Olen lukenut juttujanne jonkun aikaa. Itseasiassa tyttareni vinkkasi linkin mminulle.
Havetti aivan hitosti. Olen jo pitkaan tiedostanut ongelmani ja lukuisia kertoja pyytanyt rakkaimiltani anteeksi humaltilaani ja soperryksiani.
Olen satoja kertoja paattanyt, ettei enaa. Mutta aina on ollut tarkoituksena vahentaa, mutta nyt ymmarran etta se vaihtoehto ei sovi mulle. Se on joko tai.
Isani kuoleman jalkeen ja siita selviydyttyani, vahensin huomattavasti, otin ehka kerran kuussa tai joka toinen viikonloppu yhtena iltana, kun lapset olivat isallaan.
Mutta siinakin kavi niin etta kun kumoan yhden tai kaksi seurassa niin loppua ei tule.
Pystyin nauttimaan lasin kaksi viinia yksinollessa, mutta seurassa en.
Palasin mieheni kanssa yhteen ja hanat aukesivat taas. Ainoa puhumiskeino meille oli “pienessa sievassa”
Tata jatkui vuoden ja juominen oli joka toinen paiva, toinen oli krapulapaiva, kunnes olo oli hyva ja sai taas avata kylman oluen, huijaten itsea “otan vain tan yhden”
Lopulta otin eron ja juominen vahentyi, mutta ei vielakaan tarpeeksi.
Olen jaanyt nyt koukkuun enemman ja enemman. Enka voi syyttaa enaa ketaan muuta kuin itseani.
Kaksi kertaa viikossa tulee otettua ja varjele jos eksyn muiden seuraan niin mina olen viimeinen joka on hereilla ja hommaan juomaa lisaa. Aamuun asti, en pysty lopettamaan.
Hapesin silmat paastani pari viikkoa, kun minut kannettiin viereisesta baarista kotiin, koska omat jalkani eivat enaa kantaneet.
Nyt olen ollut kaksi paivaa selvinpain, eilinen oli krapula ja tanaan tunsin erittain pahaa oloa, masennus meinaa taman vuoksi iskea pahasti paalle, koska raha- asiani ovat sekaisin, kuten tyokuviotkin. Yrittaminen ja alkoholi on huono yhdistelma, koska toita voit aina vahan siirtaa ja viimeisen vuoden ajan olen niita siirtanyt niin paljon, ettei tulosta enaa tule ja rahat on juotu.
Yritan tsempata itseani etta kirjoitan tanne ja laitan listaan asioita jotka saavat minut juomaan ja asioita joita tulee tehda etten joisi. Edes sita yhtakaan.
Ei taida mulle loytya kohtuullista maaraa enaa, vaikka sita kauan olen uskotellut.
Nyt todella tuntuu etta on tultu viimeiseen pisteeseen, josta on pakko paasta pois.
Yritan elaa paiva kerrallaan ja nauttia siltikin.
Kiitos etta sain teille kertoa <3
No tossa oma oivallus, että se on pakko tavoitella kaikin mahdollisin keinoin raitistumista. Keinojahan on esim: tämä palsta, AA, aklinikka, kirjallisuus yms…
. Sitten nyt oon huomannut, että kun silleen kommentoin muiden juttuja ja autan heitä, niin autan jotenkin samalla itseäni juomisen suhteen… Tietty omien tunteiden purkaminen auttaa omalla palstalla kanssa…
