Tervehdys kaikille.
Itse olen täällä uutena jäsenenä ja nyt olen tainnut olla vajaa kolme viikkoa raittiina, en muista tarkkaan. Päivä kerrallaan kuitenkin.
En ole uskaltautunut AA-kerhoon enkä aloittanut Antabus-kuuria tms. mutta kyllästyin ylenpalttiseen ja pakonomaiseen alkoholinkäyttöön, joka ilmeni aina iltaisin keinona helpottaa omaa yksinäisyyttä ja ahdistuneisuutta. Yleensä sen yhden tai kahden kotisohvalla nautitun keskioluen jälkeen “päässä naksahti” ja tuli voimakas himo lähteä kaupungille baariin, missä homma yleensä meni jallun ja valkoviinin kanssa aivan överiksi. Loppuilta läträtään, juopuneena sekoillaan menemään ja hyvällä tuurilla päästään kotiin ilman haavereita tai omaisuuden katoamista.
Seuraavana aamuna sitten koittaakin fyysinen krapula, jota vieläkin kamalampi on morkkis edellisen illan kännisekoiluista. Omien menneisyyden traumojen itkeminen ventovieraille, mesoaminen ja huutaminen kaduilla, porttikongissa oksentaminen yms. itsensä nolaamista. Rahaa on myös palanut koko reissun aikana niin hirvittävä määrä, että krapulaisessa kehossa oleva sielu alkaa itkemään verta. Tämä on aivan kauhea olotila.
Olen nuori mies, ja meillä esiintyy suvussa paljon alkoholismia. Tiedostan, että on olemassa paljon terveempiä ja rakentavampia ratkaisuja parantaa omaa yksinäisyyttä, tylsyyttä ja ahdistuneisuutta kuin hetken aikaa kestävä kemiallinen pöhnä. Olen yrittänyt keksiä jotakin kivaa tekemistä itselleni; pleikkarin pelaaminen, elokuvien katselu, iltakävelyllä käyminen, kirjojen lukeminen yms.
Toki voisin myös alkaa viettämään aikaa näillä foorumeilla, jotten tuntisi oloani niin yksinäiseksi.
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen siitä että nyt olen jaksanut pysyä raittiina. Välillä on tullut mielihaluja, mutta niistä olen kuitenkin päässyt ylitse. Tällä hetkellä “läträän” oikeastaan vain kahvin ja veden kanssa, saunajuomanakin minulla on puolen litran pullo vissyä. Olen myös kokeillut alkoholitonta olutta, mutta se ei sovi minulle; se on vähän kuin yrittäisi ajaa autoa ilman moottoria. Joillekin se sopii, minulle taas ei.
Mutta kuitenkin, päivä kerrallaan raittiina!