Minäkin näin juomaunia aikanaan ja niissä kävi just niin kuin joku tuolla mainitsi, olin unohtanut että en enää juo. Sitten rupesin jossain vaiheessa unissanikin kieltäytymään juomisesta. Pitkään aikaan ei ole mitään aiheeseen liittyvää unissa näkynyt, mutta viime aikoina on tullut uniin uusi aihe mullekin, nimittäin kannabis. Olen yrittänyt unissani ostaa ja jopa varastaa sitä, kokeillakseni käyttöä! Ja joissakin unissa olen muistaakseni jopa jotain sätkää pössytellytkin. Oikeassa elämässä en ole käyttänyt, en edes kokeillut muuta huumetta kuin alkoholia. Toissayönä olin taas jossain ihme kämpässä ja halusin ostaa kannabista. Nuori heppu teki sätkän ja sanoi et voidaan polttaa se puoliksi. Kysyin hintaa ja hän sanoi et kolmesataa egeä. Minä järkytyin ja suutuin niin järjettömästä hinnasta ja siitä kun tyyppi yritti huijata koska tiesi etten tiedä aineen hintoja. Sitten hän sanoi et no satanen sitten. Miä olin edelleen vihainen ja sanoin, et eihän se nyt voi noin älyttömästi maksaa, tai eihän siihen olis kenelläkään varaa. Heräsin kesken sen kaupanteon… Tulee vaan mieleen, et näinköhän tuo propaganda puree minuunkin… Hereillä ollessani olen kuitenkin edelleen päihdevastainen.
Soikkuko se tulee jo uniisikin? 
No sehän tässä vähän mieleen tuli… 
En tiedä miltä hän näyttää, mutta ei se miun unen diileri kyllä hän ollut, vaan joku ihan random-tyyppi, unissa sen vain jotenkin tietää.
Ja tärkeä edit. En todellakaan nyt tuolla tarkoittanut että Kannelmies diilaisi!
Humalaunet ovat jääneet taka-alalle. Viime yönä hain entistä työpaikkaani, jota en oikeastaan edes halunnut. Ihmettelin, miksi olin tullut työhaastatteluun, jota odotellessani kävin saunassa. Pyyhe lanteilla etsin entistä esimiestäni toimistossa, koska pelkäsin saunoneeni liian pitkään ja missanneeni haastattelun. Asiakkaat ihmettelivät hieman rennompaa pukeutumistani.
Reipastuja kirjoitti
Hei, kiva kuulla, että aamusi ovat selviä ja mukavia. Ahdistuminen tässä vaiheessa on ohimenevä ilmiö. Nyt on kuitenkin tärkeintä pitää korkki kiinni vaikka päivä kerrallaan. Kun raittius vakiintuu ja tunteet tasoittuvat, silloin voi ahdistuksen syitä setviä ja korjata tai hyvittää menneitä virheitään kunhan ei loukkaa ketään.
Hyvää vuodenvaihdetta!
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Koirallisena vuodet päättyy ja alkaa huonounisena. Tätä siis odottaa ja ei anna sen häiritä.
Viime unes pätkittäisessä pääsin koiran pään sisään ja näin, mitä se funtsaili ylipäätään.
Samoi juttui kelaa eli onko maitoo kaapis ja pitääkö ostaa paprikoita.
Banaanit on kans tärkeitä, kun niillä starttaa kälysempikin päivä.
Parempii unii toivotan kaikille, ei ne juopottelupätkät pahaa tarkoita, sillä alitajunta vain siivoo kuonia veks.
Olen onnellinen ja elossa, jos näen unia.
Ollessani masentunut tai erittäin pahoin työuupunut huomaan etten näe yhtään unia. Yöni ovat pelkkää mustaa… 
Onnekseni olen havainnut tämän “vajavuuden” ja osaan yhdistää sen mielialaani, koska ns. “normaalisti” näen hyvin paljon unia. Käsittelen elämäni eri asioita unissa ja välillä ne ovat hyvinkin hämmästyttäviä. :mrgreen:
Tämän repsahdukseni jälkeen olen nähnyt paljon painajaisia. Unissani säntäilevät ex-mieheni, sisarukseni sekä äitini. Kaikki ihmiset joiden kanssa olen kokenut jotakin hankaluutta tai koen yhä. Unet ovat kuin pikakelauksella näytettävä filmi, jossa yritän päästä eteenpäin ja selvitä… Vielä en ole nähnyt juomisunia, mutta edellisestä kerrasta oppineena tiedän niidenkin tulevan. Tässä tilanteessa olen vaan sekaisin. Yritän ymmärtää mitä muuta tekevät, taistella vastaan ja sietää pelkoa.
Hmm… Olisiko tässä syy siihen, että olen viime aikoina ollut aamuisin väsyneempi kuin nukkumaan mennessäni.
Uskon uniin ja niiden kertomaan. Unet kertovat peloistani ja surustani, jota en välttämättä ole pystynyt käsittelemään hereillä ollessani. Käsittelen asioita unessa. Olen lapsesta saakka nähnyt paljon unia ja kuten alussa mainitsinkin olen huolissani jos uneni katoavat. Tämä unien näkemisen puute kertoo aina karua kieltään, mikä ei ole koskaan hyvä asia.
Nähdään unia hyvästä ja alkoholittomasta ensi vuodestakin. 
T. Metsänpeikko
No viime yönä opastin kahta entistä työkaveria synnyinseudullani. Eräässä talossa oli Elias Lönnrotin näyttely ja he olivat siitä kiinnostuneita. Talon vierestä kulkevalle maantielle oli laitettu keskelle ratikkakiskot ja huristimme ratikalla kohti näyttelypaikkaa, sitten jo sen ohi, pysäkkiä ei sillä kohtaa ollut. Annoin pysähtymismerkin mutta kuski lasketteli huolettomasti ensimmäisen pysäkin ohi, seuraavalle pysäkille sitten pysähtyi. Laskeuduimme ratikasta, paljon koululaisia laskeutui myös.
Opastin kavereita takaisinpäin kohti näyttelytaloa. Päätin käyttää metsäteitä, niitä pitkin jouduimme vähän kiertelemään mutta mielestäni ne olivat liikenteellisesti turvallisempia. Puolimatkassa huomasin että salkkuni, ruskea nahkasalkkuni puuttui. Samassa muistin että olin sählännyt salkun kanssa jotakin heti ratikasta poistuttuani ja sitten olin unohtanut salkun sinne pysäkille, penkin tai jonkun muun rakennelman päälle. Sanoin kavereille että jatkavat vaan metsätietä samaan suuntaan niin tulevat isommalle tielle ja sitten melko pian Elias Lönnrotin näyttelytaloon.
Juoksin takaisinpäin, metsätielle oli levitetty pehmeää hiekkaa ja se hidasti juoksemista. Mietin mahtoiko salkku enää löytyä, kun pysäkille oli jäänyt niitä koululaisiakin… Mutta heräsin ennenkuin ehdin palata pysäkille…
Huomenta plinkin ystävät, tai siis päivää, nyt tänne plinkkiin vihdoin pääsee
Taas oli mukava nauttia aamukahvia hiljaisessa talossa. Laitoin oikein kynttilän palamaan juhlistaakseni uutta, rauhallista, alkoholitonta elämää, joka edelleen tuntuu oikealta valinnalta ja jota haluan jatkaa.
TT (tänään takana) 83 TJ toivottavasti pyörii jossakin 10.000 paremmalla puolella.
Asiaan. Näin viime yönä varsinaisen juomisunen. Olin tuntemattomasta syystä joutunut muuttamaan takaisin nuoruuteni kotikaupunkiin. Kaupunkiin, jossa alkoholistin uraani aloitin ja monet hurjat ylilyönnit asian suhteen koin. En ole niitä koskaan halunnut yksityiskohtaisesti muistella (antaako alitajunta viestin, että syytä olisi ?!?) Muuttaminen tuntui minusta mukavalta, joskin lähtö oli niin kiireinen, että edes varavaatteita en mukaan ehtinyt pakata. Sain sitten lainaksi joitakin vaatekappaleita henkilöltä, joka oikeasti myöskin asui tuolloin samassa kaupungissa – ja asuu muuten nyt seuraavassa asuinkaupungissani , jossa itse jatkoin ja syvensin alkoholistista elämäntapaani.
Läksin sitten hankkimaan arkivaatevarastoa ja ajattelin suunnata Anttila-tavarataloon. Kaupunki oli kuitenkin muuttunut ja jouduin kysymään ihmisiltä neuvoa Anttilan löytääkseni. Kysyin ja sain neuvoja.
Ystävällinen nuori mies saattoi minut portaita ylös tavarataloon, jossa ihmeekseni huomasin, että täällähän myydään vain puutarhanhoitovälineitä ja muuta rautakauppavälineistöä, ei naisten vaatteista ym. tietoakaan. Mikä neuvoksi? No, tämä samainen ystävällinen nuori mies tarjoutui kyyditsemään minua ja pienen miettimisen jälkeen suostuin. Hyppäsimme hänen pieneen punaiseen Morris Miniinsä ja ajoimme toimistoon, jossa anotaan toimeentulotukea.
Hänen tyttöystävänsä oli siellä työssä ja arvelin sitä kyytipaikan valinnan syyksi. Muistan, että arvasin peruspikkuhousujen hinnaksi 6,90€ ja sen tiedon kanssa tämä tyttöystävä lähti hoitamaan minulle toimeentulotukiasiaa. (Oikeassa elämässäni olen kerran opiskeluaikana anonut ja saanut toimeentulotukea.)
Odotellessamme tuli yhtäkkiä minulle tuttu ihminen (ikäiseni mies, nuoruudenystäväni) tervehtimään ja jälleennäkeminen oli riemukas. Tämä henkilö asui silloin ja asuu edelleen tuossa nuoruuteni kotikaupungissa ja hänen kanssaan olen juopotellut todella rankasti monet kerrat. tietääkseni hän on edelleen alkoholin pauloissa ja on siten kasannut suuria ongelmia itselleen. BTW hän on myös henkilö, jolle soitin kun itse olin katkaisuhoidossa n. 12-14 vuotta sitten. Myös hän on ollut hoidossa ja olen yrittänyt häntä tukea. Nyt meillä ei ole vuosiin ollut kontaktia (olisiko syytä ottaa yhteyttä?)
En muista, miten toimeentulotukihakemuksen kanssa kävi, mutta toimistosta jatkoimme matkaa, minä, uusi tuttavuus ja vanha ystäväni tämän nuoren miehen luokse, jossa aloimme ryypätä hyvissä tunnelmissa. Minulle sattui kuitenkin vahinko, lasini putosi lattialle ja särkyi hirveän pieniksi paloiksi. Kysyin harjan ja kihvelin perään, mutta niitä ei huushollista löytynyt, joten jouduin siivoamaan sotkun pelkällä rätillä ja ajattelin, että tässä menee kyllä aikaa…… Tämän siivoamistouhun keskellä sitten heräsin. Uni oli hyvin elävä, ei ahdistava, mutta merkityksellinen, koska muistan se niin hyvin, ja aamulla oli suuri tarve kirjoittaa tästä unesta.
Minä en hetimiten keittiöpsykologiseen analyysiin pysty, vaan annan asian työstyä päässä, mutta kyllähän tuossa unessa varsin selkeä viesti tuntuu olevan… Hyvä niin.
Mukavaa ja raitista viikonloppua!
Ai niin, vielä sellaisen edistysaskeleen haluan kanssanne jakaa, että kun pikapuoliin on taas juhlat tulossa tutussa ja kosteassa seurassa, niin minulle ei tuottanut tällä kertaa mitään vaikeuksia ilmoittaa, että huolehdin omista juomisistani itse. Vielä raitistumista suunnitellessani minulle tuntui aivan mahdottomalta kynnykseltä ylittää, että tuossa seurueessa voisin juhlia selvin päin.
Ei, se en ole ollut minä. Minulla ei ole tapana edes tarjota kannabista kenellekkään saatika, että siitä jotain korvausta joltakulta ottaisin.
Ei sinuun mikään “hamppupropaganda” ole purrut vaan alat selkeästi avaamaan silmiäsi/tietoisuuttasi sille aikuisten oikealle ja aidolle valhepropagandalle mitä juuri tätä kasvia vastaan harjoitetaan korkeammilta tahoilta aivan tietoisesti.
En suosittele sinulle edes kannabiksen kokeilua koska sinulla on ollut aikaisempia päihdeongelmia. Erilaiset sairaudet sitten erikseen jos sellaisia joskus ilmaantuisi ja haluaisit asiasta saada lisää tarkempaa informaatiota ja silloinkin kehottaisin konsultoimaan tiettyjä erikoislääkäreitä ja perehtymään asiaan kunnolla.
Täältä löytyy yksilö joka kykenee menemään tietoisesti tietoiseen uneen aina niin halutessaan tietyllä itse ahkerasti harjoittelemalla tekniikallaan mutta vain ilman lääkekannabiksen vaikutusta, koska sillä on valitettavasti negatiivisena sivuvaikutuksena unien näkemisen väheneminen ja jostain syystä lääkkeen vaikutuksen alaisuudessa en kykene tähän selkouni hommaan lainkaan.
Jos haluat tietää (tai joku muu haluaa) asiasta jotain enemmän niin kysy ihmeessä?
Tähän piti vielä lisätä se, että mielestäni päihdevastaisuutesi on erittäin hyvä asia kunhan muistaa, että osa vielä laittomista huumeista (lähinnä siis erilaiset luonnosta löytyvät kasvit/sienet) toimivat joillakin ihmisillä oikeasti lääkkeinä eikä hamppu ole edes ainoa jolla on tälläisiä ominaisuuksia.
Näen unia ja muistankin vahvasti!?
Voiko täällä enää missään ketjussa edes mainita sanaa kannabis, ilman että eräs puolestapuhuja ilmaantuu ketjuun asiasta jauhamaan 
Takaisin otsikon aiheeseen. En ole juurikan muistanut uniani enää vuosikymmeniin, ennen kuin nyt. Tiedä sitten onko syynä kolmisen kuukautta jatkunut raittius vai se, että olen koittanut väkisin saada unirytmin raiteilleen. Vai molemmat yhdessä. Kokemus on tällaiselle unia “näkemättömälle” ja niihin tottumattomalle kieltämättä erikoinen. Tollasia juttujako mun päässä öisin pyörii välillä ja on pyörinyt ihan tietämättä . Kaikki muistamani unet on aamuyöltä, jolloin nukumminen on jo katkonaista. Siis tosi kipeitä juttuja välillä :mrgreen: . Ja ihan hauskaa!
Onko tullut kipuja tai stressiä joista syistä aamuyöllä kortisolia enempi ja siten herättäis liian aikaisiin " kesken" unien jolloin kuulemma muistaa unet paremmin?
Mulla on sama juttu… Hiljattain olen alkanut muistamaan unia kirkkaammin… Ennen tosiaan on ollut, että joku vetänyt piuhan seinästä ja ollut ihan pimeää ja sitten olenkin herännyt herätyskellon soimiseen. Hyvin harvoin ennen kuin nyt useamman kuukauden(9kk) juomattomuuden jälkeen oon ihmeikseni nähnyt useasti unia. Paljon elävämpiä, erilaisia, hauskoja… Ihan lainasta laitaan… 
Onkohan tässä aivot ollut niin sekaisin vuosikausia… 
Selkounista on kokemusta, sekä painajaisista että mukavista unista. Parhaita selkounia on lentämis-unet. Aina kun tajuan että nyt on unennäkö meneillään eikä valve-elämä, yritän lähteä lentoon. 
Se kertoo kuulemma vapaudenkaipuusta tms., mutta kyllähän kaikki ihmiset pitänevät lentämisunia erityisen miellyttävinä.
Joskus näkee painajaisiakin (ainakin krapulassa, kipeänä ja stressaantuneena), joiden tajuaa olevan unta. Sitten yrittää lentää siinä painajaisessakin, tai ehkä yrittää joskus herättää itsensä väkisin. Se on hämärä tunne, kun ei meinaa herätä vaikka tietää että unta tämä leffa vaan on, ja heräis nyt. Sitten säpsähtää hereille äkkiä niin että huhhuh… ihan ‘fear of the dark’ -fiiliksissä. youtube.com/watch?v=Nba3Tr_GLZU
Kipuja ei ole, ei edes pääkipuja enää aamuisin :mrgreen: . Ja raitistumisen myötä on stressikin jäänyt pois. Tosin nyt on töissä tilapäisesti sellainen ruuhka, että syytä stressiin ehkä olisi, joten voi olla piilostressiä. Jos semmoista on edes olemassa 
Siis terve positiivinen INTO stressi herättää sut mieluisiin töihin! :mrgreen:
Ei tuo INTOstressi välttämättä ole positiivista, ainakaan oman kokemukseni mukaan. Univaje ja kauhea häslääminen niitten innostavien asioiden kimpussa voi lopulta johtaa siihen, että tulee tarve nollata…ainakin itse yritän pitää kaikenlaisen stressin matalalla tasolla, myös ns. positiivisen ja pyrkiä rauhoittamaan elämääni.