Uusi yrittäjä lopettajissa

Terve,

Ajattelin laittaa tänne viestiä, koska meni jälleen överiksi ja tavaroita hävisi. Olen useita kertoja yrittänyt vähentää, mutta meno on mennyt holtittomammaksi. En juo joka ilta enkä edes joka viikko. Pystyn myös juomaan vain yhden kaljan tai kaksi illassa. Mutta jos annan itselleni luvan ottaa reilusti, niin se on sitten reilusti. Muistihäiriöitä on lähes tulkoon joka kerta. Olen miettinyt, että alkoholiton elämä olisi parempi vaihtoehto. Pelkään, että joskus tapahtuu jotain todella peruuttamatonta…

T: humoristi

Terveppätuloa vaan kovasti!

Eikö olekkin mahtavaa kun meillä on vapaus ihan itse valita ja päättää, että juodaanko alkoholia vai ei. Raitistua voi joko yksin tai yhdessä muitten kanssa vertaistuen avulla, siinäkin voi kokeilla ja sitten päättää siitä, että kumpi itselleen toimii parhaiten. Minulle yksin raitistuminen ei oikein soveltunut vaikka vuosia niin kuvittelinkin ja vasta vertaistuen avulla sainkin kultaisesta langasta kiinni, eli raittiudesta ja paremmasta elämänasenteesta.

Sinun pitää löytää oma tiesi, mutta sitä todellakin kannattaa etsiä koska päihteetön elämä on ihan mukiinmenevä vaihtoehto kännisekoilemiselle. Tsemppiä sinulle!

T. Prossa

Terveppä terve

Alkoholistin erottaa ns. tavallisesta ihmisestä se, että alkoholistilla ei ole kykyä lopettaa juomistaan silloin kun itse haluaa.

Jos näin on kohdallasi niin ainut tapa elää hyvää elämää, on jättää alkoholi kokonaan. Tämän kun on itselleen kyennyt ilmaan mitään vastaanhankaamista myöntämään, muuttuu elämänlaatu radikaalisti parempaan suuntaan. Jonkin verran se vain vaatii omaakin panostusta, eikä mitään yhdenyön ihmeparantumisia taida juurikaan esiintyä.

Itselleni hyvin aukaiseva oivallus on ollut se, kun olen saanut lukea tästä asiasta enemmän ymmärtävien kirjoittamana sen, että osalla ihmisistä vain on luontaisesti tällainen taipumus addiktioihin. Hävettävää siinä ei ole yhtään sen enempää kuin esim. keliakiassa, eikä itse ole asialle koskaan mitään voinut. Mutta sillepäs voinkin jotain, että miten handlaan tämän asian nyt kun minulla tämä tietoisuus on.

Ja tykkään handlata sen sillain, että en tee asiasta yhtään sen monimutkaisempaa, kuin se oikeasti on. :slight_smile:

Pelko voi olla viisautta.
Kun kerran järki sanoo, että holtittomassa tilassa, muistinkin takkuillessa, voi tapahtua jotain vakavampaakin, niin on siinä aivan asiallinen syy varovaisuuteen.

Ei tämä alkoholiton elämä ainakaan sen pahempaa ole, mutta sen varmasti jo tiedätkin, kun kerran sanot ettei juominen ole mitenkään jatkuvaa, ei edes jokaviikkoista.

Noinhan se yleensä menee, jos ihminen antaa itselleen luvan “ottaa reilusti” niin eihän siinä sitten mitään rajoja ole.
Sen luvan voi antaa monella tavalla, joko päättämällä että nyt sitten kaadetaan kurkkuun niin paljon kuin maittaa, tai sitten uskomalla että kun olen muutaman ottanut niin en enää voikaan asialle mitään vaan kaikki rajoitukset on mielestä kumottu… samapa tuo, millaisilla koukeroilla sen luvan itselleen antaa, vauhtia riittää kaikissa tapauksissa.

Voihan niinkin elää, ettei anna itselleen lupaa juoda määrättömästi, kyllä sen pienen pelon saa myös itseensä ohjelmoitua siten että itsesyojeluvaisto alkaa jossain vaiheessa toimimaan.

Se vaan taitaa olla vaikeampaa kuin kokonaan selvänä oleminen, eiväthän ne humalaiset aivot ihan hyvin toimi ja siinä sitten helposti lipsuu.

Sitä ns alkoholismia on varmasti jokin määrä meissä jokaisessa, riippuvuutta aiheuttavat aineet toimivat varmaan jossain määrin kaikissa ihmisaivoissa -toisilla se “luvan antaminen” on helpompaa, ja pidäkkeitä vähemmän.

Kun ei kerran pakko ole ryypätä, niin mitäpä tuota tekee. Usein selvänä eläminen on -niin selvää elämää.

Eikä siitä tarvitse edes itselleen riippakiveä tehdä, pääyttämällä että tätä asiaa nyt on sitten jauhettava vuosikymmenet ja roikuttava kiinni menneessä ongelmassa. Voi sen jättää taakseenkin, jos sattuu mielekkäämpääö sisältöä elämäänsä löytämään.

Kiitoksia kommenteista!

Tosiaan ennenkin on yritetty asettamalla rajoja ja limiittejä, mutta kummasti ne aina unohtuu :slight_smile:
Parempi vaihtoehto näyttäisi olevan, kokeilla elämää ilman alkoa.

Tervetuloa minunkin puolestani! :smiley:

Kokemusta on. :frowning: Monet minuakin kokeneemmat sanovat, että jos sattuu olemaan alkoholisti niin se sairaus vaan pahenee ja pahenee - miksi en kuunnellut, ottanut opikseni :frowning: . Voi tulla taloudellisia ja henkisiä katastrofeja. Elämänsä pystyy pilaamaan täydellisesti jos sattuu alkoholisti olemaan.

Pelkosi on ihan aiheellista. Se VOI olla mahdollista, että jotain todella peruuttamatonta tapahtuu.

Jos raittius on valintasi niin olet hyvällä tiellä :slight_smile:

Kiitos Punatulkku

Kyllä tässä on nyt tunnustettava faktat itselleen. Homma pitää saada kuosiin ja siihen taitaa olla vain yksi keino. Nimittäin myös morkkikset on hirvittäviä.

Pitäisi vain pystyä olemaan itselleen armollinen (tällä hetkellä)

Morkkikset menevät ajan kanssa ohi, jos ruuvaat korkin kokonaan kiinni. Näin kävi mulle, ja aiheita morkkikseen todella oli.

Viikko juomatta ja tä ekaa kertaa marssin AA-ryhmään. Oli helpottava ja hyvä kokemus, suosittelen kokeilemaan.

Itsellä oli tässä vaiheessa tarkoitus lähteä rakentamaan tilannetta terapian kautta. Asia oli jo vireillä, mutta nyt vain tuli oma raja vastaan. Harkitsen kyllä myös osallistumista AA-kokouksiin.

Terve,

Päivitys: 19 päivää ilman alkoa. Ok fiilis. 19 päivään sisältyi kolme kertaa, jossa muuna ajan hetkenä olisin ottanut.

Päivä nro. 26 ilman alkoa. Mietiskelin tuossa, että tässä on ollut monia tilaisuuksia missä normaalisti olisin ottanut alkoholia (esim. keikalla eilen). Onhan tota joutunut pari kertaa selittelemään, miksi ei ota, mutta kuitenkin ihmeen vähän kaverit ovat kyselleet.