Hei!
Minäpä avaudun heti alkuun. Olen hieman alle kolmekymppinen opiskelijanainen. Olen aina nauttinut alkoholista. Olen aina pitänyt itseäni “parempana” versiona itsestäni alkoholin vaikutuksen alaisena. Normaalisti olen melko rauhallinen stressaaja, pohdin asioita ja muiden mietteitä minusta Koko ajan. Estot on vahvasti päällä aina. Humalassa sen sijaan olen supersosiaalinen, hauska ja nauravainen, mielestäni juuri sopivalla tavalla “estoton”. Rakastan esimerkiksi tanssia, mutta en tee sitä kuin humalassa, joten tykkään käydä baarissa tosi paljon.
Töissä ollessani pari vuotta sitten en ollut kovin huolissani alkoholin käytöstäni, tiedostin kyllä että halusin juoda ja käydä baarissa useammin kuin ystäväni, eli joka viikonloppu. Nyt on pari vuotta kulunut yliopistossa, jossa alkoholin käyttöön suhtaudutaan todella sallivasti, bileitä useamman kerran viikossa. En käy juuri koskaan juomassa kuin kerran viikossa (sekin kyllä mielestäni aivan liikaa, koska alkoholitonta viikkoa en edes muista), mutta aina kun juon, juon ihan totaalikännit! Ennen tunnistin, kun olin humalassa ja lopetin juomisen siihen, mutta nykyään raja ei tule vastaan ollenkaan, vaan juon niin kauan, että joku vie/käskee kotiin. Aamulla on aina muisti poissa. Olen ihan äärettömän surullinen tästä käänteestä. Ennen ajattelin olevani mahtavaa seuraa humalassa, nykyään olen varmasti aivan kamala taakka kaikille:/
Syy, miksi nyt koen olevani totaalisen pohjalla, on viime viikonloppu. Istuimme iltaa poikaystäväni ja hänen naispuolisen ystävän kanssa, me tytöt lähdimme vielä baariin. Itse en muista illasta mitään, mutta nyt olen kuullut siskoni olevan todella vihainen minulle. Hänen ystävänsä olivat kuulemma nähneet minun tanssivan ja pussailevan jonku tuntemattoman miehen kanssa baarissa! Siskoni on myös todella nolona puolestani, eikä tahdo nähdä minua enää humalassa. Minä siis seurustelen onnellisesti!! Olen todella häpeissäni tästä:/ Muistikuvia tapahtuneesta ei itselläni ole.
Nyt pohdin, tuleeko minun lopettaa juominen kokonaan, kun en näköjään osaa kontrolloida itseäni humalassa ollenkaan. Tämä tuntuu hyvin surulliselta, sillä todella monet sosiaaliset tapahtumat ovat baareissa, enkä todella tahtoisi lopettaa juomista, vain opetella hallitsemaan sitä.
Käytän myös erästä mielialalääkettä, joka saattaa vaikuttaa alkoholin vaikutukseen.
Tilanteeni tekee minut tosi surulliseksi ja vihaiseksi itselleni. Normaalisti olen supertunnollinen “kiltti tyttö”, miten voin epäonnistua tässä asiassa niin täysin jatkuvasti:/ Kaipaan vinkkejä jatkoon. Mukava myös lukea muiden kokemuksia:)