Tein AUDIT-testin, sain 28 pistettä. Laskutin myös iltaisin juomani kalorit - 1290 kcal - voi juma. Se pelottaa vieläkin enemmän, kuin tuo AUDIT tulos - hullua. Joka yö sitä lupaa itselleen, ettei huomenna juo ja sitten kuitenkin työpäivän jälkeen tie vie taas yhden illan juomat hankkimaan. Tiedän, että tarvitsisin ulkopuolista apua, mutta kun olen sellaisessa työssä pienellä paikkakunnalla, niin avun hankkiminen on mahdotona. Aamulla taas päätin, että nyt yritän toissaan, mutta kovasti pelottaa, että en selviydy kotiin asti tai jos joudun muiden vuoksi kauppaan, en sieltä ilman alkoholia löydä ulos. Muiden asioiden suhteen päättäväisyyttä löytyy, mutta tämän suhteen olen voimaton.
Onkohan tuo nyt sitten pätevä syy kun asuu pienellä paikkakunnalla ja kun työ…jne. Siinä on vähän niin kuin sellaanen fiilis, ettei oikein ole vielä tullut selväksi haluaako itse tehdä sen lopettamisen eteen mitään. Sillä kunhan tarpeeksi kova tarve tuloo, niin kyllä ohjustetaan tukka putkella vaikka kaemmas avun saantiin. Mut sehän selviää kun juo riittävästi ja rypee itseinhossa aikansa.
Olipahan positiivinen vastaanotto. Ehkä tämä ei olekaan minua varten 
Usko lopussa kirjoitti iltapäivän tuska
Kun olin aikani juonut, enkä enää halunnut, päätin mennä hakemaan apua. Toteutin päätökseni avaamalla oven AA-ryhmän kokoontumispaikkaan. Siitä alkaen olen ollut raittiina päivä kerrallaan.
Pienellä paikkakunnalla joku on kyllä voinut nähdä, että olet joskus ostanut olutta kauppareissullasi. Jos menet ryhmään, siellä olevat tuttavasi voivat tietysti nolostua kovastikin, kun sinä saat tietää, että he ovat olleet alkoholin kanssa ongelmissa. Mutta ei sun kannata sääliä heitä vaan senkun menet mukaan. Mukaan pääsee jos on halu lopettaa juominen. Kysy itseltäsi. pystytkö pitämään työsi ja kulissit, jos jatkat juomistasi?
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Ei varmasti ole mahdotonta, se ettei halua on ihan eri asia kuin mahdotonta.
Pidän kyllä ongelmaa aivan todellisena.
Apua on varmastikin saatavana, mutta ei välttämättä aivan helposti.
Ja kun usein tarvittaisiin apua joka ei edellytä edes leimaantumista, eikä edes sitä että on päästänyt alkoholisminsa sellaiseen malliin ettei enää välitä vaikka otsaansa alkoholistin leiman löisikin.
Aina parempi, mitä aikaisemmassa vaiheessa, kun vielä on tallella itsetunto, ehkä työpaikkakin, terve maksa ja usko tulevaisuuteen on tallella.
Kovin usein näyttää apua ja tukea yhteiskunnan taholta löytyvän vasta kun ihminen on heittäytynyt rähmälleen ja pilannut elämää pitkälle tulevaisuuteen asti.
Mahdollisuuksia varmasti on, ja jos ei aivan kotikylältä löydykään, niin ehkei ole aivan mahdotonta joko liikkua itse hiukan kauemmaksi, käyttää verkkoyhteyksien suomia mahdollisuuksia, kenties auttaa itsekin itseään -sekin nimittäin on ainakin osatekijänä aivan mahdollinen.
Ehkä joskus on niinkin, että ongelman täyttäessä kovin suuren osan päivän vapaasta energiapääomasta ei aivan kaikkia eri mahdollisuuksia tule huomanneeksi?
Kysyä voi tietysti sitäkin, minkälaisesta apua tarvittaisiin?
Lääkärinhoitoa+ Terapiaa? Myötätuntoa? Ongelmista irrottamaan auttavaa muuta sisältöä elämään? Jotain muuta?
Kun se tarve olisi selkeä, ehkä olisi helpompi täälläkin muiden miettiä millaisia vinkkejä voisi antaa.
Huomenta 
Itsekin tuskailin saman asian kanssa. PIeni paikkakunta ja työ ihmisten parissa.
Hoitokontakti nyt lähimmän sairaalan psyk.polilla. En koe että tästä olisi ollut mitään haittaa yksityisyyden tms. suhteen.
Moniin tahoihin voi ottaa aluksi yhteyttä sähköpostitsekin ja kysyä neuvoa. Yrittänyttä ei laiteta.
Itte tuntui aluksi että olin niin yksin ongelmani kanssa. Googlettelin öisin ahdistuksissani eri sivustoja ja mietin mistä saisin apua.
Jotenkin sitten päädyin tänne ja huomasin että tämän paikan merkitys oli ja on minulle suuri. Melkoista kipuiluahan tämä välillä on ja tunteet ja fiilikset vatkaa samaan tahtiin kuin juomishalukin.
Mutta niihinkin ajatuksiin saa täällä peilausta.
Tsemppiä sinulle
Tämä on ehdottomasti sinua varten, tervetuloa. Me emme voi tietää sinun tilannettasi, joskus huoli ongelman paljastumisesta ja seurauksista on aiheellinen, joskus ei.
Sain sen kuvan, että ryyppäämisesi ei ole niin tolkutonta, että tarvitsisit fyysisten oireiden takia laitoshoitoa lopettamisen tueksi. Sen psyykkisen puolen avuksi muiden tuki on kyllä korvaamatonta. Mieleeni tuli
-ystävä(t)
-tämä ja muut (mitkä ?) nettikeskustelut, jos saat näistä apua
-AA toisella paikkakunnalla, tosin näissä voi pettyäkin, käy useammassa
-työterveyshuolto, onko sellaista, onko sekin kotinurkillasi ?
Olen huono vääntämään tsemppaavaa tekstiä, mutta olet kyllä oikealla tiellä. Nyt vain lopettamispäätös.