Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
olen uusi kirjoittaja täällä, pitkään pähkäiltyäni rohkenin avautua, jostain Se on aloitettava…
Olen yli nelikymppinen nainen, ukko ja kaksi teini-ikäistä lasta. Mies on juonut aina reiluhkosti, mutta Se on pysynyt kutakuinkin hallinnassa.
Muttanyt on nelisen vuotta mennyt niin kovaa, ettei paremmasta väliä. Viinaa menee nyt jo joka toinen päivä, on vain ajan kysymys milloin lähtee työpaikka.
Miehellä todettiin vuosi sitten sydämessä flimmeri (todennäköisesti rajusta juomisesta johtuva), jota on koetettu jysäytyksillä ja tähystysleikkauksilla korjata, turhaan.
No, loppuelämän lääkityshän siitä seurasi, mutta juominen vaan jatkuu. Mies ei myönnä, että sairaus johtuisi juomisesta.
Sain myös selville vuosi sitten, että toinen nainenkin on ollut kuvioissa jo pitkään, enkä ihme kyllä välittänyt asiasta tuon taivaallista. Siitä tajusin, että lorun loppu taitaa olla edessä.
Olen ehdottanut ties vaikka minkämoista hoitoa miehelleni, mutta turhaan. En ole uskottomuuden paljastuttua halunnut mitään seksuaalista kanssa käyntiä miehen kanssa, oksettaakin ajatuskin. Luonnollista, että mies väittää nyt juomisensa johtuvan siitä, ettei “saa”.
No, herää tietysti kysymys, että miksi en vain eroa. Siinä tullaankin asian ytimeen.
Kun miehelle valkeni eroaikeeni, on hän alkanut käyttäytyä arvaamattomasti. Väittää, että yhdessä omistamamme koti pitäisi jäädä hänelle, koska hän on parempipalkkaisena maksanut enemmän laskuja. Lisäksi hän on alkanut uhkailla minua humalassa, kerran jopa kävi kiinnikin.
Nuorempi lapsista on kovin kiintynyt isäänsä ja suurin piirtein anelee minua, että muuttaisin asiat taas hyviksi.
Onko minun vain lähdettävä, jätettävä huusholli ukolle(velkaa on vielä reilusti) ja jätettävä kaikki taakseni? Lapset lähtisivät todennäköisesti mukaani, poika kuitenkin haluaisi varmasti olla myös isänsä kanssa, tytär o, saanut jo tarpeekseen.
Eli, pähkinänkuoressa, minua pelottaa, miten tästä edetä, muuttaako pois ja hankkia lähestymiskielto?
Kertokaa kohtalotoverit, miten selvisitte?
