Olen kesällä syntyneen lapsen äiti.
Muutin syksyllä ollessani 19 muutin pois vanhempieni luota. Asuin yksin n. puoli vuotta, josta 80% ajasta meni viinin seurassa. Kävin töissä, oli olo sitten mikä hyvänsä. Muutin rahallisista syistä takaisin vanhempieni luo. Asuin joitain kuukausia siellä. Muutin uudestaan omilleni muutaman kuukauden jälkeen. Aika meni yhtälailla juodessa ensimmäiset pari vuotta. Sitten parin vuoden jälkeen kuvaan astui mies, joka sitten toi vahvemmat päihteet mukaan. Tätä kautta kesti ehkä taas vuoden verran. Keväällä tutustuin mieheeni, joka muutti kanssani silloin kämppikseksi. Olihan kiva, kun oli ryyppyseuraa. Suhde kuitenkin syveni siinä juodessa ja relletäessä. Alkutalvesta 2011 sain sitten plussan tikkuun, olin raskaana. Päihteiden käyttö jäi juuri siihen. Raskausaja alku oli hieman haastavaa, kun pitikin keksiä muuta ohjelmaa, kuin totuttu laatikko kaljaa -päivät.
Nyt lapseni on pari kuukautta. Välillä tulee fiilis, että voisinpa saada ottaa muutaman oluen ja lapsen hoitoon. Imetän kuitenkin, niin ajatus on mahdoton jo siinäkin kohtaa. Päätin raskausaikana, että perheessämme ei alkoholia käytetä enää lainkaan. Nyt päätös kuitenkin alkaa horjua. Mieheni on mukana päätöksessä, mutta tiedän hänen kääntävän kelkkansa myös, jos itse niin päätän. Molempien suvussa on runsaasti alkoholismia. Nyt sitten taistelen asian kanssa, että otanko riskin koittaa kohtuu käyttöä vai olenko ilman kokonaan. Ja ikää on kertynyt 24v, eli 5vuotta on mennyt hyvin vahvasti alkoholin kanssa (toki vähemmissä määrin aiemminkin, n.15v alkaen).
Jos linja on aiemmin ollut “laatikko päivässä”, niin jos rehellisen mielipiteen haluat, mielestäni ottaisitte aikamoisen riskin aloittamalla juomisen. Varsinkin kun ottaa huomioon, että alkoholin käyttö on aiemmin loppunut tavallaan pakkotilanteessa, ei niinkään omasta halusta, eli tunnepuolella saattaa olla aika paljon käsittelemättä suhteessa alkoholiin.
Jos kuitenkin tulet siihen tulokseen, että annat kohtuukäytölle mahdollisuuden, ainakin kannattaa pyrkiä rajaamaan omat käyttömahdollisuutensa mahdollisimman pieniksi. Siis esimerkiksi ettei osta alkoholia kotiinsa, ja rajaa juomisen mahdolliseksi vain harvoissa tilanteissa, esimerkiksi että päätä juoda vain ja ainoastaan juhannuksena ja uutena vuotena ja silloinkin vain jos lapsi ei ole paikalla. Tuo rajanveto tietty lipsahtaa helposti käsistä, ja tässä kohdin sinulla on kyllä pelissä aika paljon hävittävää…
Nybo,
ihan ekaksi: ONNITTELUT siitä että sait korkin kiinni tullessasi raskaaksi ja sitten äidksi! Todella hyvin tehty! Lapsesi ansaitsee varmasti päihteettömän kodin ja vanhemmat.
Tuohon kohtuukäytön yrittämiseen en sitten uskalla kyllä paljon sanoakaan. Yleensä olen sitä mieltä että jos kohtuukäytön haave yhtään kangastelee mielessä ja haaveissa ja “suu napsaa” siihen malliin, niiin se ‘kohtuukäyttökortti’ on katsottava. :mrgreen: Siinäpähän oppii.
MUTTA: nyt asian tekeekin hieman omanlaisekseen se, että sulla on pieni parikuukautinen lapsonen siellä hoidettavana.
Kuten varmaan itsekin fiksuna naisena ja etenkin äitinä tiedät, se päihteiden kanssa pelaamaan alkaminen voisi olla nyt hyvin riskaabelia.
Jos haluat tukea raittiuden ylläpitämiseen, sitä löytyy eri suunnilta monenlaista. Mukavaa syksyä ja kirkasta keliä sinulle ja perheellesi. 
Kiitos tuesta! Äitini (ent. suurkuluttaja, nyk. abso, ollut parisen vuotta) tukee perhettäni vahvasti rahallisesti. Hän on ilmoittanut, että jos korkki aukeaa, motivaatio tukeen lakkaa. Se vaan ei itselle tsempiksi tunnu riittävän… Voinko luottaa siihen, että ajan kuluessa ajatus alkoholista häivenee tai katoaa? Olen vasta 24v ja tuntuu, että jos joudun asian kanssa aina näin taistelemaan, niin onko viisaampi luovuttaa ja yrittää kohtuu käyttöä…
Tätä on ihan pitänyt harkita, mitä sinulle vastaisi. Varsinkin, kun oman ketjun aloitin nimellä Uusi Elämä. Siis ilman sitä ehkä-juttua.
Olet ollut vuodenpäivät ilman alkoholia ja nyt tekisi mieli. Äiti sanoo, älä juo. Onpas siinä pulmaa kerrakseen.
Äidin takia ei kenenkään kannata olla juomatta. Lapsen takia ehkä kannattaa kokeilla. Juomisen halu kyllä loppuu aikanaan, kun sitä alkoholia ei oikeastaan mihinkään ihminen tarvitse.
Kun raittiutta on vuosi takana, monella on sellaista "alkuraittiuden " jälkeistä masennusta. On vähän toivetta, että se masennus katoaisi, jos vähän joisi. Voi se kyllä kadotakin - en tiedä, kun en ole uskaltanut kokeilla. Se masennus kyllä meni ohi ihan juomattakin, niinkuin kaikki muukin tässä raittiusasiassa.
Mielialoja on varmaan hämmentämässä tuo pikkuinenkin. Teettää alkuun kovasti hommaa ja kaikkea sellaista.
Raittiuden tietä suosittelen. Kyllä se varmaan olisi se helpoin tie sinullekin. Kovin nuorena vain on hankala oivaltaa, ettei aina ole pakko kulkea hankalamman kautta. 
Hei nybo!
Varmaan tuntuu 24-vuotiaana hankalalta joutua taistelemaan alkoholin mielitekoa vastaan. Luovuttaminen kohtuukäytön hyväksi kuulostaa epävarmalta tulevaisuudelta. Sen sijaan luopuminen alkoholista tänään, siis vain päivä kerrallaan, saattaisi olla toimiva ratkaisu. Näin minulle ja monille tuntemilleni entisille juoville naisille ja miehille on kertynyt raittiita päiviä kaunis määrä.
Raitista päivää!
Moi Nybo
Alkoholin juominen on oma päätös, sitä ei voi muiden panostuksesta tehdä. Sillä poikkeuksella että pienen lapsen tulevaisuuden turvaamiseksi pitää tehdä kaikkensa. Jos et itsesi takia, niin sen pienen puolustuskyvyttömän elämän alun vuoksi ole mielummin juomatta.
Sinun ei tarvitse nyt tehdä mitään kauaskantoisia päätöksiä. Aamulla kun heräät ja katsot sitä pientä ihmistainta, niin päätä että tänään en ota. Mene päivä kerrallaa. Älä mieti huomista, se kyllä tulee muutenkin.
Se on hienoa että äitisi on tukenasi lapsen kanssa, ole kiitollinen.
Tsemppiä
Ypsilon
Itse yritin katkaista juomistani kun esikoinen syntyi. Onnistuin kuukauden ja sitten hiljalleen palasin samaan tikitykseen. Tai, en ihan. Ollessani lapsen kanssa kahdestaan en juonut koskaan (no, kaksi krapula tölkkiä kerran, jos nyt oltaisiin rehellisiä). Siitä huolimatta, kun en ollut ns. vastuussa lapsesta, saatoin tissutella kuten ennenkin ja etenkin, kun “kävin töissä”. Juominen kohdallani loppui miten loppui, mutta voin puhua nyt vain omasta kokemuksestani.
Ensinnäkin, jos olisin mennyt A-klinikalle heti lapsen synnyttyä, olisin varmasti saanut jo varhain hyvää apua ja kenties kyennyt lopettamaan jo silloin. Olisi moni itku jäänyt itkemättä. Toiseksi, tiedän, että olisin takuuvarmasti pelännyt leimaa ja kaikenmaailman lastensuojeluihmisiä. Nyt jälkikäteen uskaltaisin kuitenkin varovasti suositella hakemaan perheelle tukea esimerkiksi a-klinikalta. Sieltä saatetaan tehdä ilmoitus lastensuojeluun, mutta sen tarkoitus on tukea perhettä. Ovat pääasiassa erittäin iloisia siellä, jos ihmiset ovat aktiivisia.
Nyt en tarkoita sitä, että perheesi on “lastensuojelutapaus”. Päin vastoin, vaikuttaa siltä, että kannatte vastuuta kuten vanhempien pitää. Alkoholi on vain sellainen myrkky, että sen ja sinun väliin ei voi laittaa mitään. Tiedän tämän itse. Sain lopetettua jollain ihmeellä ja pysyn raittiina koska itse haluan pysyä. Alkoholista kannattaa pyrkiä eroon nyt kun sinulla on hyvä hetki. A-klinikka tukee varmasti ja vaikka jotain ikävää sattuisi, ei putoa ihan niin korkealta.
Oma onneni on, että lapseni ei vielä ihan pienenä tajunnut juomista eikä siis ole nähnyt isäänsä humalassa. Jos joisin vieläkin, se vaikuttaisi minun ja lapsen väleihin ja aivan varmasti lapsen kehittyvään turvallisuudentunteeseen. Joskus ajatus repii sydäntä kun huomaan, että pieni pelkää vaikkapa kärpästä tai outoa ääntä. Miten paljon sitä pelottaisi, jos ihminen, johon se automaattisesti yrittää luottaa käyttäytyykin täysin arvaamattomasti.
Mutta, tiedän, että näistä asioista kirjoittaminen voi tuntua loukkaavalta ja jos niin tunnet, olen pahoillani enkä sitä tarkoittanut. Itse olen ollut samassa veneessä ja onnellinen saan olla kun siitä selvisin.
Kiitos kaikille tsemppaavista vastauksista. Pahin vaihe tuntuu ainakin hetkeksi menneen ohi. Minulla on lähes kuusi kiloa syytä olla juomatta. Tahdon antaa lapselleni lapsuuden raittiissa kodissa, ilman pelkoja. Tuo lapsen pelkotila -vertaus sai ajattelemaan asiaa todella. En ikimaailmassa haluaisi, että lapseni pelkäisi sitä ihmistä, jonka kuuluisi olla se tuki ja turva pelon hetkellä. Haluan, etten koskaan aiheuta enää mielipahaa edes hyvin huolissaan olevalle äidilleni. Miehenikin kanssa menee loistavasti, kertaakaan ei olla riidelty, kun ei olla oltu humalassakaan. Elämä on helpompaa, jaksaa paremmin ja tuntuu tunteet selkeämmiltä näin selvänä. Kun synnytyksen jälkeen itkin ensimmäisen kerran vuosiin selvinpäin, sekin tuntui ihmeelliseltä. Uusi elämä, ehkä sittenkin…
Tuon ajatuksen varassa kyllä elämä kantaa. Pitkän päälle se on sellainen juttu, että korvaa kyllä vaivan. Muista silti riidellä tarpeeksi sen miehesi kanssa.
Hei nybo,
olen pari päivää miettinyt mitä sinulle vastaisin, tunnen kuitenkin tarvetta siihen koska olen kahden pienen lapsen äiti.
Oma tarinani ei ole kaunis tällä alkosaralla. Lasten raskausajat ilman alkoholia mutta jo muutama kuukausi synnytyksistä niin alkoi tissuttelu/ruokaviinit/saunakaljat. Lopputuloksena rattijuopumus pari vuotta sitten (onneksi ei sentään lapset kyydissä). Mies lähti, ero ja huoltajuusriita edelleenkin.
En tarkoita että kaikille kävisi näin, mutta olen varoittava, edelleen alkoholin kanssa taisteleva esimerkki. Alkoholi on hermomyrkky ja koukuttaa itseensä pikkuhiljaa. Ei kaikkia mutta meidät jotkut.
Sinuna keskittyisin pieneen lapseen joka on suurempi lahja kuin mikään muu. Olet vielä nuori, toivon sinulle todella voimaa ja jaksamista vauvan kanssa ja kykyä nähdä mikä on tärkeää.
Tukien,
TE