Pistetty! 
Huomenta kaikille ja kiitosta paljon kannustushuudoista! Tervetuloa kerttu-karoliina joukkoon, ei sillä ole mitään väliä kuinka paljon niitä raittiita päiviä on jo tullut, täällä niitä toivotellaan tulevan paljon lisää!
Tuossa viime päivityksessäni kerroin ottavani yhteyttä A-klinikalle, no en ole vielä ottanut. Syystä että, alkoi niin puristaa päätä tämä minun viime aikainen vatkaaminen, pohtiminen, alituinen itseni tarkkailu, jotenkin tuntui että olen ihan kiemurassa ja solmussa tämän raitistumiseni kanssa. Niin…, yksinkertaisimmillaanhan se on korkin kiinni pitämistä, minä analysoin koko käsitteen itselleni vähän niin kuin loppuun. Ja nyt kun olen vuorotteluvapaalla, asiaa on toodellakin ollut aikaa vääntää ja kääntää!! Päätinpä lopettaa hetkeksi asian vatkaamisen ja keskittyä johonkin muuhun tekemiseen. Olenkin viime päivät repinyt tapetteja seinistä, hionut, paklannut, hionut ja maalannut. AAhhhh…niin terapeuttista; vanhaa pois ja uutta tilalle! 
Ei ole muuten ollut viinin himoja lauantaisen jälkeen, tosin alkuviikko oli vähän matalapaineista ja synkistelyä. Audente, meillä oli samaan aikaan itkupillipäivä, niitäkin tarvitaan, vaikkei se sillä hetkellä siltä tunnu. Voimia sinulle loppuviikkoon!!
Mila puhui noista univaikeuksista, nukahtamislääkkeitä minäkin olen aika ajoin joutunut käyttämään jo vuosia. Nyt niitä ei ole tarvinnut kun aamuherätykset eivät ole pakollisia, mutta unen saanti on silti monena iltana mennyt aamuyöhön, ärsyttävää :mrgreen: Melatoniinia en ole koskaan kokeillut, mutta jos niitä saa ilman reseptiä apteekista, pitänee käydä hakemassa purkillinen ja testata. Noista Milan mainitsemista kahdesta muusta lääkkeestä en tiedä, mutta kannelsoi:n tarina oli jotenkin niin järkyttävä, etten ainakaan ihan heti itse niitä alkaisi käyttämään. Itseni tuntien, voisin jäädä niihin hyvinkin nopeasti koukkuun. Psykologia suosittelen lämpimästi, olen käynyt ja tulen käymään. Olen saanut terapiasta paljon työvälineitä prosessoida ongelmia niin ajatusten kuin käytännön tasollakin.
Täällä puhaltelevat jo syksyn tuulet, kesästä on haikea luopua. Oli niin paras kesä, ilman niitä helmeileviä kesäjuomiakin, tai juuri sen takia
Ps. kerro mirtillo sitten meillekkin, oliko niillä melatoniineilla millaisia eroja vai oliko lainkaan!
Moikka!
Mene ryhmään (AA).
Täältä löydät palaveri-paikat aa.fi/groupsearch.php
Mene vaikka ihan mielenkiinnosta tutustumaan.
Ilmaista terapiaa ja lupaan ja vannon että kyllä se häpeä siitä karisee ja AIVAN turhaan jännität, trust me 
Kirjallisuutta saa ostaa yleensä ryhmistä. Kannattaa lueskella mm. eläminen raittiina, AA-elämäntapana ja nimettömät alkoholistit.
Tsemppiä päivä kerrallaan!
Suosittelen, Titu, sinulle A-klinikkaa: hyödyn siitä itse juuri sillä tavoin, että saan omista solmuistani jotain otetta! Tukee hyvin kaikkea muuta vatkaamista 
Tämä olisi helppoa, jos se olisi vain siitä kiinni, että korkki on kiinni. Mutta elämä on paljon muuta kuin alkoholia ja minä on paljon muuta kuin juomista. Juomisen jälkeen alkaa tulla tilaa sille kaikelle muulle, miltä on juomisella tullut ennen sen tilan vain vieneeksi. Siksi kai monet ajautuvatkin pian jonkinlaisiin hankaluuksiin omien tunteidensa ja ajatustensa kanssa, kun tulevat sitten päälle kaikki kerralla. Ovat odottaneet usein pitkäänkin omaa vuoroaan.
Minä kävin A-klinikalla tiistaina. Tuntuu, etten saanut sieltä tällä kerralla oikein mitään irti. Mutta usein on niin, että siellä puhutut jutut alkavat työstäytyäkin vasta arjessa. A-klinikalla vain jutellaan tunti kerrallaan: siellä käydään tankilla ja sit ajellaan. Asiat alkavat selkiytyä pikku hiljaa. Tuo tapetointi ja kaikki muukin mahdollinen vastaava on oikeasti hyvää terapiaa!
Tuohon melatoniin vielä, kun siitä monet ovat kiinnostuneet:
Melatoniini on luonnollinen, ns. pimeähormooni joka tuntuu nykyihmiseltä kovasti olevan kadoksissa kaikkien keinovalojen kanssa (mukaan luettuna tv,tietokoneet yms valoisat vempeleet). Lääkkeenä melatoniinin vaikutus ei ala välittömästi, sitä pitää ottaa säännöllisesti 1-3 viikkoa ennenkuin vaikutus tuntuu (yksilöllistä tosin). Mieluummin aina samaan kellonaikaan illalla. Joten syytä miettiä mihin aikaan haluaa nukahtaa. Eikä heittää purkkia roskikseen parin päivän kuluttua kun ei vaikuttanutkaan.
Luonollisena hormonilisänä sillä ei ole sivuvaikutuksia ja sitä voi vaaratta syödä pidemmänkin aikaa. Kertoi minulle luotto-apteekkarini.
Hyviä unia kaikille.
Hei, en tiedä (enkä usko!) että sitä saa ilman reseptiä apteekista, ainahan tietty voi kysyä. Mutta luontaistuotekaupasta saa. Ne siellämyytävät ei ole tietenkään niin tarkan seulan läpi käyneitä, kuin apteekin tuotteet, mutta kyllä se mulla ainakin toimii! Annostuksella 9 mg (=3 tbl) pari-kolme tuntia ennen toivottua nukahtamisaikaa. Se piti vielä sanomani, että se on mulla vähentänyt keskellä yötä heräilyäkin! Ja jos johonkin häiriöön olen herännyt, niin olen onnistunut nukahtamaan pian uudelleen.
Tuo oli tarkoitettu kai Tuulikselle? Mulla kun ei ole koskaan ollut noita reseptillisiä…
Tuulis kerkeskin vastailla jo väliin! (MOI! )
Lisää melatoniinista.
Tuonne edellehän jo kirjoitin mitä tiedän. Näissä purkeissa ( ja Mirtillon antamissa tiedoissa) ei ole mitään selostuksia tai kummempia lääkeohjeita. Apteekin purkissa on vain sideaineista luettelo, hyvin lyhyt. Etten nyt osaa sanoa onko aptk. ja luontaistuotteen pillereillä mitään eroa. Luotaistuotteisiin tavataan lisätä epämääräisiä “vitamiineja” ja muuta humpuukia, että kai se ero on vain vaikuttavan aineen puhtaudessa. Hinnalla ei juurikaan ole eroa, ei ole kelan korvauksen piirissä.
Googlettamalla löytyy mitä löytyy.
Tutkiskelin asiaa, eipä tuossa näytä olevan kuin täyteaineita (niitä jotka pitävät pillerin pillerinä), pintakäsittelyainetta ja sitä itse melatoniinia.
Kiitos Tuulis ja Mirtello melatoniinin tiedoista ja kokemuksista. Käynpä tässä itsekkin googlettelmassa aiheesta illan päälle joutessani. Ja aion kyllä kokeilla noita josko ne helpottaisivat unensaantia, ja kuten Mirtillokin mainitsi tuosta kesken unien heräilystä, minullekkin se on tavallista. Vaikka olenkin nyt vuorotteluvapaalla, on silti ärsyttävää heräillä neljän aikaan aamuyöstä ihan virkkuna. Sit lueskellaan tunti ja kiemurrellaan toinen mokoma unen perässä. Kyllä ne yöt on vaan tarkoitettu nukkumista varten, jos ei tarvitse silloin töitä tehdä. Tosin on tässä välissä öitäkin kun olen nukkunut paremmin kuin vuosiin!
Antilooppi, kyllä mä sinne A-klinikalle aion olla yhteydessä. Annetaan pölyn ensin laskeutua tuolla aivokopassa, on sitten asenne taas kohdallaan kun aletaan työstämään sinne kertynyttä kuonaa. Kun on tällaisessa ärtyneessä tilassa, on helposti myös kaiken karvaiset defenssit pinnassa. Pois ne ensin, hus!
Kiitos runeh AA-linkistä, sekin on yksi vaihtoehto. En minä sitä häpeää enää ajattele samanlailla kuin noissa alkufiilistelyissä. Alkaa itsetunto vahvistua ja ei ole niin kipeä, haavoilla ja heikoilla enään kuin silloin juomattomuuden ensi päivinä. Vaikka ei tässä pullisteluun ole varaa
Mukavaa torstaiehtoota itsekullekkin. Huomenna se alkaa taas viikonloppu. Kivaa tekemistä tiedossa
Ihan rauhassa 
Mä kävin klinikalla tässä viikolla ja tuntui siltä, etten osannut muuta kuin antaa suun käydä ja suoltaa ulos kaiken ja vain kaiken sitä mitenkään jäsentelemättä. Tuntui, etten saanut tästä kerrasta oikein mitään: tuskin edes muistan, mistä puhuimme. Joskus vain on niin, että kaikki kuona ja muu kasvavat sellaiseksi sekameteliksi, ettei siitä saa otetta. Mulle tuntuu otteen saamisen kannalta olevan näinä aikoina Plinkki jopa toimivin väline koko asian käsittelemisen kannalta. Sen olen huomannut, että vain hatariltakin tuntuvat oivallukset ja löydöt voivat vahvistaa ja kasvattaa, mutta se ottaa kovasti aikaa - ja ennen tunnetta tai konkreettista muutosta esim. omassa toiminnassa ja ajattelussa on usein se Ajatus.
Tässä on muutama päivä mennyt itselläkin vähän alavireisesti ja on ollut raskaampi mieli. Yritän ajatella niin, että se on nyt näiden päivien risti eikä mikään lopullinen kohtalo. Aion tehdä listan alkuviikolle asioista, joita en enää tänään jaksa enkä ehdi hoitaa ja aloitan työt maanantaina sitten niistä. Viikonlopun aion vain levätä, siivota kotia, saunoa ja ulkoilla. Antaa alavireen soida, ei mun tarvi sitä nyt karata mihinkään.
Moro. Tässä toinen tismalleen samanikäinen ja kahden kouluikäisen lapsen äiti. Juonut liikaa viimeiset kymmenen vuotta. Juominen on liittynyt kaikkeen vapaa-aikaan, viikonlopun juominen on alkanut perjantaina iltapäivällä ja päättynyt lauantai-illan sammumiseen ja sunnuntaina on sitten ahdistuneena siivottu koko talo ja laitettu elämä taas järjestykseen. Vanhempi lapsi on alkanut häpeämään minua ja isäänsä (molemmilla sama viikonlopun kaava). Maanantai- ja tiistai-ilta on useimmiten mennyt raittiina, mutta keskiviikkona on jo aikaa edellisestä juomasta kulunut liikaa ja yksi olut päätetty ottaa. Tietenkin niitä on sitten juotu 6-10 ja torstai on sitten ollut krapulapäivä töissä. Illalla yleensä taas korjailtu oloa ja perjantainakin on vielä vähän väsyttänyt. Olen jo vuosia tiennyt juovani aivan liikaa ja halunnut lopettaa, mutta AA:han menoon ei ole rohkeus riittänyt. Siellähän vois olla jotain tuttuja (ihan sama vaikka niilläkin ois sama ongelma, en siltikään ilkeä). Lapset ovat tätä elämää joutuneet seuraamaan, ihan niinkuin itsekin lapsena seurasin samaa menoa. Ja tiedän sen, että mikään ei hävetä teini-ikäistä niin paljon, kuin dokaava vanhempi (tai vanhemmat, niinkuin meidän tapauksessa). Nyt yritän pitää korkkia kiinni, todella alussa olen ja tukea kaipaisin. Miten se tehdään, kertokaa kokeneemmat!
Heippa Kehä 23
Toivottavasti saat puolisosi samaan remmiin. Lopettaessani melkein 6 kk sitten painostin myös renttuni lopettamaan. Meillä oli tosi mukavaa ja sitä kesti 3 kk. Onneksi niinkin kauan ,koska se helpotti oman raittiuteni alkutaivalta. Oli hyvä ,että oli vierellä ihminen jolle voi puhua juomisongelmasta ja tuntemuksista.
Tee niitä asioita, jotka sinulle ovat mieluisia. Ajoittain, oikeastaan aika usein vain lepäsin ,vetäydyin peiton alle.
Suunnittele etukäteen,mitä teet kun pullon henki houkuttaa.Jäätelöä,suklaata,kivennäisvesiä,lukemista ja plinkkiä,siinä asioita joilla minä helpotin oloani. Iltaan päästyäsi olet huojentunut ja aamulla herätessäsi onnellinen selättäessäsi päivän kerrallaan viinan himon . Kyllä kannattaa.
Kehä 23, viestisi sai minulle kyyneleet silmiini ja luin ensimmäistä kertaa ensimmäisen päivitykseni tänne. Olin aika epätoivoinen, hädissäni, huusin apua, en tiennyt miten alkuun pääsisin.
Viestisi huutaa samaa hätää. Haluan muuttaa elämääni, mutta miten? Kaikki meistä täällä kirjoittelevista ovat varmaankin miettineet samaa kysymystä. Et ole yksin. Hienoa että löysit tänne!
En osaa mitään pätevää neuvoa sinulle antaa, mutta suunnan muutokseen Sinä tarvitset vahvaa päätöstä. Se tulee, kun sen aika on. Minä pohdin sitä vuosia, ja kun päätin raitistua, sitä ei hevillä heilauteta.
Olen elänyt maissa (vanhempieni työn takia) joissa alkoholi on lailla kiellettyä, Euroopassa, jossa viini kuuluu osana ruokakulttuuria ja maassa, jossa koko viinan kittaaminen oli ihan viimeisten vihollisten hommaa. Mutta minäpä opettelin kaikkien maiden ja mantereiden juomistavat; kittasin juomia jo nuorena; mitä ihmeellisimmissä paikoissa, mitä ihmeellisimmissä olosuhteissa, joskus olin päissäni jo aamusta illan bileistä kouluun mennessä. Ei sitä kukaan siellä jossain huomannut, tai ei sit vaan välittänyt.
Suomeen paluu oli ihanaa; täällähän juovat kaikki! Eikä mitään häpeää,vedän lärvit ja soittelen sit kohtalotovereilleni seuraavana aamuna; miten meillä ilta meni?
Kun perhe kasvoi, menin naimisiin, olin onnellinen Titu vaan. Hyvä ammatti, kaikki kukoisti, mutta Titu vaan tissutteli. Heti kun lapset oli haettu tarhasta, viini pullo poksahti. Viinistä nautittiin vähän enemmänkin, kun mies ei ollut kotona. Reissattiin perheenä ympäri mailmaa, mulla aina joku viinavarasto kätköissä (en ymmärrä miten energiani on riittänyt siihen ainaiseen salailuun) Viimeisinä avioliiton vuosina kärähdin salapulloistani monta kertaa, en välittänyt. Enhän mä koskaan päissäni ollut?!
Näin siis karrikoiduin. Mutta todellisuudessa Titu oli kuin pieni lapsi suomeen muutettuaan, eksyksissä, vailla mitään juuria. Taplaili, tunnusteli ja kuulosteli. Isovanhemmat olivat tärkeitä, kaipasin heitä, kunnon maatilallisia, saatanan sodan käyneitä marsalkkoja! Juurettomuus, ei mihinkään kuuluvuus, paljon enemmän nähneenä, kokeneena, kuin kukaan muu ikäiseni, palasin sinne, missä olen syntynyt. Tästä alkoi ensimmäinen terapiani, joka kesti kolme vuotta. Toinen jalka oli jo valitettavasti samaan aikaan muualla, maailmalla, opiskelussa, viihteellä ja jossain kännilässä.
Avioero, josta en meinannut päästä mitenkään takaisin elämään, kiihdytti viinilipitystäni. Join joka päivä, joka ikinen päivä, jonkin annoksen. Hain lapset, hoidin työt, vein lapset, hoidin kodin, pistin nukkumaan, huolehdin koulu / tarhareput, pistin nukkumaan… ja join viiniä. Aamulla heräsin taas ankeaan aamuun. Elämä kulki tätä rataa pari vuotta. Sain ja pääsin toiselle terapiajaksolleni, osittain myös lapset olivat mukana. En ollut mitenkään valmis siihen; täynnä vihaa ja suuttumusta. Katkeruuttakin.
Sisimmäsäni tunnen edelleenkin olevani maailman yksinäisin ihminen. Minulla ei ole sisaruksia, äitini kuoli, isäni on yhtä etäinen kuin aina ennenkin. Ystäväni ovat kultaakin kallimpia. Olen kuitenkin juureni istuttanut tänne, mistä olen kotoisinkin. Täällä minä voin paremmin, niin hyvin kuin nyt voin ylipäätään voida, enkä haikele minnekkään. Ex mieheni muutti viereeni asumaan muutama vuosi sitten, lastemme takia. Olen onnellinen siitä liikusta, kuten ovat lapsetkin. Olen onnellinen myös siitä, että meillä on mahdottoman hyvät välit toistemme kanssa. Minä en ole virheetön, kuin ei hänkään. Anteeksi on pyydetty ja myös annettu.
Kehä 23, en ole koskaan edes nuoruusiälläni tiennyt, miten arkea ja elämää voi elää ilman alkoholia. Olen elänyt enemmän kuin puolet elämästäni huuruissani, eri asteisissa.Miten voi vain seitsemän viikkoa neljästäkymmenestäseitsemästä vuodesta, olla näin merkityksellinen? Se on minulle niiiiin paljon, etten ikinä vaihtaisi niitä pois, enkä koskaan tule palaamaan entiseen.
Jos jotain todella toodella paljon haluaa ja tavoittelee, saat sen. Meitä on monia täällä, jotka ovat selviytyneet, You can Do It!! Kehä 23, paljon TSEMIÄ!!
Terkut Titulle ja onnittelut uusista raittiista päivistä! Hyvä, että kirjoitat elämästäsi. Minusta tuntuu, että vähän jakamalla ja purkamalla tuota lastia olosi helpottuu.
Kehä23:lle tervetulotoivotukset tutulla saatteella: jos haluat toipua, sinun tulee ensimmäiseksi ymmärtää, että olet alkoholisti. Sitten sinun tulee ymmärtää, että et voi juoda. Apuja siihen, että et juo, on saatavilla. Keinoja on monia.
Raittiina on oikeasti kiva olla. Viinasta irtipysyminen on vaikeaa joskus. Silti tämä ei ole mitään kokoaikaista veristä ja vaikeaa taistelua. Suurimman osan ajasta on todella helppoa ja mukavaa olla. Toki mielialat vaihtelevat eivätkä jokapäiväiset ongelmat mihinkään häviä.
Näin juurikin lorda. Tämä “klinikka-plinkki” toimii minulle ihanteellisella tavalla jakaa kokemuksiani ja purkautua elämästäni alkoholistina. Kun purkaudun tai keskustelen ystävieni kanssa, ei juomiseni tai juomattomuuteni liity mitenkään niihin keskusteluihin. Vaikka olen kertonut heille alkoholismistani, haluan pitää sen pois yhteisistä tapaamisistamme. Haluan olla kuin kaikki muutkin, kertoa arkipäiväisitä asioista, iloita toisten onnistumisista ja vittuntua joidenkin vastoinkäymisistä.
Tänä aamuna lenkin jälkeen istahdin kahvikupin kanssa pihalle nauttimaan auringosta. Esikoiseni, 17-vee heräili ja tuli katselemaan ja haistelemaan kahvikuppini sisältöä; “ethän sä vaan juo jotain sidua” En siis vielä ole ansainnut hänen mielessään kaikkea luottamusta. Laittoi minut ajattelemaan, mitä kaikkea minun lapseni ovat mielessään joutuneet miettimään? Jos joku edes kuvittelee, etteivät lapset juomistasi huomaisi, ovat väärässä.
Hyvää yötä, olette tärkeitä. Kaikki te, jotka jaatte kokemuksianne täällä.
Moi!
Tervetuloa mukaan, Kehä! Ihan tutunlaista tahtia olet dokaillut. Se, että olet liittynyt mukaan tänne, on jo jonkinlainen askel. Se, että sanot tienneesi jo pitkään juomisesi olevan ongelmallista, on nyt otetulle askeleelle perusta. Tietoisuuden kasvaminen ajallaan auttaa tunnistamaan oman tilan ja löytämään ongelmiin myös ratkaisuja. Mutta se vaatii aikaa ja paljon! Luottamuksen palautuminen suhteissa, kuten Titu edellä kuvaa, ei sekään tapahdu hetkessä. Ehkä meidän on suostuttava myös siihen, että elämä etenee tietyllä tapaa aika hitaasti. Silläkin tapaa, että Kehä - niin kuin minäkin - on joutunut aika pitkään kiertämään yhtä ja samaa kehää ennen kuin on ryhtynyt mihinkään. Nyt jotain on liikahtanut, tapahtunut, pienen askeleen voimalla on tultu TÄNNE! Se, että läheistemme luottamus palautuu joskus ajallaan vaatii oikeita tosielämän kokemuksia siitä, ettemme toimi enää niin kuin ennen vaan kasvamme ihmisinä. Meikäläisten suista ovat kaikki kuulleet jo vuosien ajan lupauksia ja vannomisia, suuria oivalluksia niin paljon, etteivät ne enää riitä: ne ovat lakanneet merkitsemästä heille mitään. Tuntuu kauhealta, mutta niin se vain taitaa olla. Joten, kun mekin tarvitsemme aikaa, hekin tarvitsevat.
Toivoa on! Juominen sitoo ihmisen niin voimakkaasti jatkuvaan hätään ja häpeään, ettei sitä voi edes uskoa ennen kuin ne ajallaan lakkaavat orjuuttamasta meitä. Mitään muuta ratkaisua juomiseen ei ole kuin jättää juomatta ja uskaltautua aluksi aivan kuin tyhjän päälle, kohtaamaan oma levottomuus, häpeä ja epätoivo, herkkyys, suru, viha… koko paletti. Minä ainakin olen näiden kanssa usein vielä kovin keinoton. Mutta sen tiedän vanhasta kokemuksesta, että runoilija Gibranin mukaisen aamun valon voi löytää vain kulkemalla yön pimeyden läpi. Ja se, mitä siellä sitten on vastassa on totisesti muutaman kuukauden mittaisen huuleenpuremisenkin arvoista. Vaivalla se tulee, mutta se tulee aivan kaikille, jotka tälle tielle lähtevät, minä uskon - ja olen saanut niin nähdäkin.
Helpompi on kulkea yössä yhdessä. Sitä ei tiedä, miten hyvin Kehänkin tässä vielä käy. Toivo alkaa kirkastua vasta epätoivossa… niin minä olen sen itse joutunut kokemaan.
Tervehdys näin luurimen kautta Nuorgamista, ihan täältä pohjoisesta. Pieni pikkubussimme täynnä naisenergiaa starttasi tänne aamuvarhain. Osallistun oppaan johdolla 120 kilometrin vaellukseen, suunnistamme huomen aamulla kohti Norjaa. Tarkoituksena on vaeltaa päivässä noin 40 km, yöpyä teltoissa kaksi yötä ja erämaakämpässä yksi yö, mikäli sinne mahtuu.Rinkassa painoa 40 kiloa, APUA:D
Kotia (toivottavasti) saavun torstaina. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille plinkkiläisille!!
Wau Titu. Elä puttoo vuonoon. Naisen rinkka aina paivavampi, ah ah.
Hyvää reissuu. Ota kaikki ilosuus raittiina irti, naaaati.
Hieno avautuminen aiemmin elikkäs eilen ketjussais.
jou woman, nice.
en tiedä miten aloittaisin…
luettelenko syitä? Niitä syitä mistä aina löydämme syyn juoda? Niitä on kymmenittäin ellei satoja…
Minun olisi pitänyt lukea retkahtamisen käsikirja vielä kolmanteen kertaan, mutta lauantaina tiesin tarkkaan mitä teen. Suutuin miehelleni vanhasta asiasta, jonka tekosyyksi kaivoin riidan esille. Menin keskustaan, alkoon ja ostin 2 vahvaa lonkeroa ja pienen vodkapullon. Lähdin shoppailemaan lonkerot urheilupullossani ja siitä sitä taikajuomaa join, onko naurettavampaa ja alhaisempaa kuin kulkea kaupasta kauppaan käsilaukussa urheilujuomapullo, jossa on alkoholia? On olemassa, tein asioita, vieläkin alhaisempaa… 
Tulin kotiin ja aloin juomaan vodkaani. Ja sätin miestäni, ja haukuin mitä alhaisimmilla sanoilla. Muutuin hirviönaiseksi, taas. Rikoin toisen kannettavamme ja soitin exälle mieheni kuullen ja puhuin aivan järkyttäviä asioita. Asioita, jotka loukkaavat ja asioita mitä ikinä ei kukaan puoliso halua kuulla. Vaan minä annoin tulla parastani, niitä katalia sanoja, niitä rumia sanoja. Niillä sanoilla joutaisi naisvankilaan.
Apatian iskiessä soitin äidilleni ja itkin vuolaasti, että tarvitsen apua. Itkunsortoinen viestini meni hänelle vastaajaan. Kello 19 olin jo sammumispisteessä sängylläni voiden pahoin. Olin niin kipeä ja niin huonovointinen, että oksensin sängystä käsin lattialle. Kamalaa, hävettää niin paljon että ette voi uskoa tätä häpeän määrää. Ja tuska jonka aiheitun lapselleni ja miehelleni. Ja soittamani puhelu menikin anopilleni, kun mieheni puhelimessa äiti, oli hänen äiti eikä minun vaikka luulin soittavani omalla puhelimellani. Voi tätä kaaosta ja mielipahaa mitä olen aiheuttanut tämän mustan lauantain kohdalla.
Aamuyöstä heräsin ja siivosin sotkuni pois. Menin takaisin sänkyyni ja silittelin miestäni. Ja sitten rukoilin, että saisin voimaa ylhäältä. En ole uskonnollinen ihminen, mutta se hätä mitä tunsin sai minut ristimään käteni.
Aamulla pyysin anteeksi lapseltani ja mieheltäni ja he antoivat minulle anteeksi. En tiedä kauanko tämä moraalinen häpeäni ja huonovointisuus jatkuu, mutta eilen illlalla otin ensimmäisen antabukseni tässä raittiuslupauksessani. Ja tänään aamulla otin toisen. Nyt en voi riskeerata mitään.
Olin alkottomana 7 viikkoa ja retkahdin. Otatteko minut takaisin?
Olen väsynyt ja häpeissäni, olen pienenä ja avuttomana, olen peloissani.
Mila
Mila. Täällä tarvitaan juuri niitä, jotka suostuvat toinen toistensa rinnalle avuttomina, pelokkaina ja häpeän taakan tuntevina. Kyse ei ole vain siitä, kuka ottaa sinut takaisin vaan myös siitä, otatko sinä meidät muut takaisin. Miehesi ja lapsesi kanssa olet jo synkimmän hetken voinut jättää taaksesi. Nähtävästi mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja olen aika varma siitä, että miehesikin tietää, mistä juuri sinun riippuvuudessasi on kyse ja mitä alkoholi sinulle aiheuttaa. Yritä ymmärtää, että hän näkee sinut kuitenkin paljon muunakin kuin nyt epäonnistuneena ja hädissään olevana kumppaninaan: kumppanina, jonka puolesta hän on aivan taatusti itsekin huolissaan. Ja välittää, rakastaa. Vähempikin olisi ilman sitä puolta asiasta ajanut hänet tiehensä.
Hyvä, että olemme taas koossa! Tarvitsemme toisiamme täällä kaikki.