Pelko voi olla viisautta.
Kun kerran järki sanoo, että holtittomassa tilassa, muistinkin takkuillessa, voi tapahtua jotain vakavampaakin, niin on siinä aivan asiallinen syy varovaisuuteen.
Ei tämä alkoholiton elämä ainakaan sen pahempaa ole, mutta sen varmasti jo tiedätkin, kun kerran sanot ettei juominen ole mitenkään jatkuvaa, ei edes jokaviikkoista.
Noinhan se yleensä menee, jos ihminen antaa itselleen luvan “ottaa reilusti” niin eihän siinä sitten mitään rajoja ole.
Sen luvan voi antaa monella tavalla, joko päättämällä että nyt sitten kaadetaan kurkkuun niin paljon kuin maittaa, tai sitten uskomalla että kun olen muutaman ottanut niin en enää voikaan asialle mitään vaan kaikki rajoitukset on mielestä kumottu… samapa tuo, millaisilla koukeroilla sen luvan itselleen antaa, vauhtia riittää kaikissa tapauksissa.
Voihan niinkin elää, ettei anna itselleen lupaa juoda määrättömästi, kyllä sen pienen pelon saa myös itseensä ohjelmoitua siten että itsesyojeluvaisto alkaa jossain vaiheessa toimimaan.
Se vaan taitaa olla vaikeampaa kuin kokonaan selvänä oleminen, eiväthän ne humalaiset aivot ihan hyvin toimi ja siinä sitten helposti lipsuu.
Sitä ns alkoholismia on varmasti jokin määrä meissä jokaisessa, riippuvuutta aiheuttavat aineet toimivat varmaan jossain määrin kaikissa ihmisaivoissa -toisilla se “luvan antaminen” on helpompaa, ja pidäkkeitä vähemmän.
Kun ei kerran pakko ole ryypätä, niin mitäpä tuota tekee. Usein selvänä eläminen on -niin selvää elämää.
Eikä siitä tarvitse edes itselleen riippakiveä tehdä, pääyttämällä että tätä asiaa nyt on sitten jauhettava vuosikymmenet ja roikuttava kiinni menneessä ongelmassa. Voi sen jättää taakseenkin, jos sattuu mielekkäämpääö sisältöä elämäänsä löytämään.
