Hei.
En tiedä onko tämä oikea paikka, ei varmaan? mutta en nyt muutakaan keksi.
Ongelmanani on pitkäaikainen unettomuus ja ahdistus, eikä tästä elämästä nyt tunnu tulevan yhtään mitään vaikka kuinka kauan odottaisi ja ihmeitä toivoisi.
Lääkäreillä on käyty, kokeiltu on stella, ketipinor, mirtazapiini ja opamox.
Stellat auttoi saamaan unta, sen kaksi tuntia. Loppu yö sitten pyöritään sängyssä ja yritetään nukkua. Ketipinor itsessään ei juuri auttanut, samat pari tuntia unta ja aamulla oli pöhnäinen olo. Mirtazapiinia en suuhuni enää koskaan laita, koko seuraava päivä työkyvyttömänä - potkut tulee ja elämän viimeinenkin normalisoiva tekijä katoaa. Opamox on ollut varsinainen pelastusköysi hankalassa elämäntilanteessani, mutta niitäkään ei voi kovin usein viikossa syödä, ettei teho heikkene.
Lääkemäärät ovat aina tasoa viikon annos, ja rahat on loppu jo monestakin syystä. Voimat sitäkin enemmän.
Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä, miten tulisi itseäni ilmaista lääkärille kun en sitä taida osata. En muista edes milloin olisin nukkunut hyvin, herännyt herätyskelloon. En vuosiin.
Viimeaikaiset tapahtumat ovat vieneet ne aikaisemmin huonot yöuneni keskimäärin muutamaan tuntiin, jatkuvaa heräilyä ja totaalisen uupuneena aamulla sängystä ylös raahautumista.
Ei tämä tee hyvää psyykkeellekään kun ei koskaan saa levätä rauhassa eikä kunnolla.
Julkistaterveydenhuoltoa ei kiinnosta, “käy lenkillä ja syö banaania, siitä saa trypofaania”
Joo, just niin. Tryptofaanit, melaniinit ja kaikki mahdolliset vitamiinit liikunnan lisäksi on kokeiltu jo kauan sitten, ennen elämän kriisiytymistä.
Ahdistus on ajoittain työkykyä rajoittava, unta en saa vaikka mitä tekisin ja snri-lääkkeet on jo käytössä, apu on hyvin pieni mutta edes jotain.
Takana taas kaksi yötä 3-4h unilla ja uupumus on jotain fyysisesti tuskaista. Silti pitää arki hoitaa, työt tehdä ja mitä sitä nyt elämään kuuluu. Jotenkin.
Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?
.
.
.