Mä olen miettinyt tätä asiaa jo ekan kerran tänä keväänä. Päätin antaa suhteelle aikalisän, jos kesä tekisi ihmeitä, vaan eipä se oikein. Tuntuu jotenkin että se kaikki yhteinen mitä meillä oli, oli sitä juomista ja kaikkea siihen liittyvää… Ei me oikein enää osata puhuakkaan mistään, tai sille tuntuu, et sanotaan “hyvää huomenta rakas” ja jompikumpi kysyy päivällä mitä syötäs ja toinen vastaa siihen jonkun ruuan ehdotukseks ja illalla “hyvää yötä rakas” ja se on siinä…
Sillon suhteen alkuaikoina saatettiin jutella aamu neljään asti kunnes oli pakko mennä nukkuu ennenku sammu lähes kirjaimellisesti pystyyn ku oli juonu niin paljon. Puhuttiin me aika paljon selvinpäinkin kaikesta ja tehtiin paljon kaikkea, käytiin uimassa ja ajelulla ja kaikkee. Nyt ei olla aikoihin tehty oikein mitään kun auto on rikki ja ei päästä liikkuu mihinkään.
Ollaan molemmat sellasia että vältellään konflikteja ja siksi kai tää tilanne on muhinut näin kauan. Mä en tiedä yhtään mitä sen päässä liikkuu, onko se huomannut että olen alkanut etääntyä siitä ja mitä se mahtaa ajatella siitä. Mä taas en pysty ottaa asiaa puheeksi kun pelkään mahdollista (risti)riitatilannetta jo etukäteen tai edes sitä että toinen mahdollisesti loukkaantuu!
Omat kämpät meillä on ollut koko suhteen ajan vaikka melkein enemmän mä aikaa oonkin sielä viettänyt ja nyt kun oon yrittänyt viettää omalla kämpällä enempi aikaa tai kun aloin käymään AA-kokouksissa jotta pysyn raittiina on mies jotenkin aika selkeesti loukkaantunut ja tolkuttaa hirveesti rakkauttaan, kai se pelkää että hylkään hänet. Mitään se ei tunteistaan kuitenkaan osaa puhua. Ei sen puoleen, en mäkään oikein osaa muuta ku tolkuttaa rakkauttani vaikken enää ole niin varma rakastanko…
Hirveen hyvä mies se muuten on, hellä ja huumorintajuinen, ei oo ikinä ollu väkivaltainen, ei oo koskaan korottanu mulle ääntäkään. Itteksiin se saattaa äksyillä ja kirota jotain ku hermo menee, mut ei mulle koskaan. On se pienes pierussaki ihan mukava ku alkaa sillai pikkuse humaltuu mut ei paljo ku juttua riittäis vaikka sun mistä ja ne on iha hauskoi juttui, ei oo sillonkaan aggressiivinen koskaan.
Eikä sen juomat määrät mitään isoja oo ja harvoin se kunnolla kännissä on, mut se jatkuva pieni tissuttelu ottaa pattiin kun tekee sitä munkin paikalla ollessa ja mä tappelen sitä viinanpirua vastaan lähes päivittäin. Saas nähä kauanko pitää lupauksensa nro2 olla juomatta mun läsnäollessa, kunnes keksii tarpeeks hyvän syyn juoda taas ja unohtaa että lupas olla juomatta ku oon paikal… Tai en mä kyl tiiä oliks se sen puolelta lupaus ku sanoin asiasta ja myöntyi.
Huomaatteste kuinka paljo mä luotan siihe et se pystyy olla juomatta ku mä oon paikal?
Yks vaaran paikka on heti huomenna, se on tottunu nollaamaan “raskaat” reissut juomalla ja se joutu kuskiks yhteen reissuun ja tiedän että sen kaljahammasta kolottaa niin kamalasti ku pääsee reissusta. Eikä varmana muista et lupas olla juomatta ku oon paikalla. Voisin olla kyl niin ilkee et lähen omal kämpil jos se juo… Ja sanoo sille asiasta.
Kiitos jos jaksoit lukea loppuun asti, mä en todellakaan tiedä mistä tätä tekstiä riitti! 