umpikujassa?

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
olen uusi kirjoittaja täällä, pitkään pähkäiltyäni rohkenin avautua, jostain Se on aloitettava…

Olen yli nelikymppinen nainen, ukko ja kaksi teini-ikäistä lasta. Mies on juonut aina reiluhkosti, mutta Se on pysynyt kutakuinkin hallinnassa.
Muttanyt on nelisen vuotta mennyt niin kovaa, ettei paremmasta väliä. Viinaa menee nyt jo joka toinen päivä, on vain ajan kysymys milloin lähtee työpaikka.

Miehellä todettiin vuosi sitten sydämessä flimmeri (todennäköisesti rajusta juomisesta johtuva), jota on koetettu jysäytyksillä ja tähystysleikkauksilla korjata, turhaan.
No, loppuelämän lääkityshän siitä seurasi, mutta juominen vaan jatkuu. Mies ei myönnä, että sairaus johtuisi juomisesta.
Sain myös selville vuosi sitten, että toinen nainenkin on ollut kuvioissa jo pitkään, enkä ihme kyllä välittänyt asiasta tuon taivaallista. Siitä tajusin, että lorun loppu taitaa olla edessä.

Olen ehdottanut ties vaikka minkämoista hoitoa miehelleni, mutta turhaan. En ole uskottomuuden paljastuttua halunnut mitään seksuaalista kanssa käyntiä miehen kanssa, oksettaakin ajatuskin. Luonnollista, että mies väittää nyt juomisensa johtuvan siitä, ettei “saa”.

No, herää tietysti kysymys, että miksi en vain eroa. Siinä tullaankin asian ytimeen.

Kun miehelle valkeni eroaikeeni, on hän alkanut käyttäytyä arvaamattomasti. Väittää, että yhdessä omistamamme koti pitäisi jäädä hänelle, koska hän on parempipalkkaisena maksanut enemmän laskuja. Lisäksi hän on alkanut uhkailla minua humalassa, kerran jopa kävi kiinnikin.
Nuorempi lapsista on kovin kiintynyt isäänsä ja suurin piirtein anelee minua, että muuttaisin asiat taas hyviksi.

Onko minun vain lähdettävä, jätettävä huusholli ukolle(velkaa on vielä reilusti) ja jätettävä kaikki taakseni? Lapset lähtisivät todennäköisesti mukaani, poika kuitenkin haluaisi varmasti olla myös isänsä kanssa, tytär o, saanut jo tarpeekseen.

Eli, pähkinänkuoressa, minua pelottaa, miten tästä edetä, muuttaako pois ja hankkia lähestymiskielto?
Kertokaa kohtalotoverit, miten selvisitte?

No,onko avioehto,oletteko naimisissa,ne raha-asiat päättää juristien kanssa…

Jos olette avioliitossa ilman avioehtoa, niin yhdessä ostamanne asunto on yhteinen, vaikka mies olisi hoitanut kaikki lyhennykset.

Mä suosittelen, että hankit eroasioihin erikoistuneen asianajajan auttamaan sua taloudellisten yms. asioiden järjestämisessä, niin sun ei tarvitse itse ottaa kaikesta selvää tai luottaa alkoholistin sanaan.

Olemme avoliitossa, ja olen kyllä tietoinen laillisista oikeuksistani, mutta…

Pelkään, että oikeasti tuo ukko ottaa elämäntehtäväkseen minun piinaamiseni, jos ei muuta niin lasten kautta. Oikeasti hän myös pystyy väkivaltaankin, olen siis aivan lamaantunut.

Olin valmis antamaan anteeksi syrjähypyn, jos Se vain loppuisi siihen. Kunhan vain juominen loppuisi, niin olisin ollut valmis vielä yrittämään suhteen elvyttämistä.
Mutta kuningas alkoholi on näemmä voittaja.

Tiedän, olen tyhmä ja selkärangaton, mutta niin on tuo ukko onnistunut minut lamaannuttamaan.

Taidan ensi töikseni mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa ja sitten tehdä toimintasuunnutelman.

Onneksi sentään on vakituinen työpaikka jos tästä kadulle joutuu…

Eräs psykologi antoi minulle pikaisesti puhelinneuvoja, sillä en saanut sovittua aikaa hänelle töitteni vuoksi. Oli kovin tiukkaa ja kylmää neuvomista:

Sanoi heti, että alkoholiasiat tahtovat olla sellaisia, että eroa kannattaa harkita. Varoitteli, että harvoin selkenevät - ellei asianomainen todella itse sitä halua. Sitten neuvoi, että kannattaa hoidella eroa matalla profiililla. Eli itsekseen selvitellä ja järjestellä asioita toisen tietämättä tai ainakin kovasti niitä mainostamatta. Tuo psykologi oli sitä mieltä, että karmeinta eroissa on sellainen tilanne, että toinen ottaa tehtäväkseen torpedoida kaikkea, mitä yritetään ja mitä on pakko selvittää. Sanoi myös, että kun eropäätöksen on tehnyt ei kannata lähteä enää sitä alkoholistia syyttelemään (vaikka mieli tekisi) vaan tosiaan, vaivihkaa hoidella ja järjestellä asioitaan. Ennenkaikkea lasten takia, ettei kotiin räjähdä helvetti käsiin.

Eli kuulostaisi hyvältä ajatukselta tuo ammattiauttajan tapaaminen ja suunnitelman tekeminen. Olen itse loman aikana lueskellut myös hyviä kirjoja avioeroista - etenkin muutama naisen kirjoittama on oikeinkin hyvä ja saan niistä itse voimia ja ihan käytännön vinkkejäkin sille, miten jaksaa ja kestää. Ja millaisia juttuja ja tunteita voi olla tulossa. Niitä vain sitten pitelee vaivihkaa yöpöydän laatikossa ja sopivan tilaisuuden tullen taas lukaisee pätkän :confused:

Voimia sinulle! Ja kaikkea hyvää!

Uskomatonta muuten, millaisia selviytymistarinoita täältä saa lukea.

Olen kovasti syyllistänyt itseäni siitä, että millaisen lapsuuden olenkaan tarjonnut lapsilleni, onko pyrkimykseni pitää porukka koossa sittenkin vain ollut vahingoksi.

Olen yrittänyt luotsata miestä Minnesota-hoitoon, edes avo-sellaiseen, mutta miehestä ajatus parhaan ystävän(lue:viina) menettämisestä lopullisesti on liian hurja, hän vieläkin elää siinä illuusiossa että voi juoda kohtuudella.

Mutta hukkaanhan tämä elämä menee näinkin.

Kiitokset Syyslinnulle, pitää tehdä hiukan “kotiläksyjä”

On ollut pelottavaa huomata, kuin tällainen vie pikkuhiljaa voimat. Teen myyntityötä, tulospalkattua, ja valitettavasti kotielämän turbulenssi on alkanut syödä työtehoa ja yhä enemmän on alkanut tulla aamuja jolloin ei haluaisi nousta sängystä lainkaan.

Tragikoomisinta tässä kaikessa on Se, että suurin inhontunteeni kohdistuu itseeni, ei ukkoon.
MIKSI en lähde, MIKSI en eroa jne…

Oi jestas sentään… Talven selkä taittuu ja väilillä tuntuu että niin käy myös minun selälleni.

Koetan rimpuilla raha-asioitani paremmaksi ja juuri kun ajattelin, että tästä selvitään, paljastui, että kodissamme on kosteusvaurio ja hometta.
En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Eli myynti viivästyy ja hinta romahti vaikka vaurio korjattaisiinkin.

Enkö mä j-lauta ikinä pääse täältä pois…

Talonne on nyt asumiskelvoton (hengitystieoireet ovat herkimmille yhtä painajaista, laukaisee astmaa jne. kannattaa googlettaa tietoa miksi kosteus- ja homevaurioisessa asunnossa ei kannata asua) joten nyt sinulla olisi tilaisuus vuokrata asunto ja lähteä. Eipä siellä korjausten aikana ole muutenkaan järkevää asua remonttimetelin ja -sotkun takia. Käy myös juttelemassa jollekin tilanteestasi ja kerro että miehesi on arvaamaton humalassa, ja on käynyt käsiksikin. Tällöin jos mies muuttaessasi pois alkaa todella hankalaksi ja uhkailemaan voit hakea lähestymiskieltoa väkivallan uhan takia.
Missään nimessä ei kannata jäädä vaurioituneeseen taloon ja suhteeseen. Voimia!

Täällä ollaan, henki vielä pihisee… Elämäni on alkanut saaada mitä mielenkiintoisempia vivahteita.
Eilen mies känniläissään kertoi, että aikoo lähteä täältä ns. “saappaat jalassa”, eikäaio viimeisiä päiviään kitua sairaalassa kuten edesmennyt isänsä, joka hänkin (kuinka ollakaan) kuoli viinaan maksan pettäessä.
Mies siis pitää jo viimeisiä valvojaisia itselleen, näyttää siis hyväksyneen tosiasian, että viina tulee häneltä hengen viemään.
Samaan hengenvetoon lohdutteli, ettäon hoitanut asiansa niin, että sekä lapset että minä tulemme saamaan henkivakuutuksistakelpo summat rahaa.
Raivostuin aivan silmittömästi, ikään kuin tuommoiset elävän ihmisen perinnönjaot korvaisivat lapsille isän menetyksen. Minä olen tosin j mieheni menettänyt,

Puhelimeni sippasikesken viestin :laughing:
Mikä merkillinen voima voi alkoholilla olla, kun Se menee ihan kaiken muun edelle, jopa kuolemanpelon.
En saata ymmärtää. Miehellä siis kroonistunut eteisvärinä sydämessä (ja ikää miehellä vain 48), joten äkkikuoleman riski on suuri.

Kyllä viilsi, kun poikani oli tuohtunut, että enkö saa isää lopettamaan tuon pelleilyn.

Jatkan tässä keskustelua itseni kanssa :open_mouth:
en nyt oikein tajua tuota kaupankäyntiä, jota ukko luulee käyvänsä kanssani.
Välillä julistaa vihaavansa minua ja miettii miten minusta pääsisi lopullisesti eroon, välillä tässä vannoo ikuista rakkautta.
Mikä tietenkin huvittavaa, koska toinen nainen on ollut kuvioissa jo pitkään.
Liekö nuo kaikki ailahtelut viinan tekemiä myyräntöitä aivoissa.

“Liekö nuo kaikki ailahtelut viinan tekemiä myyräntöitä aivoissa.”
niitäpä hyvinkin.

Eli täällä kirjottaa juova mies, joka on onnekseen päässyt jo hiema toipumise tielle.
Mulla ei koskaan ollut noin pahaa tilannetta mutta on mulla jokin käsitys siitä missä mennään.

Alkoholismi on oikeasti vittumainen vaiva kaikille. Se sairas vaan ei osaa muutakaan. Ei kukaan halua olla alkoholisti, se on isellekin rankkaa.

Viina kuitenkin auttaa kaikkiin vaivoihin, myös niihin jotka se itse aiheuttaa. Helppo lääke, saa ihan ilman reseptiä.
Lisäksi alkoholi on erittäin hyvä&tehokas lääke alkoholivaivoihin.

Aika raadollinen ja epäilemättä todenmukainen vastaus edelliseltä.
Minun miehelläni ei taida olla aikomustakaan lopettaa juomista, kulkenee alkoholistin tien hautaan asti.
Mutta ilmeisesti ei halua joutua kadotukseen yksin, vaan haluaa helvettiin ainakin minut mukanaan.
Voi kuinka katkerasti kadunkaan päivää, jona tuon kusipään tapasin.
Alkaa tuntua, että vain kuollessaan vapaudun hänestä täysin.

Tietysti on väärin toivoa kenenkään kuolemaa, mutta jo pelkästään hänet nähdessäni tai äänensä kuullessani ahdistun aivan suunnattomasti.