Moikka! Olen lukenut näitä plinkin keskusteluja jo monta vuotta, mutta itse en ole tänne kirjoitellut.
Tällä hetkellä olen ollut varmaankin kuusi viikkoa selvänä, raitistumista olen yrittänyt noin neljän vuoden ajan eri apuja käyttäen mutta liiaksi omaan omavoimaisuuteen uskoen. Se on ollut yhtä päätä seinään hakkaamista. ja hengenlähtö on ollut monesti lähellä. Yksin tämän taudin kanssa ei kyllä pärjää eikä tarvitsekkaan.
Viime viikolla kotiuduin elämäni ensimmäisestä (päihde)laitoskuntoutuksesta. Sen koin hyvänä. Ongelmaksi koen tällä hetkellä ja olen kokenut aiemminkin täällä omalla paikkakunnallani samassa tilanteessa olevien vertaistens vähyyden. Puhun siis vertaistukiryhmistä missä käyn… Toivoisin löytäväni tovereita jotka ovat myös alkutaipaleella, vaikkakin itsekin olen tätä alkua jo rampannut nelisen vuotta. Löytyisikö täältä kohtalontovereita joiden kanssa voisi jakaa kokemuksia ja ajatuksia?
Olen itse siis 31-vuotias nainen, alkoholi on ollut pääpäihde ja käyttö alkanut hyvin nuorena…