^ Niin, sellasta suomalaista kannustusta ja uskon valamista toiseen ! “ei se tule kestämään”, “½ v se kestää” jne jne ! ah ah ah ´
“ei kannata kiirehtiä” on niin totta toisinaan ja joskus taas ehkä tilanteeseen sopimaton vihje, sillä lopussa tulee aina kiire
Menin ihan hiljattain kihloihin ja oon saanut havaita, että laajasta työkaveri- ja harrastuspiiristä osa
onnittelee ja kättelee ja halaa aivan suunnattoman aidosti ja on iloisia kuin oisivat itse tässä tilanteessa ja
osa taas on aivan saatanan kateellisia ja huonokäytöksisiä ja tässä on mukana myös laajempi ote eri kansallisuuksia.
En lähde erittelemään tai lähdenkin: myös ne, jotka eivät ole koskaan olleet erityisen “läheisiä” tyyppejä voivat olla suorastaan sydämellisiä. Toisille on täysmahdottomuus sanoa kaiketi muutenkaan mitään myönteistä ja tämä ominaisuus on kerrassaan lujassa ja sitä on melkeinpä ihailtava. Venäläisyydessä on sellanen kohta ja pykälä, että älä missään nimessä onnittele suomalaista, mistään ikinä !
Koskapa mua kiinnostaa erittäin suurella kädellä sosiologia ja psykologia, olen näinä viikkoina ottanut tavakseni seurata
kohteen reaktioiden eri tasoja ja tehdä hiljaisia merkintöjä elekielen vaihtuvasta vivahteikkuudesta. Se on kieltämättä hauskaa, sillä
tunnen morsiameni kanssa osan näistä kanssolioista, korjaan kanssaeläjistä tai siis kanssamme planeetalla tallaavista tyypeistä.
Päivän päätteeksi sitten raportoin tilanteista ja tavoista. Pistetytysarviointilomakkeita emme vielä ole käyttöön ottaneet,
eikä ensi kertaakaan tässä lajissa meikälle tule…
Noniin on paras tähän astinen kommentti. Täytyy muistaa, että senkin laukoi raitistunut, hyvä ja fiksu jamppa ja muut eleet ja
ilmeethän jäävät esimerkiksi netin suppean vääristävässä maailmassa aina tämän tarkkaavan kehyksen ulkopuolelle ja pimentoon.
Mut näistä saa paljon oppia ja jos oikeesti välittäisin ihmisistä isossa mitassa, oisin koko ajan nessupaketin kaa potemassa lajimme raakuutta. Suomalainen tyyli on muutenkin todella tyly ja puhumattomuutta ylläpitävä, vieläkin. Millennium-sukupolvi ja kasarillakin syntyneet on selvästi paremmin ilmaisullisesti messissä, kuin oma 70- ja 60-lukulainen hitaan maailman tietosanakirja-ihminen.
Järkytys ei enää ole mahdollista kaiken kokemani jälkeen, siis sen ajan, jonka vietin sosiopaattipsykojen kaa kadulla yms. huudeilla.
Työyhteisöjen suora ja mutkaton tyyli saa multa kannatusta, sillä ei se pikkupuhelu kuulu meidän kulttuuriin työmaalla niinkään.
Ruottalaiset sitä paitsi ovat siinäkin luontevampia, vaikkakin jossain määrin liian herkkiä voimakkaille kannanotoille, ehkä.
Takaisin aiheeseen ja kymysykseen: Miten vaan voi käydä kelle vaan. Hieman pitää olla aktiivinen, eikä ihan niin vähääkään,
ainakaan mitä tulee keskikivertoon finskiäijään. Apatia, negatiivisuus ja passiivisuus kehollisesti ja mielen osalta tuottaa sitä samaa.
Ja mä en ole mikään ekspertti tai keijo, etenkään. Yleensä olen saanut sen, mitä olen tilannut, mutta viivettä on ollut todella paljon.
Väitän, että kun pääsee todella rankasta elämänvaiheesta eroon, se helpotus ja elämisen riemun uudelleen löytäminen näkyvät myös ulospäin. Sitten vain on kysymys olosuhteista, ajoituksesta ja Suuresta Tuurista, että osuu samaan aikaan samalle plantaasille jonkun oikein hyvillä naismaisilla vastaominaisuuksilla varusteltu nainen, joka ennenkaikkea vastaa luonteeltaan huutoon ja hiljaisuuteen. N. miljoonan naisen kanssa pitkässä parisuhteessa olleen miehen on tiedetty tokaisseen, ettei niissä daameissa ollut mitään eroa. Ehkä sitten niin joissakin tarinoissa, mähän en siis tiedä, sillä olen ehdottomasti 1avioinen.
ja varmaan se edellinenkin oli vain sen yhden/1000 000 kanssa kerrallaan…
Mut parempi yksin, kuin epätyydyttyneessä suhteessa. Mieluummin koiran tai lehmän tai käärmeen kaa kuin väärän tyypin kaa.
Sanon kyllä terveelle itsekkyydelle ja ei kait mikään syy ole riittävä, että joutuu kärsimään esim. henkisestä väkivallasta,
oli sitten mies tai nainen tai minkävaansukupuolinen.
Ja koko tän ketjun nosto vain osui lamppuuni ja oli ajankohtainen, kas kun ei siihen kukaan tarttunut silloin kesällä !
Nyt menkää ja ihailkaa hankien kuulautta. Ensi kesänä ei ole tässä mitassa lunta tai ainakaan se ei vielä näy ennusteessa.
=>
edit:
Vastaus: [i]Sillon kun olosuhteet on otolliset. Kun kohde on myötämielinen ja hänkin diggailee sinusta.
Kun huomataan, että kemiat skulaa kympillä. Kun tiedetään, että tästä voisi tullakin jotain. Kun kumpikin on vapaa tahollaan.
Kun halut kohtaavat. Kun mielenkiinnon kohteet ovat samansuuntaiset. Kun aatemaailma on samanhenkinen.
Kun harrastukset osuvat paljolti yhteen. Kun musiikki merkitsee ja terveellinen elämä ja vuorokausirytmi, vaatetus rimmaa ja tapa kommentoida. Kun todella ymmärtää toista ja kunnioittaa aidosti ja kannustaa rakastaan ja arvostus ja henki on koko ajan hyvä.
Kun keskustelu vie mukanaan ja kumpikin saa älyllistä vastinetta. Kun ei tarvitse pelätä tai epäillä - mitään.
Kun askeleet sopivat ja huomaa toista kaipaavansa ja elämä hänen kanssaan on luontevaa ja yhteinen tekeminen ja yhdessä oleminen kaunista ja erilaista, kuin niiden sadan tuhannen muun kanssa. Kun asiat todella sujuu ja viihtyy toisen seurassa vielä ensi viikollakin, seuraavana keväänä ja parin vuoden päästä. Kun tietää, eikä luule. Kun rakastaa, eikä vain ole ihastunut.
Kun on onnellinen, eikä vain jokseenkin tyytyväinen.
Mut ensin kyl kaikki lisäaineet veke arjesta ja ehkä muutama vuosi streittiä koeaikaa ittensä kanssa, AH ´
Sitten vaan täyttä ajoa ja sata rosenttisesti eläen ja kulkien kohden yhteistä hautapaikkaa, jonne ei toki kiire sitten enää olekaan.[/i]
