Olen viettänyt käytännössä koko päivän lukien Lopettajien viestejä, joista olen saanut ihan mielettömästi voimaa ja luottamusta siihen, että jos näin moni muukin painii alkoholiongelmien kanssa, ja on saanut/saamassa niistä voiton, niin miksen minäkin? Paljon on vielä lukematta, mutta halusin tässä vaiheessa avata ketjun ja huutaa hep, minäkin olen samassa suossa! Pelottaa kyllä ja jännittää kirjoittaa, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun myönnän edes anonyyminä, että minulla mitään ongelmaa on. Ajatellut kyllä olen “päissäni”, että ei tämä ihan oikein ole, mutta se on aina sitten unohtunut, viimeistään iltaan tai seuraavaan viikonloppuun mennessä.
Mun tarina on aika samankaltainen kuin muutamalla täällä (anteeksi, en vielä muista nimiänne, joten en niitä mainitse, etten sekoita). Olen nelikymppinen, työssäkäyvä nainen, joka tissuttelee melko monena arki-iltana ja viikonloppuisin enemmän. Joskus saattaa mennä koko viikkokin, etten arkena juo. Mielestäni en juo kauhean paljon, muutaman oluen per ilta (pienikokoisella naisella sekin tuntuu), ja viikonloppuna vähän enemmän, mutta minua häiritsee se, että en hallitse juomistani, vaan sitä on vaan “pakko” saada, vaikka ei välttis tekisi niin mielikään. Monesti on käynyt vkonloppuna siten, että kun illaksi varaamani muutamat oluset on juotu jo hyvissä ajoin, niin vielä juoksen ennen kauppaan ennen sulkemisaikaa hakemaan toisen lastin. Niin että tuleehan siinä sitten otettua. Seuraava päivä menee sitten harakoille, vaikka ei olisikaan kohmeloa, niin on nukkunut huonosti. Maanantaina ei ole ainakaan virkistynyt olo. Lisäksi vielä sekin, että toisinaan piilottelen puolisolta juomisiani, oluita on ollut piilossa ja limukan sekaan on helppo kätkeä bacardia. Aivan idioottimaista.
En minä aina ole ollut tällainen. Teininä en juonut ollenkaan, vasta päälle parikymppisenä saatoin ottaa jotain tyyliin kerran kuukaudessa tai kahdessa, mutta näköjään vuosien saatossa määrät ja tahti ovat kasvaneet. Hyvin siis olen oppinut vanhemmallakin iällä.
Olen joskus yrittänyt vähentää, ja ottaa kultivoituneesti lasin, korkeintaan kaksi punaviiniä, mutta ei se näytä onnistuvan minulta. Parempi olla tykkänään ilman. Tänään en aio ottaa mitään. Tänään on tosin epäonnistumisen päivä, mutta sehän on vain hyvä päivä aloittaa uusi elämä. Ei tästä muuten mitään tule. En tiedä sovinko/olenko tervetullut forumille, kun en koe olevani rappioalkoholisti, vaan vain ihan tavallinen nainen, joka haluaa päihteettömän elämän. Tai kyllä minä alkoholisti olen, sillä alkoholi näyttää vievän 100-0.
Tässä vaiheessa se tuntuu aika huimalta ajatukselta, olla kokonaan ilman alkoholia viikkokausia (no hei, aloitetaan päivistä!), puhumattakaan kuukausista, mutta ilmeisesti sellainenkin on mahdollista, ja siihen pyrin. Kiitos, jos jaksoit lukea vuodatukseni! Helpotti vähän.
. Hyvin samanlainen on minun juomishistoriani kuin sinun ja samassa ikäryhmässäkin ollaan. Viikonloppupainotteinen pakonomainen ryyppääminen oli minunkin ongelmani ja halusin sen lopettaa. Minun mielikuvissani viikonloppu tarkoitti vain kännäämistä. Ja arkisin kävi helposti juuri niinkuin sinullekin; ajattelin ottaa pari olutta, mutta löysinkin itseni hakemasta niitä lisää juuri ennen kaupan sulkeutumista. Aloittamisen jälkeistä lopettamisen vaikeutta… Alkoholin takia huonosti nukuttuja öitä ja väsyneitä työpäiviä. On hyvä työ, talo ja perhe - ja ongelma alkoholin kanssa.
Mutta tällä kertaa ei!