En oikein tiennyt kirjottaisinko tänne vähentäjiin vai mihin mutta…
Alkoholin käyttö lähti todellakin lapasesta. Mitään nakit silmille meininkiä se ei ikinä ollut mutta tissuttelua ihan hirveet määrät. Siitä tuli niin osa arkea että ei siinä nähnyt mitään väärää. Ja pelkkää kaljaa,ei ikinä kirkkaita,kalja oli se mun juttu. Vaikka aina sanotaan ei kukaan sitä maun takia juo,minä join.
Ekan kerran join kännit kun olin 19v eli aika myöhäsellä iällä. Se jäi siihen,ei huvittanut ryypätä. Opinnot oli suoritettu,pääsin kivaan työpaikkaan,elämä oli kivaa ihanan avomiehen kanssa. Yhdessä oltiin 10v ja tuli ero. Silloin sitä alkoi tissuttelemaan. Tapasin nykyisen mieheni jolle kas kummaa maisui myös…mikäs sen kivempaa siinä kaksin litkiessä 
Oltiin oltu pari viikkoa yhdessä kun mentiin kihloihin,siitä pari kuukautta ja mentiin naimisiin. Vähän ajan päästä huomasin että odotin esikoistamme. Kun esikoinen syntyi,kului 2 kuukautta ja olin jälleen raskaana. Lapset on toivottuja mutta aika nopeella aikataululla. Raskausajat meni ilman alkoa,jopa mieskin oli ilman
Lapsiarki…kaikille piti joka vaiheessa todistella että pärjää,ei saanut näyttää väsymystään,hymyillen vaikka läpi harmaan kiven…tuli totaalinen väsymys,parisuhde rakoili,oltiin eron partaalla…tähän vielä lisäksi evakkoaika kun muutettiin pieneen yksiöön pakoon putkiremonttia…
Sen verran tajusin onneksi että nyt on tultava muutos tähän touhuun,muuten minua tai tätä perhettä ei enää ole.
Minulle tarjottiin sitten paikkaa perhetukikeskukseen kahdeksi kuukaudeksi. Ja samalla aloitin antabuksen.Lapset sain ottaa mukaan. Mies hermostui tästä totaalisesti,hänen mielestä tämä oli viranomaisten keino repiä perhe hajalle. Pari kertaa hän tuli meitä katsomaan tuona aikana,muuten oli kännissä kotona
Nyt ollaan oltu reilu kuukausi kotona. Arki sujuu,olen ollut nyt 3 kuukautta selvinpäin,antabus kaverinani. Mies ei suostunut antabukseen mutta jonkun verran hänkin vähenänyt.
Itsestäni tiedän sen että jos otan sen yhden kaljan,se ei jää siihen…sitten tulee imastua puolen koppaa…
Tällä hetkellä olen ylpeä itsestäni että olen ollut selvänä vaikka niin hyvin pienen ajan. En väitä että en ikinä enää juo mutta tällä hetkellä menen päivä kerrallaan.
Joskus se hiukan kyllä ärsyttää kun kuulee sen kaljatölkin sihahduksen olohuoneesta…mutta sitten tunnen kuinka hyvä olo mulla on kun olen ilman
Tälläistä minun arkeni on nyt,menen positiivisesti eteenpäin. Nautin nyt ihan tavallisesta arjesta,iloitsen kun lapsi oppii uutta ja nauraen taputtaa itselleen…
Miten meinasinkaan luopua kaikista näistä hetkistä vain niiden tölkkien takia…
Huonoja päiviä on ollut ja niitä tulee olemaan,toivottavasti silloin muistan mistä kaikesta minä olen luopumassa.
Tämä oli pieni pala minun elämästäni,kiitoksia kun sai avautua
