Mullakin tuli juomisen jalkeen sellaisia alakuloisia paivia , jolloin vaan odotti etta ilta tulee ja paasee nukkumaan. Oletko Seilaaja kokeillut kirkasvalohoitolamppua (vai mika sen nimi onkaan). Auttaa kummasti sateisina, pimeina paivina.
SW10
Eipä ole tullut kokeiltua mitään valohoitoja vaikka väittävät et niistä tosiaan olis jotain hyötyä. Mulla kun on tapana laittaa pikemminkin kaihtimet kiinni jos ulkona on harmaata ja paska keli. Ei huvita sellainen näky.
Nyt tääl suomes on sentäs paistanut jo neljättä päivää peräkkäin siniseltä taivaalta tuo luonnon oma valo. Huomiseks luvattu viel et mennään lämpötiloissakin ainakin tääl etelässä lähelle +5 astetta! Sovittiin et avataan emännän kanssa kevätkausi grillaamisen merkeissä, eli nautitaan nyt ensimmäisistä oikeista kevätkeleistä.
Muutenkin on mennyt ihan hyvin ku saanut tekemistä ja pähkäillyt lähinnä uuden läppärin kanssa, ku ei meinaa kaverustua sitten yhtään mun “kotistudion” kanssa. Jotain ajureita tarvittais, ei ole mun vahvinta alaa tää tietotekniikka mut menettelee opiskeluna ku ottaa rauhassa eikä polta päreitään. Tarkoitus olis pitkästä pitkästä aikaa palailla musanteko hommiin omaksi iloksi. Siihen ei ole ollut mahdollisuutta aikoihin, koska juomiselta ei yksinkertaisesti löytynyt kalenterissa aikaa moiselle!
Tuli tossa löydettyä Kalle Lähteen blogista osuva teksti, mistä tuli mieleen se vaadittava kokonaisvaltainen muutos itsessään, ei pelkkä korkin laittaminen kiinni, niinku mm. andante ja molemmat metsien miekkoset ovat asian esittäneet, jotta se raitistelu ei olisi sitä löysässä hirressä roikkumista. Yrittänyt siis soveltaa arkiaskareissa näitä vinkkejä ja toimii kieltämättä hyvin, jos osaa vaan käsitellä ne hetkelliset syvemmät pohdinnat koko raitistelun suhteen oikein. Sen suhteen olen viel kuitenkin lasten kengissä…
https://seura.fi/luotettavasta-lahteesta/2018/03/17/asioita-voi-tehda-toisin/?shared=484-d497d31d-999
Se viel mitä täs on tullut huomattua itsetutkiskelun ohessa, et monille ne entiset juomakaverit ja niitten menettämisen pelko on ollut osaltaan vaikeuttamassa sitä omaa päätöstä olla juomatta, niin oon kääntänyt asian toisinpäin. Mietin et millainen olo mulla olisi nyt, jos eilen ois tullu vedettyä huolella, ni kokemuksesta voin sanoo et aika heikossa hapessa takuulla ja korjaussarja ois haettu jo aamuvarhain, mitä nyt sitten tissuttelisin ja odottelisin että koska helpottaa.
Mietin kanssa et mitä ne mun juoppokaverini tekevät juuri nyt, niin sitä samaa. Parantavat maailmaa baarissa tai sitten jonkun tykönä, kiskoen viinaa kiduksiin jotta olisi taas “pelikunnossa”! Sitten viel huominen, sillon ei enää naurata ketään. Vaisuina vain juodaan jotta olo kohenisi edes vähäsen. Sellaista elämää se mun pari viimeistä vuotta on ollut. Näin ku asian ajattelee, niin ei tee kyllä pätkääkään mieli baariin eikä kaljakauppaan. En ole menettänyt yhtikäs mitään vaikka olenkin viettänyt viikonlopun selvinpäin. En edes niitä juoppokavereitani! Pikemminkin säästänyt rahaa mielettömästi ja fiilis on mukava, ku ei joudu potemaan mitään krapuloita.
Niin piti lisätä et näin ajattelen raitistelu toimii kyllä hyvin ja toimiihan se, teoriassa. Hommahan ois silloin kunnossa eikä ongelmaa enää ole. Mut totuus on kuitenkin se, ettei täs ole nyt selätetty oikeastaan yhtään mitään kolmessa viikossa, ainoastaan se et olen pystynyt olemaan juomatta sen ajan (mikä on mulle iso asia) ja halusin kirjoittaa tän hetkisestä fiiliksestä ku se on hyvä, eikä mielessä pyöri alkoholi ja ahdistus. Ehdin vielä surkutellakin, koska edessä on pitkä ja kivinen tie. Enhän mä voi luvata selviytyväni edes ens viikkoon asti etten ratkeaisi. Se kun voi tapahtua ihan milloin tahansa. Eli päivä kerrallaan elän siinä missä jokainen meistä. Niitä huonoja hetkiä ehtii tulla ja silloin meikäläisellä voi olla hyvin vaikea hallita viinan himoa…
Tervehdys Andantelandiasta, Seilaaja. Olen seurannut kirjoituksiasi mielenkiinnolla ja silloin tällöin vastailenkin niihin jos jokin niissä puhuttelee. Kuten nyt. Mielestäni et ole pelkästään tajunnut oleellisia asioita vaan myös toteutat niitä erittäin hyvin.
Kolme viikkoa liian lyhyt aika raitistelun arviointiin? Ei ole. Ei sinusta voi tuon raittiimpaa tulla vielä vuosien jälkeenkään. Tämä kärjistettynä, luonnollisesti pidemmän ajan raittius suo näkökulmia isommalla aikaikkunalla. Painopiste kääntyy aineen hallinnasta elämän hallintaan. Tämä yksinkertaistettuna.
Älä lupaakaan muuta kuin sen verran mitä voit juuri nyt muuttaa “tuumasta teoksi”. Ensi viikkoon on vielä muutama päivä, samoin terassikesään ja vappu- ym. juhliin. Ei kanneta huomisen huolia tänään harteillamme. Päivä kerrallaan - niin juovalle kuin raittiillekin väestölle! 
Sunnuntaita kaikille ja kiitos palautteesta andante, jälleen kerran viisaita sanoja. Eipä ole tullut mieleenkään ajatella asiaa noin kuten totesit; “Ei sinusta voi tuon raittiimpaa tulla vielä vuosien jälkeenkään”. Niin, 100% raittiina on kai se maksimi mihin ihminen halutessaan pystyy 
Huvittava juttu tuli vastaan Facebookissa ku aamulla avasin koneen. Ihan ku se ois ollut vastaus tuolle mun eiliselle kirjoitukselle, “Sitten viel huominen, sillon ei enää naurata ketään. Vaisuina vain juodaan jotta olo kohenisi edes vähäsen”.
Paikallinen räkälä kyllä tietää miten asiat ovat tässä kylässä ja mainostavat ihan avoimesti seuraavaan tyyliin; "Oliko rankkaa eilen? Sattuuko pää? Nyt mietit mistä helpotusta?! Ei hätää! xxx-Baari hoitaa helpotuksen parempaan!
Tervetuloa Bingoilemaan ja visailemaa kello 16:15 alkaen, unohtamatta Maran Magoisia krapula ruokia:). Tuohon ansaan on tullut astuttua monesti ja eipä se ihme ole, koska kyseinen lafka tosiaan tarjoilee sunnuntaisin ilmaista mättöä niin paljo ku jaksaa syödä ja olut on halpaa. Mut tänään ei ollut tarvetta.
Tänään meinaa grillattiin siitäkin huolimatta vaikka sääennusteet ei ihan paikkaansa pitäneetkään. Viileä tuuli ja pilvinen taivas teki kelistä kyl aika kolean. Syötiin makkarat ja salaatit sisällä.
Täytyy nyt todeta et vaikka tilanne ei nyt sinänsä ollut vaivaantunut mitenkään, ni ainakin se oli vähäsanainen. Ihmetytti myös se, ettei puhuttu sanaakaan alkoholista, mun kunnosta tai vastaavasta. Mäkin kysyin et miten oot jaksellu, niin ihan hyvin kuulemma, eli ihan ku mitään ei ois tapahtunutkaan. Täytyy myöntää et olin jopa hieman pettynyt, kun hän ei noteerannut mitenkään sitä, et olin aika freesissä kunnossa verrattuna siihen mitä olin viel muutama viikko sit. Ei ollu naama pöhöttyneenä tai turvoksissa, vaan parturissa käytynä, parta ajettuna ja siisteissä vaatteissa hyväntuoksuisena olisin odottanut edes jotain? Ehkä oon sit vaan liian omahyväinen… kuvittelen et nyt on kaikki muuttunut.
Mä sit taas hieman pakkailin lähinnä pienempiä tauluja ym. krääsää mukaani ja sovittiin et mennään sitte kävelylle koiran kans ku on oikeesti lämmin. Lähtö oikeastaan helpotti. Mahdankohan enää koskaan palata takas sinne pysyvästi?
Seilaaja kirjoitti
Hei, todella turhaa surkutella tulevaa. Retkahtamisen sijasta voi näet käydä niinpäin, että viinan himo voi häipyä milloin tahansa. Jonain päivänä vain toteaa sen tapahtuneeksi tosiasiaksi. Sen jälkeen on ihan luonnollista jättää ottamatta eka ryyppy.
Päivä kerrallaan
Huomenta ja kiitos lompuisto kannustavista sanoistasi.
Toi surkuttelu on tosiaan turhaa, siihen vaan ajautuu välillä ku liikoja kelailee. Ja niinku toi edellinen lähes säälittävä teksti, et mua ja saavutuksiani ei “huomioitu mitenkään”, ni kyseenalaisti hetkellisesti koko prosessin järkevyyttä? Oli meinaa pikkasen lähellä etten haistattanut paskat ja menny kaupan kautta ku himaan tulin. Jätin sen eilen tahallani kirjoittamatta koska tuntui et jos niin teen, ni joku on tielläni mikäli huvittais muutama bisse ottaa.
Onneks järki voitti, mietin kaikki jutut läpi et miten monelle tuottaisin jälleen pettymyksen, en kehtaisi kirjoitella tänne sen enempää ku kenellekään muullekaan et nyt kävi näin. Eilinen oli siis huono ja täpärällä-päivä.
Mä sit mietin et miks petyin niin pahasti, ni tajusin et mulle tää kolmas viikonloppu jo juomatta on iso saavutus ja koin et siihen ois riittänyt edes yksi pieni lause, tyyliin et hienoa ku oot pystyny olee juomatta tai vaikka et kiva nähdä sua pirteänä. Ihan mitä tahansa mikä ois ollut positiivista palautetta, mut ei. Kaikilta muilta on tullut peukkuja ja tsemppiä, jopa mun rakkailta juomakavereiltakin vaan ei omalta muijalta? Mun oli sit pakko viel illalla ennen ysiä ottaa yhteyttä siihen ystävättäreeni joka siis ite katkolla töissä ja kerroin et nyt on tilanne tämä, niin hän soitti mulle heti ku pääs töistä ja eka kysymys oli, et kai menny ja ostanut mitään juomia. Oli helpottavaa sanoa et en ostanu, sen sijaan kirjoitin sulle koska oli pakko. Kerroin myös siitä, et kuinka odotinkaan edes jotain palautetta mitä ei sitten tullutkaan, et olenko jotenki niin täynnä itteeni, et odotan kehuja kuten pikkulapset tai vaikka kotieläimet hyvistä teoistaan, ni vastaus oli suoraan et nimenomaan toipuva alkoholisti tarvitsee niitä pieniäkin kehuja alkuvaiheessa mahdollisimman paljon. Ne ovat juuri se, mikä auttaa jaksamaan päivä kerrallaan eteenpäin.
Mietin sit kans et ku mulle nää viikot ovat olleet oikeastaan äärettömän pitkiä päiviä, kun en ole periaatteessa tehnyt juuri mitään muuta ku pyöriny ja löhöilly himassa, ni siks kai tää saavutuskin tuntuu isommalta, mitä se todellisuudessa on. Ja kun olen kertonut et mulla on hyvä verkosto, mikä auttanut heikkoina hetkinä, niin ei sitäkään voi jatkuvasti käyttää. Olen jo tipahtanut pehmeästi maanpinnalle minkä ansiosta voin jatkaa matkaani omin jaloin, ni ois aika alkaa myös täyttämään näitä päiviä muutenkin ku vaan laskemalla tunteja. Nyt olen samalla tajunnut sen, et miten monen kohdalla voi tällainen yksinäisyys tehdä tuhoja huomaamattaan. Päivät ja kalenteri ammottaa tyhjyyttään, sitä aukiota minkä täytti ennen alkoholi. Seuraava haaste onkin sitten jo monimutkaisempi. Mistä aloittaa ja mitä keksiä, et sais täytettyä nää päivät jotenkin? Työhön musta ei vielä ole ja takas samaan kaveripiiriin ei ole toivoakaan palata. Jäljelle jää ainakin tässä tilanteessa se aa palavereineen. Pakko tavata ihmisiä, vaikkei olisi itellä juuri sen kummempaa sanottavaa. Muuten nää päivät ja viikot alkaa viemään liiaksi voimia ja pelkään et siihen ei kauaa mene, ku olen jo taas muki kourassa “etsimässä sitä mielekästä tekemistä” aivan vääristä paikoista. Sellaisia mietteitä näin maanantai aamupäivään.
Seilaaja kirjoitti
Saattaa sun pettymyksesi juontaa tuohon sanaan pystyny. Ehkä voit ajatella niin päin, että olet saanut olla raittiina päivän kerrallaan, ei ole tarvinnut juoda. Raittiin päivän iltana alkoholisti voi käydä nukkumaan kiitollisin mielin.
Jotain konkreettista kaipaat, ja ainakin minulle juuri aa on tuonut mahdollisuuden laajentaa elämänpiiriä niin suvun, työn, harrastusten kuin toveripiirinkin suhteen. Palavereissa on mahdollista treenata kuuntelemisen taitoaan, jos tuntuu, että itsellä ei ole sanottavaa. Sekin saattaa olla itsekeskeinen harhaluulo. Meistä jokaisella kun kuitemkin on oma kokemus, ja muutahan ei vertaistukeen vaadita.
Tänään et ole yksin
Aivan loistavasti kirjoitettu vastaus lomapuisto;
Mä just kattelin tota AA-kokousluetteloa jonka sain eräältä kaverilta, ni tääl on kaikkina muina päivinä palavereja paitsi lauantaisin. Ajattelin et meen jo tänään illalla hieman tuulettamaan tätä pääkoppaa, mikä vetää aika mielenkiintoisella tavalla omaa vuoristorataansa. Mieli ailahtelee ihan hitosti, siis ihan saman vuorokauden aikanakin? Kai sekin sitten “kuuluu asiaan”, niinku olen saanut vastaukseksi lähes kaikkeen, mitä täs pohdiskellut.