Uusi minä?

Me Vähentäjät
1

Hei!
Minäpä avaudun heti alkuun. Olen hieman alle kolmekymppinen opiskelijanainen. Olen aina nauttinut alkoholista. Olen aina pitänyt itseäni “parempana” versiona itsestäni alkoholin vaikutuksen alaisena. Normaalisti olen melko rauhallinen stressaaja, pohdin asioita ja muiden mietteitä minusta Koko ajan. Estot on vahvasti päällä aina. Humalassa sen sijaan olen supersosiaalinen, hauska ja nauravainen, mielestäni juuri sopivalla tavalla “estoton”. Rakastan esimerkiksi tanssia, mutta en tee sitä kuin humalassa, joten tykkään käydä baarissa tosi paljon.

Töissä ollessani pari vuotta sitten en ollut kovin huolissani alkoholin käytöstäni, tiedostin kyllä että halusin juoda ja käydä baarissa useammin kuin ystäväni, eli joka viikonloppu. Nyt on pari vuotta kulunut yliopistossa, jossa alkoholin käyttöön suhtaudutaan todella sallivasti, bileitä useamman kerran viikossa. En käy juuri koskaan juomassa kuin kerran viikossa (sekin kyllä mielestäni aivan liikaa, koska alkoholitonta viikkoa en edes muista), mutta aina kun juon, juon ihan totaalikännit! Ennen tunnistin, kun olin humalassa ja lopetin juomisen siihen, mutta nykyään raja ei tule vastaan ollenkaan, vaan juon niin kauan, että joku vie/käskee kotiin. Aamulla on aina muisti poissa. Olen ihan äärettömän surullinen tästä käänteestä. Ennen ajattelin olevani mahtavaa seuraa humalassa, nykyään olen varmasti aivan kamala taakka kaikille:/

Syy, miksi nyt koen olevani totaalisen pohjalla, on viime viikonloppu. Istuimme iltaa poikaystäväni ja hänen naispuolisen ystävän kanssa, me tytöt lähdimme vielä baariin. Itse en muista illasta mitään, mutta nyt olen kuullut siskoni olevan todella vihainen minulle. Hänen ystävänsä olivat kuulemma nähneet minun tanssivan ja pussailevan jonku tuntemattoman miehen kanssa baarissa! Siskoni on myös todella nolona puolestani, eikä tahdo nähdä minua enää humalassa. Minä siis seurustelen onnellisesti!!:frowning: Olen todella häpeissäni tästä:/ Muistikuvia tapahtuneesta ei itselläni ole.

Nyt pohdin, tuleeko minun lopettaa juominen kokonaan, kun en näköjään osaa kontrolloida itseäni humalassa ollenkaan. Tämä tuntuu hyvin surulliselta, sillä todella monet sosiaaliset tapahtumat ovat baareissa, enkä todella tahtoisi lopettaa juomista, vain opetella hallitsemaan sitä.

Käytän myös erästä mielialalääkettä, joka saattaa vaikuttaa alkoholin vaikutukseen.

Tilanteeni tekee minut tosi surulliseksi ja vihaiseksi itselleni. Normaalisti olen supertunnollinen “kiltti tyttö”, miten voin epäonnistua tässä asiassa niin täysin jatkuvasti:/ Kaipaan vinkkejä jatkoon. Mukava myös lukea muiden kokemuksia:)

2

No moi
Tervetuloa porukkaan. Nyt on heti pakko vastata että tunnen tuskasi hyvinkin. Tarinasi kuulostaa juurikin minulta. Nyt olen 10v vanhempi kuin sinä mutta aiempina vuosinani olen saanut vastaavaa aikaiseksi. Myös pysyvä välirikkoja. Huoh. No Joo, mutta pahimmat ovat tapahtuneet juuri kun olen syönyt mielialalääkettä ja juonut kännit. Voi olla, että nuo sinun muistamattonuuskohtaukset johtuvat juuri siitä. Minulla ainakin eräs lääke aiheutti juuri tuollaista. Olo oli aamuisin karsea kun mietin, että mitähän hittoa sitä on tullut säädettyä.
Tiettyjen lääkkeiden kanssa ei kannata juoda. Mutta varmaan sinunkin tilasi normalisoituu kun lopetat lääkkeet. Tsemppiä!!

3

Tuollaisesta juomatyylistä on hankala vähentää; tiedän omasta kokemuksestani. Se mikä baari-illoissa on ollut parasta, vapauden ja riehakkuden tunne, täytyy kammitsoida vaikka hampaat irvessä, ja retkahdus vaanii koko ajan. Helppoahan vähentäminen ei ole koskaankaan sen jälkeen kun on mennyt kohtuuden väärälle puolelle. En myöskään usko, että jonkun lääkkeen käytön lopettaminen olisi mikään hokkuspokkus-temppu kohtuukäyttöön siirtymiselle.

Kaikkiin baareihin ja tilaisuuksiin pääsee tulemaan ja olemaan kyllä selvänäkin. Siihenkin tottuu.

4

tervehdys spea,
tekstisi toi elävästi mieleen omat nuoruusajat ja valitettavasti itselläni vuodet etenivät juomisen suhteen niin, että kerran viikossa tapahtunut humalahakuinen juominen eteni kahteen kertaan viikossa ja joskus se lipsui myös keskellä viikkoa juomiseen. se käy niin salakavalasti.

korostan kuitenkin, että nyt puhun vain itsestäni enkä yleistäen.

muistan edelleen, miltä tuntui havahtua siihen että olin juhlinut, tanssinut ja siinä samalla juopotellut ystävien kanssa jossain eri tiedekuntien luolamaisissa tiloissa (tai ravintoloissa) perjantain lisäksi myös lauantaina - mikä tuntui aluksi kertakaikkisen överiltä touhulta. siis peräti kahtena iltana peräkkäin!
pakettiin kuului ensimmäiset muistinmenetykset. ne olivat kokemuksia joita jaoin saman kokeneiden ystävieni kanssa joko varsin totisina kauhistellen tai vaihtoehtoisesti höveliä “me henkisyyttä” koeten.
lopulta kuvio arkipäiväistyi. se vaati toki aikaa. toisin kuin ehkä sinä, itse koin alkoholin mieluisaksi jo ennen aikuisuutta, eli juomiseni alkoi hiljalleen jo teini-iässä. ensimmäisen humalan join ratsastusleirillä vain 13-14 vuotiaana.

nyt tuntuu varmasti pahalta siskosi reaktio mutta takaan, että olet siitä myöhemmin kiitollinen koska se taisi olla suuri tekijä miksi esim. kirjauduit tänne ja haluat muutosta tapakäyttäytymiseesi.
syyt riehakkaaseen juomiseen/sekoiluun ovat aina syvempiä kuin pelkkä halu juhlia toisten mukana ja pitää hauskaa, kuten itsekin olet oivaltanut. estot nurkkaan, nyt lähtee.
voi kunpa osaisin antaa neuvoja ja ohjeita, sitä niin kovasti toivon. kaikki ovat yksilöitä eikä kukaan voi, tietenkään, povata miten juuri sulle käy tulevaisuudessa, mutta se on selvää että juomishistoriasi on saanut ensimmäiset episodit mitkä tulet muistamaan kenties/toivottavasti loppuelämäsi.

itselleni on sopinut kautta aikojen se, että etenen “raitistelussa” pienin askelin. olen ottanut pieniä tavoitteita.
mitäpä jos kokeilisit kerran, edes yhden kerran, lähteä juhlimaan selvin päin.
ota vaikka valkoinen valhe käyttöösi ja sanot kavereillesi olevasi lääkekuurilla, siksi ei kiitos tänä iltana drinkeille. lääkekuurin piikkiin menisi myös pieni alavireinen meininkisi, tänään en riehu ja ole kovinkaan tanssituulella.
saatat yllättyä, moni tuttavistasi saattaa suhtautua sinuun hyvin ja kannustavasti, mistä siitäkin saat hyvää mieltä.

pari sanaa vielä siskostasi. ehkä sinun kannattaisi ottaa hänen yhteyttä ja kertoa, että olet itsekin havahtunut töppäilyysi. tämä taas, että liityit tänne, jääkööt halutessasi omaksi jutuksesi jos haluat. on asioita joita saa ja pitääkin pitää vain itsellään.

minä taas en totisesti suosittele, että jättäisit lääkkeet pois!
sehän merkitsisi oikeastaan sitä, että lääkkeet veks jotta voisit juoda rauhassa :frowning: ei hyvä.
aivan upeaa olisi jos tämä lääkäri, joka on määrännyt lääkityksesi, olisi sellainen tyyppi jonka kanssa voisit jutella alkoholinkäytöstäsi. se on lekureiden tehtävä, kuunnella potilasta.

olet todella tervetullut porukkaan!
on kertakaikkisen upeaa että olet havahtunut ongelmajuomiseesi ja haluat tehdä asialle jotakin varhaisessa vaiheessa.
olet hyvällä tiellä vaikka nyt mieli saattaa olla matalalla.
tsemppiä Sulle koko sydämestäni! :smiley:

5

Iltaa

En sanonut että lääkkeen käytön lopettaminen on hokkuspokkuskeino kohtuukäyttöön vaan sanoin, että muistikatkokset saattavat johtua siitä lääkkeestä. Siis alkoholin ja mielialalääkkeen yhteisvaikutus. Tämä on minun kokemukseni eräästä lääkkeestä mitä söin vuosia sitten. Ajattelin, että “miten mun viinapää on näin huonontunut” mutta sitten huomasin tämän yhteyden. Ei tietenkään mielialalääke aja ihmistä juomaan ja päinvastoin, ts mielialalääke tekisi jostakusta ei-kohtuukäyttäjän. Ja jotta ei tule väärinymmärryksiä niin ei, älä sen takia lopeta lääkkeen käyttöä :slight_smile: mutta kun tiedostat sen osaat ehkä ottaa sen paremmin huomioon. Ehkä jos otat niin otat varovaisemmin ja vähemmän?
Se on vähän niin, että kun tottuu biletykseen niin sen tilalle voi olla vaikea keksiä uutta tekemistä. Mutta kyllä sitä keksii, trust me :slight_smile: kyllä ihminen voi oppia uusille tavoille jos kyse on jostain opitusta toimtatavasta.

6

Tervetuloa mukaan spea minunkin puolesta :slight_smile: hienoa kun olet ahvahtunut ongelmaasi ja yrität tehdä sille jotain. Vähentäminen ei ole helppoa, mutta vaivan arvoista kyllä.
Tsempit.

7

Tervetuloa mukaan, spea.

8

en tarkoittanut että Pecorino olisi ehdottanut lääkkeen pois jättämistä! juomisen takia siis :laughing: tai muuta sellaista.
spea, annahan kuulua itsestäsi!

9

Sittenhän me olemme samaa mieltä. Lainaus omasta tekstistäsi ei tosin ole aivan sanatarkka.

10

Hei kaikki!
Vau! Onpa täällä mahtava vastaanotto, ihanaa!:slight_smile: Ja kiitos kaikille!!

Joo lääkettä en uskalla lopettaa kyllä (vaikkei kukaan sitä ehdottanutkaan), mutta yritän nyt entistä paremmin tiedostaa, että mahdollisesti humallun/muisti menee helpommin kuin muilla. Toinen juttu on, pysyykö asia mielessä alkoholia juodessa!

Olin jo päättänyt, että en lähde vappuhulinoihin mukaan, mutta viime keskiviikkona oli yksi rastikilpailu, johon kuitenkin päätin osallistua. Mukanani oli vain pari siideriä. Käytiin baarissa asti ja oli aivann hauskaa, vaikken ollut lainkaan humalassa! Toki olin aika väsynyt ilman alkoholia ja lähdin kotiin aikaisin, mutta eipä se haitannut ollenkaan, oli pikemminkin positiivista:O Päätin sitten kokeilla samaa tänäänkin, kun virallisesti vappua juhlitaan. Yritän pitää KOKO AJAN mielessä, että alkoholia ei tarvi litkiä hullua tahtia. Ja varsinkin sen, ettei humala tee minusta yhtään sen parempaa/tykätympää tyyppiä, enemmänkin päin vastoin! Saa nähdä mitä tulee:) Fiilis on ainakin vielä hyvä!

Pakko sanoa, että todella sydäntä lämmitti kun vastasitte viestiini! Ja vielä noin ymmärtäen! Olen joillekin yrittänyt joskus puhua pohdinnoistani, että onkohan minulla ehkä jonkinmoinen alkoholiongelma, mutta minkäänlaista järkevää keskustelua ei ole syntynyt:/ Kiitos siis!:slight_smile: Ja ihanaa vappua kaikille!

11

Ja siskostani vielä!
Hän laittoi minulle viikko sitten viestiä, ettei halua minua eräisiin bileisiin, joihin meidät molemmat oli kutsuttu. Siis erään yhteisen (enemmän siskoni) ystävän synttärit. Syyksi siskoni sanoi sen, että häpeää käytöstäni kun olen aina niin humalassa. Harmitteli, etteivät hänen ystävänsä pääse näkemään sitä oikeaa minua, vaan sekoilevan kännisen:/ Hui tämä saa vieläkin sydämen sykkeen nousemaan, oli kamala kuulla tuollaista:/ mutta pidän sitä ehdottomasti täysin positiivisena tapahtumana silti, en olisi muuten varmasti herännyt vieläkään ongelmaani! Laitoin siskolleni sitten viestiä, että olen itsekin huomannut ja huolestunut ja että yritän nyt hoitaa ja muuttaa asiaa.

12

Hei spea!

En ole itse ollut täällä kovin “vahvasti panostava jäsen”, mutta nyt havahduin taas ongelmaani ja päätin ottaa Plinkin päivittäiseen käyttöön.

Tilanteesi kuulostaa tutulta, olen itse 33-vuotias nainen. On kamalaa, ettei tämän ikäinen ihminen osaa juoda ilman, että oksennus lentää ja tulee sekoiltua milloin mitäkin. Minulla ei tosin aina käy niin, mutta välillä lähtee lapasesta ja nekin kerrat on liikaa. Minulla ehkä soppaa sekoittaa myös kaksisuuntainen mielialahäiriö ja lääkitykseni kanssa ei myöskään ollenkaan suositella alkoholia. :blush:

Itsekin toivoisin, ettei alkoholin käyttöä tarvitsisi lopettaa kokonaan, vaan että osaisi juoda silloin tällöin kohtuudella. Yleensä krapulaa voi pitää merkkinä siitä, että on tullut juotua liikaa.

Mutta varmasti tärkeintä on tämä havahtuminen asiaan, ei ole vielä myöhäistä muutokseen!
Jään seurailemaan ketjuasi, tsemppiä paljon, tuleva kesä on vaikeaa aikaa!

(Mulla on myös oma, hieman lyhyeksi jäänyt ketju “henkinen alkoholisti”, jota koitan nyt elvyttää eloon. )

Tragic Idol