Uusi elämäntapa alkaa

Hei,

minusta tuntuu vaikealta kirjoittaa tänne, sillä olen ujo ja minulla ei juuri sosiaalisia kontakteja elämässäni ole. Siksi ajattelinkin, että tämä voisi toimia nyt ensisijaisena vertaistuen paikkana. Samalla voisin kirjoitella pahimpina hetkinä tuntemuksiani ylös.
Olen ollut alkoholisti 25-vuotiaasta lähtien (olen nyt 29-vuotias). Juomiseni muuttui 25-vuotiaana jopa arkijuomiseksi, mutta siitä olen nyt päässyt eroon. Nykyään minua vaanii viikonloppujuominen ja ne määrät mitä juon, ovat aivan älyttömiä naisihmiselle ja kyllä ihan muutenkin. Minun on hyvin vaikeaa vastustaa tätä tapaa, joka vissiin on opeteltua jo lapsuusajoilta, sillä vanhemmillani oli tapana harrastaa tätä viikonloppuna ryyppäämistä rankan työviikon jälkeen.

Haluaisin oppia mieltämään ja sisäistämään tämän asian itselleni; en osaa juoda, eikä minun tarvitse juoda sen tähden ollenkaan. Minun on parempi olla juomatta lainkaan, sillä kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Juon olutta niin nopeaa tahtia enkä osaa sitä hillitä, että minun on opeteltava elämään ihan uudella tavalla.

Jos voitte niin kirjoitelkaa mulle ihmeessä jotain varasuunnitelmia viikonloppuna iskevään himoon. Ongelmani on monimutkainen, sillä olen todella yksinäinen eikä minulla juuri ole paikkoja minne mennä. Kaiken lisäksi jotkut rohkeutta vaativat asiat tuntuvat minulle erityisen ylivoimaisilta tämän aran luonteeni vuoksi. Olen tavallaan hieman syrjäytynyt.
Vanhempieni luokse menemisessä on viikonloppuisin se riski, että he juovat, jolloin minun on vaikeampi vastustaa kiusausta. Muita paikkojahan minulla ei juuri ole. Ja kun en tällä hetkellä ole edes opiskelu- tai työelämässä niin arkeni ovat hyvin tylsiä ja samaatoistavia rutiineja täynnä. Viikonloppuisin sitten tekee mieli revitellä ja kaipaa mukamas jotain jännitystä.
Seuraava päivä on järkyttävä minulle henkistä puolta ajatellen; tekee mieli kuolla, hirveät morkkikset, pettymys itseeni jne.
En vain enää jaksa tätä kuviota!
Tämä ei sovi edes yhteen nykyisten terveellisten elämäntapojeni kanssa, kun olen laihduttanut yli 40 kiloa, lopettanut tupakan polttamisen, opetellut syömään todella terveellisesti ja minusta on kuoriutunut himoliikkuja. Tämä alkoholin ottaminen pilaa kaiken terveellisyyden.

Nyt viimeiset kaksi viikkoa meni hyvin ja kestin olla ilman pelkällä sinnittelyllä, mutta sitten sorruin juhlissa, jossa katsoin muiden nauttivan alkoholia ja se teki minulle tiukkaa. Menin sitten kotiin kauppareissun kautta kaljoineni ja vedin kännit. Hirveä pettymyshän tästä seurasi ja nyt haluaisin yrittää uudelleen entistä vahvempana.
Niitä varasuunnitelmia ja uusia tapoja juomisen tilalle en vain ole keksinyt. Auttakaa!

Moro Andrea.
Hienoa että rohkenit tänne kirjoitella. Olet löytänyt loistavan paikan purkaa tuntojaan. Itse olin kaljan kittaaja vuosikaudet. Join joka ikinen päivä ja määrät oli valtavat. Tiedän siis sen ilot ja surut.
On hienoa että olet alkoholin käyttöäsi pohdiskellut. Olet selvästi selvittänyt itsellesi totuuden juomisestasi.
Rehellisyys itselleen onkin erittäin tärkeää.

Kuten kirjoitat:
Haluaisin oppia mieltämään ja sisäistämään tämän asian itselleni; en osaa juoda, eikä minun tarvitse juoda sen tähden ollenkaan. Minun on parempi olla juomatta lainkaan, sillä kohtuukäyttäjäksi minusta ei ole. Juon olutta niin nopeaa tahtia enkä osaa sitä hillitä, että minun on opeteltava elämään ihan uudella tavalla.

Olet ymmärtänyt asian!

Tahdonvoimaa raitistuminen vaatii. Ymmärtääkseni sitä sinulla ON.
…olen laihduttanut yli 40 kiloa, lopettanut tupakan polttamisen, opetellut syömään todella terveellisesti…

Jatka tänne kirjoittelua. Kyllä yhdessä keksimme sinullekkin apuja. Yksin ei tarvitse olla.

Kiitos paljon sinulle vastauksestasi 0132. Tuntuu hyvältä tietää se, että täällä on muitakin samassa veneessä olevia ja tukeakin tarjolla!
Yksin on niin raskasta joskus tämän asian kanssa.
Haluaisin vain kiinni takaisin normaali elämään ja työkuntoiseksi.

Minulla on päihdehoitajalla ollut käyntejä ja olen luvannut aloittavani Antabuksen.
Ainakin on konkreettinen syy olla ottamatta.

Antabus on hyvä. Vaatii maksa-arvojen seurantaa, mutta se ei liene ongelma.
Viimekesänä kävin itsekkin päihde- ja mielenterveys palveluissa suurinpiirtein joka arkipäivä. Miljoonan ja yhden kyyneleen jälkeen jäin kuiville. Olihan mulla muutakin ongelmaa kuin viina. Mutta viina uhkasi ottaa lopullisen voiton.
Pitäisi oikeastaa käydä moikkaamassa päihdepuolen ihmisiä. Tsemppaamassa heitä työssään. Näkisivät työnsä tuloksen. Ei mennyt hukkaan se työmäärä.
Yksin ei aina jaksa. Eikä onneksi tarvitsekkaan.
Arkipäivät ovat kovia jos ei ole mitään mitä tehdä. Tiedän sen koska olen työtön. Mutta paljon voi itse asioihinsa ja elämäänsä vaikuttaa.
Pysy lujana ja pyri tekemään jonkinlainen suunnitelma elämääsi. Pieniä muutoksia ja pieniä tavoitteita. Niistä se muutos lähtee.

Tervetuloa joukkoon, Andrea! Tämä on hyvä paikka jakaa kokemuksiaan ja saada vertaistukea. Kerroit että olet himoliikkuja. Mitä liikuntaan liittyvää voisit kesällä viikonloppuisin tehdä? Jos olet viikonloppuna yksin kotona ja juot niin se ehkä syrjäyttää ja vierottaa vielä lisää muista ihmisistä. Masentuneena ja itseensä pettyneenä on yhä vaikeampi saada itseään liikkeelle. Voisitko käydä kirjastossa ja lukea? Luulen että et ole ainoa ujo tai arka joka tänne kirjoittaa. Olet oikealla tiellä, pienin askelin eteenpäin. Kirjoittele kuulumisia ja lue muiden tarinoita. Tsemppiä sinulle!

Andrea kirjoitti

Olet ottanut hyvän askelen, kun olet lähtenyt etsimään apua alkoholismiisi.
Yksinkertainen, tehokas, joustava ja ilmainen apu on AA. Sen kautta on Suomessa tuhannet ja taas tuhannet alkoholistit saaneet pysyvän raittiuden. Itse pääsin raittiuden polun alkuun sinä iltana, kun avasin palaveripaikan oven.
Tätä tietä voit sinäkin käyttää. Mukaan pääset, jos haluat.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Tervetuloa myös Lonkeron puolesta! Olen itse vasta vähän aikaa täällä kirjoitellut ja hyvää on tehnyt, kun saa vastakaikua!

Hei. Varasuunnitelmia ja keinoja miten selvitä juomatta kyselit niin kerron omat keinoni alkumetreiltä.
Ensinnäkin päätin aloittaa raittiin elämän AA-ohjelmaa lukemalla ja kuuntelemalla muiden kokemuksia miten olivat selvinneet. Ja niitähän on paljon, jokaisella oma tarinansa. Päivä kerrallaan oli hyvä neuvo. Ja jos päivä on liian pitkä niin hetki kerrallaan siirtää juomista, ei pakottaa itseä eikä yrittää väkisin pysyä selvänä. Minulle oli helpotus kun ei tarvinnut enää yrittää olla selvinpäin (varsinkin viikonloput) väkisin vaan vapaasti.
Sitten oli keinoja: Suklaata aina mukana, ja juotavaa, nälkä ei saanut yllättää, eikä väsy. liian kireälle ei kannattanut itseään vetää missään asiassa vaan rauhoittaa mieli, lähetä kävelylle, tai mihin vain että mieli rauhoittui. Ryhmään meno oli minun juttu. Minulle kotiin jääminen oli myrkkyä, lähdin harrastuksiin ja liikuin paljon. Opettelin juoksemaankin silloin, sekä menin aikuisten uimakouluun.
olin nuorena äärimmäisen ujo ja estoinen, ne samat vaivat alkoivat kun raitistuin sekä paniikkihäiriöt ym. Mutta kun raitistuin sain uusia raittiita ystäviä ryhmästä ja heidän tuellaan uskalsin voittaa monet pelkoni.
Ja tietenkin on kerrottava myös se että löysin rakastavan Jumalan johon turvauduin ja rukoilin uutta raitista päivää ja sekä kiitin illalla raittiista päivästä. Moni luulee että usko Jumalaan on jotain hävettävää ja että muuttuu joksikin sellaiseksi epämiellyttäväksi. Itse en huomaa että olisin ainakaan ilkeäksi tai pahaksi muuttunut. Mutta ilman Jumalaakin ovat ihmiset raittiina pysyneet AA:ssa ja muuallakin, joten se siitä. Kunhan kerroin vain oman keinoni :slight_smile:

Kiitos Pamela60.

Minulla on tuossa ulkona liikkumisessa vielä jonkin verran epävarmuutta ja etenkin viikonloput ovat muodostuneet ongelmallisemmiksi, sillä muutkin ihmiset ovat juuri silloin liikkeellä. Ehkä voisin ottaa nyt kuntoutumisen kannalta ja antaa itselleni sen ajan mitä todella tarvitsen ja mennä ihan siis askel kerrallaan totuttaen itseni. Kaupassakäymisetkin ovat olleet kellon aikojen mukaan. Alkoholi tuntuu pitävän minua vain paikallaan samassa tilanteessa niin, että en pääse kehittymään. On se jätettävä.

Kirjasto on hyvä idea.
Otan sen tavoitteekseni.

Kiitos ideoista!

Moi.

Olen miettinyt tuota AA: ta, mutta olen todella epävarma sen suhteen vielä. Minusta tuntuu, että en saa yksin aikaiseksi lähdettyä. Mistähän saisin jonkun tukihenkilön lähtemään kanssani? En ole sellaisen hoidon piirissä, että minulla olisi ketään kunnan puolelta avuksi tähän. Käyn nykyisellään vain psykoterapiassa. Saisin varmasti itse lähdettyä jatkossa jos saisin kerran mentyä sinne jonkun tuella.

Vähän kanssa pelottaa se leima. Toisaalta olen siinä vaiheessa, että se leimaantuminen ei niin hävetä. Enemmän hävettää juomisen jatkaminen.

Kiitos Lonkero93! :slight_smile:

Kiitos toivon täyteisestä viestistä! Oli ihanaa lukea, miten olet noin monista asioista saanut voimaa.
Tuo myös itselle hyvän olon.

Olen ollut nyt positiivisin mielin ja vielä ei ole viinanhimo iskenyt. Olen nauttinut nyt näistä alkumetreistä olla selvänä ja siitä, että ei ole mitään pöhnää.

Olen lukenut myös, että tuo stressitekijöiden välttäminen auttaisi. Minun on alettava listaamaan ihan ylös asioita, jotka toimivat minulla rauhoittavina tekijöinä. Olen ollut tässä vuosia vähän hukassa itseni kanssa. Alkoholi tuntuu vieraannuttavan omasta itsestä.

En itse ole uskossa, mutta ymmärrän kyllä, että monet voimaantuvat uskon kokemuksista ja saavat ihan uutta virtaa elämäänsä. Yritän löytää enemmän itseäni ja tutustua uudelleen syvimpään ydin minään. Se on muodostunut minulle tärkeäksi tavoitteeksi eikä se varmasti aivan hetkessä käy.

Andrea kirjoitti

Heippa! Suomen aa: sivuilla on luettelo noin sadasta auttavasta puhelimesta eri paikkakunnilla. Soittamalla oman tai lähipaikkakunnan numeroon saat yhteyden ja voit pyytää tukea palaveriin pääsyyn.
Psykoterapiassa sinun kansssasi työskentelevä on myös varmaankin selvillä, mistä saisit yhteyden paikkakuntasi aa:laisiin ihmisiin.

Tottakai se pelottaa, mutta ajateltava, että se leima ei näy otsassasi. Ja tietenkin voit yllättyä, kun näet siellä olevat ihmiset. Ei heissä ole leimaa.

Rohkeasti vain eteenpäin ja hyvää juhannusta!

Tänään et ole yksin

Moikka! Ymmärrän hyvin tunteesi. Olen 32 ja vuoden verran juonut vähän reilummin:( minulla ei ole mitään estoja kaljan suhteen, voisin elää sillä. Onneksi määrät ovat suht pieniä kuitenkin, sillä jonkinlainen velvollisuudentunto ja järki on lapsen vuoksi olemassa. Harrastan myös urheilua ja syön terveellisesti, siksi tuntuu niin typerältä juoda iltaisin muutama, sehän vain tuhoaa saavutukseni. Ulkona käyn harvoin, silloin lähtee kyllä vähän lapasesta. En kuitenkaan koske mihinkään vahvempaan kuin kalja, silloin en tule liian humalaan yllättäen. Eli mitään katastrofaalista ei ole vielä tapahtunut, mutta huomaan alkon käytön lisääntyneen ja olevan ristiriidassa muun elämän kanssa.

Moi!
Kiitos viestistäsi.

Niin, mua pelottaa että tästä liikkumisesta on tullut vain uusi riippuvuus tai jokin tarve yrittää kontrolloida tyhjältä tuntuvaa elämää.
Kun liikkuu paljon niin mulla tulee myös himo syödä paljon. Musta tuntuu, että mä kontrolloin mun elämää jatkuvasti jollain tavalla ja alan olla aika uupunut. En jaksaisi enää uutta ongelmaa kun olen jo muutenkin niin moniongelmainen.
En voi nykyään enää edes herkutella hyvällä omalla tunnolla. Aina on mielessä ajatus, että entä jos sittenkin kävisi liikkumassa osan pois.
En ole vielä edes yrittänyt elää painoni kanssa ylläpitäen sitä nykyisessä lukemassa vaan edelleen yritän laihduttaa.
Mielestäni näytän vieläkin lihavalta, vaikka se ei kuulemma ole totuus.

En ole vähään aikaan kirjoitellut, kun on tuntunut että hommahan luistaa juomattomuuteni suhteen. Nyt olen ollut 2 viikkoa juomatta ja alkaa tulla ensimmäistä oireilua. Vaikka ei varsinaista himoa ole ollut juomiseen niin mieliala on mulla todella alhaalla. Tekee mieli vaan kuolla ja asiat tuntuvat ihan ylitsepääsemättömän toivottomilta ja vaikeilta. En näe toivoa. Tuntuu niin kuin tässä se nyt olisi; nähty ja koettu ja en vieläkään ole mitenkään onnellinen.
En silti aio ratketa juomaan vaan ennemmin haluaisin tämän toivottoman kuolemantoive ajattelun pois ja rauhoittua ja tehdä asioita, kuten vaikka herkutella ja sallia sen itselleni.

Andrea kirjoitti

Alkoholismi on sillä tavalla paradoksaalinen sairaus, että sitä kannattaa hoitaa raittiina. Nyt kun sulla on jo kaksi viikkoa raittiutta, yritä saada sitä lisää. Ihan itsekseen sitä et välttämättä saa, joten itsesi vuoksi on hyvä tehdä jotain, jopa sellaista mikä vaatii rohkeutta toimia eri tavalla kuin tähän asti. Vaikkapa pyytää henkilökahtaisesti apua joltakulta toiselta ihmiseltä.

Asioilla on aina tapana järjestyä. ei sinun tarvitse olla toivoton.

Tänään et ole yksin