Hei kaikille. Olen 28 vuotias nuori mies. Olen ollut jo 1,5 vuotta tietoinen liiallisesta alkoholinkäytöstä, jota olen koittanu vähentää, ennen kuin se aiheuttaa ongelmia elämääni. Parisuhdettani se häiritsi kaikista eniten -tyttöystäväni rakastui poikaan, jonka vastakohta olen kännissä. Nyt viimein hän sai tarpeekseen ja jätti minut. Olen 2 päivää ollut täysin murheen murtama.
Suoraan sanottuna on käynyt mielessä vetää känni päälle, mutta kun ajattelen sitä hirviötä, joka olen kännissä ja joka on aiheuttanut minulle paljon vastoinkäymisiä, ajatuskin alkoholista alkaa etomaan. Tekee pahaa ajatella kaikkia niitä temppuja mitä olen rakastamalleni naiselle tehnyt, etenkin kun hän on ollut minulle sellainen nainen, jota parempaa ei voisi kukaan toivoa. Hän sanoi tänään, että rakastaa minua vielä, mutta ei usko pystyvänsä jatkamaan vaikka uskookin minun parantavan tapani.
Ero tai ei, olen päättänyt parantaa tapani. En ryhdy absuksi vaan alotan ainakin tammikuun tipattomana, ja katson sitten eteenpäin. Tähän asti minulla oli mennyt 1-3 päivänä viikossa alkoholia. Kaljaa. Tylsyyteeni join ja minusta tuli helvetin riidanhakuinen henkilö. Olin jo luvannut tyttöystävälleni jouluna, että tammikuusta tulee jotain ihan erilaista, koska olin jo vakaasti päättänyt korjata suhteemme ja ryhtyä raittiiksi. Harmin paikka, että uudenvuoden aattona riitaannuin hänen kanssaan ja väkivallalta ei vältytty. Tuosta asiasta en sitten halua krittiikkiä, en pysty itseäni edes peiliin katsomaan. Kerroin vanhemmilleni ja tyttöystäväni vanhemmille kaiken, ja he kaikki antoivat anteeksi, myöskin tyttöystäväni. Eniten he toivovat, että saan korkin kiinni, koska he kaikki uskovat minun pystyvän moneen asiaan elämässä, kunhan vaan en juo. Näin uskon itsekkin, koulussa ja töissä olen ainakin pärjännyt hyvin kun olen pitänyt korkin kiinni.
Noh tällästä. Katsotaan miten tämä tästä lähtee lutviutumaan.
Sanot, että olet koittanut vähentää. Et siis ole onnistunut. Nyt koitat taas vähentää. Olet luvannut tyttöystävällesi parantaa tapasi. Onko se, että ryypätessä persoonalllisuutesi muuttuu täysin, vain paha tapa? Lupaus toiselle ei auta sinua. Sinun täytyy haluta muutosta itsesi vuoksi. Me alkoholiongelmaiset pystymme vähentämään juomiskertoja, mutta emme kertajuomismääriä. Pelastaako se suhteesi että riehut hieman harvemmin?
En halua ilkeillä. Toivon vain että ryhdyt ratkomaan ongelmiasi syvemmältä.
Sanotaanko, että mitään niin pysäyttävää ei ollut tapahtunut kuin nyt tämä ero. Menetin tärkeimmän ihmisen elämästäni. Aikasemmin olin saanut kaiken helpolla anteeksi ja unohtanut töppäilyni krapulan lähdettyä. Kaikki ne vitun mahdollisuudet mitä olin saanut…
Koskaan en ollut mennyt tätä asiaa ottamaan esille vanhempieni kanssa ja koskaan ennen en ole vihannut itseäni niin paljon kuin vihaan nyt. Luulen, että olen tässä kaksi päivää mennyt aika syvälle ongelmissani ja luultavasti samaa menoa jatkuu vielä pitkään.
Kun suhdehan on jo kariutunut, pitäisi sentään pystyä pelastamaan itseni. Tämä surun tunne on aika rankkaa, ja mitä enemmän sisälle sattuu, sen vastenmielisemmältä koko juominen tuntuu. Pidän ihan mielenterveyteni kannaltakin oleellisena, että selviän tämän eron raittiina.
Saa nähdä miten käy - kun sisältä sattuu liikaa, voi tulla “fuck it” lausahdus, ja säntään kaljakauppaan. Toivotaan että niin ei käy.
Kaljakauppaan säntäämällä et saa kuin paskasangon niskaasi. Pysy alkuperäisessä tavoitteessasi ja ole tammikuu juomatta. Saat hieman perspektiiviä kaikkeen. Voimia!
