Uusi täällä

Me Lopettajat
1

Moikka!

Teinpäs sitten tunnuksen ja päätin tulla tänne hakemaan apua!
Mulla on ongelmana, etten pysty olemaan perjantaisin juomatta olutta, on vaan saatava muka rentoutuakseni rankan työviikon jälkeen. Mä en vaan jaksa sitä enää…en oo jaksanut pitkiin aikoihin, mutta en vaan osaa lopettaa!! Joskus pystynyt olemaan perjantaina juomatta, mutta se on korjaantunut lauantailla! Ja jos oon lomalla, saatan juoda joka toinen tai kolmas päivä. Juomiseen ei riitä muutama olut, vaan niitä menee, eilenkin meni 17 tölkkiä. Ja vaikka joisin vähemmän, niin siltikin tulee jäätävä krapula! Mun äiti oli alkoholisti ja päätin, että musta ei tule…mutta eihän tää muutakaan ole! Mä niin haluan eroon tästä tavasta kipeästi! Mä en halua juoda, mutta en voi sille mitään, mä olen niin selkärangaton! Jos oon pystynyt olemaan alku viikolla ostamatta olutta perjantaille, niin kyllä se on lähi kauppaan perjantaina ennen ysiä vaan käveltävä, raivostuttavaa!!!

2

Terppa sullekin! Karsee määrä 17 tölkkiä, kunnon perjantaikooma. Palkinto tressaavasta työviikosta, sitä odottaa varmana vesi kielellä, hörps hörps.

Kun se on palkinto työviikosta niin koittaisit keksiä jonkin muun mukavan jutun koko viikonlopuksi. Satsaat itseesi kunnolla, mietit oikein tarkkaan mikä olis mukavaa. Kunhan nyt alkuun kokeilet vaikka yhtä viikonloppua selvin päin.

3

Maailman terveysjärjestön mukaan alkoholismi on sairaus. Siitä alkoholisti voi kuitenkin toipua raittiiseen elämään.
Oma toipumiseni ja raittiuteni alkoi sillä keinolla, että eräänä iltana astuin sisään AA-ryhmän ovesta. En halunnut enää juoda. Sinne on pääsyn ainoana edellytyksenä halu lopettaa juominen.

Täältä voit lukea kokemuksia muidenkin selviytymiskeinoista, siis miten itsekukin on ratkaissut alkoholiongelmansa ja raitistunut.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

4

Kuulostaa tutulta Mimuli!
Itsekin ajattelin että selkärankani on kuin puutarhaletku :smiley:
Muistan tuon pakkomielteen perjantaisin,ja kun päätin taas kerran :unamused: lopettaa,ensimmäiset perjantait ja lauantainakin,vilkuilin vähän väliä kelloa,että kaupat menisi kiinni,ja vasta sitten pystyi rentoutumaan,ettei tarvitse hakea viiniä/olutta.
Itse käyn Aa;n naisteryhmässä ,se “sitouttaa” minut tähän raittiuteen jota on nyt 2kk.
Mitä jos laittaisit ylös juomisen ja juomattomuuden plussat ja miinukset,auttaisiko se sinnittelemään ne eka viikonloput?

5

Terve!

Huh, Huh! Meni jälleen kerran niin hurjaksi vääntö tuolla “Mitä on alkoholismi ja addiktio? Onko AA oikeassa?” -ketjussa, että parasta vetäytyä tantereelta. En tiedä uskallanko sanoa (todennäköisesti olen väärässä; huomioi em. ketju), mutta älä aloita tutustumista plinkin raitistumistukeen siitä ketjusta.

Tarinasi on niin kovin tavallinen. Siihen alkoholismiin vain ajautuu pikku hiljaa huomaamatta". Tuolta ketjusta tultuani, en uskalla sanoa juuta enkä jaata on alkoholismi sairaus vai ei. Joka tapauksessa omalla kohdallani ei tarvitse rypeä sairauskäsitteessä sellaisenaan. Se on vain tunnustettava, että en kykene normaalisti käyttämään alkoholia.

Helppoa ei alku ole, millä tahansa tavalla alkaa raittiutta etsiä ja tukea raittiuden ylläpitämiseksi. Täältä kyllä löytyy seasta" paljon ihan hyvääkin kokemusta, kuinka alkuun pääsee. Hyvän askeleen olet jo ottanutkin, tärkeimmän, kun tunnustat, että ongelmaa on. Siitä se lähtee. Vähitellen toipuminen siitä pisteestä, missä on. Niillä voimavaroilla, mitä on. Hakemalla itselleen tukea prosessiin.

6

Tervehdys tulokkaalle.

Onhan tuo perjantaihin(kin) painottuva juomismuoto tuttu itse kullekin. Siitähän se tavallaan alkoi jo teininä; pakonomainen perjantaipippalointi, jo ennen laillisen alkoholinkäytön ikää.

Ja paheni aikuisuuden myötä. Voisin kai itse arvioida, että minulla ei ollut vuosina 2004 - 2006 ainuttakaan täysin selvää perjantaita, ja ehkei lauantaitakaan. Ei yhtä ainutta, Tietenkään en voi muistaa ihan täysin varmasti, mutta näin uskaltaa arvioida eikä varmaan tule ainakaan paljon liioitelleeksi.

No, miksi sitten nykyisin selvän viikonlopun viettäminen on ihan luontevaa, siihen lienee monia syitä. Itsestään selvää ja helppoa on tietysti ehdottaa, että keksit vain jotain muuta tekemistä perjantaiksi, Jos löytää tarpeeksi kivaa tekemistä, ei juomatta oleminen vaadi edes niin erityistä tahdonvoimaa eli selkärankaa.
Itse olen viime kuukausien aikana viettänyt alkoholittomia perjantai-iltoja mm. kuntosalilla, teatterissa, leffassa, tai sitten vaan kotona jotain askartelemassa. Ulkonakin on ihanaa tehdä vaikka pitkiä kävelylenkkejä, nyt kun ollut kaunis ja raikas syksy; tähtitaivaan alla.

Joihinkin harrasteisiin on hyvä saada mukaan selväpäinen kaveri, joihinkin voi hyvin mennä yksinkin.

Sitä ei voi ulkopuolinen lähteä arvioimaan, oletko alkoholisti vai onko kohdallasi kyse lievemmästä ns. tapariippuvuudesta, mutta sitä voit pohtia itse. Ja jos tuntuu että kerta kaikkiaan ei jaksa tilannetta yksin, voit mennä mainittujen vertaisryhmien lisäksi juttelemaan myös paikkakuntasi päihdeklinikalle tai A-klinikalle. Niihinkin on matala kynnys, ja yleensä maksuton palvelu.

Bottom line: lisäksi ehkä kannattaa pohtia, mitä haluat tehdä alkoholinkäytöllesi. Haluatko lopettaa sen kokonaan toistaiseksi tai joksikin aikaa, vai haluatko vain vähentää tai harventaa juomista. :question: :bulb:

7

Tervetuloa mukaan keskusteluihin!

Ihan ensimmäisenä, komppaan edellistä, usein on viisasta ottaa yhteyttä ammattitaitoisiin asiantuntijoihin.
Onneksi suomessa toimii hyvin hoidettu päihdeongelmien hoitoketju, a-klinikoiden, psykososiaalisten yksiköiden ja millä nimelläne sitten milläkin paikkakunnalla kulkevat, järjestelmä.

Kun asia on alkanut ongelmalliselta tuntumaan, niin kannattaa käydä keskustelemassa ja saamassa vinkkejä miten ongelmasta voi päästä eroon.

Usein asian vatkaaminen ja samaa rataa pyörittäminen omassa päässä, itsensä tuijottaminen ja saman asian ymärillä pyörittäminen lukkiuttaa tilannetta yhä enemmän. Päihdeasian jatkuva mielessäpitäminen voi olla jopa esteenä irtipääsylle. Jonkun asian aktiivinen torjunta on usein enemmän asiaan sitoutumista kuin irrottautumista.
Vähän sama juttu kuin se jos kovasti nyt yrittäisit olla ajattelematta sinisilmäistä jääkarhua nauttimassa auringosta jäälautalla seilaten… pintaan se tunkee, puoliväkisin.

Joskus siis voi työkaluna olla sekin, että viikonloppua ajatellessa ei niin kovasti ajattelekaan juopottelun osuutta siinä vaan keskittyy niihin kaikkiin muihin mahdollisiin asioihin joita voisi vaikka perjantai-iltaan sisällyttää. Ihan jotain muuta, sellaista jolla ei ole tekemistä sen enmpää juomisen myöntämisen kuin kieltämisenkään kanssa, vaikka jotain ihan uutta?

Mutta, joo, hyviä neuvoja on maailma täynnä… ja varmasti noita “liity meidän järjestöön niin autuus on turvattu” -juttuja tulee riittämään.

Niiden suhteen sanoisin että ajattele ensin, ja tutki rauhassa, mene sitten mukaan jos siltä tuntuu että siellä se tulevaisuus on.

Se ammattilaisten antama neuvonta ja keskusteluapu on ainakin ideologioihin sitoutumatonta, turvallistakin, joten jos muuten ei asia ala ommin mittasuhteisiinsa mielessä kutistumaan, niin mene toki kysäisemään vinkkejä.

8

Hei, mitä kuuluu Mimuli!
mies metsänreunasta kirjoitti

Jossain ensimmäinen askel kohti raittiutta on otettava, jos haluaa lopettaa juomisen. Kun sisimmässään tietää olevansa menossa huonompaan suuntaan, käännekohdan mahdollistaa tosiasioiden kertominen toiselle ihmiselle.

Monen monta vuotta hukkasin elämästäni torjumalla ajatuksenkin juomisen lopettamisesta, riipuin valheellisesti kiinni alkoholin tuomista illuusioista. Lopulta, kun pystyin myöntämään olevani alkoholisti, olin “koeajan” jälkeen valmis hakemaan apua lopettaakseni juomisen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

9

Terve taas Mimmuli!

Mä itse olen saanut raittiuteni AAsta. En sitä sinulle kuitenkaan ole tyrkyttämässä, sillä enhän tiedä oletko edes alkoholisti. En edes tiedä oletko edes alkoholin niin kutsuttu suurkuluttaja.

Jotain kuitenkin tuntuu olevan pielessä alkoholinkäytössä kun se kerran on alkanut sinua vaivaamaan. Työviikon jälkeen on ihana rentoutua ja nauttia vapaudesta edes jollain tavalla. Jos perjantaina vetää persiit olalle, menee toinen viikonlopun vapaapäivistä krapulasta kärsimiseen, toisinsanoen kankkulan kaivoon. - On siinnä lauantaille mieltäylentävä ohjelma! Ei siittä pidemmän päälle mieliala kohene eikä stressi parane. Itseinhon valtaan siitä joutuu.

Vaikutat minun mielestäni aivan järjissään olevalta ihmiseltä, koska olet huomannut, että sinun on sisäinen “pakko” saada viikonloppukänni ja se seikka, että olet huomannut, että jotain muutakin vois lomalla tehdä kuin lutrata viinaksien kanssa tämän tämä.

10

Nimimerkkisi perusteella ollaan lähes samanikäisiä. Itse olen sellainen tuurijuoppo, että parhaillaan menee 1-2 kk selvinpäin ja välillä voi olla 1-2 vk juomaputkia. Juuri tuo rentoutuminen on mulla myös se syy. Pitää stressi nollata ja sitten krapulassa se stressi tulee moninkertaisena takaisin. Itse hain apua stressiin työpsykologin kautta ja liikajuomiseeni tai siis alkoholismiini hain apua kaupungin päihdepalveluista. Apua kannattaa hakea, jos tuntuu, että juominen ei enää ole hauskaa ja tarjoa sitä apua tai iloa, mitä siitä haluaisi.