Uusi kirjoittaja esittäytyy ja kaipailee vertaistukea

Me Lopettajat
1

En tiedä olenko tyypillinen kirjoittaja täällä, mutta tuntuu että jostain pitää saada tukea että osaa lopettaa alkoholin käytön kokonaan.

Olen alle 3-kymppinen kahden lapsen äiti. Olen naimisissa ja käyn töissä. Alkoholin käyttöni alkoi nuorena, heti yläasteen alkaessa. Nuorena vedin ihan tolkuttomia kännejä joka viikonloppu. Muisti meni aina. 20-vuotiaana juomiseen alkoi tulemaan hieman tolkkua. Aloin juomaan vettä siidereiden ohella enkä menettänyt enää kontrollia. Join kuitenkin viikossa useinkin yli 16 annosta. Kun suunnittelimme lasta, niin lopetin alkoholin käytön. Lapsen syntymän jälkeen juominen pysyi hyvin hanskassa. Join yleensä max. 2 siideriä kerrallaan. Pikkuhiljaa määrät kasvoi ja joka ikinen viikonloppu ostin aina 4 isoa siideriä. Sen lisäksi join viikolla kaksi kertaa 3 annosta kerrallaan. Alkoholin vähentämisprosessi alkoi varmaan pari vuotta sitten. Aloin tekemään selvän rajan, etten juo kuin max5 annosta kerrallaan, koska se on alle suurkulutuksen.

Hyvin pysyinkin siinä. Yleensä juominen on nimenomaan tapa rentoutua kun saa lapset nukkumaan. Mutta en saa siitä enää hyvää oloa + olen todennut että minulla taitaa olla vahva alttius alkoholismille. Jos juon vähän yhdellä kerralla, niin jään periaatteessa odottamaan milloin saan juoda enemmän.

Meni todella pitkä aika ettei minulla ollut koskaan krapuloita, koska en juonut isoja määriä. Olen aina ollut urheilullinen ja huolehtinut itsestäni, joten senkin vuoksi haluan luopua alkoholista. Olen pitänyt tipattomia jaksoja pitkin vuotta, max. 8 viikkoa kerrallaan. Silloin olen voinut todella hyvin. Sitten on ollut jotkut juhlat ja ihmiset ovat ihmetelleet miksi en juo. Sitä sitten itsekin alkaa kyseenalaistamaan että olenko jotenkin tiukkapipoinen. Sitten juomattomuus loppuu ja harmittaa.

Nyt minulla on lopettamisprosessi meneillään. Viimeisen kuukauden aikana olen repsahtanut jo kolme kertaa ja olen juonut silloin 9 annosta kerrallaan, mistä on seurannut joka kerta krapula. Käytän Jeppe Juomapäiväkirjaa, mutta halusin vielä tulla tänne kirjoittamaan koska tuntuu että läheisiltä en saa kaipaamaani tukea. He eivät ymmärrä että minulle alkoholin on ongelma. Vaikka en välttämättä juo muiden mielestä paljon, niin tiedän itse että määrät saattavat lisääntyä esim. kun lapset kasvavat ja muuttavat kotoa. Sitä en halua.

Haluan nauttia raittiista elämästä ja antaa myös lapsille hyvän esimerkin. Tiedän että pystyn lopettamaan alkoholin käytön. Repsahdukset opettavat. Olen esimerkiksi ajatellut että luovun jostain kauheasta kun en saa saunaolutta tai kesällä terassisiideriä.

Eilen olin ostanut kaksi pulloa viiniä kun ystävät tulivat kylään (meitä oli 4 henkilöä). Jossain vaiheessa minulle heräsi ajatus että 3 lasia ei riitä minulle ja ostin lisää juomaa. Lopputulos oli se, että join 9 annosta. En siis usko että minusta voi tulla koskaan kohtuukäyttäjää. Juominen lähtee helposti lapasesta.

Jeppe juomapäiväkirja on hyvä apu, täältä saan toivottavasti vielä lisätsemppiä. Täällä en myöskään voi valehdella että voisin juoda vain vähän. Itselleni osaan välillä selitellä miksi on hyvä idea juoda. Niin kuin eilenkin selittelin, että ystävät tulevat harvoin käymään, onhan se syy juhlistaa ja juoda.

Kannustakaamme toisiamme kohti raittiutta :smiley:

2

Hyvinvoinnin haluaja, tosi kiva nikki. Positiivinen! Welcome. :slight_smile:

Meillä on yhteistä ainakin se että minäkin olen urheilullinen ja pyrin huolehtimaan itsestäni, mutta silti kompastuskivenä oli runsaat kertajuomiset. Tapanani oli sanoa että juon vain kerran tai enintään kaksi kertaa kuukaudessa, mutta se yksi juomiskerta kestikin sitten aina pari päivää putkeen; perjantai-illasta sunnuntaipäivään asti. :mrgreen: Joskus lomalla tissuttelu saattoi lipsahtaa pidemmäksikin.

Minäkin testasin Jeppe Juomapäiväkirjaa joskus, mutta ei siitä ollut mitään apua kun en minä juodessa pysynyt laskuissa ollenkaan montako annosta oli mennyt. Pystyin helposti kontrolloimaan juomiskertojen määrää, mutta en kertajuomisen määrää.

Tällä foorumilla ei oikeastaan taida olla tyypillistä kirjoittajaa, vaan mukana on hyvin monenlaisia, monen ikäsiä ja -taustaisia naisia ja miehiä. Eli sinäkin sovit varmasti kyllä hyvin porukkaan.

3

Tervetuloa joukkoon! Täällä on tosiaan kaikenlaisia ihmisiä, kuten ns. taviksissakin. Sinunlaisiakin itsestään muuten huolehtivia varmasti paljon. Alkoholismi ei ole kenenkään oma vika, eikä sinullakaan sitä olisi ellei se olisi geeneissäsi…jotka on aktivoitu vuosien mittaan runsaalla alkoholinkäytöllä.

Tosi hienoa että olet jo huomannut, että meillä on alkoholin suhteen nollatoleranssi. Muita rajoituksia kuin päihteet ei sitten olekaan. Olen alkoholistina samanlainen kuin sinä, en tissuttelija, vaan kun juodaan niin juodaan kunnolla. Tuossahan sen addiktion hyvin huomaa, juominen ei ole omassa hallinnassa. Lopetin itse vajaat kolme vuotta sitten kokonaan. Alku on aina hankalaa, koska tavallaan on opeteltava uusi elämäntapa.

Jokainen päivä kuitenkin helpottaa tilannetta, jos on hyväksynyt sairautensa. Minua harmitti aluksi hyväksyä olevani sairas, mutta nopeasti tajusin että sehän on hyvä juttu; tämä ei ole minun vikani. Hoidan ja hoidin sairauttani paitsi olemalla juomatta myös jatkuvalla itsetutkiskelulla, mikä käytännössä tarkoittaa päivittäistä mietiskelyä suhteestaan alkoholiin ja siihen liittyviin tilanteisiin.

Nykyisin en enää mieti asiaa joka päivä, mutta olen ylpeä raittiudestani. En enää kiinnitä huomiota toisten juomiseen, kuten juovana aikana. Alkoholi ei enää kiinnosta minua juurikaan.

Tsemppiä alkuun ja mukavaa kevättä!

4

Teretuloa palstoille ja lopettelemaan! Hienoa,että noin nuorena jo pystyy näkemään sen tien, jota vie alkoholi. Mulla kesti paljon pidempään, ja oikeaa kunnon juomiskauttakin kymmenisen vuotta, enemmänkin. Tosin sitä ei ehkä huomannut päältäpäin, kuntoilu ja hyvät ruokailutottumukset pitivät säännöllisen ja hyvin hoidetun työn kanssa mukavasti kulisseja yllä. Kavalaa, petollista. Ja kun juo pääasiassa kotona, eihän kukaan mitään huomaakaan. Joo kohtuukäyttö ei käy mulle, testattu on ja monta kertaa. Vuoden raitistelun (retkahduksia muistaakseni 5 kertaa, pisin yhtäjaksoinen kuiva kausi n. 100 päivää) aikana on kyllä valjennut, miten paljon parempaa arki on selvin päin. Ei aina ihanaa, mutta parempaa. Ja kuten täällä plinkissä joku ystävä on ansiokkaasti todennut, ajatuksen " ei saa juoda" voi muuttaa muotoon " ei tarvitse juoda" Tämä ja myös oivaltava lause " ei viinaa selvään päähän" päämäärinäni päätän pitää ehkä pitkiä mutta toivottavasti lopullisia hautajaisia viinanhimolle. Tervetuloa sakkiin!

5

Tervetuloa palstalle! Epäilit, oletko tyypillinen kirjoittaja täällä. No, sikäli olet, että et hallitse alkoholinkäyttöäsi ja haluat lopettaa sen…joten sovit tämän palstan kirjoittajaksi oikein mainiosti! :smiley: Meitä on täällä kirjoitellut alta parikymppisistä noin 70-vuotiaisiin ja kumpikin sukupuoli on edustettuna. On lapsiperheiden isiä ja äitejä, sekä meitä lapsettomia. On työttömiä ja luultavasti hyvinkin korkeissa viroissa olevia. On sellaisia, jotka ovat olleet aivan täysin rappiolla ja nousseet sieltä, ja sellaisia, jotka ovat iltaisin juoneet rentoutuakseen pari siideriä ja saaneet siitä syyllisyydentuntoa ja ahdistusta yms. ja lopettaneet. Ainut kriteeri siihen, kuka tällä palstalla “saa” kirjoittaa, on halu lopettaa juominen. Ja sehän sulla tuntuu varsin vahvana olevankin! Hienoa juttua olet aloittamassa!!

Minä olen 32v nainen, join useamman kerran viikossa (lähinnä kaljaa) niin paljon kuin sitä sattui olemaan tai kunnes sammuin. Muisti meni joka kerran. Sitten tossa alta kolmekymppisenä tuli kuvaan mukaan krapulapaniikit… Viime vuoden tammikuussa yhden kännikerran jälkeen vain tajusin, että tää oli nyt tässä. Minun ei tarvitse enää rääkätä itseäni (ja samalla muitakin…). Ja siihen se jäi, eilen tuli täyteen vuosi ja kaksi kuukautta raittiutta! :smiley: Ja tämä aika on ollut tosi hienoa, elämä saa jatkuvasti lisää värejä ja vivahteita, eivät ne aina hyviä ole, mutta silti elämä maistuu paljon paremmalta raakana nautittuna, ilman turrutteita!

Tsemppiä sinulle!! :slight_smile:

6

Aivan ihanaa oli lukea viestejä :smiley: Täällä ihmiset tosiaan ymmärtävät! Saan sitä tsemppiä mitä tarvitsenkin. Läheiseni eivät varmasti halua uskoa sitä että en hallitse alkoholin käyttöä. Ja toisille se on tosiaan uhka jos joku ei juo. Heti alkaa selittely omasta alkoholin käytöstä. Enhän minä muita kiusaa juomattomuudella, se ei vain sovi minulle. En halua läheisilleni (paitsi miehelleni) tästä liiemmilti puhuakaan. Tuntuu että he sitten häpeävät minua jos sanon rehellisesti miksi lopetan juomisen. Ehkä voin tästä heille puhua sitten kun olen ollut pidempään juomatta.

Minulle on helppoa olla juomatta aina kun ei ole mitään erikoista. Tilanteet milloin tekee tiukkaa ja milloin olen repsahtanut: Jos lapset menevät yökylään. Silloin on tuntunut että “pitää” ostaa viiniä ja viettää romanttista iltaa kotona. Juu ehkä olisi vähän romanttisempaa jos ei haisisi viinalle. Sitten on nämä ystävien luona kyläilyt. Myös aurinkoinen ilma saa aikaan mielikuvia terassilla istumisesta. Silloin sitä ajattelee että siideri kruunaa päivän.

Tämän viimeisen juomiskerran jälkeen todellakin kolahti että en osaa ottaa kohtuudella. Elämää on paljon jäljelllä enkä ole onneksi menettänyt mitään juomisen vuoksi. Kaikki hyvä on vielä edessä ja tosiaan SAAN olla juomatta. Ihana kevät on tulossa ja saan nauttia kesästä selvinpäin.

7

Olen itsekin huomannut kuinka helpottavaa on lukea täällä toistenki kohtalotovereiden kertomuksia ja huomaa ettei ole yksin ongelmansa kanssa :slight_smile:
Olen 39w nainen ja alkoholisti, ei sitä kukaan uskonut minusta kun tein asian selväksi läheisillenikin jotka eivät tienneet asiasta yhtikäs mitään koska olin niiiiin hyvä näyttelemään ettei ole mitään ongelmia :frowning:
Oli vakituinen työ ja asunto ja elämän piti olla hyvällä mallilla,ei lapsia kylläkään eikä ukkoa vaan elelin sinkkuna ja taloudellisesti asiat rupesivat menemään päin peetä ja elin yli varojeni, join aina vaan enemmän ja enemmän ja otin vippejä ym ja lopulta ajauduin umpikujaan jonka jälkeen yritin itsemurhaa,
olin aivan loppu, en avannut laskuja enkä välittänyt mistään, mutta onneksi selvisin kaikesta ja kävin parin kuukauden hoitojakson ja hoitosuhde jatkuu, lääkityskin lienee kohdallaan :laughing:

Join suruuni ja pahaan olooni, eihän se helpottanut vaan lisäsi vaan tuskaani ja masennusta.
Määrät olivat suuria, väkeviin en koskenut vaan join siideriä ja miespuoliset ystäväni ihmettelivät kuinka voin juoda niin paljon ja en ole humalassa, toleranssi oli niiin korkea ettei pari tuntunut missään,
rahaa meni juomiseen ihan älyttömästi ja onneksi velat on nyt maksettu,useita kymmeniä tuhansia euroja.
Luottotiedot ovat menneet mutta palaavat ens vuoden keväällä.
Möin asunnon ja minut irtisanottiin työpaikastani koska en voi enää palata, terveydentilanikin vuoksi.
Muutin pois kotipaikkakunnaltani,halusin pois sieltä,aloitin uuden elämän :slight_smile:
Mutta alkoholismia en pääse pakoon,enkä haluakaan koska olen sinut sen asian kanssa.

Jos sinusta tuntuu ettet pärjää ilman apua niin ainahan voit mennä a-klinikalle ja voit puhua ammattilaisten kanssa ja saat tukea, kannattaa ylittää se vaikea kynnys ja hakea apua.

Kaikkea hyvää sinulle ja kaikille meille =)

8

Kyllä minä ainakin haluan vielä uskoa etten tarvitse a-klinikkaa. Tosiaan nautin kyllä juomattomuudesta. Tilanteet milloin olen juonut liittyy juuri siihen että alan itse epäilemään juomattomuuttani. Äitini ja siskoni moittivat minua siitä että olen kaikessa aina niin ehdoton. Että jos en juo, niin he eivät sitä ymmärrä. Miksi ei voisi ottaa kuohuviinilasillista jos vietämme tyttöjen iltaa. Näissä tilanteissa sitä sitten ajattelee että niin, miksipä ei. Mutta nyt tiedostan asian, että minusta ei tule koskaan kohtuukäyttäjää, joten olen sitten ilman.

Tällä hetkellä on hyvin vahva luotto siihen että onnistun. Panostan urheilemiseen ja kahvitteluun =)

9

Ihmisiähän me ollaan ja jokainen on omanlaisensa, toinen voi päästä eroon juomisesta ilman suurempia apuja mutta onneksi on olemassa apua sitä tarvitseville. Jokainen päivä ilman viinaa on voitto ja onhan sen jo huomannut kuinka paljon paremmin jaksaa kaikin puolin kun ei juo :slight_smile:

10

Heipä hei.

Nyt on 3,5 viikkoa juomattomuutta takana ja fiilis on erinomainen! Tänne kirjoittamisen jälkeen samoin kun muiden kokemuksien lukemisen ansiosta todellakin tajusin sen ettei minusta voi tulla kohtuukäyttäjää. Sen kun ymmärsin niin juomattomuus on ollut helppoa. On ihanaa kun ei ole pahaa oloa eikä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa. Morkkista ei enää tule. Kaikki mitä minä sanon tai teen, on tehty täydessä ymmärryksessä ja voin seisoa sanojeni ja lupausteni takana. Olen törsäillyt rahaa vaatteisiin, sisustukseen ja muutenkin sellaiseen hyvän fiiliksen luomiseen. Uskomattoman paljon rahaa alkoholi kuitenkin imee. Minä kun en edes ikinä katsonut hintaa vaan join hyvän makuisia juomia; kalliita siidereitä tai viinejä.

Lopetin tupakanpolton n. 9 vuotta sitten. Olin yrittänyt lopettaa useita kertoja aikaisemminkin, koskaan siinä onnistumatta. Sitten yksi päivä kun sais lopettamiseen sysäyksen ja oikeasti tein lopettamisepäätöksen, niin kaikki oli helppoa. Samalta tuntuu nyt. En edes ajattele mahdollisuutta että enää ikinä joisin, joten arki tuntuu helpolta. Minun ei tarvitse kyseenalaistaa sitä päätöstä.

En ole asiasta kertonut oikeastaan kenellekään. Vielä on periaatteessa liian aikaista siihen. En halua joutua siihen että muut alkavat puolustella omaa juomistaan minulle. Nyt ei ole edes tiedossakaan mitään juhlia missä ihmiset olettaisivat minun juovan. Joskus kesällä kun tilanteita tulee, voin kuitata juomattomuuteni “ei tee mieli”- kommentilla tai että haluan vaikka seuraavana päivänä lenkille.

Viikonloppuisin olemme alkaneet panostamaan enemmän hyvään ruokaan. Lisäksi ostan viikonloppuisin yhden limpparipullon ja karkkipussin. Kesää kohti tulee puuhailtua ja liikuttua paljon.

Olen ihan äärimmäisen onnellinen että tajusin oman alttiuteni alkoholismille jo näin nuorena. Varmasti jää monenmoista murhetta läpikäymättä. Tulen kirjoittelemaan tänne varmasti kuukausittain fiiliksistä. Tsemppiä kaikille muillekin lopettajille!

11

Tervehdys täältäkin!

En minäkään ole kertonut korkin sulkemisesta kuin kahdelle läheiselle ystävälleni. Muut eivät ymmärtäisi, miksen voi ottaa muutamaa, eihän pari nyt mitään haittaa. Vanhemmille en halua kertoa, että olen lähdössä hoitoon muutaman viikon sisällä, heidän mielestään alkoholin käyttö loppuu siihen kun pistää korkin kiinni, eikä avaa sitä enää. Asennekysymys, kuulemma. Enkä minä mitään hoitoloita tarvitse, riittää kun ottaa itseä niskasta kiinni jne. kannustavaa ja asiantuntevaa. Oma ukko on onnellinen, että yritän pitää korkin kiinni ja varmaan 3 alle kouluikäistä tenavaakin on huomannu että äiti on pirteämpi.
Tulossa on kaverin 40-vuotisbileet, eikä siellä ainakaan vettä juoda. Lapsetkin ovat sen viikonlopun hoidossa, joten en voi siihenkään vedota, etten mene paikalle. Ehkäpä ilmoittaudun ukon kuskiksi tms. jos uteluita juomattomuudesta tulee. Ehkäpä jonain päivänä uskallan sanoa, että eiköhän mun viinat oo jo juotu.
Tsemppiä raittiuden tiellä!

12

Tilanteesi kuulostaa hyvältä. Raittius on yksityisasia ja oma valinta siinä missä juominenkin, jopa täällä humalahakuisessa Suomessa. Raittius on vielä siitä kiva yksityisasia, että en voi sotkea kenenkään kanssaihmisen elämää sillä, etten käytä alkoholia. Juomisellani pidin läheisiäni huolen vallassa vuosikaudet, mutta uskottelin itselleni juomiseni olevan yksityisasia.

Jos joku kysyy, miksen juo, voisin vastaavasti kysyä häneltä, miksi hän juo - mutta pidän kohteliaampana kuitata juomattomuuteni jollakin helpommalla selityksellä. Oikeastaan harvoin joudun edes kommentoimaan juomattomuuttani, koska en enää vietä vapaa-aikaani humalaisten ihmisten parissa. Elämässäni on niin paljon muutakin kiinnostavampaa tekemistä, etten jaksa olla kiinnostunut siitä, miten joku kanssaihminen käyttää alkoholia. Kukin tavallaan.

*Hyvää jatkoa sinulle, ja aurinkoisia kevätpäiviä! :slight_smile:

–kh

13

Aikaa on taas mennyt eteenpäin ja nyt tuli 7 viikkoa juomattomuutta täyteen. Päätöstä en ole katunut, eikä vappukaan tunnu mitenkään laimealta ilman viinaa. Itse asiassa kaikki juhlapyhät tuntuvat entistä mukavammilta. On ihanaa nauttia kaikista perinteistä ilman pelkoa krapulasta.

Raikas kesädrinkkivinkki, jos kaipaa jotain erikoista parvekejuomiseksi: Mansikoita ja mansikkavichyä. Mansikat vaan survimella soseeksi ja siihen sekoittaa joukkoon vichyä. Lasin voi vielä koristella vaikka appelsiininviipaleella. Jääpaloja vielä sekaan. Voittaa mennen tullen siiderin!

Päässä sitä käy paljon ajatuksia läpi. Monella on varmasti sama ongelma kuin minullakin, eli muut ei koe sitä juomista ongelmana ja kaikki ihmettelee miksi ei voisi juoda. Täällä kirjoitti 27-vuotias opiskelijatyttö. Nimenomaan opiskelijaelämässä kaikki pitävät normaalina juomista. Harva sitten ymmärtää että juominen ei vaan sovi kaikille.

Nyt olen huomannut positiiviset muutokset kropassa. Jaksan paremmin, paino on tippunut pari kiloa ja iho voi hyvin. Muutokset eivät tule ihan parissa viikossa esiin, vaan vasta kun kroppa sopeutuu uuteen elämäntapaan.

Hauskaa ja selvää vappua kaikille!

14

Moi, moi!
Tsemppiä ja onnea minunkin puolestani. Itsellä vappuna 2kk ilman alkoholia. Eilen mietin, että jossain olisi aiheesta hyvä puhua tai kirjoittaa ja valitsin tämän foorumin. A-klinikalle meiltä matkaa. Olen myös äiti, tosin jo 34, takana 6-8 vuotta suhteellisen reipasta alkoholinkäyttöä. Sitä aikaisemmin vain juhlissa, alle parikymppisenä en juurikaan ottanut -vihasin viinaa, koska isäni on alkoholisti. Kunpa olisin tiennyt…nyt en vihaa, en pelkää, en inhoa -asiat jotenkin hyvin. En edes sure, kauan ainakaan. Lasten suhteen iskee joskus harmi, ettei niiden olisi pitänyt kaikkea sitä nähdä tai kuulla…

Mutta nyt meillä on ihana vappu, ympärillä olevista humaltuneista huolimatta. Äiti ei juo. :slight_smile: