hävisin juuri tänään taas yli 1000 euroa urheiluvedonlyöntiin, olen suhteellisen paniikissa ja haluan vain kirjoittaa tuntemuksiani itselleni ja teille muille. Huomaan, että normaalisti pelaamiseni pysyy suhteellisen hyvin hallinnassa, mutta esimerkiksi nyt väsyneenä kun ensimmäinen vetoni häviää, niin yritän voittaa sen takaisin ja lopulta summat kasvavat suuriksi. Olen asettanut itselleni pelirajoja, mutta tietenkin löytyy aina paikka missä pelata ja usein ne rajat saa vielä poistettua. Onneksi minulla ei ole velkaa, mutta pelkään että tulen pelaamaan loputkin rahoistani. Välillä tienasin monta kuukautta putkeen hyvin vedonlyönnillä, minkä vuoksi kuvittelen usein pystyväni tekemään rahaa vedonlyönnillä.
Pelaaminen on kuitenkin se asia, josta saan jännitystä elämääni ja pelkään, etten pysty nauttimaan elämästä myöskään ilman vedonlyöntiä. Pitäisikö hakea jotain muuta jännitystä elämään vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Olen pahimmillaan hävinnyt noin 3000 euroa päivän aikana. Kaipaisin teiltä tukea nyt vaikeana hetkenä.
Tonnin häviäminen vedonlyöntiin ei ole sama kuin omani pahin moka nettikasinoissa. Olen laittanut niihin nettikasinopaikkoihin joko pelikiellon tai talletusrajan mahdollisen pieneksi. Veikkauksen nettitunnukset olen pitänyt elossa, mutta siinä on myös melko alhainen peliraja, mutta numeroarvausharrastukseni takia en ole laittanut sitä vielä alemmaksi. Minä olen velkaantunut ja tein tammikuun alusta omaehtoisen luottokiellon, joten voi enää tästä enempää velkaantua.
En ole vedonlyöntiä harrastanut, Ymmärrän urheilijoita tai penkki-sellaisia, jotka voivat koukuttua vedonlyöntiin. Siinä on samoja piirteitä kuin numeroiden arvaamisessa, jota olen harrastanut, mutta sinä olet perehtynyt varmasti vedonlyöntikohteisiisi ja toimit siis myös logiikkasi mukaan ( minä vain mukamas intuition) . Täällä on monta vedonlyöntiin koukuttunutta ja toivon, että he vastaisivat sinulle. Syvänmeren Aleksi tulee ensimmäisenä mieleeni.
Jälkikäteen velkaantumisen suhteen olisi ollut järkevintä ottaa tuo luottokielto heti, mutta oli liian helppoa ottaa lainaa lainan päälle pelien tuodessa ja viedessä. Monta kertaa lyhensin kaiken pois ja suljin luottoja ( ikävä kyllä niitä saa myös avattua takaisn. Esim korkeakorkoisimman Ferratumin sain syksyllä avattua heti vain puhelinsoitolla) . Sinun kannattaa harkita jo nyt luottokiellon ottamista.
Jännityksen tai elämyksenhaku on omakohtaista itselleni noissa numeroarvonnoissa. Sinä laitat vetoja, luet tuloksia. Välillä tulee hyvin rahaa, välillä huonommin, mutta käytät aikaasi niitä vetoja miettien, katsoen ehkä matseja, ja lukien sitten tuloksia. Siihen menee yllättävän paljon omaa aikaa ja energiaa. Kaikki mahdollinen uhkapeli sulkee ihmisen sen harrastamisen ajan muulta. Onko se sen arvoista?
Tässä vain lyhyt vastaus. En ole selättänyt omaa peli- enkä velkaantumisongelmaani. Sorruin viimeeksi eilen. Sain takaisin kenoon laittamani rahat, mutta en muuta. Sinne jäivät pelitilille, koska summa jäi alle kympin. En tänään pelaa.
Tosiaan yleensä tulee tarkkaan mietittyä kohteet, mutta juuri esimerkiksi eilen löin vain ensimmäiseen löytämääni kohteeseen 500 euroa, kun menetin hermoni täysin yhdestä tiukasta häviöstäni. Olen miettinyt, että minun pitäisi saada jokin rajoitus tililleni, etten pelaisi sitä nollille. Pitää varmaan pankkiin olla yhteydessä.
Hei, eilen illalla tein myöhään töitä, ja olin järkyttynyt edellisiltana tapahtuneesta sortumisestani pelaamiseen. En tarkoittanut sanoa, ettei sinun häviötäsi voi verrata omaan häviööni, vaan, että et ole vielä niin pahassa pisteessä, missä minä olin tai olen, mutta onhan tuo summa, jonka yksittäiseen vetoon laitat, huima.
Pankissa voit laittaa verkkonostorajoja ja rajoja kortillesi. Enpä tehnyt itse, harmi kyllä.
Rahanarvon ymmärtäminen katoaa isoja voittoja saatuaan. Rationaalisuus myös, ja riskeeraminen menee pahemmaksi. Näinhän se on nettikasinoissakin. Kun nostaa panoksia, saa niitä isoja voittoja. Välillä kannatti alentaa alhaisimpaan ja nostaa taas lisää, mutta pelit tuntevat pelaajansa jo nykyään, ja häviöputki alkaa helposti… Siis nettikasinolla. Siksi pysyn niistä taatusti poissa.
Toivotaan, että saat tähän ketjuun mukaan muita vedonlyöjiä kertomaan vedonlyöntiongelmasta. Palsta on ollut vähän hiljainen viimeisten päivien aikana. Tulevaisuudessa varmaan meidät erilaisiin uhkapeleihin koukuttuneet diagnosoidaan omiin alakategorioihimme, ja hoito on sen mukaista. Saa nähdä, milloin tähän itse-tai perhemurhia pahimmassa tapauksessa aiheuttavaan ongelmaan todella herätään Suomessa
Tulevaisuudessa kaikkia riippuvuuksia tullaan tarkastelemaan samalla tavalla, koska kaikki riippuvuudet johtuvat samasta asiasta: ihmisen pahasta olosta. Kestään ei tule riippuvaista, jolla on asiat kondiksessa. Kaikki riippuvuudet aiheuttavat positiivisia tunteita ihmiselle, hetkellisesti. Pelaaminen(muu toiminta), joka johtaa riippuvuuteen on kuin laastari avohaavalle: pitää hetken, mutta alkaa vuotamaan hetken päästä. Laastareita lyödään haavan päälle koska se toimii hetken. Sitten kohta ollaankin riippuvaisia. Mikä tahansa tunne se on mitä riippuvuudesta saa niin pitää tarkastella minkä takia se puuttuu.
Kerroit että saat jännitystä elämään. Minkä takia normaali elämä ei tunnu hyvälle? Mikä on se asia mitä pakenet jännitykseen?
Aluksi suosittelen pelaamisen tekemisestä mahdollisimman vaikeaksi. Hommaa joku esto-ohjelma, anna rahasi jollekin luotettavalle henkilöllä, hommaa nettiosto kielto tms. Sitten jos tulee himoja pelata niin siihen tarvii jonkun miellyttävän tekemisen, mitä pyrkii silloin tekemään.
En ole samaa mieltä kanssasi haamu. Itse pelasin, jos oli hyvä fiilis, aivan loistava, ja harvemmin, jos oli huonompi. En taida olla kovinkaan itsetuhoinen. Huonossa fiiliksessä saatan vaikka tuijottaa urheiluruutua tai jotain leffaa, tai kuunnella musiikkia.
Ei pelaaminen voi olla vain laastari. Meitä on moneksi. Ok, menetin kasvoni töissä silloin 2013 tammikuussa, ja helmikuussa löysin nettibingon, ja sitä kautta seuraavana alkukesänä ( ison voiton jälkeen) nettikasinot. “Parasta ennen päiväys”-työpaikallani tuntui menneen ja tajusin, että helppoa rahaa sai taktikoimalla, mutta niihin peleihin jää koukkuun. Varsinkin kaikkiin järjettömiin kilpailuihin, joihin saatoin laittaa uskomattomia määriä, ja pääsinkin jossain Hall of Famesiin… aika kovat rahat tuli silloin maksettua. Olen muuten vielä samassa työpaikassa. Olenhan seniori, joka tukee edelleen muita, ja jolta omien töiden lisäksi halutaan sitä joustoa ja apuja.
Pelaaminen nettikasinoilla oli myös sillä harhakuvalla, että siitä voisi rikastua, saada jättipotin, rentoutumiskeino minulle.
Saat toki olla eri mieltä. En kirjoittanutkaan ihan koko juttua mistä riippuvuus minun mielestäni johtuu, vaan oikeastaan osan vain siitä.
Kaikki itseasiassa lähtee lapsuudesta jo. Lapsuus antaa pohjan kaikelle. Lapsuuden tapahtumat vaikuttavat paljon riippuvuuden kehittmiseen. En tiedä minkälainen lapsuus sinulla on ollut, mutta tuo kasvojen menetys vaikuttaa olevan sinulle iso asia, jonka kautta ajauduit hakemaan tyydytystä peleistä. Kun pelasit, unohdit koko kasvojen menettämisen. Pelaamisen loputtua muistit sen taas. Taas pelasit ja lopulta jäit koukkuun. Olenko väärässä kun sanon että pelaaminen auttoi sinua unohtamaan kasvojen menetyksen?
Olet. Olin vain ahne opportunisti sillä hetkellä. Etsin helppoa ulospääsyä tilanteesta. Sitä jättipottia, jolla voin jättää duunini ( vaativa ja kansainvälinen) taakseni. Sen sijaan tuloksena on nöyrä koira, joka joustaa kaikessa jokaiseen suuntaan, jotta saa vähän lisää rahaa maksaakseen velkojaan.
Puran muuten nyt sitä, mistä tsempparitarkin mainitsi. Tietty asunto oli hänelle se, minulle tämä jo 15 vuotta kestänyt työsuhteeni. Ostin talon liki 10 vuotta sitten, ja olen tavallaan täällä landella ( olen ihan muualta) riippuvainen työstäni ja siitä saamasta tulosta.
Minulla oli erittäin onnellinen lapsuus hyvinvoivassa perheessä. Olin kyllä meistä ja vielä kuopuksena se ensimmäinen joka muutti omilleen. Itsenäistymisstahto oli kova ja pärjäsin keittämällä itselleni hernekeittoa kuivatuista herneistä, ruismarjapuuroa siinä kahdensadan markan suihkuttomassa vuokrayksiössäni, johon muutin. Stipendejä tuli koulu- ja opiskeluaikoina. Tulevaisuus oli edessäni. Opettajat, ja luokkakaverit sanoivat minulle, että jos meistä jostain jotain tulee, se olen minä. Luultiin, että minusta tulee taiteilija tai kirjailija, tai matemaatikko. Olivat sitten luokkakokouksessa kolmikymppisinä pettyneet, mihin ryhdyin.
Hassujen yhteensattumien kautta eksyin opiskelemaan atk-alaa silloin parikymppisenä. Olen vieläkin tällä nykyisellä it-alalla jonkinlainen tekijä, mutta joo, osuit tässä arkaan paikkaan, haamu. Nettipelaamiseen koukuttuminen oli henkilökohtaisen kriisin tulos minulla.
Ymmärrän. Toivottavasti löydät jonkun ratkaisun tilanteesesi.
Oletko sinä pettynyt itseesi on se tärkein kysymys? Haitko koulumenestyksellä hyväksyntää vanhemmiltasi? Oliko vanhemmillasi odotuksia sinun suhteen? Minkälainen on sinun itsetuntosi? Ei tarvitse vastata tänne jos et halua, mutta mieti. Sen verran syvällisiä kysymyksiä.
Lapsuudessa voi mennä kaksi asiaa pieleen: tapahtuu jotain mitä ei pitäisi tapahtua tai ei tapahdu jotain mitä pitäisi tapahtua. Jälkimmäistä moni ei edes mieti. Proximal seperation: vanhempi on fyysisesti läsnä muttei pysty jostain syystä olemaan emotionaalisesti läsnä (liika stresssi yms.). Tämä myös aiheuttaa ongelmia lapsuudessa, jotka seuraavat läpi elämän, jos niitä ei tunnista.
Arvostan sitä, että olet haamu täällä aktiivinen, ja sinulla on hyviä pointteja, mutten usko, että löydät minun lapsuudestani ongelmia. Kuhmu tuli kerran kaatuessa päähän jne. Molemmat vanhemmat olivat läsnä ja sain suojatun ja hyvän lapsuuden. Ei ollut mitään puutetta mistään. Sinulla on teoria, miten ajattelet ongelman syntyvän, mutta niitä triggereitä voi olla muitakin.
Ei varasteta tätä keskustelua kaivautumalla pääni sisälle. Olen pohtinut, että lankesin uhkapeleihin kypsässä iässä tietyssä henkilökohtaisessa kriisissä, jossa opportunistina havaitsin sen helpon rahan, ja luulin, että sitä tulee helposti edelleen. Ahneus ja laiskuus ovat hyviä motiiveja Ajatus, että pääsisi paljon helpommalla, jos sitä rahnaa tulisi kunnolla
Selvä. Yritän vain auttaa. Eikä tämä varsinaisesti ole minun teoriani vaan Dr. Gabor Matelta varastettu. Et varmaan ymmärrä edes mitä ajan takaa, mutta ei se mitään. Mulle voi aina laitta skypessä tai sähköpostilla viestiä, jos haluat keskustella.
Toivottavasti pääset eroon tästä riippuvuuden pirulaisesta.
Luulen, että lähinnä sen vuoksi haen jännitystä elämään, että minulla myös jonkinlainen eksistentiaalikriisi ja elämän rajallisuuden ajatteleminen on pahimmillaan ahdistanut paljonkin. Sitten mietin, että haluan elämässä tehdä muutakin kuin tylsää työtä ja normaalia arkea, koska you only live once. Vaikeaa hyväksyä ajatusta, että elämäni koostuu vain työstä ja satunnaisista kavereiden näkemisistä, minkä takia pelaaminen usein tulee kuvaan mukaan. Myöskään oikein mikään muu harrastus ei oikein motivoi. Itselle on suhteellisin helppoa pysyä erossa noista kasinopeleistä, kun tiedän että kukaan ei voi siitä jäädä pitkällä aikavälillä voitolle, mutta urheiluvedonlöynti tosiaan suuri ongelma, kun tiedän, että monet tekevät joka vuosi voittoa siitä ja kuvittelen välillä että pystyn siihen kyllä itsekin.
Hei, huomasin, että olen lukenut väärin haamun ajatuksia ja vastanut sen mukaisesti. Haamu, olit monessa oikeassa.
Eilinen meni lähes kokonaan poissa netistä, koska oli niin kaunis ilma enkä tullut tänne enää vastaamaan illalla kotiuduttuani.
Kriisivaihe minullakin uhkapelaamisen bingossa / kasinoilla laukaisi. Tässäkö tämä oli? Tein virheen töissä, parisuhteessa meni päin Peetä, ja parasta ennen päiväys uran kannalta ohi.
Lisäksi minulla oli ajatusmaailma, että jokainen on täällä “oman onnensa seppä”, kyllä minä yksin pärjään, ja toisaalta myös, että asiat järjestyvät, ei täällä ketään jätetä nälkäänkuolemaan, “aina on plan B”-> “väliaikainen” enemmän velkaantuminen. Voittoja oli tullut. Se iso, joka mukamas ratkaisee kaikki ongelmat, tulee vielä.
Pelejä pelasin koukuttumisen jälkeen lähinnä joko palkitsemalla itseäni , tai yrittäen pelata menetettyjä rahoja takaisin ( se oli stressaavaa) . Peliputkea voi ehkä verrata juomisputkeen. Ajatukset olivat siinä vain peleissä enkä hätääntynyt niinkään rahojen vähetessä tililtä taloudellisesta selviämisestäni vaan siitä, että rahat eivät riittäneet sen hetkiseen pelaamiseen. Aika järkyttävää. Siinä vaiheessa kun tili oli melkein sileä, ja pelit oli lopetettava iski ahdistus ja tajusi, mitä oli mennyt tekemään. Mutta tämä menee taas OT vedonlyönnistä. Tuli vain mieleeni.
Toivon, etten varasta kokonaan tätä ketjua, ettei tämä eksy alkuperäisestä aiheestaan, ja että saat apua muilta vedonlyöntiin koukuttuneilta.
Täytyy palata Haamun pointtiin lapsuudesta. Minulla oli hyvin suojattu lapsuus. Vanhempani olivat melkeinpä liian suojelunhaluisia. Esimerkiksi moottoripyörä tai laskuvarjohyppyharrastus ei tullut kyseeseen, koska ne ovat vaarallisia. Tehtiin kaikkea jännää vanhemmille kertomatta. Hupaisana yksityiskohtana: isäni oli aivan järkyttynyt kun kerroin hänelle , ei nyt niin kovin kauaa sitten. osaavani tehdä halkoja pölkystä kahdella kirveen iskulla. “Sehän on vaarallista”, mutta ei se vanhempieni ylisuojelevaisuus laukaissut tätä omaa uhkapeliongelmaani keski-iässä, vaan se silloisen elämänvaiheeni kriisi, jolloin kokeilin ja koukutuin. Täytyy ottaa kuitenkin huomioon, että nettiuhkapelit tulivat vasta tämän vuosituhannen alkupuolella mahdollisiksi. Synnyin tavallaan hyvällä ajalla siihen, etten aiemmin kokeillut ja koukuttunut.
Tiedän. Minulla oli samanlainen eksitentiaalikriisi, jos vain saisin tarpeeksi rahaa niin kaikki olisi hyvin. Tosiasiassa minulla oli käsittelemättömiä asioita, mitä ei olisi mikään rahasumma korvannut.
Oletko kokeillut mitään harrastusta vaan ajatellut vaan ettei se ole kivaa? Jos mikään ei motivoi niin kannattaisi kokeilla kaikkea. Minkä takia aloitit pelaamisen? Mitä on tapahtunut elämässäsi ennen kuin aloitit pelaamaan? Minkälainen oli lapsuutesi?
Aloitin oikeastaan heti 18 vuotta täytettyäni pelaamaan. Ensin nettipokeria ja kasinolla pokeria, sitten lähinnä urheiluvedonlyöntiä. Lapsuuteni oli suhteellisen hyvä. Tosin olen aina tottunut olemaan se hiljainen poika, joka ei koskaan puhu mitään ja olen ollut suhteellisen helppo kohde vittuilulle. Ehkä pelaamisella halusin kompensoida tätä.
Ehkä realistisin vaihtoehto pelaamiselle olisi lukeminen. Kai sitä voisi jo huomenna mennä kirjastoon hakemaan mielenkiintoisia kirjoja, jos sillä saisi ajatukset pysymään pois pelaamisesta. Aloituspostauksenikin jälkeen olen sortunut muutaman kerran pelaamaan, mutta onneksi vielä mitään kovin suuria summia en ole hävinnyt.
Mitä tarkoittaa suhteellisen hyvä lapsuus? Onko sinulla koulukiusattu? Mitä tarkoitat hiljaisella? Sitäkö ettet ole uskaltanut sanoa mielipidettäsi, koska olet miettinyt mitä muut ajattelee vai?
Ajatus, että pääsisi paljon helpommalla, jos sitä rahnaa tulisi kunnolla 