Uusi vuosi, uusi suunta

Me Lopettajat
1

Terve taas plinkkiläiset

Lueskelin tuossa viime yönä vanhoja kirjoituksiani ja pääsin kesäkuulle 2012, kun kirjoittelu ja silloin ollut sairasloma loppui. Samoihin aikoihin alkoi taas työt ja niin alkoi juominenkin. Juomista jatkui miltei jokapäiväisenä noin puolentoista vuoden ajan. 2013 syksyllä aloin jo suunnittelemaan, että vuodenvaihteessa tulee muutos. Ja muutoksen pohjana ajattelin käyttää tuota kirjoissa ja kansissa esiintyvää minimiä, kolme kuukautta ilman.

Uuden vuoden aattona ostin “viimeiset viinat”, jotka ajattelin perseet olalle meiningillä vuoden 2013 puolella juoda. Eipä mennyt ihan kaikki, vaikka puoli pulloa glögiä päätinkin viemäriin kaataa. Jotain jäi silti ja niillä sitten uusi vuosi alkoi tasoittelulla (noin 6 alkoholiannosta). Vaikka tää vuosi alkoikin kupin kallistelulla, niin sen uudenvuodenpäivän jälkeen en alkoholia ole juonu. Eli reilu kaks kuukautta mennyt nyt ilman alkoholia ja kyllä tämä kolmaskin loppuun katsotaan. Sitten voi katsoa, mikä on boogie jatkon kannalta. Nyt ei ainakaan alkoholia tee mieli, ja harvassa on ne kerrat, että olisi himokaan iskenyt näiden kahden kuukauden aikana.

Jotenkin tuntuu vielä siltä, että kypsyin tuohon jatkuvaan juomiseen. Lisäksi viime vuoden loppu puolella alkoi muisti pätkiä. Siis ihan esimerkiksi niin, etten muistanut suht läheisten sukulaisteni nimiä muuten kuin pidemmällä miettimisellä. Myös jatkuva käsien vapina alkoi ottaa pattiin, ja muutama työkaverikin siihen kiinnitti huomiota.

Nyt kahden kuukauden aikana uni on maistunut ja liikunta myös. Painokin on tipahtanut 4 kiloa. Kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä kokemus ollut. Olen alkanut jo oppia katsomaan telkkariakin ilman oluen jatkuvaa seuraa :slight_smile:

yoru

ps. Lukaisin joulukuussa Mika Arramiehen (Avominne) ja oli siinä joku toinenkin kirjoittaja, kirjan ‘Viimeinen pisara’, joka kenties myös avarsi ajatteluani. Oikein lukemisen arvoinen kirja mielestäni. Erityisen mieleen jäi se aivokemiaa koskeva osuus.

2

Ihme päivä ollut tänään. Hermo ollu kireellä vähän väliä - tietäis vaan syyn minkä takia. Ennen töihin lähtöä tuli pieni paniikkikohtauskin, semmonen se kai on, vaikka mulla semmosia ei koskaan ole varsinaisesti diagnosoitukaan. On niitä ennenkin ollu, kauden ollessa käynnissä useamman kerran päivässäkin.

Töissä meni ihan kivasti ja en tiedä, olisko, kun ei tossa hommassa tarvii kovin paljoa ajatella, niin ei tullu sitten mitään stressaavaakaan mieleen. Töissä ihmisetkin oli pääosin ihan hyvällä tuulella, vaikka kiirettä piisasikin. Jotenkin tulee ihmisten kanssa paremmin juttuun tällein pidempään juomatta oltuaan. Ja kun on tajunnu omaa tilannetta ja toisaalta sannut lisää itsevarmuutta, niin on hienoa, kun osaa sanoa “EI”. Siis kysymyksiin, kuten: “Jäisitkö ylitöihin”, “Kerkiäisitkö tehdä vielä tämänkin” - ja toisaaltaan osaa myös pyytää apuja, jos itte ei kunnolla kerkiä. Juopotin päällä ollessa apuja tuli pyydettyä vasta sitte ku oli tilanne pään sisällä hermoromahduksen tasolla.

Ajatus pomppii nyt kyllä niin kovin asiasta toiseen, että taitanee olla pikku hiljaa aika siirtyä yöpuulle. Ai niin, tuossa aloitusviestissä kirjoittelin tuosta kolmesta kuukaudesta. Se oli semmoinen päätös, että vaikka raivolla vähintään se kolme kuukautta, toisaalta voihan tämä jatkua vaikka kuinka kauan. Eli alkottomuuden loppua en ole määritelly. Nyt 10 viikkoa takana :slight_smile:

yoru

3

Moi Yoru,
Mukavasti olet saanut raittiusputkesta kiinni. Hieno juttu!
Ketutus ja hermoilu, mielialan vaihtelu ylipäätään voi kyllä hyvin johtua vielä viinasta. Aivokemian tasaantumiseen menee vähän pitempi aika. Siksi ehdotankin, että mitä jos alkaisit ohjelmoimaan toista kolmea kuukautta siihen perään? Aivot tarvitsevat vähintään sen puoli vuotta tasapainottuaakseen. Voi olla myöskin, että tuo määräajan lähentyminen hermostuttaa sinua alitajuisesti.
Mitenkäs elämä muuten? Lepo, ravinto, liikunta…joskus voi olla hyvinvointi ihan noista konkreettisista arjen asioista kiinni.
Entä oletko löytänyt tekemistä juomisen tilalle?

4

Hei Yory!

Olen menossa suunnilleen samoissa viikoissa kuin sinäkin tämän lopettamisen kanssa.
Nyt huomaan tosi hyvin saman, mitä kirjoitit ihmisten kanssa toimeen tulemisesta. Mä olin jo ehtinyt luoda itsestäni sellaisen mielikuvan, että olen erittäin epäsosiaalinen, ja itse todella uskoin tähän. Nyt on alkanut löytyä se entinen, todellinen minä, joka ei olekaan epäsosiaalinen, vaan jopa haluaa seurustella ihmisten kanssa. Ja luottaa tosiaan itseensä enemmän. Just eilen illalla olin yhdessä kokouksessa, jollaisessa en ole käynyt naismuistiin. Nämä on just niitä kaikkein tärkeimpiä asioita - ainakin mulle - joiden takia selvin päin kannattaa pysytellä. Toinen on unen laadun paraneminen - viime yönäkin nukuin 7,5 tuntia katkotonta unta ja nyt on NIIN mahtava fiilis! Että eiköhän me jatketa samaa rataa :slight_smile:

5

Päiviä

Komea, joskin huomattavan tuulinen ilma ulkona. Aurinko paistaa täydeltä terältä. Kävin aamusella juoksulenkillä. Okei, pakko oli välillä kävellä, kun ei juoksukunto kovin hyvällä mallilla ole. Edellisestä kerrasta kulunut ehkä noin kolme vuotta. Olen mä kyllä sinä aikanakin monta kertaa ajatellu, että vois lähteä juoksemaan “sitten kun…”, mutta pullo on voittanu moisen ajatuksen. Meinas lenkillä tulla samantien, kun kunto tuli vastaan, se tuttu “kaikkimullehetinyt”-ajatus. Siis että olishan sen juoksemisen pitänyt sujua ongelmitta, vaikka “vähän” taukoa onkin.

Onhan tuo mielessä ollut sen verran, että meinaan kyllä jatkaa samalla linjalla, vaikka päivä kerrallaan perusajatuksena onkin. Muutenkin yrittäny päästä joissain asioissa eroon tuosta “sitten kun”-ajattelusta. Muistaakseni joskus pari vuotta sitten, kun opiskelut oli vähän pakko keskeyttää rahatilanteen takia ja ruveta käymään pääsääntöisesti töissä, niin ajattelin, että “sitten kun olen käyny töissä vuoden tai ylikin ja samalla vähän säästänyt(?) rahaa, niin ostan sohvan”. Eipä vaan ole sohvaa näkynyt, saatikka että olis säästöjäkään kertynyt. No nyt on taas opiskelut käynnissä ja työ kakkosena ohessa.

Elämä vaikuttaa ihan kivalta, vaikkakin aika tasaiselta, mut sitähän se onkin selvällä päällä. Tai ainakaan ei ole niin suuria pudotuksia mielialoissa noin niinku pääpiirteittäin. Siitä oli juttua ainakin gripin ketjussa, minkä läpi lukasin (“paluumuutto”). Liikuntaa on tullu harrastettua tuon aamuisen lenkin lisäksi aika paljon - askelmittarin kanssa :slight_smile: Semmosia reippaita kävelylenkkejä á 4 000-10 000 askelta.

Aloitusviestissä taisin mainita painon tippumisesta. Osatekijänä siihen on alkoholittomuus, osa liikunta, osa ruoka, varmaan lepokin (onhan näitä). Ruokapuolella tulee katottua nykyään enemmän mitä syö. Vihanneksia ja kasviksia kuluu reiluhkosti (ei nyt ehkä puolta kiloa päivässä joka päivä, mutta kuitenkin). Porkkanaa tullu järsittyä aika paljon - siitähän saa tuota A-vitamiinia, mitä alkoholistakin. Aika paljon terveellisemmässä muodossa vaan :smiley:

Ja uni, se maistuu. Unen laatu ja tuo katkottomuus, mistä marianne_o:kin mainitsi, on kyllä tosi hyviä asioita. Sen huomaa hyvin iltapäivällä, jolloin mulla on “perinteisesti” ollu semmonen unetusaika, niin se on lähes kadonnut. Ja vaikka välillä jää unet vähän lyhyeksi (kuten ehkä ensi yönä, kun herätys puol viideltä), ni silti on varsin pirteä olo - ja etenkin hyvin nukkunut olo. Miksi ne unet sitten jää lyhyeksi, niin nukuin hyvän pitkän yön viime yönä ja olen illanvirkku, niin nukkumaanmeno ei ole vahvin puoleni.

Mutta nyt jos lähtis kaupasta ruokaa ostelemaan ja samalla käy vaihdattamassa pariston tuohon kelloon, jonka paristo loppui jo ehkä neljä vuotta sitten. Toivottavsti ei ole vuotanut. Piti mun vaihdattaa se paristo jo “huomenna”.

yoru

6

Jaahas. Se on sitten siivouspäivä numerolla - enpä jaksa muistella. Päätin joskus 2010 tms. tehdä suursiivouksen. Aloitin monta kertaa, monena vuonna, mutta eipä tullut koskaan valmiiksi. Tänä keväänä tulee. En näemmä saanut makuualkovia koskaan kokonaan siivottua. “Keskilattia” kyllä aina toisinaan tuli siistittyä, mutta sängyn alle/taakse en pähemmin ole kurkkinut. Tämän totesin, kun katsoin. Vaikken muista, että olisin sängyssä ryyppäillyt, löytyi sängyn alta muun muassa muutama tyhjä oluttölkki ja siideripulloja - joulusiideri, parasta ennen 4.4.2011. Ja ahh sitä pölyn määrää. Eipä ihmekkään, kun aamuisin on usein tukkoinen olo. Tämän illan pääteema on KOKO alkovin siivous.

Olen tässä viime aikoina oppinut kuitenkin olemaan sen verran armollinen itselleni, että koko ‘suursiivousta’ ei tarvitse tänään saada valmiiksi. Hiljaa hyvä tulee, pala kerrallaan, päivä kerrallaan. Tämän päivän jälkeen kasassa 11 viikkoa :slight_smile:

7

Kaunista ja lämmintä säätä ollut tänään. Kaunista ei sen sijaan ollut tilin saldo, kun sitä katselin. Eipä ole oikein pää ollut mukana, kun tullut osteltua kaikennäköistä nyt kun alkoholiin ei mene rahaa. Luulin, että alkoholiin meni paljon rahaa ja että nyt sitä jäisi kivasti yli, mutta saa sitä näemmä muuhunkin uppoamaan. Kävin tuolla torin puolellakin lukemassa ja enpä taida ainoa olla, jolla alkon jälkeen on tullut jonkinlaista ostoriippuvuutta tms. Pitänee alkaa pitämään kirjanpitoa joka päivä, jotta pysyis rahanmenossa paremmin mukana.

Ensimmäiset kunnon viinanhimotkin tuli, eilen. Onneksi olin töissä ja pääsin niin myöhään, ettei kerinnyt kauppaan enää juomien myyntiaikana. Tosin myös syöminen ja nukkumaanmeno auttoivat tuon tunteen karkoituksessa :slight_smile:
Tänään oli aamupäivällä töissä kanssa semmoinen himo, että jos olisin silloin kauppaan päässyt, en nyt olisi selvinpäin. Onneksi työpäivä jatkui ja himokin katosi jonnekin. Ruokailun säännöllisyyteen panostamalla vois selvitä helpommalla, kun nyt tulee syötyä lähinnä silloin, kun on nälkä.

Kait sitä vois käydä ulkoilemassa vielä ja ottamassa muutaman kevätauringonsäteen kiinni (jos kerkiää) ennen kuin kokonaan sisälle jämähtää. Ainakin vois käydä vähän katupölyä ulkona haistelemassa :laughing:

yoru

8

Nyt jos olis olutta kotona, niin ottaisin ja varmaan katuisin, mut ottaisin kuitenkin. Vaan eipä ole, enkä jaksa lähteä hakemaan. Melkein koko päivän jo tehnyt mieli, mutta en silti ostanut kaupassa käydessä.

Oli muuten kiva herätä aamulla puol tuntia ennen herätyskellon soittoa uneen, jossa olin jossain alkoholin ammattilaismaistelussa - siis niinkun ravintola-alan jossain jutussa. En vaan ole koskaan tiskin takana ollut töissä. Noh, maistelin siinä sitten erilaisia viinejä ja kävin läpi niistä löytyneitä makuja, kunnes puolittain havahduin, että mitä v**tua mä oon tekemässä. Ihan kännissä ja kohta pitäis lähteä ajamaan töihin (tänään oli siis ihan oikeasti työpäivä). Siihen pohdintaan sitten heräsin ja piti istua jokunen tovi sängynlaidalla ennen kuin tajusin, että se oli unta ja olen selvä. Oli melkoinen helpotus, etten ollutkaan kännissä :smiley:

Kalenterissa lukee, kuinka mones päivä on vuoden vuoden alusta menossa ja paljonko on päiviä jäljellä. Nyt on 95. päivä, joten 94. päivä alkoholitta - ja en ota tänään, vaikka kuinka tekis mieli. Päivä kerrallaan on riittäny kummasti tähän asti, mut tänään on pitäny pilkkoa pienemmiksi ajanjaksoiksi :unamused:

yoru