Hei taas kaikille. Pitkästä aikaa taas palaan tänne kun olen taas tajunnut, ettei kaikki ole kohdallani kunnossa. Krapula-ahdistuksissa päätän kirjoittaa tänne tuntemuksiani ja taas pyrin pelaamisen lopettamiseen. Kesällä kamppailin ongelmani kanssa ja silloin tänne aktiivisemmin kirjoittelin ja hain vertaistukea, sitten asia jokseenkin unohtui eikä tullut hirveämmin uhkapelattuakaan. Nyt on taas uusi tilanne.
Syksyn mittaan olen taas sortunut pelaamaan useita kertoja viikossa. Yleensä menee jotain 20€ kerralla mutta viikon mittaan siitä kasvaa iso summa. Eilen olin humalassa ja tällöin minulta katoaa kaikki estot pelaamisen suhteen: pelaan niin pitkään kunnes rahat loppuvat tai pilkku tulee. Eilen loppuivat rahat. Ahdistaa aivan vietävästi vaikka tiedän että jo tämän päätöksen kirjoittaminen tänne on pieni alku parempaan. Syksy on minulla kaikista pahinta aikaa, tuntuu ettei voimat riitä mihinkään ja ulkona vallitsevaa synkkyyttä katsoessa mieleen tulee vain huonoja ajatuksia. Niin sitä sitten aina hakee piristystä alkoholista ja huomaa seuraavana päivänä että olo on pahempi.
En halua pelata ja hävitä rahojani. Olen juuri löytänyt mitä ihanimman tyttöystävän ja muutenkin asiat elämässä ovat suurin piirtein kohdallaan, on vain tämä rahattomuus ja peliongelma. En ole kertonut tyttöystävälleni asiasta mitään, varsinkaan kun suhde on tuore. Ahdistaa nähdä tyttöystävääni ensi viikolla ja keksiä jotain typeriä valheita miksi minulla ei ole rahaa tehdä mitään tällä kertaa. Tajuan että alkoholi ja pelaaminen kulkee minulla käsi kädessä joten minun tulee myös pidättäytyä alkoholinkäytöstä. Koen sen hyvänä asiana koska siitäkin haluan päästä eroon tai edes vähentää koska tiedän ettei se tee minulle mitään hyvää.
Olkoon tämä ensimmäinen pelaamaton päivä ja uskon että näitä päiviä kerääntyy lisää. Nyt pitää vain saada raha-asiat kuntoon ja velat maksettua. Pieniä velkoja on kertynyt kavereille maksettavaksi sekä muutama pikavippi, mutta loppuvuoden kärvistelyn jälkeen pystyn ne kyllä maksamaan. Tosin onhan minulla epäsuoraa velkaa opintolainan muodossa muutama tuhat euroa, josta pelaamiseen on varmasti uponnut sievoinen summa. Ehkä sitä on kuitenkin helpompi käsitellä kuin pieniä yksittäisiä pikavippejä ja velkoja. Eniten tällä hetkellä kuitenkin ahdistaa tämä loppuvuosi ja varsinkin tuo tyttöystävän tapaaminen.
Viikko meni hyvin mutta retkahdin ja pahasti. Veronpalautukset tuli pelattua vuokrarahoja myöten humalassa. Aamulla herätessäni krapulassa en saanut mielelleni mitään rauhaa, halusin vain nukkua enkä herätä enää. Mielessä pyöri vain itsesyytökset ja kuolema. Miksi lähdin taas sille tielle koska tiesin ettei ilta jää yhteen olueen ja pariinkymmeneen euroon.
Mietin sängyssä omaa elämääni ja miksi minulla on tällainen ongelma. Pelkään asiasta puhumista mutta nyt en halua enää salata asiaa vaan olen päättänyt ottaa asian puheeksi vanhempien kanssa. Mietin jo erilaisia valheita miten saisin heidät maksamaan vuokrani mutta tajusin että se olisi todella väärin heitä kojtaan, on aika ottaa vastuu tilanteesta. Pelkään heiden reakriota kun kerron ongelmastani enkä osaa sanoa miten he tällä kerralla suhtautuvat kun tämä ei ole eka kerta. He ovat tukeneet minua todella paljon mutta olen ollut todella sokea ja ajatellut vain itseäni. Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä ja alkaa parantamaan itseäni, valehtelu ja asioiden kieltäminen ei siihen auta.
Onneksi minulla on hyvä ystävä joka ymmärtää tilanteeni ja suostui lainaamaan minulle että saan taas perusjutut maksettua. Toisaalta olen helpottunut koska tiedän että nyt ei tarvitse enää salailla asiaa ja toivon että vanhempani tukevat minua.
Keskustelin äitini kanssa ja ei hän kyllä millään tasolla ymmärrä minua, mutta on tyytyväinen että aion hakea apua. Nyt ollaan taas kun mitään ei olisi tapahtunutkaan, minkä koen rauhoittavaksi.
Arvostan vanhempiani, mutta olen alkanut tajuamaan että en ole ikinä saanut heiltä emotionaalista tukea ja kannustusta elämääni. Rahaa ja materiaa he minulle ovat antaneet ja auttavat elämään kuuluvissa asioissa, mutta kun tunteet tulevat kysymykseen niin he eivät edes yritä ymmärtää miltä minusta tuntuu. Virheistä on moitittu ja heikkoina hetkinä kerrottu että pitää ottaa itseään niskasta kiinni. En syytä vanhempiani mistään, yritän vain itse opetella ymmärtämään miksi koen vaikeaksi esim. Puhua omista tunteista tai kertoa ongelmistani. Pahaltahan se tuntuu kun tajuaa että edes omat vanhemmat eivät pysty kuuntelemalla auttamaan, mutta itsehän minun on tämä sotku selvitettävä.
itsellä oli hyvin samaa opiskuluaikoina mutta ehkä tosta sun pisteestä otin sitten sen huonomman tien… siihenhän se päättyi että tuhansia euroja velkaa sekä ulosotossa että perintätoimistoilla… tämä kaikki siis 2009 ja vasta nyt ensivuonna luottotiedot puhdituu…
itsellä ei luottotietojen menetyskään lopettanut pelaamista vaan jatkui lähes yhtä pahana senkin jälkeen, tietänkään velkaa ei tullut mutta kaikki meni mitä tuli.
vanhempien kanssa hyvin sama juttu, olivat vihaisia, aiheesta tietenkin… maksoivat osan veloista pois, olisitvat varmaan kaikki mutta en näyttänyt kaikkia. puhuminen jäi juuri sille asteelle että joku syy koetettin keksiä miksi olin tyhmä… siinä oli sitten helppo mennä mukana ja sanoo “niin varmaan oot oikeassa”. sen jälkeen asiasta ei puhuttu muuten kuin välillä muistuttaen että he maksoivat velat.
välillä tuntuu että jos olisin saanut heidän tai jonkun muun kanssa puhua niin olisin päässyt “parempaan paikaan”. tosin totuuden nimissä vieläkin pelaan, tosin tänä vuonna kokonais pelit ehkä 1000e luokkaa joka nyt työssä käyvylle ei ehkä niin paha ole… muttavieläkin tunnistan sen tunteen kun eka 50 on uudelle casinolle mennyt että nyt 100e sisään ja sit tulee rahaa…nykyisin osaan lukita casinon, yleensä…
hae apua!!! kuullostaa siltä että olet siinä samassa crosroads pisteessä missä itse olin silloin 09…en hakenut apua enkä “pakottanut” läheisiäni keskustelemaan ja ymmärtämään… huonosti meni se tie…muista toki myös ammattiapu mutta siihen en itse turvautunut niin en sano mitään.
anna itsellesi anteeksi, kerro miltä tuntuu, unohda hävityt rahat…vältä viinaa… helppo sanoa mutta helvetin hankala tehdä.
Kiitos tarinasta ja viestistäsi Vieras! Apua meinaan hakea ja olkoon tämä ensimmäinen askel Ja viinan pyrin jättämään nyt toistaiseksi koska se ei tee suunnitelmilleni mitään hyvää.
Nukutun yön jälkeen on levollisempi mieli. Olen vieläkin huojentunut että sain asiosta puhuttua vanhemmilleni. Tuo itselle anteeksi antaminen olisi tärkeää nyt, mutta pienin askelin alan käytöstäni ymmärtämään ja olemaan itselleni armollisempi. Olen aina ollut sitä mieltä että ei kannata kantaa kaunaa, mutta silti en ole osannut antaa itselleni tekojani anteeksi vaan soimaan itseäni, hassua. Haluan nähdä itseni vahvempana tulevaisuudessa enkä aio lannistua tästä ylilyönnistä. Jotenkin tällaisen vajoamisen jälkeen on helpompi lähteä parantamaan itseään, kun tajusi että enää ei omin avuin tästä tilanteesta selviä. Ennen on pystynyt huijaamaan itseään kun on vaan kärvistellyt tiukkana ja rahantulopäivänä huokaissut helpotuksesta. Nyt tajuan että tällainen käytäytyminen vie minut ennenaikaiseen hautaan ja on aika hakea siihen apua.
Täältä olen saanut paljon vertaistukea ja onnistumistarinoiden lukeminen on saanut minutkin ymmärtämään, että eihän tässä mitään lopullista vääryyttä ole itselleen aiheuttanut, vaikka ajatukset ovat olleetkin melko synkkiä. Voidaan ehkä puhua tietynlaisesta “valaistumisesta” ja sen aiheuttamasta rauhan tunteesta.
“When something bad happens you have three choices. You can let it define you, let it destroy you, or you can let it strengthen you.”
Pientä päivitystä. Eli pelaamaton päivä nro. 5. Baby steps. Himoja ei pelaamisen suhteen ole hirveämmin ollut, mitä nyt kaupassa tuli mietittyä että pitäiskö mutta onneksi sen tilaisuuden sivuutin.
Tupakoinnin ja nikotiininkäytön päätin lopettaa tänään, se on ollut minulla jo pitkään mielessä mutta ajattelin että nyt jos koskaan on oikea hetki sille. Lopetusyrityksiä on monia, mutta nyt kun alkoholiakaan en aio käyttää niin hyvä tilaisuus päästä tästäkin eroon
Tämähän vallan passaa. Eilen sorruin kaupassa pelaamaan hieman ja se kyllä ottaa päähän. Haluan jatkaa siitä mihin jäin mutta en ala huijaamaan itseäni joten tänään ensimmäinen päivä kokonaan ilman pelejä.
Pitää oppia tunnistamaan tilanteet joissa yleensä pelaan tai juon alkoholia. Olen tehnyt aivan suunnatonta ajatustyötä näiden kahden asian kanssa ja motivoinut itseäni. Mielestäni on tärkeää ajatella tulevaisuutta ja sitä mitä pelaaminen tai alkoholinkäyttö aiheuttaa minulle, kuinka paljon loppujenlopuksi saan siitä elämääni?
Viikonloppu edessä ja tietynlaisia suunnitelmia tehnyt senkin puoleen. Ensi viikko vielä rutistettava koulussa ja sitten pääsee viettämään jouluvapaita Tämä on aika hyvä linkki motivoitumiseen alkoholinkäytön lopettamiseen ja miksei pelaamisenkin.
Ai?
Mä menin heti edelle, ajattelin että sä tallustelit edellä, on sulla isommat kengät kuitenkin.
Mutta käy se näinkin, tule perässä, kunhan tulet
Tänään 5:s päivä.
Eikä tää onnistu jos ajatteletkin huijaamista, se on aina alusta aloitettava jos repsahtaa ja se aloittaminen on tosi raskasta
Netta
Alussa tosiaan pyörii eniten niitä kysymyksiä ja ajatuksia päässä. “Miten onnistun, miten en enää repsahda, mitä jos epäonnistun, milloin pelihimo loppuu, tiedänkö nyt tarpeeksi mitä pitää tehdä, ei pidä miettiä vanhoja” jne. Siinähän se ongelma tuleekin kun aikaa kuluu ja luulee päässeensä pahimman yli, niin rupeaa ajattelemaan että “onhan tässä nyt oltu pelaamattomana pitkään niin eikai nyt muutama peli haittaa” ja taas mennään samaan suohon. Aloittaminen on kyllä raskasta täytyy sanoa. Tämänkin päivän ajatukset ovat pyörineet toivosta itsesyytöksiin. Tärkeää on elää hetkessä ja tosiaan tunnistaa se himo tehdä sitä itseään vahingoittavaa toimintaa ja korjata tilanne elämän kannalta voitokkaaksi.
Tuttu juttu toi et aina katkolla se juominen loppuu. Sit just noin viikon kohdilla tulee juomahimo ja se on siinä.Mä yritän olla vaan mahdollisimman paljon juomatta. Mut ei mitään tsemppi juttuja mulle. Mä olen iloinen juoppo nykyään. Mut perusjutut pidän kunnossa. Tää on minä. Toivottavasti saat ittes kasaan.
Ja miksen sais? Yritän vaan olla mahdollisimman pitkään pelaamatta.
Aina ne pelaamattomuusjaksot on pidentyny kun tosissaan yritän.
Joskus nuorempana sitä tuli tutustuttua tohon alkoholiinkin mutta sen sain lopetettua ihan kokonaan, miksen siis tätäkin hölmöilyä?
Netta
Vielä haluaisin tähän ketjuun lisää teitä jotka laskette päiviä ja olette vielä aika alussa (ties monennenko kerran?)
Se auttaa kummasti kun on saman asian kanssa kamppailevia kanssakulkijoita.
Netta
Olen 23-vuotias nainen ja olen pelannut lapsesta saakka. Eilen päätin, että tänään on ensimmäinen pelitön päivä ja niin on ollut. Olin mä joskus pelaamatta puolen vuoden ajan, mutta suunnilleen 1½ vuotta sitten ratkesin pelaamaan uudelleen.
Asun yksin, joten vaikka läheiseni tietävät, että olen peliriippuvainen, heillä ei ole käsitystä ongelman nykyisestä laajuudesta. Aion jättää kertomatta heille, että olen nyt (taas) irti peleistä: jos ratkean, se olisi heille ahdistava pettymys. Turha pettymys ja pian he eivät enää uskoisi, että osaan peleistä kauaa irti pysyäkään. Ajattelin, että mikäli he joskus kysyvät multa, enkö pelaa, niin vastaan vain ohimennen ja vaatimattomasti, että en nyt.
Kaipaisin kuitenkin tukea pelaamattomuuteen. Käyn koulua ja uskon, että luokkatoverillani on (tai on ainakin ollut) peliongelma/-riippuvuus. Jutellaan päivittäin ja ollaan kavereita, mutta hän on mulle vain puolituttu. Ihan sympaattinen ja mukava poika. Haluaisin ottaa hänen kanssaan - tietysti kaksin ollessa - puheeksi sen, että mulla on peliriippuvuus. Hänen reaktionsa mukaan aion kysyä, onko aihe hänelle tuttu ja ehkä mahdollisen juttutuokion jälkeen pyydän puhelinnumeroa. En odota liikoja, tiedän, että vertaistuesta ei välttämättä tule yhtään mitään. Oikeasti kumminkin KAIPAAN vertaistukea ja kannustusta… jota kuta livekaveria, joka käsittää, mistä on kyse. Onko huono idea puhua puolitutulle?
Sitä live kaveriahan mäkin oon kaipaillu mut vaikeeta se näissä asioissa on.
Aloitin siis uuden irtioton peleistä ja toivon saavani vertaistukea täältä.
Netta
Joo, täältä sitä vertaistukea kai helpoiten saa… Ootko Netta yrittänyt joskus puhua livenä jollekin peliongelmaiselle kaverille, kun sanot, että vaikeeta on?
Terve vaan serequin! Itsellä tänään neljäs pelaamaton päivä ja pelaamattomuuden osalta menee hyvin, muuten elämässä onkin sitten melkolailla stressiä.
Mikäli uskot että kaverillasikin on/ollut peliongelma niin ota ihmeessä asia pikkuhiljaa puheeksi. Sittenpähän näät haluaako hän asiasta puhua! Minä ainakin pitäisin siitä jos tietäisin jonkun livenä jonka kanssa keskustella ongelmastani, sillä koen vertaistuen parhaana hoitomuotona itselleni. Olenkin miettinyt erilaisiin ryhmiin liittymistä kuten GA. Aikaisemmin pelailin yhden kaverin kanssa paljon pelejä ja vitsailimme aina rahankäytöstä ja pelihimosta, lopunviimein hän ei peleihin jäänyt koukkuun mutta minua asia vaivaa vieläkin. Ja suosittelen kertomaan tavoitteestasi lopettaa pelit, ota toki ensin vähän starttia ja kerro vaikka myöhemmin että olet ollut pelaamatta ja kuinka tyytyväinen olet saavutukseesi Jos he eivät sinua kannusta niin älä lannistu vaan ajattele niin, että he eivät tosiaan sitten ymmärrä mitä käyt läpi ja on parempi että etsit henkilöitä tukemaan sinua jotka sinua ymmärtävät. Harvoin ihmiset omia “heikkouksiaan” täällä Suomessa näyttävät ja aina pitäisi olla mahdollisimman vahva. Itse arvostin suuresti koulutoveriani, joka kertoi olleensa masentunut. Mietin että miten hän voi asiasta mainita? Olen kuitenkin tajunnut että se ei tee minusta mitenkään huonompaa ihmistä vaikka käynkin näitä asioita elämässäni läpi. Olen oppinut ymmärtäväisyyttä koska olen joskus ollut enemmänkin huonossa kunnossa, en vain ole ikinä uskaltanut puhua asioista kenellekään. Se tosiaan helpottaa kun saa sanottua mikä itsellä on ja myöntää asiat joiden edessä on voimaton.
Ja macfly, kunhan on sinut itsensä kanssa niin se on tärkeintä. Mulle ei tosiaan vaan toi alkoholi sovi enää ja aion todellakin tehdä kaikkeni että saan vanhan itsevarman, päättäväisen ja unelmiaan toteuttavan minäni takaisin
Hyvin olet Netta jo viikon selvinnyt! Tuo suunnittelu on tärkeä osa kuntoutusta! Ei toki liikoja pidä itseltään vaatia ja pitää muistaa ettei kukaan ole täydellinen. Itsekin olen jo miettinyt omia uudenvuodenlupauksia, viime vuonna taisin tehdä samaisen lupauksen pelaamattomuuden ja alkoholinkäytön lopettamisen kannalta. Sekin antaa jo pientä perspektiiviä kun miettii, että voisin olla jo vuoden “kuivilla”. Ei toki pidä jämähtää vanhoihin virheisiin ja jäädä surkuttelemaan että miksi olen nyt tässä. Mennyttä ei saa takaisin mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Koulussa pitäisi vielä tämä viikko kärvistellä ja kokeitakin on enemmän kuin oma jaksaminen antaa periksi. Lukemisesta ei vaan oikein tahdo tulla yhtään mitään ja olenkin jo henkisesti valmistautunut että uusintapäiviä kertyy ensi kevääksi muutama. Yritän kyllä parhaani, mutta erinäiset asiat mietityttävät/stressaavat parisuhteesta rahankäyttöön En ole kuitenkaan tupakoinut, mutta nikotiinipurkkaa minun piti hakea sillä muuten pääni ei olisi kestänyt millään viime ja tätä viikkoa. Joululoman alkaessa aion lopettaa tämänkin ja ottaa aivan rennosti. Uudenvuoden aion viettää alkoholittomana, ainakin tavoittelen sitä… Pitää vaan tunnistaa ne tilanteet ja keksiä jotain muuta sille päivälle.
Mietin myös välillä tyttöystävälle kertomista asiasta. En vain koe sitä mukavaksi ajatukseksi koska pelkään että tyttöystäväni ei asiaa sulata ja jättää minut. Toki jos hän suhtautuisi asiaan ymmärtävästi niin se olisi kyllä helpottava tunne ja antaisi motivaatiota, en vain halua riskeerata sitä nyt kun tuntuu että suht hyvin olen pääsemässä eteenpäin tämän haasteen kanssa. Kyllähän tämä salailukin ja salassa paraneminen vie oman energiansa toisaalta…
Nythän on niin että kerroin mikä on tilanne itsellä. Ja uutena käyttäjänä eksyin väärään foorumiin. Alkoholin käyttö on oma paheeni. Tietenkin ilmaisen myötätuntoa peliongelmaista ihmistä kohtaan. Se on varmaan juomiseen verrattavissa kärsimyksen suhteen. Nettalle voimia. Olen itse myös todella pulassa. Nyt menee neljäs päivä raittiina, mutta tiedän että saatan retkahtaa esim nyt. Kuvasin tilanteeni tämän tosiasian pohjalta. Ollaanko kavereita?
Ja viinan pyrin jättämään nyt toistaiseksi koska se ei tee suunnitelmilleni mitään hyvää.
Tämä on aika hyvä linkki motivoitumiseen alkoholinkäytön lopettamiseen ja miksei pelaamisenkin.
En ole kuitenkaan tupakoinut, mutta nikotiinipurkkaa minun piti hakea sillä muuten pääni ei olisi kestänyt millään viime ja tätä viikkoa. Joululoman alkaessa aion lopettaa tämänkin ja ottaa aivan rennosti. Uudenvuoden aion viettää alkoholittomana, ainakin tavoittelen sitä… Pitää vaan tunnistaa ne tilanteet ja keksiä jotain muuta sille päivälle.