…
Kysymyksesi on alkoholisteille iäisyysasia. Miksi Jeppe juo, vaikka tuhoisat seuraukset ovat tiedossa?
Kun tiedät olevasi alkoholisti, etkä ole halustasi huolimatta pystynyt omin päätöksin pysymään raittiina, olet varmaan valmis hakemaan ulkopuolista apua. Sitä on saatavana monenlaistakin.
Minua on auttanut AA. Olen sen avulla saanut raittiuden jo ensimmäisestä kokouksesta alkaen. Sinulla on sama mahdollisuus, sinun on vain otettava ensimmäinen askel avaamalla palaveripaikan ovi. Halutessasi sinäkin pääset siitä päivä kerrallaan vapauteen johtavalle toipumisen tielle. Ei tarvitse juoda mihinkään syyhyn.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
No esimerkiksi: Maksamalla mulle 10 euroa päivässä, tulen paikan päälle huutamaan kyseisen totuuden sulle päin naamaa joka ikinen aamu, kuin krapulahirviö konsanaan! 
Tervetuloa mukaan, INeedThat. Hyvä kun heräsit näkemään todellisuuden. Melko sama täytätkö alkoholistin määritelmät annospohjalla kun hommasi menevät niin överiksi, ettet pysty hallitsemaan käyttäytymistäsi humalatilassa. Ratkaisevaa on, että koet juomisesi ongelmalliseksi ja olet päättänyt hakea apua.
Ylempänä Lomamuisto mainitsikin AA:n tunnetuimpana matalakynnykseisenä itseapuryhmänä. Näissä pidetään oma alkoholiongelma viikkopalavereilla varsin hyvin esillä. Sisäistät oman alkoholisti-identtiteettisi itseäsi (ja muita) tuomitsematta. Ensi töikseni ottaisin myös yhteyttä paikkakuntasi päihdeneuvontapisteisiin tilanteesi ammattimaisen kartoituksen vuoksi. Tee varsinkin aluksi mielummin liikaa kuin liian vähän.
…
Palavereissa käy miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja, duunareita ja johtajia, uskovia ja ateisteja, homoja ja heteroita jne. Kaikkia ihmisiä mitä yhteiskunnassamme on. Nuorilla on luonnollisesti vasta vähän raittiutta, mutta vanhoilla yleensä on vuosia ja jopa vuosikymmeniä. He siis ovat oppineet sen mitä sinäkin haluat. Pitämällä alkoholisminsa mielessä ja kertomalla sen toisille voi pysyä raittiina. Joskus paikalla on vain muutamia, toisinaan palaverissa voi olla pari-kolmekymmentäkin. Jokaiselle annetaan puheenvuoro, mutta pakko ei ole puhua. Kahvit ja vuokra maksetaan hattuun pistettävällä parilla eurolla. Sekään ei ole pakollinen. Ulkopuolisia avustuksia ei oteta vastaan. Kukaan ei voi estää ketään liittymästä ryhmään, ja palaveriin mennään selvänä.
Parhaan kuvan saat, kun menet mukaan, arkana tai rohkeasti, ja katselet ympärillesi, kuuntelet ja sitten teet oman ratkaisusi.
Minä menin juuri 22 vuotta täytettyäni ensimmäistä kertaa AA:han. Vaikka siitä olen viime aikoina myös paljon esittänyt palstalla kritiikkiä, koen silti silloin alussa sen olleen ihan yksin omaan minut pelastanut asia. Se oli sellainen turvapaikka ja oikeastaan ainut mesta, missä pystyi käymään. Siellä ei tarvinnut hävetä mitään ja jotenkin se saman tien natsasi, että täällä saan olla ihan just semmoinen kuin olen ja olla just niin kipeä kuin sillä hetkellä olin. Sen ansiosta uskalsin hyvin nopeasti ruveta puhumaan oikeasti sitä mitä tunnen ja se sisäinen helvettini alkoi vähitellen purkautumaan. Mikään asia ei ollut niin hävettävä, ettei siitä siellä olisi voinut puhua. Just se, että siellä otettiin niin hyvin vastaan ja oman puheenvuoronsa sai käyttää just sellaisiin asioihin kuin ite tykkäsi ja samoja asioita, sekä ihan mitättömiltäkin ehkä jostakin tuntuvia juttuja sai jauhaa just niin paljon kuin itse halusi.
Lisäksi onhan se, että tämmöiseen ympäristöön on löytänyt tuonut paljon uusia tuttavia ja sellaisia oivalluksia elämää enemmän nähneiltä, joita en itse mitenkään olisi ymmärtänyt. Kaikkea siellä ei tarvitse ostaa, eikä ymmärtää, mutta silti sitä voin ihan hyvin mielin suositella jos kokee alkoholista tulleen ongelman.
…
Asia homma. Mutta muista, ettei sun pidä raitistua sun veljies tai vaimosi takia. Niiden tehtävä eikä velvollisuus ei ole myöskään sua raitistaa.
Mua auttoi AA alkuvaiheessa, se oli oikeasti iso asia mennä puhumaan tuntemattomille, että on alkoholiongelma. Tuntuu että mua pitää raittiina se muisto siitä ensimmäisestä kerrasta (kävin toki useammankin kerran, muttei mitään hc-käyttöä, harvakseltaan jos siltä on tuntunut). En halua kokea sitä koskaan uudelleen. Ja jos aloitan reippaan ryypiskelyn, se on edessä taas, se tunne että on epäonnistunut (vaikkei oliskaan).
Totuuden myöntäminen on viisauden ja raitistumisen alku.
Sekin pitää rehellisesti todeta, että alkoholi on ongelmakäyttäjälle myös ystävä, jolle on sanottava moro. Se on surutyötä sekin ja masentaakin välillä. Mutta kohta hyvätkin muistot haalistuu ja tulee uusia parempia asioita tilalle.
Hieno päätös sinulta lähteä tekemään jotain kouriintuntuvaa ongelmasi ratkaisemiseksi.
Palavereja on kahdenlaisia: suljettuja, jotka ovat alkoholisteille ja avoimia, joihin saa osallistua kuka tahansa. Mutta tänä iltana teille on varmaan sekin selvinnyt.
Kerran kävin aa:ssa kattomassa ukkolaumaa ja kerraksi jäi. Netti on paljon kivempi ja täällä on enemmän tyttöjä ! 
…
Hieno juttu,että todella menit.Mutta suosittelisin vaimon jättämistä kotiin ens kerralla.Tämä homma sun pitää hoitaa itse. Ymmärrät kyllä kunhan saat vähän raittiudesta kiinni.
…
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Onni onettomuudessa, taisit välttyä kupalta tms. ja ehkä avioerolta.
Mahdollisesti olet nyt päätynyt pohjalle etkä halua mennä enää alemmas jatkamalla juomista. Tapasit AA-palaverissa ihmisiä, jotka olivat jo silloin raittiita. Tiedät, että heistä monet käyvät säännöllisesti muistuttamassa itselleen olevansa alkoholisteja, voimattomia alkoholiin nähden, vaikka muuten elävät aika tavallista, jopa hyvää arkista elämää.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Heippa vaan, Toi alkuvitustus ja kyvyttömyys kokea mielihyvää mistään johtunee varmaan aivojen aineenvaihdunnasta. Kestää aikansa ennekuin se parantuu. Tavallinen ihminen selviää siitä paremmin, vaan jos muuten kärsii masennuksesta on paraneminen tuskaisempaa. Kyllä vitutukseen voi kuolla välillisesti!
AAssa mä olen käynyt ja apuja kyllä löytyy muualtakin.
Oletko siis ollut kaikenmaailman Car showtkin ilman alkoholia ja kieltäytynyt pulloista koko tämän noin kuukauden? No wau, tuohan se on hc:tä jos mikä!
En itse odota ollenkaan että raitis elämä olisi ihanaa vaan yritän kestää sitä että välillä sitä on vaikea kestää. Sinunkin kohdallasi on kuitenkin kyse siitä, haluatko kuolla aiemmin vai vasta kun sen aika on, ei siitä, millainen elämä on hauskempaa.
Vaimosi on aivan mahtavasti tukenut sinua. Kerroit että lapsi on tulossa. Nyt on viimeinen hetki pelastaa itsesi siltä, että tulee ero ja pahimmassa tapauksessa lasta ei voi antaa sinulle, jos ei voi luottaa että pysyt selvin päin! Lapsi on suuri lahja ja antaa elämääsi paljon iloa, valmistaudu ottamaan hänet vastaan, vaikka hampaita kiristellen! Tunne menee varmasti ohi ennemmin tä myöhemmin. Tsemppiä!!!
Pätevää tekstiä kokonaisuudessaan ja ylläolevaan yhdyn sekä alleviivaan.