Moi!
Olen reilu 30-vuotias mies ja olen tässä pikku hiljaa alkanut huomaamaan että
juomiseni ei taida enää olla oikein kohtuuden rajoissa!! Aikoinaan olin kunnon
seuramies ja yleensä melko mukavaa ryyppyseuraa, jotenkin on vaan nyt sitten
ajauduttu tilanteeseen että minä itsekään en viihdy seurassani jos saan liikaa
alkoholia vereeni, ja sitähän sattuu melko usein… Aiemmin illoista pubeissa ja
baareissa nautti mutta nykyään mieluummin sen mukavan alkuillan jälkeen kömpii
kotiin ja ottaa siellä sitten lisää, eli nauttii itekseen omasta seurasta. 
Tokihan tämä sitten myös vaikuttaa perhe-elämään monillakin eri tavoilla,
eli vaimo saa hävetä minua vaikkapa ystävien kutsuilla tai tilanteissa joissa on
muitakin läsnä kuin me.Itselleni on tullut halu jättää väliin kaikki tuttavien tapaamiset
joihin liittyy alkoholi, juuri syistä etten osaa kontrolloida juomistani. Ja muutenkin
juominen on valitettavasti tullut myös aina välillä viikko-ohjelmaan, eli tulee
keskellä viikkoa päiviä että “täytyy” ottaa illan aikana muutama “rentoutuakseen”.
Viime aikoina elämää taaksepäin katselleena olen huomannut että ei tämä
juttu ihan tuore ole vaan kaikki juontanee juurensa niihin aikoihin kun elämässä
on ollut työttömyyttä ja suurta vähemmyyden tunnetta siitä etten ole tuntunut
olevan tarpeeksi hyvä mihinkään työhön. Kaippa se jätti arpensa kun hain paria
sataa työtä pääsemättä mihinkään. Tosin sittemmin olen ollut töissä ja tätä nykyä
teen työtä mitä olen aina haaveillut tekeväni! Eli siltä osin kaiken pitäisi olla ok.
En tiedä onko tässä mitään logiikkaa mutta muutenkaan en osaa tätä asiaa kuvailla
ja tämä todellakin häiritsee elämääni, enkä oikein osaa sille itse mitään tehdä kun
tahto on heikko.
Alkoholin takia en haluaisi avioliittoani pilata ja tällä menolla uskonkin että se on
enemmän kuin mahdollista!
Olisi mukava kuulla mielipiteitä muilta vastaavissa tilanteissa olevilta
