Uusi lopettaja esittäytyy

Me Lopettajat
1

Heippa kaikki :slight_smile:

Olen 29-vuotias nainen ja juonut todella runsaasti pian 15 vuoden ajan. Katkoja, kuntoutuksia, terapiaa jne. on suht nuoresta iästäni huolimatta kerääntynyt kymmenittäin vuosien aikana. 18-vuotiaasta saakka jokainen opiskelupaikka ja työsuhteeni on loppunut itseni tai työnantajan toimesta juomiseni vuoksi. Viimeiset kolme vuotta olen juonut lähes tauotta, kunnes eilen aamulla lopetin tilanteessa jossa en enää jaksanut pysyä hereillä yli 4 tuntia vuorokaudessa. Toivottavasti tämä on nyt lopullista ja pystyn löytämään todellisen motivaation olla juomatta.

Seuraava viikko menee luultavimmin siihen, että saan itseni edes jotenkin kuntoon (omana lääkityksenä bentsoja). Toisin sanoen uskon nukkuvani koko tulevan viikon. Mutta mitä sen jälkeen? Mitä juomisen tilalle? Minulla ei ole harrastuksia eikä raittiita kavereita. En myöskään osaa olla paikoillani ollessani selvänä, esimerkiksi en osaa katsoa tv:tä yhtäjaksoisesti yli 15 minuuttia, jollei ole pulloa kädessä. Asun yksin, joten pelottaa jo valmiiksi, kuinka jaksan kaiken sen piinan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos (ja kun) pysyn selvänä.

AA on käynyt mielessä useasti, ja tietääkseni sitä kautta voisi saada niitä raittiita ystäviä, mutta toisaalta en ole yhtään uskovainen, enkä koe että AA voisi olla ratkaisu ongelmiini. Olen myös kovin ujo, joten en helposti tutustu uusiin ihmisiin, saati kerro henkilökohtaisia asioitani heille. A-klinikan olen todennut ajat sitten täysin turhaksi, joten sieltä en enää lähde apua hakemaan. Mikä neuvoksi, mistä lähden hakemaan apua tilanteeseeni? Selviän takuulla tulevan viikon verran ilman alkoholia, mutta tiedän jo valmiiksi, että kun olen ns. kunnossa, iskee taas juomahimot päälle…

2

Tervetuloa mukaan! Tilanteesi vaikuttaa siltä, että olet väsynyt elämään tuolla tavoin ja haluat muutosta. Täällä voit tutkailla tuntojasi ja tutustua muihin toipumisen tiellä matkustaviin.

Et vaikuta olevan ensimmäistä kertaa lopettamista yrittävä (lainaukseen siis viittaan) ja jos olet jo tuota kokeillut, eikä se toiminut, miksi kokeilla samaa uudestaan ja odottaa eri lopputulosta? Jos taas puolestaan et ole AA:ta kokeillut, mikset kokeilisi? Mitä sinulla on menetettävää? Muutos onnistuu, jos olet valmis tekemään sen eteen jotain, hankkimaan elämääsi jotain kiinnostavaa juomisen tilalle (viikon nukkuminen ei ole ‘elämää’ , hei :slight_smile:).
Miljoonat ovat saaneet avun AA:sta ja siinä samalla itselleen elämän, mikset sinäkin?

3

Miksi tuhoat ainoaa elämääsi juomalla ? Sinulla on vielä pitkä rivi hyviä vuosia edessäsi jos vain teet päätöksen hypätä lopullisesti pois tuosta noidankehästä. Kukaan muu ei voi tehdä päätöstä puolestasi.

Itse olin 33-vuotias kun kumosin viimeisen alkoholiannokseni. Nyt olen ollut raittina yli 20 vuotta kuitenkin aina vain päivän kerrallaan. Ja voin vakuuttaa että elän elämäni parasta aikaa tänään. :smiley:

Itse löysin raittiin elämän AA:sta. Mitään uskovaista hihhulia minusta ei ole tullut vaan jalat on tukevasti maassa edelleen.

Jos se on onnistunut minulle - niin miksi se ei onnistuisi sinullekin ?

Vinetto

4

Tervetuloa lopettajien joukkoon Missy80 :smiley:

Tuo blodattu kohta on täällä , tai oikeastaan ehkä enemmänkin vähentäjien puolella kysyttyä. Samaa on varmaan, jos ei jokainen, niin ainakin suurin osa lopettajista pohtinut jossain vaiheessa, niin minäkin.
Kun lopetin vuosien putken, annoin itselleni ensin luvan toipua, olin käytännöllisesti katsoen kuin toipilas pari ensimmäistä kuukautta.
Mikään ei kiinnostanut, mitään ei jaksanut tehdä, mutta mitä siitä? En siis tehnyt mitään mitä en halunnut/pystynyt. Itselleni oli myös aivan mahdoton ajatus katsella lempisrjojani enää telkkarista, ilman sitä alkoholia. Lukeminen, joka on aina ollut intohimoni, ei juurikaan kiinnostanut.
Jos oikeasti haluat lopettaa, sinun ei tarvitse keksiä mitään tilalle.
Elämä tulee sen alkoholin tilalle, näin kävi ainakin itselleni.
Ensin keskityin vain nauttimaan jokaisesta päivästä kun ei tarvinnut kaataa etanolia enää kurkkuun.
Opin nauttimaan selvästä olosta, tarkkailemaan ympäristöä ja ihmisiä, selvin päin.
Pikku hiljaa alkoi kiinnostus myös vanhoja asioita kohtaan joista nautin; televisio ja kirjat.
Vieläkään, 11 kuukauden raittiuden jälkeen en ole tavoittanut sitä kiinnostusta vanhoihin juttuihin täydellisesti, mutta nautin elämästä huomattavasti enemmän kuin esim. vuosi sitten. Luvattoman paljon enemmän :smiley:
Kaiken pohjana on se, että et enää halua juoda, muuten on turha haaveilla lopettamisesta.
Ajatus että en enää koskaan saa juoda alkoholia on aivan liian rankkaa kestää, useimmat käyttävät ajatusta tänään en ota, ja lukemani perusteella näyttää toimivan hyvin sekin.
Itse nautin jokaisesta päivästä kun ei tarvitse juoda, elämä on nautittavaa ja ihanaa selvin päin :smiley:

Itsekin käytin bentsoja pari-kolme viikkoa, kunnes alkoi masennuslääkitys vaikuttaa.
Nukahtamislääkkeisiin myös tutustuin elämäni ensimmäistä kertaa enkä kieltänyt itseltäni lopettamisvaiheessa mitään keinoa, kunhan ei vain tarvinnut juoda.
Mieli tottuu tapaan juoda, ainakin minulla tottui. Eroon pääseminen, tapaan olla selvänä, tottuu myös ajan kanssa, usko pois, ja se on paljon mielekkäämpää kokea asiat selvänä kuin turruttavassa hiprakassa, kaikki asiat :smiley:

Jos todella siis haluat lopettaa, anna itsellesi lupa olla toipilas, olet sen ansainnut. Tee juuri mitä haluat äläkä väkisin keksi mitään tilalle, sillä jos alkoholia ajattelee, lopettaminen on tuskallista ja oikeastaan mahdotonta.
Mieti että et menetä mitään heräämällä aamulla selvänä, mutta menetät hiton paljon enemmän jos olet illan kännännyt…
AA voisi olla myös sinua varten. Sinun ei siellä tarvitse puhua jos et halua, kaikki kyllä ymmärtävät jos haluat olla vain hiljaa.
Rohkeasti vain mukaan ja kokeilemaan erilaisia ryhmiä, kokeilemalla et todellakaan ainakaan mitään menetä :smiley:

5

Kiitos kannustuksista :slight_smile:. Sain äsken nukuttua hieman, mutta nyt taas tuntuu että tämäkin yö menee valvoessa. Juon jaffaa ja koitan keksiä jotain tekemistä. Siivota pitäisi, mutta siihen olen vielä liian heikossa kunnossa. Siispä roikun netissä ja koitan löytää kaikkea mielenkiintoista luettavaa. Soitin AA:n auttavaan puhelimeen, koska haluaisin huomenna mennä johonkin ryhmään jos vaikka saisin kiinni raittiudesta sitä kautta. Tosin kuten kerroin jo aiemmin, niin suhtaudun melko kyynisesti koko AA:han. Mutta jostain pitää aloittaa, ja ehkä sitä kautta löydän oikean tien itselleni.

6

Tervetuloa joukkoon. Raittiista ystävistä on sinulle varmasti apua, kun haluat eroon juomisesta. Nuorella iällä olet jo ehtinyt hankkia itsellesi paljon ongelmia juomalla - ja pahempaa on tulossa, jos sama kaava jatkuu. Kokeile rohkeasti muutama kerta AA:ta. Moni ujona itseään pitävä on löytänyt AA:sta paikan, jossa omakin rohkeus lisääntyy. Olennaista AA.ssa on, että siellä sinut hyväksytään juuri sellaisena, kuin olet. Jos haluat olla vaiti, kukaan ei painosta. Jos ilmoitat olevasi ateisti, kukaan ei katso paheksuen. AA:n hegellisyys on jotain kovasti toisenlaista, kuin mihin me uskonnollisena ilmiönä olemme tottuneet. Yksinkertaisimmillaan hengellisyys on halua auttaa vielä kärsiviä alkoholisteja - samanlaisia, kuin me itsekin olimme ennenkuin saimme apua sairauteemme. Tuo yksinkertainen ajatus on ylläpitänyt maailmanlaajuista toimintaa yllä täysin vapaaehtoiselta pohjalta melkein sata vuotta. Kyllä tuollaiseen ilmiöön kannattaa tutustua.

7

Sinulla Missy on valinnan paikka nyt. Ne keinot, joita olet kokeillut, eivät ole toimineet.
Minä olin nelisen vuotta sitten valinnan edessä. Tie oli koluttu loppuun. Kaikki omavoimaiset yritykset ja klinikan avulla kokeilut olivat menneet pieleen. Pappien, lääkärien ja psykologien avulla en saanut juomista loppumaan. Olin juonut kaksi työpaikkaa. Asuin jonkin aikaa uskonnollisessa yhteisössäkin, mutta sieltäkin läksin juomaan. Uskonto ei auttanut minua.
Lopulta raahauduin hoitoon viimeisillä voimillani. “Jouduin” pakon edessä AA-palavereihin, eikä se tuntunut “minun jutultani” ollenkaan. Pakko oli mennä tai olisin joutunut lähtemään kadulle.
Pikkuhiljaa aloin kyetä ajattelemaan ja totesin, että ei minulla ole jumalaongelmaa, vaan alkoholiongelma. Aloin hoitaa juuri sitä ja ymmärsin, että minun oli muututtava, koska en voisi muuttaa olosuhteita. Jätin piilevän unelman kohtuukäytöstä, oluesta silloin tällöin, “joskus kunhan olen parantunut.” Ymmärsin olevani alkoholisti, riippuvainen alkoholista, enkä sitä riippuvuutta tulisi koskaan hallitsemaan muuten kuin olemalla ottamatta sitä ensimäistä ryyppyä.

Aika pian katosi viinanhimo, koska sisäistin sen tosiseikan, ettei viina minulle kertakaikkiaan sopinut. Myönsin voimattomuuteni alkoholiin nähden. Elämään nähden en ollut voimaton. Tulisin hallitsemaan sitä määrätyillä ehdoilla. Tärkein ehto on, että juuri tänään en ota ryyppyä selvään päähän.
Juomisen tilalle tulivat uudet ihmissuhteet. Mitään lääkkeitä en onnekseni ottanut kainalosauvaksi, koska olen lääkevastainen ja tiedän monen vaihtaneen viinan mielialalääkkeisiin ja joutuneen ojasta allikkoon, koukusta toiseen.

Nyt kun melkein neljä vuotta on mennyt ilman mitään päihdyttävää tai mielialaa säätelevää ainetta, olen toipunut hyvin. Käyn oikeassa työssä, maksan laskuni, elän yksinäistä, mutta raitista elämää ja rakentelen uusia ihmissuhteita. Pikkuhiljaa ja kiirehtimättä. Kaveriporukka, johon kuuluin juoma-aikana, ei minua kaipaa, enkä minä heitä. Hyvin näkyy viina virtaavan sakissa ilman minuakin. Moni heistä makaa kalmistoissa ja osa hullujen huoneella vihanneksina. Minä säästyin tuolta lopettamalla ja uskomalla omalla tavallani, tavalla, mitä ei ole kirjoitettu yhdenkään uskonnon eepokseen. Pärstäongelmat ovat olleet ja menneet, koska ymmärrän, että jokaisella on oikeus olla vakaumukseltaan juuri sitä, minkä itselleen parhaaksi kokee.
Kerran viikossa, ehkä kahdessa, käyn palaverissa. Kaiken varalta. Viinasta on tullut täysin tarpeeton hyödyke ja siksi on jotain jäänyt myös “viivan yläpuolelle.” Saan silloin tällöin hankittua jotain tarpeellista itselleni, koska en enää tarvitse rahoittaa juomistani.
Valinta on sinun ja vain sinun. Kukaan ei voi päättää puolestasi. Voimme vain kertoa oman tarinamme siitä, kuinka olemme selviytyneet.

8

Moi,

Olin samassa tilanteessa 9 kk sitten, sua 2 vuotta vanhempana.Viinanhimot katosivat ajan kanssa, noin kuukauden sisällä. Myös tuo levottomuus oli erittäin tuttua. Aina kun jäin yksin, löysin itseni baarista tai siiderihyllyiltä. En osannut olla yksin. Se kuuluu oireisiin. Tiedoksi, että tuo levottomuuskin katoaa, kunhan on vain tovin juomatta. Eli pää kannattaa pitää selvänä kuukauden ajan vaikka hampaat irvessa ja katsoa sitten uudelleen mikä on olotila. Kun viinanhimot ja levottomuus ovat kadonneet, on jo paljon helpompi luovia eteenpäin pää selvänä. Turha sitä kohentunutta olotilaa on enää juomalla pilata.

9

Missy80: Mä olen juonut “vasta” 4 vuotta mutta jotenkin tuo sun tilanne ja kirjoitus iski muhun. Sama täällä, en jaksais enää juoda. Oon 31v.

Mulla on vielä se tilanne että on lapsi, olin kuivilla raskausajan (alkuaikana oli pari repsahdusta) mutta raskauden jälkeen iski viinan himo taas.

Mä en ole juonut jatkuvasti mutta jos ei olis miestä ja lasta niin musta tuntuu että voisin juoda jatkuvasti. Eli vaikka joka päivä. Mulla on sellainen tunne että haluaisin joka päivä vaan elää ilman vastuuta ja olla hyvällä tuulella, mitä viinanjuonti tuo tullessaan. Mua viina rauhoittaa ja kaikki hommat soljuu mukavasti pikkuhuppelissa.

Se himo on kamala. Kun on selvinnyt kunnon krapulasta, jolloin ajattelee ettei ikinä enää, niin olon parantuessa miettii taas sitä milloin saa juoda… On se vaan niin ihana se tunne kun kaikki estot ja murheet katoaa. Näin ainakin mulle tapahtuu kun otan edes pari olutta.

Et ole yksin.

10

Voi Perhonen 78, mulle taas iski toi sun kirjoitus :frowning:
Olisin voinut kirjoittaa juuri noin… 5 vuotta sitten.
Silloin taisin jopa potea vielä jonkinlaista krapulaa joskus, mutta vuosi eteenpäin ei krapulasta enää tietoakaan, vaan sitten iskivät vierotusoireet kun alkoholi alkoi häipymään verestä :imp:

Niin kauan kun alkoholi on sulle “ystävä”, minkä kerrot olevan tuossa blodatussa kohdassa, jatka juomista, et ole vielä juonut omaa osuuttasi.
Jossain vaiheessa huomaat että ystävästä on tullut vihollinen, toivottavasti et kuitenkaan liian myöhään.

Itse “heräsin” onneksi suht´ajoissa ja toivon että saan vielä monta elinvuotta lisää :smiley:

11

Tänään on mennyt jo paljon mukavammin ku sain bentsoja. Pahin vapina on poissa, ja vaikka on ollut tosi tokkurainen olo koko päivän, ni jospa jo huomenna koittaisi saada itsensä ryhmään.

12

Mutta kun tiedän tiedän etten halua enää tällaista elämää. Se on varma.

13

:frowning: Missy 80

kaypahoito.fi/web/kh/suositu … s/khp00049

Koetas tuon kautta lähestyä ongelmaasi !

T… Bentsoja ihmettelevä Kanthoona :sunglasses:

14

Käyn itseni kanssa parhaillaan hirveetä taistelua 5 päivän raitistelun jälkeen. Jääkaapissa 8 siideriä, jotka kävin ostamassa pohdittuani asiaa ensin aamusta asti. En oo vielä avannut yhtään, mutta paineet on kovat. Olen kahden tulen välissä; otanko treenivehkeet ja lähden kuntoilemaan, kuten olin suunnitellut - vai alanko juomaan. Tää on ihan painajaista. Yritän kovasti muistaa viime sunnuntaita ja sitä edeltäviä päiviä. Naamani oli täysin turvoksissa, mustelmia joka paikassa, en pystynyt muuta kuin juomaan, nukkumaan ja oksentamaan. Nyt kun taas kunto alkaa olla kohtalaisen hyvä ja vapinakin lähes poissa, niin nuo ikävät asiat unohtuu ja tilalle tulee halu juoda. Järkeilen koko ajan, että juon 4 tänään ja huomenna ei ole krapulaa, vaikka tiedän jo valmiiksi ettei niin tule käymään jos avaan sen yhdenkin. Nyt mä otin tuopillisen vichyä, annan itselleni vielä vähän aikaa punnita asioita.

15

Minä tulin juuri saunasta, käytyäni ensin 45min kevyellä hölkkälenkillä. Voit vain arvata onko voittaja olo :slight_smile: . Suosittelen lämpimästi sinunkin valitsevan saman vaihtoehdon, eli kuntoilemisen. Ei ne sidukat pilalle mene,vaikka jätät ne huomiseksikin :sunglasses: . Yks kaks kolme ja menox :exclamation: .

16

Hei!

Pian kaksi kuukautta kulunut, miten menee tänään?

17

niiin. mutta" rakkahin lumilintu" kun meillä kaikilla ei ole yksinkertaisesti tuota mahdollisuutta :frowning: emme voi antaa/tai voimme mutta siitä seuraa vielä suurempi katastrofi