Moikka,
Mulla on ollut elämä sekaisin, mutta valoa on alkanut näkyä tunnelin päässä.
Ihmettelen tätä asiaa. Aikasemmin nauroin ihmisille, jotka kertoivat tuleensa uskoon. Nyt se sitten kolahti omalle kohdalle. Onko muita plinkkiläisiä jotka ovat tulleet uskoon ?
Mä olen kokenut semmoiset kriisit tässä viimekuukausina, että tää tuntuu jotenkin ihmeelliseltä.
On kevyt ja huojentunut olo 
On muitakin.
Aikoinaan hakeutuessani AA:han aloin silloisessa sekavassa mielentilassani melko pian uskoa joidenkin ryhmäläisten tavoin siihen, että Jumala on ja säätelee jotenkin minunkin elämääni. Tuon oivalluksen voimin taapersin palavereihin onnellinen hymy naamallani ja jotenkin valaistuneena kaikkea katsellen. Oli ihmeellinen tunne, kun sillä polunvarren kuusellakin oli nyt mielestäni jokin korkeampi tarkoitus olla juuri siinä, osana jotain suurempaa Kokonaisuutta.
Onneksi tokenin mielenhäiriöstäni melko lyhyen ajan kuluessa. Kaikenlaista se tiedostamaton (= hoitamaton) alkoholismi minulle teetti!
–kh
Kiitos näkökulmasta 
Mulla tää usko on kytenyt 2 vuotta, nyt se sitten aukesi mulle.
Päihdeongelma on ja olen alkoholisti, mutta ihmeellistä rauhaa olen saanut.
Pyrin kuitenkin ajattelemaan ja puhumaan asioista, mutta tää uskon tie tuntuu oikealta mulle
Ukkini oli myös alkoholisti. Hän löysi raittiuden uskon kautta.
Olen miettinyt menenkö nyt samaa tietä kuin hän…
Saman tunteen olen kokenut itsekin. Sinällään en osaa mennä sanomaan kumpi on mielen häriötä. Nähdä itsensä osana kokonaisuutta vai olla näkemättä. Usko joka tapauksessa on hieno asia. Siitä ainakin voimme olla varmoja, että kalkkitabletti parantaa puolet sairauksista aivan yhtä hyvin, kuin oikeatkin lääkkeet - kunhan potilas vain uskoo niihin lääkkeisiin. 
Senkin me tiedämme sen kummemmin viisastelematta, että uskovien seuraan liittymällä moni alkoholisti on päässyt vaivastaan. Olennaista omalle uskolleni on suvaitsevaisuus. Jokainen saa etsiä tietä taivaaseen aivan haluamallaan tavalla. Minun tapani on etsiä totuutta tästä hetkestä ja tästä päivästä. Jumala saa huolehtia huomisesta ja ikuisuudesta.
Sen verran ehkä lisään tuohon kuusiasiaan. Kun on todella löytänyt tämän hetken, niin aivan oikeasti näkee kuusen osana suurempaa kokonaisuutta ja huomaa itsekin kuuluvansa tuohon kokonaisuuteen. Se ei ole mikään mielen häiriö. Itämaisittain sitä kutsutaan tietoisuuden tilaksi
Hienosti kirjoitettu. Minullakin on uskonnoista yhtään kiinnostumattomana ihmisenä vastaavia kokemuksia kokonaisuuksien uudenlaisesta hahmottamisesta. Näen sen kuusen ja itseni osana suurempia voimia, jotka ovat kuitenkin konkreettisen maailman oikeita voimia. Juomisen lopettamisen jälkeen minäkin olen nähnyt maailmaa monessa suhteessa uudenlaisin silmin. Varmaankin perustaltaan samankaltaisia kokemuksia kuin teillä.
Toisaalta tämä varmasti liittyy vanhenemiseenkin.
No juu, kyllä minäkin näen kuuset sun muutkin puut sekä yksilöinä että metsän osina, mutta syy kuusten olemassaoloon ja ilmiasuun on kyllä ihan raa´an biologinen . Joka kuusi on tänään juuri sellainen, kuin sen kasvuolojen, geenien ja historiansa valossa kuuluukin olla - kuten taitaa olla meidän ihmistaimienkin laita…
–kh
Itse en varsinaisesti ole tullut uskoon, vaan olen uskonut sen mitä jo 70-luvun alussa kansakoulussa opetettiin eli että Jumala on luonut maailman. Jeesusta en ole osannut pitää muuna kuin historian suurimpana taikurina - Copperfield ja Houdini jäävät toiseksi.
Raamattuun tutustuminen oli pettymys. Kirjahan on varsin tylsä ja niin täynnä noudatettavia määräyksiä - n.700 - ettei niitä kukaan ihminen pysty noudattamaan. Valittujen Palojen Raamatun selittämisen kirja taas oli niin täynnä detaljeja etten sitä jaksanut lukea loppuun asti.
Koulujen uskonnon opetus ei ole neutraalia. Toisaalta ev.lut. kirkko ja Luther tavallaan asetetaan korokkeelle ja toisaalta eri uskontoja esiteltäessä se tapahtuu pintapuolisesti - esim. muslimien naisten silpomista tai kunniamurhia ei esitellä - ja suuria uskontoja painottaen esim. mormoneja (ja historiansa pimeitä puolia) tai Jehovan todistajia (ja historiansa pimeitä puolia) ei käsitellä ollenkaan ja helluntalaisuus mainittiin kursorisesti.
^ Mun tietääkseni se naisten silpominen eli “naisten ympärileikkaus” kuten sitä irvokkaasti kutsutaan, ei suinkaan kuulu islamiin vaan se on vanha afrikkalainen tai Afrikasta peräisin oleva kansanperinne. Koraani ja Muhammed eivät tietääkseni sellaisesta puhu, saati moiseen kehota.
Ei Raamattua jaksa lukea sellasella kannesta kanteen -menetelmällä niinkuin jotain romaania. Johan siinä tulee tenä Vanhan Testamentin loputtomia sukuluetteloita ja lakipykäliä kahlatessa.
Vanhassa Testamentissa on kyllä huimia satuja, jotka muistuttavat paikoitellen Tuhannen ja yhden yön tarinoita: esim. Luomiskertomus, Nooan arkki, Joona ison kalan vatsassa jne…
Kristinuskon kannalta oleellista on Uusi Testamentti; Jesse ja Jessen opetukset. Sano Jesselle jees. : )
JT75:lle onnittelut rauhan ja tarkoituksen löytämisestä. Ne on arvokkaita asioita oikeesti Luulempa, että saatat olla löytämässä jotain tosi tärkeää itsellesi.
t: nimim. Maallisen maailman syntinen lapsi
Jep, naisten sukuelinten silpominen ei ole islamin mukainen tapa. Koraani ei siihen kehota. Mitä niihin ns. "kunnia"murhiin tulee, myös Raamattu on väärällään kehotuksia pitää nainen kurissa voimakeinoin, vaikka sitten tappamalla. Muistaakseni kuolema on Vanhassa Testamentissa myös raiskatun naisen osa, jos rikos on tapahtunut kaupungin muurien sisäpuolella.
Juuri näin. Ja noita asioita voi miettiä ja ymmärtää vaikka miten pitkälle ilman mitään jumaliakaan tms. taikauskoa. Alkoholistinen maailmankuva kahlitsee ajattelua. Tie on kapea, ja mieluiten se kulkee länsimaisissa urbaaneissa maisemissa niin, ettei siltä näe edes ympärilleen. Viina sopii länsimaiselle ihmiselle. Se tekee pinnallisuutta ihannoivan ihmisen yhä pinnallisemmaksi.
“Raamattu. Paksu kirja täynnä vanhoja satuja.” - Erno Paasilinna
Joskus nuorempana luin Raamatun läpi ihan sen takia, että tulipahan sekin luettua. Ei todellakaan mikään lukuelämys. Nykyään Raamattu löytyy verkostakin. Sitä pääsee googlettamaan hakusanoilla. Kun vertailee itse etsimäänsä tietoa erilaisiin uskonnollisiin väittämiin Raamatunkin lukeminen käy kiinnostavaksi.
Kirkollisissa keskusteluissa vedotaan aika usein Apostoli Paavaliin. Jostain sain selville, etteivät kaikki Paavalin nimissä olevat kirjeet ole Paavalin kynästä syntyneitä lainkaan. Ne kirjeet, jotka yleisesti tunnustetaan Paavalin kirjeiksi, ovat aika henkilökohtaista kerrontaa. Tuota kerrontaa oli varsin mielenkiintoista lukea pohtien Paavalin persoonallisuutta hyödyntäen Freudin oppeja. Pienetkin sanavalinnat paljastavat merkityksellisiä luonteenpiirteitä. Hakusanoilla synti ja Paavali löytyy aika mielenkiintoinen yksityiskohta. Paavali kertoo itsestään paljon syntisenä ihmisenä. Kertoo jopa rukoilleensa Jumalan avulla irtipääsyä synnistä, joka painaa hänen mieltään jatkuvasti, kuin keppi ihon läpi työnnettynä. Ei kulemma päässyt - Jumala halusi hänen oppivan nöyryyttä tuon synnin kautta. Sitä kautta tulee myös tuo tämän päivän uskonnollinen opetus. Jumala hyväksyy meidät syntisinä ihmisinä, jos kerran hyväksyi Paavalinkin.
Minkälainen sitten on synti, josta ei pääse rukoilemallakaan eroon? Joillekin se on tietenkin viinanhimo. Tähän Paavalin kirjeistä ei kuitenkaan vihjeitä löydy. Tuo kuvaus ihon läpi työnnetystä kepistä yhdistettynä Paavalin kielteisiin ajatuksiin naisista herättää kysymyksiä. Varsinkin, kun Paavali ottti suojiinsa pitkäksi aikaa myös pakoilevan orjapojan. Meinasi oikein vaikeuksiin joutua karkulaista suojelemalla. Oikeastaan aika hauska yksityiskohta, kun ajattelee kirkon piirissä tänäkin päivänä käytävää keskustelua naispapeudesta ja homoseksuaalisuudesta. Näissähän aika usein vedotaan nimenomaan Apostoli Paavalin sanomisiin. Erityisen paljon ajatuksia herättää Katolisessa kirkossa oleva käytäntö olla sekaantumatta naisiin. Poikalapsiin siellä kuitenkin sekaannutaan.
Paavalihan oli lähtöjään kirjanoppinut ja fariseuslainen. Yhtenä yönä hän sitten näki unta Jeesuksesta, jossa hänet käskettiin evankeliumia julistamaan. Jeesuksen opetuslapset eivät oikein pitäneet Paavalista. Näin Paavali laitettiin kaukolähetystyöhön. Kaupatessaan kristinuskoa Euroopan suunnalla Paavali joutui myös tekemäään aika paljon myönnytyksiä. Yksi näistä oli luopuminen poikalasten ympärileikkauksesta. Iso merkitys on myös sillä, että Paavali joutui hyväksymään kirkkoihin Jumala-aiheisia kuvia. Periaatteessahan Jumalnkuvan palveluun suhtaudutaan Raamatussa kielteisesti. Eurooppalaisille näyttävät Jumalapatsaat ja Jumalankuvat olivat kuitenkin tietynlainen kynnyskysymys, johon oli sopeuduttava. Olihan Kreikan ja Rooman kuvataide jo tuolloin varsin uskonnollisaiheista.
Minun mielestäni se kristinusko, jota kirkoissa opetetaan, on aika pahasti eksyksissä nimenomaan Paavalin takia. Mielestäni Paavali sotki kristinuskoon omia farisealaisia sääntöjään ja määräyksiään, joista Jeesus nimeomaisesti halusi eroon. Tietyllä tavalla Jeesuksen ilosanoman sijaan on astuttu takaisin tietynlaiseen vanhatestamentilliseen kirjanoppineisuuteen, jossa Raamatulle kirjana annetaan merkitys, jota sille ei kuulu. Tämä toki vain aivan omana ajattelunani.
Kun Raamatusta tarkoin seuloo erilleen sen kirjoittajien kaunopuheisuuden ja arvolataukset, kirjan merkitykset kyllä avautuvat aivan uudella tavalla. On hyvä muistaa, että niin vankkaa asemaa, kuin kirjalla on, ei iltapäivälehtien kaltaisella tyhjällä viestinnällä saavuteta.
Mielestäni uskoontulo voi olla hieno asia, mutta vain niin kauan kun se antaa uskoontulevalle itselle iloisen ja turvallisen tien mitä vapaasti voi seurata (ainahan ei näin ole). Ymmärrän hyvin, että joillekkin ihmisille voi olla helepottavaa antaa elämänsä “herran” haltuun, koska silloin ei tarvi kantaa vastuuta kaikista asioista itse. Todellisuudessahan kuitenkin kannamme vastuumme itse.
Itse päätin joskus aikaa sitten, että luen raamatun kannesta kanteen. Siinä kävi kuitenkin niin, että luin muutaman sivun muutamassa minuutissa ja totesin, että tämä kirja ei ole mulle. Kirjanhan pitääs mukamas olla eräänlainen tositapahtuviin perustuva dokumentti, mutta jo alkusenteillä tapahtuva luomuskertomus sai mut lyömään kirjan kiinni, niin että pätkähti. Samana päivänä kuitenkin avasin kirjan muutamasta satunnaisesta kohdasta ja yritin sitä lukia, mutta sama lopputulos tuli aina eteen. En halua loukata ketään, mutta minä en kertakaikkiaan ymmärrä kuinka jotkut voi pitää tuon kirjan tarinoita tiedettä tietävämpänä.
Smokilla on kiinnostavaa pohdiskelua ja näkökulmia, joita en ole tullut miettineeksi. Uskon kyllä että Jeesusta on erittäin paljon ymmärretty väärin syystä tai toisesta, tahallaan ja vahingossakin. Ovathan nuo george W. bushit sun muut uskovaiset militaristit ja kapeakatseiset tuomitsijat oikeastaan juuri sitä, mitä vastaan jeesus saarnasi. Silti he vannovat hänen nimeensä.
Minä olen lukenut raamattua vain sieltä täältä, Johanneksen ilmestyksen ja Jobin kirjan ainakin. Evankeliumeista olen myös perillä jo koulun uskonnonopetuksen ansiosta.
Good for you JT75. By all means necessary.
Jaa´a
Olen joskus kritisoinut uskoa täälläkin, siksi että oma uskoni on hiukan mutkikasta, ollessaan hyvin suoraa. En ole “löytänyt” koskaan uskoa, se löysi minut jo hyvin varhain. Olen aina uskonut että joku on jossain jolle pitää elää hyvin ja olla kiltti, jotta sitten kun kuolee…
Enää en oikein usko taivaaseen, enkä sitä myöten myöskään helvettiin. Uskon johonkin, mutten osaa määritellä tarkemmin mihin.
Olen kolunnut kaikki uskontokunnat ja suuntaukset etsiessäni ryhmittymää joka uskoisi kuten minä, mutta toistaiseksi haku ei ole tuottanut tulosta. Minun uskoni on suoraa, mutta samalla se jostain syystä sotii liki kaikkia “ryhmittymiä” vastaan, enkä oikein ymmärrä miksi näin on.
Silti uskon johonkin
Minä uskon että tämä maapallo leijuu täällä äärettömässä avaruudessa ihan sattuman kaupalla ja olosuhteiden mahdollistamana/pakottamana. Samoten kaikki maapallolla oleva elämä on ihan sattuman kauppaa. Ei tällä touhulla mitään tarkoitusta ole eikä tarttekkaan olla. Meidän pitääs olla aivan helevetin onnellisia siitä, että olemme sattumalta saaneet tämmösen mahdollisuuden kokea, nähdä ja “ymmärtää” elämä". Jossakin vaiheessa tämä maapallo ja aurinkokunta häviää taivaan tuuliin ties mistä syystä, eikä sillä tule olemaan mitään merkitystä universaalisesti eikä kukaan jää meitä kaipaamaan.
Samoista lähtökohdista ajattelen minäkin… Sattumalta täällä ollaan. Tosin minusta ei ole mitenkään onnekasta se, että ihmisenä aivokapasiteettini riittää oman lyhyen olemassaoloni tajuamiseen ja jopa kaikenlaisten merkitysten pähkäilyyn. Onnellisempaa olisikin ehdottomasti olla jokin yksinkertainen eläinlaji ilman sen kummempaa tietoisuutta. Silloin elämä kuluisi syömiseen, paskomiseen, nukkumiseen ja lisääntymisvietin toteuttamiseen (johon se kuluu toki nyt ihmisenäkin, mutta tietoisuus omasta toiminnasta pistää kyllä kapuloita rattaisiin). Ihminen on mielestäni onnellisimmillaan pikkulapsena, ennen kouluikää.
–kh
Täällä ja yksi höyrähtänyt Uskoontuloni ei tapahtunut kertarysäyksellä vaan pikkuhiljaa hiipien. Itselleni se on ainut tapa jaksaa ja elää. Uskoa johonkin suurmpaan voimaan ja hyvään, jolloin itsellänikin on jokin merkitys tässä kokonaisuudessa. On osa suuremppaa kokonaisuutta kuten joku mainitsikin. raamattu sisältää paljon hyviä elämänohjeita ja oppeja, kuitenkaan kaikkea ei voi kirjaimellisesti noudattaa…Kuten jotkut lahkot tekevät. Monet asiathan ovat vertauskuvallisia. Itse usko hyvää Jumalaan ja Isään joka ei tuomitse vaan haluaa ihmisille ainosataan hyvää. Toki hän antaa meille opetuksia ja hän antaa meidän kompuroida ja ottaa opiksi asioista. Kristus käsitys ja Jeesus on jotenkin jäänyt taka-alalle. Monethan puhuvat jatkuvasti Kristuksesta ja ev.lut. uskontokin korostaa Jeesuksen merkitystä. Itse olen jotenkin Jumalaan päin kallellaan ja Jeesusoppia en ole vielä päässäni käsitellyt 
Minusta Vanhan Testamentin Jumala-kuva on kamala. 
Niissä kertomuksissa Jumala vaikuttaa pikemminkin oikukkaalta, pikkumaiselta, fasistiselta tyrannilta kuin miltään rakastavalta taivaan big daddylta.
Vasta Jessen mukaantulo Uudessa Testamentissa tuo armon, lähimmäisenrakkauden ja vapautuksen sanoman. Turhaan ei Jesseä tituleerata Vapahtajaksi. Hän tiemmä vapauttaa ihmiskunnan synneistään, mutta samalla hän vapauttaa ja armahtaa ihmiskunnan Jumalan kostonhimoiselta rangaistukselta ja vihalta.
Luin muuten kerrassaan hassun kirjan kerran. Se oli dokumenttiraportti amerikkalaisesta miehestä, joka yritti noudattaa kirjaimellisesti kaikkia Raamatun käskyjä. No siitähän ei arvattavasti seurannutkaan muuta kuin sanomista ja kommelluksia, sillä erilaisia kieltoja ja käskyjä on etenkin Vanhassa testaminetissa satoja; ja jotkut niistä on nykyajan oloon jopa hassunkurisia ja käsittämättömiä. 
