Uniikkiko? Raitistuva alko-onglmainen ja juova puoliso

Kotikanava
1

Itse ongelmahan on varsin universaali, mutta musta tuntuu että ongelman sisällä mulla on uniikkii ongelma.
Meitä oli aikoinaan kaksi iloista juoppoa, enää ei ole kuin yksi iloinen juoppo ja yksi raittiuden kanssa pyristelevä.

Tuntuu että olen ainut ihminen maailmassa jolla on tämä tilanne että itse raitistuu, puoliso on juova ja ero tulossa hetkellä millä hyvänsä. Niitä syitähän löytyy toisella miksi juoda ja mitä pienempi sen ärsyttävämpi se on kun itse pyristelee irti pahaillaan “viinakoukusta”. Huomaa kuinka toinen ei saa mitään raitiina päivinäänkään oikein aikaiseen vaikkei paljoa olisikaan juonut juovina päivinään, mutta kun itse on alkanut saada tarmoa tehdä aioita ihan eri tavalla niin ero on siinäkin valtaisa.

Iso ongelma tässä on se, että saatan hyvin suurella todennäköisyydellä olla läheisriippuvainen joten se eron tekeminen ja eroaminen on lähes mahdotonta! Kun keksii niitä hyviä puolia toisessa vielä ja kun miettii mitä esim. anoppikin tuumis jos erottais ja miten se pärjäis kun on tottunut et vähän jeesailen välillä ja miten kaikki yhteiset kaveritki kauhistuis ku kuulis et ero tuli jne. …

Olenko mä todellakin ainut jolla on tämmöinen tilanne ja ne kaikki muut on niitä jotka on ryypätessä juoneet talot, autot, vaimot, isännät, työpaikat ja raitistuttuaan saaneet entistä paremman elämän kaikilla vastaavilla?
Vai eikö asiasta vaan puhuta?

Aihehan on itsessään valtavan hankala, mutta toivottavasti saan edes jonkinmoisia vastauksia.

2

Tervetuloa vaan palstalle, Memetsi, mutta eipä tuo sinun ongelmasi mikään uniikki ole :slight_smile:

Itselläni ei ole vastaavaa kokemusta, mutta voin kuvitella, että suurin osa raitistuvista kokee elämänsä hankalaksi juovan kumppanin kanssa ja lopulta suhde päättyy eroon. Minusta onkin tärkeää, että mietit ensisijassa sitä, miten ITSE haluat loppuelämäsi elää - tai edes tämän kuluvan vuoden. Jos olet anoppisi kanssa läheinen, niin tarviiko suhteesi anoppiin katketa, vaikka eroaisitkin hänen aikuisesta lapsestaan? Ja mitä väliä on sillä, mitä kaverit ajattelee? Tärkeintä on kai se, että sinulla on elämässäsi turvallinen ja tasapainoinen, hyvä olo. Olkoot se sitten juovan kanssa tai ilman juovaa.

Toisaalta, voit hyvin antaa itsellesi jonkinlaisen aikalisän ja edetä arjessa päivä kerrallaan. Touhuat niitä hommia, mitkä mukavalta tuntuu, panostat kotiin välittämättä hirveästi siitä, ettei toinen panosta niin paljon (ja mahd. juo samaan aikaan) jne. Meillä ainakin aikoinaan ajattelin, että se tekee, kuka osaa/jaksaa/haluaa, ja yllättäen aika usein se olin minä. Ei sitä tarvi ajatella, että kaikki hommat tehdään tasapuolisesti.

Pääasia, että olet rehellinen itsellesi ja kuuntelet tarpeitasi. Oma mottoni aikoinaan oli se, että voin joustaa, mutten alistua. Tuo tarkoitti sitä, että muiden perheenjäsenten, myös sen puolisoni, tarpeet otin niin pitkälle huomioon, kuin pystyin vahingoittumatta itse. Tein monen monta kompromissia ja myönnytystä, koska koin, ettei se ole mitenkään minulta pois. Sitten tuli aika, jossa jouduin myöntämään, että ilo on kasvoiltani kadoksissa, olo tuntuu liian pitkään ahdistuneelta ja verenpaineet sahaa sen mukaan, miten puolison käytös v-tuttaa… Loppuhan tuolle oli tehtävä.

3

Mä olen miettinyt tätä asiaa jo ekan kerran tänä keväänä. Päätin antaa suhteelle aikalisän, jos kesä tekisi ihmeitä, vaan eipä se oikein. Tuntuu jotenkin että se kaikki yhteinen mitä meillä oli, oli sitä juomista ja kaikkea siihen liittyvää… Ei me oikein enää osata puhuakkaan mistään, tai sille tuntuu, et sanotaan “hyvää huomenta rakas” ja jompikumpi kysyy päivällä mitä syötäs ja toinen vastaa siihen jonkun ruuan ehdotukseks ja illalla “hyvää yötä rakas” ja se on siinä…

Sillon suhteen alkuaikoina saatettiin jutella aamu neljään asti kunnes oli pakko mennä nukkuu ennenku sammu lähes kirjaimellisesti pystyyn ku oli juonu niin paljon. Puhuttiin me aika paljon selvinpäinkin kaikesta ja tehtiin paljon kaikkea, käytiin uimassa ja ajelulla ja kaikkee. Nyt ei olla aikoihin tehty oikein mitään kun auto on rikki ja ei päästä liikkuu mihinkään.

Ollaan molemmat sellasia että vältellään konflikteja ja siksi kai tää tilanne on muhinut näin kauan. Mä en tiedä yhtään mitä sen päässä liikkuu, onko se huomannut että olen alkanut etääntyä siitä ja mitä se mahtaa ajatella siitä. Mä taas en pysty ottaa asiaa puheeksi kun pelkään mahdollista (risti)riitatilannetta jo etukäteen tai edes sitä että toinen mahdollisesti loukkaantuu!

Omat kämpät meillä on ollut koko suhteen ajan vaikka melkein enemmän mä aikaa oonkin sielä viettänyt ja nyt kun oon yrittänyt viettää omalla kämpällä enempi aikaa tai kun aloin käymään AA-kokouksissa jotta pysyn raittiina on mies jotenkin aika selkeesti loukkaantunut ja tolkuttaa hirveesti rakkauttaan, kai se pelkää että hylkään hänet. Mitään se ei tunteistaan kuitenkaan osaa puhua. Ei sen puoleen, en mäkään oikein osaa muuta ku tolkuttaa rakkauttani vaikken enää ole niin varma rakastanko…

Hirveen hyvä mies se muuten on, hellä ja huumorintajuinen, ei oo ikinä ollu väkivaltainen, ei oo koskaan korottanu mulle ääntäkään. Itteksiin se saattaa äksyillä ja kirota jotain ku hermo menee, mut ei mulle koskaan. On se pienes pierussaki ihan mukava ku alkaa sillai pikkuse humaltuu mut ei paljo ku juttua riittäis vaikka sun mistä ja ne on iha hauskoi juttui, ei oo sillonkaan aggressiivinen koskaan.

Eikä sen juomat määrät mitään isoja oo ja harvoin se kunnolla kännissä on, mut se jatkuva pieni tissuttelu ottaa pattiin kun tekee sitä munkin paikalla ollessa ja mä tappelen sitä viinanpirua vastaan lähes päivittäin. Saas nähä kauanko pitää lupauksensa nro2 olla juomatta mun läsnäollessa, kunnes keksii tarpeeks hyvän syyn juoda taas ja unohtaa että lupas olla juomatta ku oon paikal… Tai en mä kyl tiiä oliks se sen puolelta lupaus ku sanoin asiasta ja myöntyi.
Huomaatteste kuinka paljo mä luotan siihe et se pystyy olla juomatta ku mä oon paikal?

Yks vaaran paikka on heti huomenna, se on tottunu nollaamaan “raskaat” reissut juomalla ja se joutu kuskiks yhteen reissuun ja tiedän että sen kaljahammasta kolottaa niin kamalasti ku pääsee reissusta. Eikä varmana muista et lupas olla juomatta ku oon paikalla. Voisin olla kyl niin ilkee et lähen omal kämpil jos se juo… Ja sanoo sille asiasta.

Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti, mä en todellakaan tiedä mistä tätä tekstiä riitti! :open_mouth:

4

Itse aikoinaan mietin että olisiko oma parisuhteeni ollut seesteisempi jos minäkin olisin juonut. Ex sanoi joskus että tehdään sinustakin alkoholisti, mut ei se onnistunut, en vain pysty juomaan, ja hyvä niin, olen onnellinen siitä asiasta. Hienoa että joillain alkkiksilla on rauhallistakin kotona.

5

Ja hei, tsemppiä raitistumiseen!

6

En ole koskaan kokenut, että juovan alkoholistin/addiktin kanssa ylipäätään voi olla mitään parisuhdetta.
Saahan sitä niin kuvitella.

Kuitenkin kuulostaa myös, että se ei ole ihan miehesi vika tavallaan, että olet tympääntynyt häneen ja elämäänne.

Uskon, että olet tympääntynyt lähinnä itseesi, kun mies juo ja raitistuminen ei tuota sinulle näinollen sitä palkintoa, jonka haluaisit.

Näin ollen, etsisin sinuna muuta puuhaa kuin pohtia miestä, ja ennenkaikkea al-anon ryhmiä.
Olet käynyt alkoholistien ryhmässä, mutta voi olla että löytäisit al-anonin kirjoista ja ohjelmista tuohon läheisenä olemiseen hyviä vinkkejä ja pohtimisia.

Ennen kuin teet rytinällä eroa ja vaadit että miehesi avautuu sulle ja testailet hänen kyseenalaista kykyään pidättäytyä viinasta (alkoholisti ei tunnetusti hallitse juomistaan, joten on turha siihen odotuksiaan ladata)

Hitsin hyvä, että teillä on omat kämpät. Kaksi toipilasta saman katon alla ja toinen vielä juo…no , en halua edes ajatella millaista kärsimystä siitä seuraisi.

7

Niin että ennen kuin rytinällä eroa, niin kokeile al-anon tarinoista etsiä joko ryhmistä tai kirjallisuudesta, sekä tee vaikka rajoitus, että et katsele juomista. Eli jos mies juo, niin kunnioita hänen valintaansa, mutta sulla on silloin oikeus poistua vaikka paikalta, ja sanoa että koska sinä et juo, niin et halua olla koettelemuksen ja kiusauksen takia siinä. SUllahan on oma koti juuri sitä varten:) Toki voi olla ikävä odotella, milloin mies selviää, mutta se on sen ajan murhe.

Sinulla on oikeus tehdä se, ilman että se olisi ilkeyttä.

En edes ymmärrä, miten voi pitää ilkeytenä sitä, jos pitää omat rajat.

Ethän sinä vaadi, että mies olisi takiasi juomatta, et saarnaa tai nalkuta, mutta et vain halua itse juoda. ja näin ollen voitte olla yhdessä sitten, kun mies on juonut sillä erää tarpeeksi.

Sen asian ilmaisun voi tehdä myös ystävällisellä tavalla, eikä ilkeästi ja olemalla miehelle vihainen.

Kysehän on myös omasta toipumisestasi. Tai etenkin ja ainoastaan siitä.

8

Tarkoitushan ei siis todellakaan ole sanoa ilkeästi! Tuntuu vaan että minä olen se paha jos sanon asiasta että nyt kun sinä juot niin minä en sitä katso ja lähden pois koska olen se toipilas tässä ja minun on suojeltava itseäni.

Enhän minä muutenkaan juurikaan oleile juovien seurassa, ikäväkseni mulla on lähimmät live kaverit vain juovia ja niitä joutuu eri känniasteessa katsomaan jos niiden kanssa haluu olla tekemisissä, harvemmin selvänä. Kumma kyllä nekin on vähän rajottaneet juomistaan mun seurassa kun olen hiukan painokkaasti tuonut esille että olen ollut useamman kuukauden juomatta. Mutta yleensä en viivy kauaa kun huomaan niiden juoneen.

Olen mä aiemmin sille vähän piikikkäästi sanonut että enhän mä voi aikuista ihmistä kieltää juomasta kun se on sanonut mun sen luo tullessa että onkin jo juonut pari. Tai kun sanoo et nyt on “pakko” jonkin tekosyyn nojalla juoda.
Kun kyse ei kuitenkaan ole mistään holhouksen alaisesta vaan täysivaltaisesta aikuisesta ihmisestä niin minkä sille loppupeleissä voi jos toinen haluaa juoda?

Enkä mä nyt mitenkään rytinällä ole eroamassa kait… Nää ajatukset vaan tahtoo pyöriä liikaa päässä ja onneksi on tämmöinen kanava jossa edes vähän purkaa näitä kun tuntuu ettei ole edes niistä vähistä raitistuneista alkoholisti kavereistakaan apua tähän tilanteeseen nyt. Kukaan ei oikein osaa sanoa mitään.

Toistaiseksi on molemmilla raitis päivä. Itseasiassa taitaa miehellä tulla kokonainen raitis viikko! Et kyl se pystyy halutessaan ainakin hetken olla juomatta, mut sit ne halut vie jossain vaiheessa ja se on henkisesti kiree ku viulun kieli ellei pääse juomaan…

9

AIvan, tarkoitinkin että mielestäni se ei ole ilkeyttä, jos sanoo …
Ehkä se oma reittisi vaatiikin nyt jäsentämistä, että miten suhtautua juoviin.
Se on varmasti edessä kaikilla, jotka juomisen lopettavat, koska tämä kulttuuri sisältää niin paljon juomista.

Se tunne, että olen ilkeä tai paha, jos pidän huolen itsestäni, on varmasti sitä uuden roolinsa opettelua ihmisenä, joka ei enää mene muiden mukana ihan kaikessa, vaikka seurassa haluaakin pysyä. Uskon, että monilla lopettajilla on se sama tunne. Oletko katsonut teeveestä tai yleareenalta sitä sarjaa “korkki kiinni?” Siinä tosin tuntuvat päässeen yllättävän helpolla, kun lähipiiri lähinnä kannustaa, mutta siinäkin moni tuntuu miettivän, kuinka sanoa ettei ota.
Mutta jos järjellä ajattelee, niin se ei pidä paikkaansa, että omien tapojen ylläpito olisi ilkeyttä.

10

Tuttuajuttua, tavallaan se ei tosiaankaan olekaan parisuhde, lähinnä itsestäni tuntui joskus että olin panttivanki siinä juoppis-suhteessa.

11

Se että antaa toisen juoda, on aikuista ja sitä että antaa kaikkien kukkien kukkia.
Mutta se, että sä päästät sen kämpillesi juoneena, vaikka selkeästi olet ehkä pettynyt siitä että hän on ottanut pari, niin oletko aina tehnyt tämän täysin vapaaehtoisesti? Entä jatkossa?

Jos tuntuu pahalta kun mies tulee ottaneena luoksesi, oletko kokeillut parantaako se oloasi jos et häntä juoneena sinne huolikaan?
Vai käykö juoneen miehen seura sinulle hyvin päinsä?

Mulle siinä nimittäin on eroa että jos joku juo, niin juokoon, mutta jos joku tulee juopuneena viettämään kanssani aikaa, niin petyn kyllä ja kokisin olevani alistunut ja olen aina kokenutkin, siitä että joudun hänen kanssaan silti olemaan. Vaikka hän on ottanut, ja vaikka olen pettynyt siitä, että hän onkin juovuksissa ja emme voi ehkä tehdä niitä asioita mitä olimme suunnitelleet koska humalaisesta ei niihin ole. Eikä hänestä ole aidoksi seuraksi ja kumppaniksi, koska hän virnistelee ja on humalassa.

12

Vai oliko tuossa kyse siitä, että sinä menet miehen luo?

Jos se on niin päin, niin silloin käännetään tilanne toisinpäin. Onko sinun pakko jäädä miehen luokse, jos hän on ottanut? Vai lähdetkö yleensä pois?

13

Mielestäni hyvin kiteytetty:

“Vai käykö juoneen miehen seura sinulle hyvin päinsä?”

Entä käykö kireän miehen seura sinulle hyvin päinsä?

Seuransa saa valita parisuhteessa ja parisuhdeviritelmissäkin, eikä ketään voi muuttaa…niin kipeää kuin sen tosiasian tunnustaminen itselle voi ollakin.

Minun mielestä parisuhteen ongelma on juuri, että parisuhde on sellainen toisen ja omaan käyttäytymiseen ladatuilla odotuksilla rakennettu vankila. Tai muuttuu ajan myötä sellaiseksi. Muissa ihmissuhteissa ei niin rakennu niitä kaltereita.

Ihan itse on vastuussa siitä, mihin kiinnittyy ja mistä irrottautuu, vaikka se vastuu onkin kurjan karua ja vastuun otto yleensä hemmetin vaikeaa.

Voimia ketjun aloittajalle!

14

Niin ja monesti ainakin huomasin kun tein rajan alkoholistille, että jouduin kantamaan vastuun siitäkin.
Eli kun istuin sitten yksinäni kotona, alkoholistin juodessa, juodessa, juodessa ja yhä vaan juodessa, enkä saanut tästä rajojen vedostakana “palkintoa” siinä mielessä, että siitä olisi seurannut parisuhteen parhaat puolet. Siinä mietin että “itsepähän valitsin” olla ilman alkoholistia, ja “itsepähän valitsi juoda” ja elämä on niitä valintoja.
Jokainen valinta ei johda siihen onneen heti, mutta pitkällä tähtäimellä ihminen koostuu niistä asioista mitä on valinnut. Ehkä valitsemalla olla ilman alkoholistia, niin tilalle voi kehittyä jotain muuta. Mutta se ei varmasti tapahdu yksi kaksi.

15

Nimenomaan siis niinpäin että minä menen hänen luokseen. Tämmönen järjestely meillä on ollut alusta ati että minä vietän aikaa hänen luonaan silloin kun vietän ja alkuun vietin paljonkin. Enemmän mulla alkaa tavaraa sen luona olla kun omalla kämpällä :mrgreen: Sen tavaroita taas mun kämpällä taitaa olla tasan partahöylä.

Niin no jaa, ei se alkuun haitannut vaikka olis vähän juonutkin kun tulin sen luo.
Nykysin haittaa paljon enempi ja pyrin vaan käväsee, onneks toi ilmottaa heti melkein ovella et “sori kulta ehdin tässä jo juoda pari kun en tiennyt että oot tulossa ja 1 000 000 tekosyytä päälle”. Yleensä en oo kovin kauaa sit, hetken jutskaan ja kehitän nopeen tekosyyn miks tarvii lähtee tai muuten vaan oon sillai et sori kulta nyt tarvii lähtee.

Eihän me viikolla enää ees kauheesti nähä, mulla alkoi kuntouttava duuni joka vie 3pvä viikosta ja illal ei vaan jaksa kerkii ehi nähä enää ja sit on kaikkee muuta häsellystä pitkin viikkoa ja pikkuhiljaa viikonloppuisinkin, kun on jotenkin pakko pitää itsensä kiireisenä nyt kun tää asia askarruttaa mieltä niin kovin et tuntuu etten vaan kestä kattoo sen naamaa nyt lyhyttä hetkee pisempään kerralla. Mikä on toisaalt väärin sitä kohtaan…

16

Kokemuksesta tiedän, että on aika ankeaa huomata, että lähes ainoa yhdistävä tekijä on ollut alkoholi. En itse sitä heti uskonut. Suhde ei kuitenkaan enää toiminut; minä olin pettynyt ja samaten toinen. Olihan hänkin menettänyt kivan ryyppyseuralaisen ja olinkin ihan erilainen kuin ennen. Ei löytynyt mitään yhteistä tekemistä, ei ollut yhteisiä kiinnostuksen tai jutun aiheita. Mitä siitä saa, kun menee katsomaan humalaista tai krapulaista kärttyistä ihmistä? Meillä myös nimenomaan minä vierailin hänen luonaan.

Mulle sitten valkeni, että se aika oli ihan hyväkin osin ja mukavia hetkiä, mutta se on ohi. Haluan eri asioita, mitä toinen. Useinhan myös ystäviä jää, kun vaikka saa lapsen. Tai jää työttömäksi. Elämänkulkua se on, vaiheet ja tilanteet seuraa toisiaan. Miksi jonkun pitäisi lopettaa juominen, jos minä lopetan? Entä jos vaikka 5v sitten, kun itse ei ollut valmis, joku kumppani tai ystävä, olisi siihen halunnut painostaa,. Eiköhän siinä olisi ollut kieltäminen, vastarinta ja suuttumus… Kaikille asioille on hetkensä.

Joku epämuotoinen suhde alkoholistin kanssa vie enemmän kuin antaa. Sitä miettii kuitenkin liikaa, se pyörii päässä. Kun raitistuu, elämään tulee uusia asioita ja uusia ihmisiä ja tuntuu, että entisen juopon elämän ihmiset on vaan hidasteena ja kivirekenä omassa kehityksessä.

Ehkä kannattaa keskittyä itseensä ja etsiä se oikea “minä” jota ei itsekään tunne ja sitten tietää paremmin valita sille “minälle” seuraakin. :slight_smile:

Ei se helppoa ole, aloitella raitista elämää, mutta päivä päivältä paranee. Sitkeästi vaan ja etsit apua ja keinoja kestää “olot” ja kiusaukset. Mulla elämäni järkevin päätös oli lopettaa juominen, vaikka rytinällä sitten muuttui kaikki muukin.

17

No tuo kuulostaa hyvältä, että oma kotisi on alkoholivapaa linnake, ja saat pidettyä itsesi touhuamassa muutakin.

Mullahan oli alun perin niin päin, että jouduin sitten kotoani ajamaan alkoholistin pois, mikä oli todella paljon vaikeampaa sitten kun hän oli päässyt pesiytymään, ja tuonut paljon muutakin kuin partahöylänsä :mrgreen:

Vaikka sulla henkisesti olisikin vaikeaa ja mieli askartelee, niin kuitenkin tulipa ylämäki tai alamäki, niin on hienoa että sulla on koti jonne palata ja jossa olet turvassa.
Tiedän, että ei se mielen toimintaa välttämättä tee silti sen helpommaksi tuon asian parissa.

18

Myös meillä on tilanne se, että mies juo enemmän. En siis itsekään ole täysin raitis. Molemmilla on omat asunnot.

Meillä menee niin, että jos mies on juonut, en mene hänen luokseen. Mies kyllä ymmärtää tämän, eikä meillä riidellä asiasta. Joskus hän voi ottaa pari olutta, jos olen käymässä, mutta kysyy kyllä erikseen, voiko ottaa. Minua ei pari olutta vaivaa, mutta sössötystä en jaksa kuunnella selvin päin yhtään.

Otan itsekin välillä jonkun oluen tai viiniä, mutta en kovin usein. Nuorempina meilläkin oli välillä ns. vauhti päällä, mutta tilanne on rauhoittunut roimasti niistä ajoista. Lienee luonnollista, kun ikää tulee. Mies kuitenkin haluaa juoda useammin kuin minä. Teemme kuitenkin nykyään kaikenlaista muuta yhdessä, joten onneksi tuo yhteinen “harrastus” on jäänyt vähemmälle.

Oma kämppä on kyllä ihana asia, jos se molemmille vain sopii. Onneksi viihdymme molemmat hyvin myös yksin. Olen asunut yhdessä todellisen ongelmakäyttäjän kanssa, ja se oli kyllä niin vaikeaa, että mielenterveys oli mennä. Ei koskaan enää.

Mielestäni et loukkaa miestäsi, jos ilmoitat, ettet mene hänen luokseen, jos hän juo, tai on humalassa. Kannattaa keskustella asiasta ihan avoimesti ja hyvässä hengessä. Aikuinen ihminen tekee kuitenkin päätöksensä itsenäisesti. Mielestäni ongelmia alkaa väistämättä tulla, jos toista pitää pakottaa lupaamaan jotain. Siitä seuraa vain pettymyksiä ja pahoja ristiriitoja. Tämän olen aikaisemmasta suhteestani alkoholistiin oppinut.

19

Sitä “oikeaa minää” mä tässä etsinkin kovasti. Vaikka takana ei olekkaan nyt kuin 3,5kk raittiutta suorastaan ahmin kirjallisuutta aiheesta psykologia. Jotta oppisin tuntemaan itseni paremmin. Pari ihan äärettömän hyvää kirjaa onkin sattunut vastaan. mm. Häpeän monet kasvot ja mikäs tää toinen kirja nyt olikaan mitä luen kun se on sattumoisin omalla kämpillä ja oon miehen luona nyt… Joku suomalaisen naisen kirjoittama tunne/itsetunto kirja kuitenkin vuodelta -89. Molemmat sellaisia kirjoja kuitenkin että löytyy kirjastosta ja suorastaan ahmin niitä kun luen. Hyviä kirjoja molemmat.

Se oikea minä on ollut viimeiset 27 vuotta kadoksissa (toisinsanoen koko elämäni) kun on aina täytynyt joustaa ja mukautua toisten tahtoon ja haluihin ja tehty nykyisin vähenevässä määrin niinkuin toiset haluaa. Koska omaa tahtoa tehdä asioita on viimeiset pari kolme vuotta jo löytynyt. Mä sain päänsäryn kun rupesin ajattelemaan tässä kirjoittessani sitä että “kuka minä oikeastaan olen?” Koska, mä en todellakaan tiedä…

ja mitä tohon raittiuteen tulee, oltiin eilen kaukana kotipaikkakunnalta ryhmässä ja pyysin itselleni kummia yhdestä vanhemmasta naisesta joka suostui! :smiley: :smiley: Pääsen vihdoin neljännen ja viidennen askeleen kimppuun! Raittiina pysytään päivä kerrallaan, ylä- ja alamäkiä mennen mutta raittiina psytään kun mä oon jo päättänyt että vietän omalla paikkakunnallani 1 vuotis päivät mut siitä eteenpäin en tiiä sit vielä, sitä pidemmälle en ole uskaltanut suunnitella vielä.

20

Memetsi! Hienoa! elämänsä suuntaan voi tosiaan vaikuttaa ja kaikki voi muuttua paremmaksi kuin ikinä olisi voinut aavistaakaan. Hiljaa hyvä tulee… Ei liian hopusti, niin meno on vakaampaa.
olen tosi iloinen sun puolesta! :slight_smile: