Hei vaan kaikille.
Olen uusi täällä, mutta olen jonkun aikaa lueskellut plinkin keskusteluja. Ei ole oikein apuja suoraa löytynyt, joten:
Vähän minusta:
Olen 27-vuotias, suht korkeasti koulutettu, pitkäaikaisessa parisuhteessa elävä (nuori)mies. Päihdehistoriani on seuraavanlainen: Ala-asteella tutustuin alkoholin jännittävään maailmaan. Enemmän tai vähemmän juodessa (about 1-3 kertaa kuukaudessa vaihtelevasti) meni lukioon asti. Lukiossa tutustuin jännään aineeseen, kannabikseen. Lukio kuluikin suht tiheään poltellessa (varmaan keskimäärin 3 päivänä viikossa, rahatilanteen ja kavereiden tarjoamisen mukaan). Sitten olinkin 4,5 vuotta jatko-opintojeni ajan ainoastaan alkoholin “kohtuukäyttäjä” (ei siis virallisten mittareiden mukaan, mutta pari-kolme kertaa viikossa tuli tenutettua). Valmistumisen jälkeen tein töitä pari vuotta ja rahatilanteen parannuttua alkoi taas päihteily kiinnostaa enemmän. Aloin siis polttamaan taas savuja.
Homma pysyi hallussa, kun työt pitivät polttelun aisoissa. Nyt jäin marraskuussa työttömäksi, ja kun fyffeä vielä oli duunin jäljiltä kaikkeen ylimääräiseen ja kaikki päivät aikaa, niin alkoi savut maistua ihan urakalla.
Ongelmana on, että emäntä ei tiedä asiasta mitään. Tai siis tietää, että pajauttelen aina silloin tällöin, mutta homman laajuudesta ei todellakaan tiedä. Eikä osaa oikein epäilläkään. Ei ole ollut ongelmia savujen kanssa parisuhteen aikana. Hän on töissä, joten minulla on päivät aikaa tehdä mitä tahdon, eli siis valitettavasti savujen kanssa tuhratessa menee. Alkaa vaan olla tilanne edessä, että pitää selittää mihin rahat hupenee. Kallis harrastushan tuo nyt ei sinänsä ole, mutta kun raha on tiukassa muutenkin, niin tuntuu pienetkin menot budjetissa.
Nyt näyttää siltä, että ei ole töitä omalla alalla tiedossa ja on alkanut tuntua siltä että kiinnostaisi jotenkin siirtyä lääkkeiden maailmaan. Ei siis “pahaan lääkkeiden maailmaan” vaan itselääkintään. Eli siis että alkaisin esim. pameilla lääkitsemään itseäni, että voisin vähentää käryttelyä (johon oikeasti tunnen jo jääneeni kiinni pikkuhiljaa. Pari päivää menee ihan ok, mutta sitten on pakko vaikka emännälle selittää että pitää “käyttää koira pidemmällä lenkillä” että pääsee imaisemaan rauhoitusta). Ja ei, lääkärillä en voi käydä, sillä on pieni paikkakunta jne…, mutta saisin helposti melkein mitä vaan laillista/laitonta. Eli siis nyt oikeasti kysymyksieni pariin:
Auttaako esim. pamit vähentämään savujen polttelua? (voisitte suositella jotain, jos forumin säännöt antaavat siihen luvan. Ei oikein pystynyt nyt känni+kärypäissään keskittymään niin paljoa että olisin lukenut, tärkeämpää oli saada tämä kirjoitettua.
Masennusta oikeastaan en tunne jos en polttele, mutta jotenkin tuntuu, että en oikein osaa rauhoittua, enkä ole oma itseni muutenkaan. Tulen kärttyisäksi, tiuskin emännälle, vituttaa ylipäätään.
Eli siis perimmäinen kysymys:
Mitä vittua mun pitäis nyt tehdä?
Halu päästä savuttomaksi on suuri, mutta jotenkin niin vaikea. Päihteily (paitsi alkoholi) ei oikein enää kiinnosta, mutta vittumaista päästä samaan lopputulokseen kropan/aivojen kanssa.
Eli voinko pyrkiä lääkkeillä pois kannabistouhuista, vai siirränkö vain riippuvuutta?
Kiitos ja anteeksi.
-Leponene
). Ei sellanen henkilö selviä “bentsojen pikakuurista”. Uskokaa pois. Se on riippuvuuteen taipuisan ihmisen tuhon tie. Se on siirtyminen kovempaan aineeseen. Kyllä bentso luetteloidaan kovemmaksi huumeeksi, kun kannabis. Ja jos kannabiksen lopettelu on vaikeeta ni tyhmäkin tajuaa, et sillon bentsosta irrottautuminen on todella vaikeeta. Kahdessa viikossa syntyy se fyysinen riippuvuus, jonka jälkeen edessä on todennäköisesti reflat, jotka sisältää pahoinvointia, oksentelua ja särkyä kropassa. Saako kysyjä mitään sellaista kannabiksesta? Tuskin. Sä et vielä edes tiedä, millasta on irrottautua aineesta, joka aiheuttaa fyysiset oireet oikein niinku kivuliaat sellaset. Ja koska riippuvuuden siirto toiseen on kannattanu? Ite mä vaihdoin kodeiinin bentsoon ja kuinka kävi? Mies kävi vieraissa, vei lapsen ja mä koitin tappaa itteni. Kannattiko? Ei. Kodeiinin vois luulla olevan se kovempi huume, mut eipä ollu. Mä siis vaihdoin yhden pirun toiseen vähän pahempaan ja saan katua sitä vielä näin kolme vuotta tapahtuneen jälkeenkin. No mut kysyjä ite tietty päättää ja jos päätät väärin ni ole kiltti äläkä tuu tänne itkeen, koska sua on varotettu. Mua ei kukaan vaivautunu varottaan ja siitäkös olen ikuisesti katkera…
- niin varovainen sanoissani, ja pohdiskelin vaan, et oisko se mahdollista, jos samantien ehkä apteekkisopimus ja samal ymmärtäväinen mut jämäkkä lekuri. Mut olet kaiketi oikees. Kun kannabis ei laillista tietä tule, ja sit voi olla mahdollisuus saada muutakin laittomasti. Ja taas mä tota Kuivaushuonet suosittelen, sehän on niil ku haluu eroon. Vaikket uskois, siel on tyyppejä, jotka on päässy vaik sit retkahdusten ja tahdon horjumisen kautta eroonki! Vaik ois kestäny pitkään. Mäkin olen lopulta tullu siihen tulokseen, etten tarvi -no, en tiä ku äiti hiipuu, et otanks sit kun tulee se menetys, mut parempi siinäki ois tukeutua muihin ihmisiin ku kemiaan? Onhan se toistenkin suru, ei vain mun, mut vaikea, vaik loppujen lopuksi elämän luonnollinen kaari- bentsoja arkeeni 
. Sul ei ny riitä tahto, mut v o i se voimistua! Kun sul kerta on selvästi halu päästä eroon! Onks teil A-klinikkaa sun kotikaupungis? Voimia sulle!
Tyyppi oli sanonu mun kaveril et hän “ei lääkkeistä niin tiedä” ja terapeutiksi m i n u s t a sopimaton älyllisen turhamaisuutensa, shrinkkineuroottisuutensa, ja loukkaamisten takia. On noit tavattu juu. Mut nymmä taas lörpöttelen aiheen vierestä tai viä kauempaa, joten loppu.
).