Hei kaikki,
Olen nyt tässä tämän päivän aikana eksynyt näille sivuille, huh enpä olisi uskonut että näin kävisi, mutta nyt kun olen lukenut juttuja täällä niin tuntuu että tämä on se paikka josta kannattaa ainakin aloittaa ja hakea uutta suuntaa elämälle. Monet viestit kahlanneena läpi koen samanlaisia tuntemuksia kuin muut palstaveljet.
Nyt luettuani näitä viestejä tuntuu entistä selkeämmältä se, että alkoholi on jonkinlainen ongelma ja siihen on saatava muutos. Minusta tuntuu että tämä itsensä löytäminen on ollut ongelmani siitä lähtien kun olen palannut takaisin Suomeen vaihto-opiskelu ajoiltani v 2013. Sen jälkeen on tuntunut että olen enemmän tai vähemmän hukassa siitä mitä haluan olla, mitä minun pitäisi tehdä, mitä tavoitteita minulla pitäisi vielä olla?
Vuoden vaihteessa valmistuin insinööriksi. Huomasin jo silloin jotain omituista, sillä en osannut olla ylpeä saavutuksistani. Olimme juhlimassa perheen kesken ja tiedän heidän olleen minusta ylpeitä, mutta pidin itse valmistumista aika vähäpätöisenä. Vuoden vaihteessa minulla loppui myös duunit enkä saanut jatkoa edellisessä firmassa. Siitä sitten alkoi duunihakuprosessi.
Hain moneen päikkaan ja pääsinkin haastatteluihin, joten oli mukava huomata, että minussa on potentiaalia. En kuitenkaan ssaanut palkintoa ja vasta puolen vuoden jälkeen sain työkkarin kautta mahdollisuuden päästä yritykseen työharjoitteluun, joka kestää marraskuun loppuun. Tämä työharjoittelu alkaa itselläni elokkuussa.
Tuona kyseisenä työttömyysaikana minulla oli siis paljon aikaa. Olen ansiosidonnaisella joten rahaakin oli jonkin verran käytettävissä. Olen nyt tässä tämän päivän aikana pohdiskellut alkoholinkäyttöä ja tullut siihen tulokseen, että tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalta minun kaikki aktiviteetti on ollut pelkästään alkoholin kanssa. Olen ehkä keskimäärin käynyt 3-4 kertaa viikossa ulkona. Juon vain olutta, mutta toleranssini on melko korkea joten esim. kuusi tuoppia ei tunnu sinänsä pahata ollenkaan, tai en ole missään kaatokännissä. Enkä edes tykkää olla humalassa. Mutta koska olut on hyvää ja pystyn kontrolloimaan oluen juontia humalatilan suhteen en kokenut että se olisi niin pahasta.
Nyt tällä viikolla tein kotiläksyn jonka sain psykoterapeutiltani: merkitse tämän viikon saldo kuinka usein ja kuinka paljon juot. Tiistaina join 2 olutta ruoanlaiton yhteydessä, torstaina join 5 tuoppia ja yhden shotin (tarjottiin) paikallisessa baarissa, perjantaina taas viisi tuoppia kaverin kanssa ja lauantaina 5 olutta ja reilu puolisen litraa boolia kaverin tupaantuliaisissa. Havahduin tähän ja tajusin vasta nyt kuinka paljon sitä on tullutkaan juotua.
Myös tänä kesänä on tuntunut siltä, että morkkikset ovat kasvaneet aivan erilaisiin sfääreihin. Olen sanonut itselleni että minulla ei ole krapulaa (siis fyysistä) mutta en ole ollenkaan huomioinut moraalista, henkistä krapulaa. Nyt vasta tuolla terapiassa olen tajunnut että alkoholilla on todella vaikutusta tähän asiaan.
Juhannuksena minulla oli ehkä elämäni kaamein morkkis. Olin kavereiden kanssa risteilyllä ja tietysti kavereiden kanssa tulee juotua paljon. Siellä tulee myös juotua drinkkejä ja olin laivalla siis humalassa, joskaan en siinä kunnossa etten muistaisi mitään, koska en halua niin humalassa. Seuraavana päivänä mentiin sitten maihin ja aloitettiin taas aamulla juominen. Olimme stokiksen keskustassa ja menimme mäkkäriin koska itselläni oli kusihätä. Ajattelin että “hei, minäpä ostan hampparin niin saan samalla poletin vessaan”. No, täkäläiset eivät mitään poletteja tunne vaan sinulla pitäisi olla 5 kruunun kolikko jotta voit mennä vesssaan. Kysyin että voisiko henkilökunta avata oven, he eivät edes vastanneet mitään. Siinä sitten otti päähän ja minä sitten päätin että siihen yleiseen vessatilaan kusen siihen lavuaariin. Yksi työntekijöistä sitten huomasi tämän ja lähti pois. Muut kaverit siinä pitivät ns. vahtia ettei muita tule ja että saan homman hoidettua.
No kavereilla oli hauskaa ja minäkin olin että sattuuhan näitä. Mutta kun minä en halua olla se saatanan idiooti suomalaisturisti joka tekee näin! Tämä sitten myöhemmin ilmeni kun palattiin laivaan ja sain hetken aikaa olla itsekseni kun halusin mennä saunaan niin iski sen jälkeen tämä valtava morkkis. En halunnut juoda sen jälkeen tippaakaan alkoholia laivalla. Olin jotenkin todella skutsissa ajatusteni kanssa ja sanoin kavereille etten halua juoda. Kaverit toteavat että oletpas sinä tylsä. No, minä siinä vielä hetken aikaa olin heidän kanssaan, mutta mitä pidemmälle ilta eteni sitä vaikeammaksi itse menin ajatusteni kanssa. Lähdin porukasta pois ja laitoin heille tekstarin että olen pahoillani, mutta morkkis on niin valtava etten pysty edes katsomaan teitä silmiin. He sitten tulivat myöhemmin ja olivat ehkä hieman huolissaan ja yrittivät sanoa ettei mitään maailmaa kaatavaa ole tapahtunut. En silti uskonut ja fiilikset menivät yhä pahemmiksi. En pystynyt olemaan paikallaan siinä porukassa, puhaltelin ja pyörittelin päätäni kokoajan. Päätin lopulta että menen hetkeksi hyttiin lepäämään ja saavuttuani sinne aloin hikoilla siitä häpeän tunteesta. Minua oksetti myös joten päätin jäädä hyttiin nukkumaan ajatusteni kanssa. Silloin tajusin että nyt on jotain tehtävä. Se laukaisi minussa jotain, että aloin miettimään kaikkia muitakin asioita joita häpeän. Aamulla lähdin äkkiä pois laivasta sanomatta kavereille sanaakaan ja tulin kotiin jolloin otin yhteyttä psykoterapeuttiin.
Tämän episodin jälkeen morkkikset ovat tuntuneet, kuten tänäänkin, aika kurjalta. En oikein tiedä voiko todella todeta olevansa jokin alkoholisti, mutta en koe koska juominen ei ole mitään pakonomaista, tai että minun on pakko juoda. Mutta olen tajunnut että jos haluan saada elämän raiteilleen, onnistua tulevassa työharjoittelussa, minun on ensin saatava itseni kuntoon ja vähennettävä juomista. Jotain on kuitenkin tehtävä, olkoon tämä se seuraava askel. Onneksi päätin mennä psykoterapiaan jossa selvitetään taustoja, joita ei ehkä itse tunnista. Eikä näköjään kaveritkaan tunnista.