Minun tarinani…tänään otin ensimäisen 4 kpl Antabusta. Olen juonut 2-4 kertaa/kk…en ole juonut kotonani,lähden silloin baariin…loppuillasta en muista yleensä yhtään mitään…haukun yleensä jonkun ihmisen kuulemma siellä,niin on kerrottu ( hävettää aivan sairaasti)…en yleensä selvinpäin ole ollenkaan tuommoinen ääliö…Nyt sit sunnuntaina otin sen kännin taas…olin pistänyt tekstiviestejä ja soitellut ihmisille,aikovani päättää päiväni…lapseni 17v. oli ollut hirveän huolestunut ja soittanut poliiseille,minua siis etsittiin…minähän hyppäsin junaan ja olin ns. päivän hukassa!!Istuin asemalaiturilla pitkään, mietin elämääni,se ei todellakan ollut helppoa,itkin ja pohdin ja itkin taas…löysin lopulta itsestäni jotain,etten saa luovuttaa…on haettava apua ja jatkettava,kohdattava ja myönnettävä etten nyt jaksa.
Nyt on saakelin masentava olo,hävettää etten pystynyt pitämään itseäni kasassa.Mikä äiti oikein olen !
Nyt olemme käyneet kriisipäivyksessä,ja sieltä minut ohjattiin terv.keskukseen eilen…oli helkatin pitkät 3h istua siellä ja odottaa…mut en antanut itselleni lupaa lähteä sieltä pois vaikka niin tuntui monta kertaa.
Olen pahoillani,et mun ajatukset harhailee näin,toivon et saatte jotain käsitystä.
Olen lukenut monen Teidän tarinaa,ja huomannut et Tekin olette pystyneet raitistumaan ja nostamaan ittenne ylös,pahoitakin paikoista! Nostan hattua Teille! Nyt toivon hartaasti et voin itse sanoa noin joskus!Tiedän et helppoa ei ole,mutta nyt ole päättänyt jaksaa tämän tien! Monta kertaa on ollut mielessä et haen apua,aikasemmin,en ole kehdannut,on hävettänyt aivan pirusti.
Ensimäinen päivä…
Kunpa osaisin sanoa jotain järkevää, mutta en osaa muuta sanoa kuin että ensimmäinen päivä ei ole helppo, mutta se on tärkeä päivä, saattaa hyvinkin olla koko loppuelämäsi tärkein päivä. Tsemppiä juomisen lopettamiseesi!
Tervetuloa joukkoon Vitsa. Erittäin hyvä, että hakeuduit apuun. Tai ehkä niinpäin,että apu löysi sinut. Ensimmäinen päivä onkin huipputärkeä. Myös kaikille jo pitempään raittiina olleille - itsellenikin. Jokainen uusi päivä kun on aina jollain lailla erilainen kuin entinen. Vaikeuksineen, mutta myös mahdollisuuksineen.
Aluksi vain tämän verran, kiva kun hyppäsit tähänkin “junaan”. 
Lämpimästi tervetuloa mukaan minunkin puolestani. Olet tekemässä elämäsi parhaan ratkaisun. Minä aikoinaan kuvittelin, ettei ilman päihteitä olisi edes elämää, tai jos olisikin se varmaan olisi niin tylsää että tuohon tylsyyteen kuolisi. Vähänpä tuolloin tiesin. Tylsyyden sijasta olen raittiilla taipaleella huomattavan paljon enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuin konsanaan pää sekaisin seikkaillessa.
Parasta kaikessa olen löytänyt oman itseni. Oppien rehelliseksi sekä itselleni että toisille ja sen myötä saanut rakennettua luottamuksen joka on yksi raittiin päivän kulmakivistä.
Tuntuu hassulle nyt miettiä aikaa taaksepäin, aikaan jolloin kukaan ei luottanut minuun ollenkaan. Tänään tuo luottamus on enemmän kuin sata prosenttia. Kaikki tämä on siis raittiuden mukanaan tuomaa. Eli elämällä tämän päivän raittiina, kaikki on mahdollista.
Lopuksi totean vielä sen, että mitä enemmän täällä kirjoittelet, sitä varmemmin saat tänään illalle painaa pään tyynyyn raittiina.
Hienoa, että olet täällä! Tämä on juuri oikea paikka. Kukaan ei ihmettele eikä tuomitse, et ole tehnyt mitään, mitä ei joku tai useakin meistä. Ja pitkäkin matka alkaa aina ensimmäisestä askeleesta. Sen olet astunut, joten olet jo matkalla!
Täällä on hyvä kertoa omaan tahtinsa tarinaansa, samalla omia tuntojaan tunnustellen.
Vihollinen on meillä kaikilla sama…kukaan ei pienenä päättänyt alkaa alkoholistiksi, joten syyllisyyttä siitä on turha tuntea. Apua kannattaa hakea, antabus on auttanut itseäni, samoin tämä plinkki.
Ja olet onnekas, jos perheesi on sinua tukemassa.
Tervetuloa, pysy kanavalla, älä katoa…
Tänään on ollut selvästi hyvä päivä ja huomennakin on tarkoitus olla juomatta, eikö? 
Hei ja tervetuloa! Sinä kuullostat aivan ihmiseltä, jolle hyvä ajatus olisi tämä: Jos et ota ensimmäistä hörppyä, et voi tulla humalaan 
Tiedän varsin mainiosti kuvailemasi kaltaiset överi-mokailu-reissut. Ja ne morkkikset, mitä niistä tulee 
Mutta nyt vaan sitten katse eteenpäin. Ei eläimetkään jää miettimään sitä, mitä oli eilen ja siks ne niin onnellisia onkin 
T: Silent, jonka viimeinen känniurpo-reissu tapahtui helmikuussa- sen jälkeen ei pisaraakaan enää.
Iso KIITOS Teille kaikille kannustuksesta 
Eilen olen aloittanut kävelylenkit…vaikka lähteminen tuntuu hiton hankalta…hävettää työntää naamani ihmisten ilmoille…mut olo parempi ollut nyt niitten jälkeen 
Olo on ollut välillä tosi heikko ja väsynyt…mut eiköhän se kuulu tähän nyt…sitä miettii ja käy läpi känni töppäilyjä ym.ikäviä asioita…mut luulen et kaikki on nyt käytävä vaan läpi…et pystyy jatkamaan eteenpäin
Olen päättänyt PERIKSI EN NYT ANNA !!!
Kiitos vielä Teille kaikille, mukavaa päivän jatkoa
Mä ainakin koin jopa tarpeelliseksi ne töppäilyjen läpikäymiset. Ja käyn niitä läpi edelleen välillä, ihan vain voimakeinona ja muistelona siitä, mihin en missään nimessä halua palata. Enää se ei ole tunne, nyt se on vain ikävä muisto muiden ikävien muistojen seassa.
Häpeä ihmisten ilmoilla on myös tuttua, eikä sen kanssa tarvitse kiirehtää. Kotiinsa ei saa linnoittautua, mutta voi hyvinkin valita vain ne menot, jotka tuntuvat itsestä hyvältä. Kuten esimerkiksi aa-kokous. Siellä ei tarvitse hävetä
Ja liikunta + ulkoilu auttaa aina kaikkeen!
Moikka, ja tervetuloa. Olet juojana ollut suunnilleen kuin minäkin; “vain” 2-4 "kertaa kuussa, ja nimenomaan baarissa, mutta me kerrat…
Filmi poikki, hortoilua ja tekemisiä mitä ei muista ja sitten kun muistaa tai joku kertoo, niin häpeän määrä sanoinkuvaamaton.
Itse nautin nykyään hirveästi siitä että ei enää tarvitse hävetä tekemisiään ja sanomisiaan. Olen alkanut naapureidenkin kanssa juttelemaan paljon enemmän, rennosti, ja samanarvoisuuden tuntevana. Ihanaa. Aikaisemmin luimistelin rappukäytävässä ja kauhistuin hissimatkoja… “mitäköhän ne ajattelee, olenko pitänyt meteliä yöllä tullessani jne…”
Nyt on hyvä olla, ja sinäkin onnistut! Tsemppiä!
Kuulostaa niin tutulta, filmi poikki ja hävettää liikkua ulkona…minä olen huomannut että “heikkoina” hetkinä kannattaa tulla tänne lueskelemaan toisten tsemppiviestejä ja saavutuksia
Kesä on itselleni petollista aikaa, saa selitellä miksi ei juo ja örvellä muitten mukana 
Olen päättänyt porskutella eteenpäin ilman kummempia päivämääriä, huomaan sen olevan itselleni helpompaa, ehkäpä ensi kesänä voin sitten onnitella itseäni
Lämpimästi tervetuloa myös minun puolesta! Hienoa että olet saanut apua ja hienoa että olet löytänyt myös plinkkiin. Täällä on hyvää jengiä ja mukavaa jutustelua. Kantsii kirjoitella ahkeraan kannustusta saa aina!
Eka päivä onkin tärkeä ja siitä se lähtee, päivä kerrallaanm tai tunti, miksei vaikka minuuttikin. Kaikki ne vie eteenpäin kuitenkin. Väsymys kuuluu asiaan, olen dokailun jälkeen aina aivan puolikuollut kuin aave joka kulkee edestakaisin. Muista levätä, mutta myös ulkoilu ja ihmistenilmoille lähteminen tietenkin auttaa kans. Tiedän itsekin että jos on oikein ottanut niin tuntuu että on hankalaa lähteä kotoa. Sitä vaan luikkii meneen ja toivoo että kukaan ei näkisi saati juttelisi. Kyllä se siitä lähtee.
Tsemppiä! Olet hyvällä tiellä ja just oikealla sellaisella!