Tässä join aamukahvin. Makaan sohvalla. Mahan päällä läppäri. Naiseni lämmitti jalkojani, piti niitä sylissä, niin kuin monena muunakin aamuna. Nyt jo päivä ja hän on jo omissa puuhissaan. Itse olen aika pihalla. Olen kertoilut häpeissäni tänne bentsoviekkareistani sinne sun tänne. Joudun syömään niitä, että selviytyisin arjen haasteista. Kärsin sananmukaisesti elämääni invalidisoivasta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Toistakymmentä vuotta sitten sain reseptin näihin. Joudun taiteilemaan lääkkeiden kanssa, että en syö niitä liikaa ja joudun pitämään tolet alhaalla syömällä hyvin pientä annosta. Tällähetkellä on kaikki mahdollinen viekkarioire päällä. Olen hyvin huonossa kunnossa ajoittain näiden kanssa. Käyn terapiassa mikä sekin iskee aivoihin kuin myrkky. Lyö myös maahan. Tosin auttaa minua hyvin paljon. MUTTA… Nähtävästi Punatulkun on siirryttävä ulkoruokintaan. Lyötiin erokortti pöytään ja nähtävästi sitä ei voi ehkä enää ohittaa… Avioerohakemus täytettynä… Uusi osoite on löydettävä kait… Jouluksi uuteen “kotiin”… Viimeksi kun tuo kortti lyötiin, niin löytyi vielä ratkaisu sen ohittamiseen. Ilmeisesti nyt ei ole oikeen vaihtoehtoa kuin, että tosiaan raittiiseen ulkoilmaan… Maantielle… Uuden äärelle… Pois. Kohdattava avioero.
Summa summarum: Bentsoviekkarit yhdistettynä eron tuomaan ahdistukseen tuplaa vieroitusoireet plus lisäksi terapia työskentely mikä sotkee päässä piuhoja entisestään. Eilen en kyennyt poistumaan asunnosta kun tunnen kouristuksia kropassa. En ala kuvaamaan sen enempää nyt noita, niistä pääsen heittämällä pamin huiviin. Palautuu kognitio niin saan pääni kuntoon. Pystyn ajattelemaan esimerkiksi. Nythän aivot olisi kova sana.
Pidemmittä puheitta kohti tuntematonta. Meinasin jollekin eilen siteerata intiaanien puheita. Semmoista, että se kohtalo kuiskaa intiaanisoturille, että tuolta tulee myrsky jota et voi enää voittaa. Intiaani kuiskaa takaisin, että minä olen myrsky.
Rakas Punatulkku. Tiedän, että sä selviät. Muista, että olet muutakin kuin vieroitusoireesi ja parisuhteesi. Ei varmasti ole helppoa eikä ehkä siltä tunnu. Siks kannattanee elää hetkiä kerrallaan eikä jäädä liiaksi kiinni ajatuksiin ja tunteisiin. Voimia paljon!
Ei tuon viestisi lukeminen hyvältä tuntunut.
Eikä minulla ole sanoja joilla oloasi helpottaisin.
Mutta minä uskon sinuun, luotan siihen että edessä on parempiakin päiviä, niitä joille taas hymyilet.
Aikaa, päiviä ja vuosia, sinulla on edessä vielä paljon. Kaikki muuttuu, ja tulevaisuudessa on aina enemmän avoimia ovia kuin synkkinä päivinä uskoisi.
Voi kun helpottaa teidän viestit! En minä tiedä minne omia tunteitani vuodattaisin kuin tänne. Kyllä tämä itkettää ja tunteet menee eestaas. Raitistuinhan minä hänen takiaan ja ei hän minua silleen hylkää, mutta ei enää olla yhdessä. Ei jatketa elämää yhdessä. Ystävinä kyllä.
Enhän minä tosiaan sama kuin suhteeni ja nämä viekkarit ole. Pitkä parisuhde kuitenkin päättyy, niin osa se minun historiaani on. Hänellä on paikka sydämessäni aina, mutta vaikeaa sanoja löytää. Kummankin päätös, niin ei tavallaan yllätys itsellenikään, kun asia puheeksi otettiin. Itse huono aloitetta tekemään asian suhteen… mutta silleen tietty yllätys, kun ei siihen osannut varautua… Toinen sanoo ne sanat, niin sattuuhan ne kovasti… Ja joo… lääkkeet aiheuttaa viekkareita, sivuoireita oli ne mitä tahansa… näissä näyttää olevan hyvin veemäisiä, mutta ohimeneviä, kun jaksaa kestää niitä… Ei saa ominpäin lopettaa, eikä seinään vaan vähentämällä milligramma kerrallaan ja lääkärin ohjeilla! Pakko sietää noita viekkareita, mutta se ei pääasia ole nyt. Tärkeä lääke se on minulle.
Itseni takia minä selvinpäin olen ollutkin suurimman osan ajasta, kun tajusin mitä raittius on kohdallani tarkoittaa. Se tässä kantaa. Tiedän tasan tarkkaan mihin juominen pahimmassa tapauksessa vie. Tosiaan surun hetkinä voin surra tai niin kun Lintunen sanoitkin, että ei liikaa jää tunteisiin… Niitä voi “paeta” muutenkin. Harhauttaa. Tehdä muita juttuja… Addiktio on ihan muuta kuin juomista pelkästään ainakin minulla. Palkitsemiskeskuksen stimuloimista eri tavoin. Dopaaminia voi saada muustakin kuin juomalla. Se taitaa olla viimeisin juttu minkä olen tajunnut… Mitään en ole menettänyt, kun lopetin juomisen… Mutta monenmoisia tunteita tässä läpi käydään…
Elämä jatkuu… Uusi asiahan tämä on itselleni… Kirjoittelen tietty…
Enkä tiedä mitä tässä käy Tosiaan päivä, hetki, asia kerrallaan… Sanoja ei löydy…
Avautuminen auttoi! Kiitos kun olette olemassa! <3
ps. noissa on jotain tietoa tästä miten vieroittuminen menee. Hyvin hidasta touhua.
Tulkku! <3
Olen tietysti surullinen puolestasi, ero on varmasti raskas prosessi. Mutta sulla on nyt jo paljon kokemusta raittiina olosta. Lääkkeet on olleet aikanaan avuksi ja nyt on aika irrottautua niistä - ja varmasti pystyt siihen.
Hyvä myös kuulla terapiasta - joskus se tuntuu vaan hetkellisesti pahentavan oloa, mutta solmut aukeilevat pikku hiljaa.
Olet tärkeä ja arvokas ihminen ja toivon sulle nyt paljon voimia niin eron henkiseen puoleen kuin käytännön juttuihin!
Bentsot on kyllä niiin pirullinen aine siinä, miten nopeasti ne kääntyvät tarkoitustaan vastaan. Hyvin nopeasti ne alkavat tuottaa vierotusoireina juuri niitä vaivoja, joihin niitä alunperin alkoi syödä. Ja entistä pahempina.
Punatulkku, etkö voisi hakeutua johonkin vierotukseen? Pitkään jatkuneen bentsokoukun purku olisi turvallisinta valvotuissa oloissa, ehkä jopa laitosvierotuksessa.
Monet pitkän linjan narkomaanitkin pitää bentsoviekkareita pahimpina viekkareina, minkä mikään aine aiheuttaa.
Normi viekkareitahan noi on. Pari viikkoa kun menee yli, niin eiköhän jokainen kohtaa nuo.
Kiitoksia kuitenkin huomiosta Vadelmamunkki.
Bimille terkkuja ja kiitos myötätunnosta <3
Isoja muuveja tänään tehty. Raskasta on, mutta asia kerrallaan, päivä kerrallaan. Ihan renosti… Vaikka tänään tosi raskas päivä oli. Lippuja, lappuja… Paperitöitä. Työpäivä.
Isot pyörät pyörii… vissiin kai…
Minulla on myös vajaa vuosi avioerosta ja sitä käyn edelleen läpi, vaikka itse sen otin. Siinä päättyi 25 yhteistä vuotta. Ne on rankkoja kokemuksia, voimia edelleen ja toivon sinulle valonpilkahduksia tulevaisuuteen, joita kohti voit suunnata elämääsi.
Kiitoksia Ananakselle ja Lumikulkurille viesteistä! <3
Aika rankkaa on…
…
Eilen asuntohakemuksia lähti liikenteeseen ja käräjäoikeuteen kävin avioerohakemuksen viemässä. Joku naisvartija reagoi elekielellä silleen oudolla tavalla kun sanoin millä asioilla liikun. Jälkikäteen tuli sisälleni olo, että sain ansioni mukaan. Viivähti paljon puhuva ilme hänen kasvoillaan. Sääli; pieni hymy; muikea ilme… Ihan kuin mulle oltaisiin hiljaa sanottu “onneksi olkoon”. Nimenomaan sarkastisesti… Häiritsevä olo jäi päähän pitkäksi aikaan…
Tosin omissa oloissani vietin kuukauden kesällä luonnon keskellä. Jostain syystä, niin oli parempi. Viihdyin jollain tavalla paljon paremmin kuin hänen kanssaan. Omissa oloissani olin, kalastelin, liikun metsiköissä… Ajelin autolla siellä sun täällä. Koin rennon olon. Takaisin tulin, niin lähinnä harmitti. Totuin taas elelemään tässä arjessa ja jotenkin unohdin kaiken kokemani. Ihan ok tietty elely näinkin on ollut, mutta liekkö sitä jollain tasolla valehdellut itselleen, että ei mitään hätää. “Dokailu” ilmenee uppoutumalla virtuaalimaailmaan. Juomisen yms. riippuvuuskäyttäytymisen taustalla minulla on pakeneminen. En tiedä onko sekään hyvä, että kadotan maailmani häviämällä pääni sisälle. Sulkemalla kaiken ympäriltäni. Tämmöinen asioiden pakeneminen on itselleni hyvin tyypillistä jos minua vaivaa jokin. En kai voi oikein hyvin… En minä jaksa avautua asiasta tässä enempää. Ehkä kykenen, ehkä en…
[quote=“Punatulkku.”
Tosin omissa oloissani vietin kuukauden kesällä luonnon keskellä. Jostain syystä, niin oli parempi. Viihdyin jollain tavalla paljon paremmin kuin hänen kanssaan. Omissa oloissani olin, kalastelin, liikun metsiköissä… Ajelin autolla siellä sun täällä. Koin rennon olon. Takaisin tulin, niin lähinnä harmitti. Totuin taas elelemään tässä arjessa ja jotenkin unohdin kaiken kokemani. Ihan ok tietty elely näinkin on ollut, mutta liekkö sitä jollain tasolla valehdellut itselleen, että ei mitään hätää. “Dokailu” ilmenee uppoutumalla virtuaalimaailmaan. Juomisen yms. riippuvuuskäyttäytymisen taustalla minulla on pakeneminen. En tiedä onko sekään hyvä, että kadotan maailmani häviämällä pääni sisälle. Sulkemalla kaiken ympäriltäni. Tämmöinen asioiden pakeneminen on itselleni hyvin tyypillistä jos minua vaivaa jokin. En kai voi oikein hyvin… En minä jaksa avautua asiasta tässä enempää. Ehkä kykenen, ehkä en…[/quote]
Minullakin dokaaminen liittyy pakenemiseen jostain. Parhaita paikkoja tähän ovat esim. lentokenttien transit-alueet ja junien ravintolavaunut. Siinä tulee semmonen maksimaalinen eskapionismi-olo. Ei lähtösatamaa eikä määränpäätä. Voi vain heittäytyä olevaisuuden soljuntaan ja vielä päissään.
Tämä varmasti liittyy kuoleman pelkoon ja siihen tosiasiaan, että en 30-vuotiaana ja monenlaista hommaa koittaneena vieläkään mitä haluaisin elämässä tehdä. Lapsuuden ongelmat päihdeperheessä ovat edelleen käsittelemättä ja itsestäni kuorutui myös alkoholisti. Tässähän tätä työnsarkaa on…en tiedä oikein mistä aloittaa. Paitsi olemalla tänään ainakin juomatta.
Tervehdys, Sillanrakentaja! Kiitos kirjoituksesta! Niin.. no dokaamatta, juomatta, ryyppäämättä olenkin ollut 893 päivää(kännykässä edelleen laskuri mikä tikittää omia aikojaan piilotettuna nykyään sekin).. Tarkoitin “dokaamista”.. Vähän epäselvä ilmaisu. Sitä se taitaa useammalla olla tuo ongelmien pakeneminen taustalla, kun niiden kohtaaminen. Juominen kun päättyy, niin sitä sitten huomaa kehittelevänsä itselleen jonkun toisen riippuvuuden missä huomaa joutuvansa “unohduksen” tilaan. Päivä kerrallaan on hyvä juttu olla juomatta..
Terapeutti availee mulla noita solmuja, jos vaikka ihmiseksi saisi parsittua. Kyllä se rankkaa puuhaa siellä käydä on mutta eteenpäin menen.. Suosittelen sellaisen luokse menemistä kenelle tahansa. Iso kynnys oli ylipäätänsä painaa “lähetä viesti” nappia kännykällä tuolle ammattiauttajalle. Muutama pami piti ottaa ja kädet täristen klikata viesti menemään. Sille tielle jäin.
Mutta joo liikaa alkaa paineita keräytyy yhdelle ihmiselle, mutta nähtävästi suhde on kuin vanha viini, niin menee piloille jos jää pöydälle. Alkaa maistumaan etikalle.. Nuotio hiipuu hiillokseksi.. Nykänen puheli jostain, että rakkaus on kuin lankakerä - se alkaa jostain ja päättyy jonnekkin. Ihan fiksusti sanottu, kun tarkemmin miettii. Jotkut suhteet loppuu miten pappi asian ilmaisee yleensä hääpareille.. Ollaan siihen hamaan loppuun asti..
No joo.. Semmoista se elämä on. Tosiaan kun vaakakuppi näyttää eroa ja se kummastakin tuntuu oikealta, niin sen mukaan mennään. “Helpompaa” näin kun ajettaisiin hankeen.. tms.. Kaikkea hyvää minä hänelle toivon! <3
Nyt alkaa asiat konkretisoitumaan.. Pakko jotain kirjoitella jonnekin, kun tosiaan uuden edessä olen.. Eteenpäin!
Tuntuu ihan mukavalta lukea kirjoituksiasi, Punatulkku, tilanteestasi huolimatta. Sinulla on rauhallisen harkitseva ote asioihin, olet hyvin perillä tilanteestasi ja osaat varmasti uuden ja oudon tulevaisuuden edessä tehdä oikeita valintoja.
Monenlaista siinä on, tiedän… jonkun kerran kadulle muovikassin kanssa lähteneenä…
Se on todella hyvä, että ero tapahtuu yhteisymmärryksessä ja ilman sotatilaa. Siitä on hyvä lähteä eteenpäin.
Semmoista se on. Parisuhteet päättyy. Liekkö sitä koskaan mikään parisuhde ihminen ole ollukkaan. En tiedä. Aina yritetään muokata toisesta omanlainen, niin että viimekädessä unohtaa kuka oikeasti onkaan. Aina pitää tulla puolitiehen vastaan suuntaan jos toiseen.
En minä osaa sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, että mitään yleispätevää analyysiä minusta on turha alkaa kehittelemään. Aika hyvänä on pidetty tietty, että ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta aika kääntää sivua ja katsoa vähän maailmaa taasen. Perillähän minä en ole asioistani yhtään. Tiedä oikein arjen pyörityksestä hölkäsen pölähtämään. Pari saarioisten valmispitsaa kävin ostamassa ja valmista makaroonilaatikkoa. Nähtävästi minä jään tänne tyhjenevään kämppään. Pihalla minä ole talouden pidosta, mutta eiköhän tuo tuosta vanhasta muistista ala pelittämään. Tosiaan sopalla voin käydä jos siltä tuntuu. Haikeaa on, mutta eri asioita halutaan jne… Polut erkanee…
Jäähän mulle mukavat juttu tuokiot terapeutin kanssa. Pitää vaan kaivella kuvetta, niin saa taas yhden solmun avattua.
On kyllä outoja fiiliksiä. Nuppi taas kuitenkin pelittää ja voi taas järkeään käyttää… Laitoksiin en lähde kun pakkopaidassa ja poliisisaattueessa. Kyllä tässä itse katkotaan reflat ilman mokomia juttuja kuten tähänkin asti. Minua ei saada kun jalat edellä noihin mestoihin. Ei saatu 3kk:n ryyppyputken jälkeen, kun totuin juomaan päivittäin. Usvassa ja sumussa kuljeskelin viikkotolkulla, mutta kaikkeen tottui… Tosin tauottaminen välillä oli myrkkyä kun tolet laski ja muisti alkoi menee. Semmoiseen tilaan en kenenkään haluaisi joutua. Nuo jutut vie sitten ties mihin.
No mutta vanhoja juttuja. Lääkkeitä bentsot on siinä missä ssrit,snrit, dnrit, neuroleptit… samaa kamaa… Kovia “huumeita” kaikki. Tosiaan jos aletaan moralisoimaan ihmisten lääkkeitä, niin suosittelen tutustumaan kaikkiin psykoaktiiveihin; aineisiin mitkä läpäisee aivoverinesteen. Minut joskus pysäytettiin kun masennuslääke-, neuroleptipäissäni ajelin viittäkymppiä satasen alueella. Puhallettiin ja huumetestit tehtiin. Toivotettiin hyvää matkaa… Aloin yht’äkkiä jäykistymymään jäsenistäni liikenteessä ja alkoi todella pelottaa… Melkein pitäisi kieltää tommosten myrkkyjen syöttäminen. Pistää vihaksi! SAATANA!
Tänään join semmoista myrkkyä kuin kahvi. Siinä on voimakas “huume” nimeltään Kofeiini. Itselleni se ei aiheuta hallaa tuo kupponen kahvia, mutta jotkut joutuu koviin vaikeuksiin jos ottaa sumpit. Stimulantti, piriste. Itse koen sen kofeiinin vaikutuksen tabuina tai enegiajuomana… Sydän räjähtää takomaan, pupillit laajenee… Alan tomimaan, kuin duracell-pupu… Kannattaa katsoa ensin itseään peiliin ja kysyä mitä aineita käytän, kun laitospaikkaa jollekin toiselle alkaa kaavailemaan… Pieni vinkki… Asiat eivät ole mustavalkoisia… Kupponen kahvia ei vaikuta minuun kovin kummoisesti, mutta muussa muodossa nautittuna Kofeiini sitten vahvuutensa näyttää… Ei ole ongelmia kahvin juomisesta jos joku alkaa siitä veistelemään… :mrgreen:
Mutta joo… Tässä sitä ihmetellään ja katsellaan kun laukkuja pakataan. Voi,voi… Soittelin puhelimella läheisille, niin heti kysyttiin, että olenko alkanut juomaan. Miksi sitä pitäisi alkaa juomaan? Mitä se muuttaa? Kohta 900 päivää ilman alkoo, niin pthyi… Eikä mulla ole rahaakaan, että semmoista alkaisin uudelleen opettelemaan. Kuten joskus aikaisemmin mainitsin, että viina on vaan dopamiinin lähde. Muitakin vastaavia on. Sen todellisuuspaon voi tehdä muutenkin. Vaikka liikunnalla… Tarpeeksi kovaan kuntoon kun saa itsensä rääkättyä, niin tosiaan “high”-tilan saavuttaa… Aluksihan se on tervanjuontia.
Kirjoittaminen on yksi… Somettaminen on yksi… Kaikenlainen puuhailu on myös… Tuo keskus aivoissa mihin Dopamiini vaikuttaa, niin sitä kutsutaan palkitsemiskeskukseksi. Jos ihminen tekee jotain kivaa. Onnistuu siinä. Aivot palkitsee erittämällä tilkan Dopamiinia. En muista ulkomuistista tarkkaan mikä se mekanismi on. Jotenkin kun saat hyvän olon jostain; “palkinnon”, niin aivot tirauttaa Dopamiinia. Hyvin tehty tietokonepeli esimerkiksi tuottaa jatkuvasti “palkintoja” ja äkkiä jää koukkuun siihen… Hard-core sometuksella on samanmoinen koukku kun Kokaiinilla… Dopamiini…
Eiköhän tässä ole aika suunnata ihmettelemään maailman menoa ja katsoa mitä tämä päivä tuo tullessaan. Naisille tiedoksi siellä ruudun takana, että EI. Ja ruudun tälläkin puolella, in real life… Pitää käsitellä asioita kaikessa rauhassa…
Aamu alkaa valjeta tänne. Aurinko kemmeltää ikkunasta sisään. Puolisolla iso määrä erilaisia tavaroita pakattuna siististi kasseihin. Se enteilee muutoksen tuulia… Outo olo.
Viimeksi kun tuo kortti lyötiin, niin löytyi vielä ratkaisu sen ohittamiseen. Ilmeisesti nyt ei ole oikeen vaihtoehtoa kuin, että tosiaan raittiiseen ulkoilmaan… Maantielle… Uuden äärelle… Pois. Kohdattava avioero. 
Kiitos kirjoituksesta! Niin.. no dokaamatta, juomatta, ryyppäämättä olenkin ollut 893 päivää(kännykässä edelleen laskuri mikä tikittää omia aikojaan piilotettuna nykyään sekin).. Tarkoitin
Laitoksiin en lähde kun pakkopaidassa ja poliisisaattueessa. Kyllä tässä itse katkotaan reflat ilman mokomia juttuja kuten tähänkin asti. Minua ei saada kun jalat edellä noihin mestoihin. Ei saatu 3kk:n ryyppyputken jälkeen, kun totuin juomaan päivittäin. Usvassa ja sumussa kuljeskelin viikkotolkulla, mutta kaikkeen tottui… Tosin tauottaminen välillä oli myrkkyä kun tolet laski ja muisti alkoi menee. Semmoiseen tilaan en kenenkään haluaisi joutua. Nuo jutut vie sitten ties mihin.
Aloin yht’äkkiä jäykistymymään jäsenistäni liikenteessä ja alkoi todella pelottaa… Melkein pitäisi kieltää tommosten myrkkyjen syöttäminen. 
Pistää vihaksi!