän niinkuin pikkupoika joka tarvii vaan vähän hellyyttä sillointällöin. Pystyn suunnittelemaan elämää eteenpäin kunhan ensin pääsen juomisen pahimmista viekkareista eroon. Koko maailma minulla muuttuu kun olen selvänä pidempään.

Ratkeamisia minulla on siitä lähtien kun ensimmäisen kerran tajusin olevani alkoholisti on tapahtunut muutama, jotka kaikki ovat johtaneet usean viikon ellei jopa usean kuukauden juomiseen, mutta jossain vaiheessa raja tulee vastaan ja pää sanoo että STOP! Sitten pystyn hyvillä mielin lopettamaan ja tällä kertaa toivon että tämä kestää lopullisesti. Juomisesta ei minulla ainakaan (ja tuskin kellään muullakaan) seuraa mitään hyvää, joten miksipä sitä elämäänsä pilaamaan yhtään pidempään.

Tsemppiä jatkoon ja muista että silloin kun tekee oikein pahaa ja on paha olla niin paikalliselta päihdehoitajalta tai a-klinikalta saa apua. Kannattaa hommata katkolääkkeet ensimmäiseksi pariksi viikoksi jos tuntuu ettei muuten selviä. Ne on rauhoittavia ja vie pahimmat olot pois. Soittamalla terveyskeskukseen saa lisätietoa.

Jos mietin menneisyyttä, niin kyllähän niitä sattuu. Oon pari vuotta tosiaan yrittänyt raitistua todenteolla. Sinä aikana oon retkahdellut vaihtelevasti. Kun oon yrittänyt olla mahdollisimman pitkään juomatta, niin retkahduksen välit on pidentyneet. Viimeinen kuivakausi kesti puolisen vuotta. Ennen sitä “ennätys” oli 4kk ja sitä ennen viimeistään 3kk kohdilla retkahdin.

Itse kuulun niihin ihmisiin joille antabus ei auta. Se toimi ennen psykologisesti kun siihen voi kuulemma kuolla. Ei se mulla toiminut silleen. Yleensä se toimii monella ja toimi itellä aluksi tosi hyvin ennenkuin huomasin, että omalla kohdalla se ei tehoa kunnolla…

Yleensä yritän olla päivä kerrallaan juomatta ja silleen pyrin nyt olemaan enemmän kuin tuo 6kk juomatta. Jos siihen pystyn, niin jatkan eteenpäin kuivistelua/raitistelua… Yritän joka retkahduksen jälkeen olla pidempää juomatta ja jos en siihen pysty aloitan taas alusta. Samalla yritän päättää joka aamu etten tänään juo. Se riittää, ettei tänään juo. Kännykässä on päivälaskuri jota välillä vilkaisen miten pitkään oon ollut juomatta.

Nyt tosiaan toimii itselläni tänne kirjoittelu - hyvin rehellisesti kerron asioistani ja enkä itseäni alkoholin suhteen kauheasti kaunistele… Enkä muutenkaan :wink: . Sitten nyt oon huomannut, että kun silleen kommentoin muiden juttuja ja autan heitä, niin autan jotenkin samalla itseäni juomisen suhteen… Tietty omien tunteiden purkaminen auttaa omalla palstalla kanssa…

Tämmösiä…

Tsemppiä!

Kylla on mahtunut pariin kuukauteen monta yrityskertaa.
Se olotila mika tulee kun on pirtee ja hyva tuulinen kun ei oo krapulaa, voi vau
kunnes sitten, jos vaan yhden…
ma tiedan itsekin etten voi tuota yhta ottaa, mutta yrittanyt sita vaan uskotella ittelleni.
Ja parin viikon aikana otinkin vaan lasin punkkua, lahdin terassilta kotiin yhden jalkeen.
Ostin kaljaa, kaadoin viemariin…

sitten tuli yksi paiva kun istuin kaverin kanssa ja huomaamatta sita vain tilasi hopottelyn lomassa lisaa… sitten krapulaa, aaretonta vitusta, kunnes karpula ohi ja taas yksi jos toinenkin. Valilla pysynyt parissa, muutamia kertoja aamuun asti.

Nyt on taas se uusi yritys… viikko sitten otin pohjanoteerauksen taas ja kauhee morkkis…
pari olutta yks ilta ja nyt kolmas paiva menossa… selvana siis…

ma tajusin myos sen etta jos ma haluan pysya raittiina niin ma en voi tavata mun kavereita, koska ne vahaiset jotka nyt on, on kaikki jollakin tavalla alkoholisoituneita tai illanviettoon kuuluu ottaa se muutama. Ja ma en pysty koska se ratkeaa.

Ja morkkis on ihan kauhee ja saamaton olo kestaa ja kaikki asiat jaa tekematta.
KOvasti halu tehda kaikkea, mutta ne kaatuu siihen krapulaan joka kestaa ja kestaa…

blogin kirjoittamista olen harjoitellut omaksi iloksi, tunteita ja ajatuksia kirjaan ylos
ja luen sita itse aina morkkiksessa ja ymmarran etta mikse ei… omaa terapiaa.

irtialkoholista.wordpress.com/

mika tassa on niin hiton vaikeeta, halu on kova mutta itsekuri olematon.
Satutan itteani, mutta myos laheisiani ja se satuttaa mua viela kovemmin.

Olis kiva kuulla, miten kauan kellakin on mennyt irti paasemisesta, kompastuskivia, ja milla tavoin ja keinoin siita on paassyt irti. jokainen tekee sen eritavoin ja omat konstinsa ja keinonsa jokaisella. ja yritan kovasti loytaa sita omaani.
Viikkosuunnitelma on nyt tehty, jotta yritan syoda saannollisesti. liikkuminen on ajatuksessa, mutta jotenkin ei vaan mikaan huvita…
Ma en ole ryhmaihminen, erakkoluonteinen, joten ryhmat eivat tunnut talla hetkella oikealta.
ehka joskus mutta nyt ei…
.
hienoja tarinoita on ihana lukea, selviytystarinat on loistavia tsemppaajia, mutta ois kiva kuulla myos ne kompastukivet ja vaikeudet jotka matkalla ollut etta siihen on paassyt.
MOnesti lukee vaan etta oli ja tein ja sit vaan lopetin. Voiko se olla jollekin nain helppoo? mulle ei ainakaan…

no tanaan en ota… mieli tekis nytkin hakea olut koska on lammin mukava paiva ja edelliset krapulta paihitetty. Tarttee varmaan muuttaa alaskaan tai jonnekin missa on kylma…

Hei Fontana,

Luin ketjusi ja samaistuin siihen. Olen huono neuvomaan, kun minun tarinani ei ole ollut selviytymistarina vaan sarja kompastumisia viimeiset kaksi vuotta. Uskon, että luot oman selviytymistarinasi päivä kerrallaan.

Ehkä viikon sijasta tekisit tämän päivän ohjelman ja päätät hakea Vissyä, limsaa tai mehua ja juoda sitä riittävästi ? Lepäisit ja keksisit keinoja selvitä vieroitusoireista? Niihin minä olen sortunut joka kerta, fyysinen riippuvuus on se rankin alussa. Ja halu on muuta kuin teko, ne tulevat, mutta täällä on paljon vinkkejä selvitä niiden yli. Minä hoen vain, että tämäkin menee ohi. Alaskaan muuttamista en suosittele, siellä ryypätään rankasti.

Voimia tähän päivään!

t. askel

Fontana, tervetuloa palstalle. Alkoholismi on monitasoinen ja kokonaisvaltainen sairaus jonka kehittyminenkin on aika kimurantti juttu. Pyysit konkreettisia vinkkejä joten en ala heti kättelyssä lataamaan tänne mitään korkealentoista settiä. Pari kysymystä ja kommenttia vain.
Oletko täysin rehellisesti myöntänyt itsellesi olevasi alkoholisti? Ilman kyseenalaistusta? Sellaisen kuvan sain, mutta olisi tärkeää itsellesi, että todella sisäistät tämän. Mulla ei ollut vuosikausiin todellista ongelmatietoisuutta joten en tuntenut todellista tarvettakaan tehdä oikeita vetoja. Tärkein toimenpide oli mennä päihdeneuvojan puheille ja kehitellä irtautumissuunnitelma. Vuoden 2008 kesäkuussa aloitin säännölliset käynnit neuvontapisteessä ja saman vuoden joulukuussa 5 kuukauden klinikkaterapiaan. Tämä oli käännekohta. Etsi ammattiapua, ei tarvitse mennä ryhmiin jos ne ahdistavat. Ei nyt eikä myöhemminkään.
Sulla näyttää sosiaalinen elementti olevan hyvin ratkaiseva tekijä juomiskäyttäytymisessäsi. Tai sitten ei? Onnistuuhan se näköjään ihan yksinkin - tutun kuuloista. Yhden asian nostaisin mielelläni tapetille. Mainitsit, ettet kehtaa kertoa tietyille tahoille juomisestasi. Ei tarvitsekkaan - he tietävät sinusta enemmän kuin sinä itse! Älä pls. ota vinoiluna, mutta raskasta ryyppäämistä ei voi salata. Eikä tarvitsekkaan. Yhtä vähän kuin toimia paikallisena tietotoimistona omista tekemisistään.
Tee mitä teet, mutta seiso sanojesi ja tekojesi takana!
Säästä itseäsi tulevina päivinä ja lukaise vaikka ketju “Yksinkertaisia Niksejä”. Voit löytää sieltä konkreettisia neuvoja jotka sopivat tilanteeseen.
Minulta et saa minkäänlaisia raportteja vanhoista retkahteluista. Et sen takia, että jotenkin häpeäisin niitä. Päinvastoin. Retkahtelut ovat enemmän sääntö kuin poikkeus eikä niissä ole mitään hävettävää. En kuitenkaan pysty näkemään mitään rakentavaa niiden ajatuksellisessa toistamisessa. Tekijöistä jotka auttoivat muuttamaan tilanteeni positiiviseksi tulen kyllä halutessa raportoimaan laajamuotoisemminkin Mutta kaikki aikanaan, yritä nyt ensi alkuun saada koneesi taas kuntoon. :smiley:

Kiitoksia teille!!

Joo en taida kuitenkaan alaskaan muuttaa. :smiley:
Ma ekan kerran myonsin alkoholiongelman taysin itselleni ja ex miehelleni ehka joskus 2 1/2 vuotta sitten ja sanoin etta tartten tukea…

exan tuki oli etta voithan sa aina yhden ottaa =D
no tieshan tuon… sitten ryypaattiinkin yhdessa melkein vuosi, kunnes tajusin taas kerran pistaa pihalle. Rakas ystava sanoi etta eihan sita tarttee kokonaan jattaa, vahentaa vaan… eivat tainneet ymmartaa mun ongelmaa ihan taysin, enka ehka itsekaan… enka aina vielakaan…

Sen jalkeen en kellekaan oo asiasta maininnut, nyt olen yhdelle myontanyt ja helpottavaa oli kuulla eta hankin taistellut samoista asioista… enka ois uskonut… joten kylla se vertaistuki ja puhuminen auttaa ja kirjoittaminen.

ma olen alkoholisti ja tiedan sen silloin kun olen selvinpain, mutta kun otan yhden tai tekee mieli, niin ei mulla oo ongelmaa ja pystyn hallitsemaan juomistani, seuraavaan aamuun saakka =D
ja edelleen tulee tunteita etta voin ma, voin ma, kunnes heraa taas morkkikseen ja tajuaa etta overiks meni…
ja kylla mulla tosiaan noi sosiaaliset tilanteet vie aika paljon, kun tuttavina on viinaan menevia, eika oteta vaan yhta. Joten valttelen nyt niitakin tilanteita ja jatan menematta kaikkiin kissanristiaisiin yms.

Ma kayn lukemassa tuon niksikohdan, josko loydan sielta vinkkeja…
Nyt on 5 paiva ilman ja hyva olo on, vetta, vihreeta teeta juotu runsaasti
ja yrittanyt syoda tasaisesti, huomaan kun on maha taynna ei tee mieli…
eli keskityn siis hyvaan ruokaan… :laughing:

Nyt taas intoa ja tahtoa riittaa ja yritan sita pitaa ylla…
tama paiva mennaan nain ja huomenna uusi paiva…

Hyvää huomenta!
Oikeilla jäljillä olet. Vertaistuen kanssa kerran aloitettu raittius on hyvin todennäköisesti pysyvämpää kuin itsekseen taisteltu. Meitä entisiä juoppoja on vertaistukiryhmissä paljon, eikä useimmista meistä suinkaan näy ulospäin, että olemme alkoholisteja. Raittiuden merkeissä voi tutustua toisiin alkoholisteihin kunhan jännityksestä huolimatta hakeutuu heidän palavereihinsa. Näin olen kokenut ja saanut olla raittiina ensimmäisestä palaveristani alkaen. Ei kukaan voi kieltää sinulta samaa mahdollisuutta. Googlesta voit löytää itsellesi sopivan vertaistukiryhmän.

Hei!

Minä uskon kovasti siihen ajatukseen, että silloin kun ihminen haluaa jotain asiaa tarpeeksi kovasti, hän löytää siihen myös keinot. Ne vähän kuin tulevat sitten matkan varrella. Tämä vain siihen kun olit vinkkejä kysellyt.

Tämän vuoksi todella tärkeää itselläni oli kolahtaa omaan pohjaani. Nähdäkseni sen jälkeen raitistumisen halu ylitti juomisen haluni.

Jee! Olet palannut! Tervetuloa takaisin! :slight_smile:

Minulle tuli mieleen, että tämä plinkki-sivusto on kanssa hyvin tehokas vertaistukipalsta. :wink:

Hienoa minusta kun tulet takaisin retkahduksista huolimatta! Niitä sattuu kaikille asian kanssa taistellessa, mutta se ensimmäisen ryypyn väli kasvaa. (Täällä yksi plinkkiläinen sellaisen viisauden iski pöytään, kun kahden ryypyn välin). Virheistä pitää oppia, eikä alkaa itteensä soimata niistä. :wink:

Kiva kun teit paluun tänne ja kirjoittele ihmeessä lisää! :slight_smile: