Tilasin Uusi alku-verkkokurssin, koska etsin motivaatiolle turbo-boosteja. Usein haluni juoda on vahvempi kuin haluni lopettaa. Tässä ristiriidassa olen elänyt yli 30 vuotta. Nuorena kaksikymppisenä miehenä olin toista kertaa katkaisuhoidossa, jolloin ensi kertaa myönsin itselleni, että taidan olla päihdeongelmainen. Siitä alkoivat raittiuspäätökset sekä raittiina olemisen jaksot, jotka olivat joskus pitkiäkin. 30 vuoden aikana olen kokeillut vaikka mitä keinoja sekä tukimuotoja että kuntoutuksia. AA-palavereissa olen istunut satoja kertoja. Ja kun AA-tietoisena retkahdin lähes neljän vuoden raittiudesta, en sen jälkeen ole pystynyt pitkiin raittiuksiin, vaan ovat olleet korkeintaan parin kuukauden kuntoutusjaksojen pituisia.
Siis olen pettynyt itseeni hyvin usein.
Silti jatkan yrittämistä. Ehkä hankalimpia kuoppia saavuttaa raittius ovat ne, että alkoholismista on muodostunut itselleni identiteetti; pettymykset elämässä on helppo selittää itselleen ja miksei toisillekin, että olen alkoholisti. Voin laittaa kaikki alkoholin piikkiin (en halua ajatella että olen tunne-elämältäni häiriöinen, ja että dokaaminen on vaan vaikeuksien ohittamista ja turruttamista).
Toinen kuoppa on se, että en ole löytänyt itselleni alkoholia vahvempaa kiinnostuksen kohdetta, johtotähteä elämälleni. Jos lopetan juomisen, mikä/mitkä seikat saavat minut innostumaan elämästä?
Mutta nyt uusi yritys, joka on ainakin 10 000’ s kerta.
Heips Desimetri.
Sitkeä olet kuitenkin yrittämään, vaikkakin yrityksiä on paljon. Ehkäpä vielä onnistut.
Tuntuu jotenkin niin, että mitä useampi yritys sen helpommin ratkeaa uudelleen. Yrityksiä ei kuitenkaan pidä lopettaa. Pitää vaan löytää uusia työkaluja raitistumiseen, vahvempia.
Kun minä 4,5 vuotta sitten lopetin olin todella suurten muutosten kourissa. Ajauduin puolenvuoden helvettiin. Työpaikka meni ja rahat loppui. Lopetin kaljanjuonnin samana päivänä kun lopputilin sain, sain hermoromahduksen kolme kertaa puolessa vuodessa. Olin myös tupakkalakossa. En todellakaan nähnyt valoa elämässäni.
Kuitenkin selviydyin. En antanut periksi, vaan tein aina jotain joka paransi selviytymisen mahdollisuuksiani. Jos mikään muu ei auttanut, kävelin luonnossa. Retkeily rinkan kera alkoikin kiinnostaa kun kunto nousi. Avautui uusi tuntematon maailma. Se maailma on nyt muodostunut paljon vahvemmaksi kuin alkoholin voima!
Et tiedä mikä voisi olla Sinun polkusi alkoholin jälkeen? Älä siitä huolehdi. Polkusi kyllä löytyy, kunhan uskot siihen. Vaikka minä join 112 annosta joka ainut viikko kahden vuoden ajan, silti pystyin raitistumaan.
Olen samoilla linjoilla, kuin Putkis. Ja taidat olla itsekkin. Raittius on vaikeaa ilman elämän suuntaa. Joko pitää ensin pyristellä juomattomaksi ja hakea jotain kokemuksia mistä voi aueta uusi polku. Tai sitten ottaa esiin takaraivoista vanha, hyvä elämän suunta tai vanha haave ja aloittaa raitistuminen se mielessä. Niinkuin minä tein.
Minä huomasin juovani tylsyyteen ja tekemisen puutteeseen. Nyt kun minulla on ollut polku tiedossa kesästä lähtien asiat ovat sujuneet melko hyvin. Ei tosin vanhoilla keinoilla. Vaan kirkastunut polkuni on antanut minulle motivaation yrittää eri tavalla. Nostaa rimaa.
Unelmilla on kova voima. Pyristele juomatta ja hae polkua rohkeasti. Voit aloittaa uudella polulla vaikka et vielä näe mihin se vie. Kun hyvä polku tai maali löytyy, maailma alkaa näyttää erilaiselta.
kun sanoit, että alkoholismista on muodostunut Sinulle identiteetti, niin minulle heräsi ajatus, että identiteettihän Sinulle on muodostunut noista raitistumisyrityksistä.
Tuo on tuttua minulle itselleni. Viisikymmentä vuotta kestäneestä juopon urastani oikestaan 40 viimeistä olivat tuota samaa. Neljää vuotta en tosin ollut raittiina. Ennätys oli kuusi viiikkoa ja sekin alkoholistiparantolassa.
En tiedä, onko jatkuvista ja epäonnistuneista raitistumisyrityksistä rakentunut identiteetti vaikeampi muuttaa raittiin ihmisen identiteetiksi kuin juopon identiteetti vailla yhtäkään aikaisempaa raitistumisyritystä. Eivätköhän kaikki muutoksessaan onnistuneet ole olleet tasaisesti näiden ääripäiden välissä. Itse en raitistuessani oikastaan kyllästynytkään itse juomiseen vaan jatkuviin epäonnistuneisiin raitistumisyrityksiin. Näin on kenties helppo nyt sanoa, mutta katsoisin sen omalla kohdallani pitävän täysin paikkansa.
Se mitä alkoholin tilalle suunnitelluista tekemisistä ja harrastuksista sanotaan, vaihtelee kovin. Minun ei tarvinnut hakea mitään uutta. Lämmittelin vanhoja, joista jo jotain tiesin ja osasin. Luonto (olin jo koulun luontokerhossa), uinti (harrastin nuorena), kirjallisuus. Raitista ilmaa, liikuntaa ja lukemalla dementian torjuntaa. Mitäpä sitä meikäläinen muuta. Kaikki nuo harrastukset olivat vain olleet koipussissa - vuosikymmenet. Halpoja harrastuksia. Mitenkään yltiöpäisen intohimoisesti en niitä harrasta. Silloin kun huvittaa eli kuitenkin aika usein.
Toivon Sinulle mitä parhainta menestystä. Kyllä Sinä onnistut!
Yksi juomistani ylläpitävä moottori on sosiaalisuus. Selvin päin olen introvertti, sisään päin kääntyneempi ja ujo. Mutta juodessa tuhlaan rahani mielelläni kantabaareihin, joissa muutun ekstrovertiksi. On ihan merkille pantava, että viime vuosina raittiit, tai vähemmän juovat kaverini ovat etääntyneet ja heidän tilalleen on tullut ryyppykavereita. Kapakka-kavereiden kanssa en juurikaan ole muulloin tekemisissä kuin juopottelun äärellä. Alkoholi kaivaa persoonastani seurallisemman puolen esiin. Elän silloin kuplassa. Tiedän eläväni juovuksissa kuplassa, mutten välitä. Vältän kovaa humalaa, toleranssin ja tottumuksen vuoksi pystyn useimmiten juomaan niin, että on eräänlainen jatkuva nesteytys päällä. Useimmat, varsinkin minua vähemmän tuntevat ihmiset eivät välttämättä edes huomaa että olen juovuksissa. Toki, tämäkin kontrolli toisinaan pettää, humala syvenee, jalat sotkeutuvat ja aivojen pesukone alkaa linkoamaan. Mutta sellaista se on se alkoholistin kontrolli. Tuossa nesteytyksessä tulee harhoja, eräänlaisia omnipotentteja tiloja, eli kaikkivoipaisuuden tunteita. Ja ne tunteet ovat vastakkaisia selvin päin kokemiini pettymys-tunteisiin. Vaikka tiedostan, että kaikkivoipaisuus, pelottomuus on harhaa ja kuplassa elämistä, jollain kierolla tavalla hyväksyn sen.
Mutta tuo kaikkivoipaisuus vie kuitenkin turmioon. Murrosiästä saakka elämääni sabotoinut alkoholi on estänyt opiskelut, ammattiurat, se on aiheuttanut potkut työstä, viettänyt pitkiin työttömyysjaksoihin, antanut avioeron jne.
Samankaltainen tarina itselläni.
Eräs suurin syy epäonnistumisiin lienee olluy älyllistäminen ja sitä kautta monimutkaistaminen. Tuo on ollut elämässäni selviytymis- ja suojakeino.
Nyttemmin koetan oppia tuntemaan ja olen oppinutkin.
Raitistuminen ja elämäkin on yksinkertaista, ellei sitä omassa päässä monimutkaista.
Tänään en ota päihteitä ja koetan pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina. Koetan olla alkamatta kinastelemaan kenenkään kanssa, niin netissä kuin reaalissakin. Koetan ottaa rauhallisesti mikä ei ollenkaan helppoa ja luontevaa.
Olen tekemisissä lähinnä sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa viihdyn ja on hyvä olla ja joiden seurassa voin olla mikä olen.
Asetan tiukasti rajoja ja en salli minkäänlaista hyväksikäyttöä, pidän siis puoliani mahdollisimman asiallisesti ja aikuismaisesti.
Koetan kaikin keinoin välttää ajautumasta vihaisuuteen ja maltin menetykseen ja koetan levätä edes jonkin verran. Unet olleet heikot jo kauan.
En enää(mielestäni) suorita elämää vaan elän, en hae hyväksyntää muilta vaan hyväksyn itseni.
ja eräs erittäin tärkeä seikka vielä: en jää yksin vaikka tarvitsenkin omaa aikaa, eristäytyä en kuitenkaan saa.
Mielenkiintoista pohdintaa monilla, ja kovin tutun kuulloista aloittajan monet retkahdukset. Samaa täälläkin tapahtunut usein, ja vuosien, vuosien ajan.
Se, että sinulla menee usko omiin kykyihin, on vain hyvä asia. AA:ssahan sanotaan, että voimattomuuden kautta tulee ulkopuolinen voima.
Oikeastaan ydinasia on se, että alkoholismi on sairaus. Ihminen joka ei kykene lopettamaan aloitettuaan juomisen, kykenee kuitenkin olemaan ottamatta sitä ensimmäistä huikkaa, jos mielenmaisema ei ole ajautunut alkoholistiseen alueeseen aivoissa.
Armoa ja uutta yritystä, loppuun asti.
Itselläni vasta muutama raitis päivä takana. Lisää tullee, jos ei, yritän taas uudelleen.
Nyt olen muutaman päivän ollut juomatta. Se on melko helppoa, sillä ei ole rahaa. Olen kantapään kautta oppinut ostamaan rahapäivinä juopotellessani ruokaa pakkaseen. Usein olen kuukaudesta viikon tai kaksi juomatta ihan vain siksi, että rahat, jotka valtaosin kannoin kapakoihin, ehtyivät. Niin nytkin. Siksi en edes kutsu tätä selvänä olemista raittiudeksi. Kuitenkin oloni on hyvä, kerta kaikkiaan parempi kuin krapuloissa tai edes juovuksissa. Päihteen sisään heitto-keino on nousuhumalan autuus, josta kierre alkaa.
Joka kerta kun näitä rahattomia, pakollisia, selviä aikoja tulee, pohdin keinoja kuinka voisin jatkaa raittiina olemista rahapäivän jälkeenkin. Tässä kohtaa riippuvuutta jossa olen, ei auta voimakas hampaat irvessä puristelu, että “hitto, pusken vaikka betonin läpi”-asenne. Mitä voimakkaammin vastustan haluani juoda, sen voimakkaammin riippuvuus iskee takaisin. Pitäisi olla ovelampi. Käyttää hempeää voimaa, jonkinlaista myrskyssä suosiolla taipuvan puun kaltaista joustavaa asennetta. Ja se ei ole helppoa.
Varsinkin kun päässäni kummittelee aatokset ja tosiasiakin, että raitistuminen on lopulta hyvin helppoa. Vaikeus onkin siinä, että miten pysyy raittiina.
Jos yksi lähestymistapa ei toimi, vaihda lähestymistapaa. Lue toipumiseen liittyvää kirjallisuutta ja pyri siinä siihen, että etsit paljon erilaisista näkökulmista lähtevää. Hgin päihdehoidot käyttää pohjana DKT:tä (dialektinen käyttäytymisterapia) ja HOT:ia (hyväksymis- ja omistautumisterapeuttinen …). Aina on AA, jota voi käyttää monella tavoin: joko kuunnella ja totella itseriittoisten kääpien komentelevia muka koeteltuun kokemukseen perustuvia “ohjeita” (en suosittele), lukea AA-kirjallisuutta (suosittelen), käydä ryhmissä avautumassa ajankohtaisista ongelmista (suosittelen) yms. yms. Korkki kiinni! kannattaa lukea. Muitakin lähestymistapoja on, kunhan jaksaa etsiä. Kannattaa pohtia ihan itse, myös ilman vertais- tms. tukea ongelmansa syitä ja ilmenemismuotoja. Itse inhoan/vihaan julkisuuden henkilöiden enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia sankaritarinoita oman alkoholismin selättämisestä, mutta jos ne toimivat, elämäkerrallisia kirjoja löytyy.
Yksi asia kannattaa pitää mielessä: “alkoholisti löytää aina syyn juomiselleen itsensä ulkopuolelta” on paljon käytetty ja mielestäni virheellinen slogan, jota AA-veteraanit ja ei-alkoholistit viljelevät. Kannattaa ainakin itsekseen pohtia muiden ihmisten ja olosuhteiden roolia alkoholiongelmassa, jos ei nyt syynä juomiseen, niin ainakin sellaisena tekijänä juomishalun laukaisemisessa, joka juuri minuun vaikuttaa. Tältä osin ks DKT ja HOT. Älä kuitenkaan avaudu tästä ainakaan AA-innokeille, ellet halua kokea rankkaa henkistä turpaanvetoa.
Ei kannata missään nimessä unohtaa myöskään NA:ta tai huumeongelmia käsitteleviä aiheita, alkoholi on huume sekin ja alkoholisti on addikti.
