Nyt vaan Ulpukka uudelleen selvien päivien keräys käyntiin. Aseta itsellesi tavoite, jaa se meidän kanssa ja sitten yhdessä mennään sitä kohti.,
Kämmejä on käynyt meistä ihan jokaiselle täällä ja varmaan monille käy vielä jatkossakin. Niistä mennään aina eteenpäin, ei koskaan taaksepäin.
komppaan Vilmaa, Ulpukka. takaisin siis ruotuun ja uutta kohti! tsemppiä kovasti.
.
Ulpukka,
Mulla kanssa kiltin tytön syndrooma ja ns. välivouhkana oleminen tuttua.
Olen pikkuhiljaa opetellut poistumaan takavasemmalle, jos asia ei koske suoranaisesti minua. Se on rankkaa. Terve itsekkyys olis hyväksi.
Kiva kun hoitelet jälkikasvua! Se on arvokasta työtä ja siinä ei ehdi lipitellä sohvan nurkassa kun jälkikasvulla on meno päällä! 
Uusia haasteita kohti vaan!
Varjolilja, ihana sana Välivouhka. En ole ennen kuullutkaan. Mutta kuvaa niin prikulleen tilannetta. Ihan hykertelin itsekseni, kun oivalsin, että olen Välivouhka. Kyllä helpotti oloa. Tuosta sanasta saan kyllä voimaa hankaliin tilanteisiin, enpäs suostu enään olemaan Välivouhka. Ihan mua vieläkin naurattaa. Sait kyllä kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.
.
Eihän sitä mikään pakko ole kirjoitella tänne jos se ei omalta jutulta tunnu, pääasia että olet mukana. Vaikka minusta sinulta tuo kirjoittaminen sujuu kyllä oikein mallikkaasti
Sanoit jotain itselle elämän hankkimisesta. Minusta kuitenkin jotenkin kuulosti, että elämäsi on aika rikastakin. Saathan viettää aikaa sekä vanhojen, että pienten kanssa. Se kuulostaa hienolta. Tietysti jos kaipaat siihen jotain muuta rinnalle niin sitten ei muuta kuin tarttumaan toimeen. Joo, tiedän että monesti helpommin sanottu kuin tehty. Mutta pienin askelin edeten voi elämäänsä muuttaa ja nythän sinä olet jo aloittanut kun olet tullut tänne meidän kanssa vähentelemään. Eiköhän siitä jotain muutakin ala poikia pikku hiljaa.
Täytyy muuten myöntää sivistymättömyyteni, mutta en ihan osaa laittaa murrettasi kartalle. Aina välillä luulen joistain sanoista sen keksiväni, mutta sitten seuraava lause vie taas minut ihan hukkaan. Siksi sinun on pakko jatkaa kirjoittamista, että saan jatkaa arvailuani 
hetkinen Ulpukka! mitäs tuo tuommoinen puhe on ettet muka osaisi kirjoittaa 
kiva lukea sun murrepäivityksiäsi (tai murteella tai ilman!), joten höpsistä.
toiseksi, en ihan heti keksi arvokkaampaa elämänsisältöä kuin lapset ja vanhukset. itse en jaksaisi joten kadehdin sua! mua kun vaivaa hurja itsekeskeisyys mikä tuntuu vain voimistuvan iän myötä. häpeänkin sitä hieman.
tuosta neuvomisesta. sitä kun ei mielestäni oikein saisikaan tehdä. tai saisi ja saisi, muttei se yleensä pitkälle kanna. pahimmassa tapauksessa neuvominen on omiaan synnyttämään pelkästään vastareaktion. ylipäätään olen sitä mieltä, että neuvojen antaminen vaatii poikkeuksellisen pitkälle kehittynyttä nyanssitajua.
ihanteellisin lähtökohta neuvomiselle on kaiketi aina se että neuvot ovat pyydettyjä.
paitsi jos joku on just porhaltamassa vaikkapa heikoille jäille (kirjaimellisesti) päästääkseen vastarannalle, niin ehkäpä toisen kannattaa omaehtoisesti neuvoa tätä kyseistä porhaltelijaa että älä ny helkkarissa sinne mene vaan kierrä kohteeseen maata pitkin 
lapsia neuvotaan. ei aikuisia. noin niin kuin pääsääntöisesti.
vahinkoja toki sattuu. kuten eräälle ystävälleni M:lle. hän ikään kuin vahingossa neuvoo minua miten mun pitäisi elää. nämä hänen lipsautetut neuvonsa sisältävät samalla myös mielipiteen, mitä hän ei itse huomaa, ja se siinä kai eniten harmittaa. tai oikeastaan siinä harmittaa kaksikin eri asiaa. se, että hän on taipuvainen tällaiseen, niin lisäksi vielä se että hän ei itse hoksaa toimivansa vähintääkin kyseenalaisesti, mikä taasen aiheuttaa itselleni voimakkaan tarpeen neuvoa häntä: sun ei kannata toimia kanssani näin.
onneksi nämä episodit päätyvät useinmiten nauruun. muttei muuten aina, vaan asia jää kalvamaan molempien mieltä.
no joo… mites mä nyt jäin junnaamaan tähän neuvomisjuttuun 
ei muuta ku oikein leppoisaa päivää Ulpukka ja kirjoittelehan taas lisää (lisäys: kun siltä tuntuu, kuten Vilmakin tuossa toteaa) toivoo kamusi S.
Höpsistä nyt Ulpukka tuo tuollainen kirjoittamiskriittisyys! Sinä itse olet yksi niistä kertakaikkiaan mainioista kirjoittajista! 
Minullekin sanoit niin kivasti. Heh, luulenpa, että huoliteltu kirjoitustyyli on joillekin (lue: minulle!) eräs purkautumistapa. Kun kerran alkoholi on muutenkin mielessä vähän koko ajan, voi olla helpottavaa istua alas ja oikein keskittymällä keskittyä puhumaan siitä - ja sitten unohtaa koko litku. Ainakin vähäksi aikaa.
.
Nyt on niin sanaton olo, kun luin Sylvian kuulumiset. Tosi pieniltä ja mitättömiltä tuntuu omat murheet. Tuntuu jopa tyhyjänpäiväseltä kiririjottaa omia juttuja. Onneksemme emmä tiijä aamulla, mitä ilta tullessaan tuo. Jos tietäis, ei jaksais ellää.
Kirijotan kuitenkin sen verran, että kävin teatterissa ja hörppäsin yhen sherryn. Yleensä mulle kelepaa vain valakkari, tein kamun suosituksesta poikkeuksen.
Yritän uuteen yöhön taas asennoitua, onneksi ei eläkeläisellä ole ressiä unettomista öistä. Jos olisi viinipullo jääkaapissa, niin kyĺlä sihahtais.
Nyt kyllä tämä elämä mietityttää kovastikin. Haleja teille kaikille.
huomenta Ulpukka hyvä, oot kyllä sydämellinen tyyppi. kiitos sanoistasi.
jatkan kliseideni letkaa, kaikilla meillä on omat murheemme. tarkoitan, että kirjoittelin äsken toisillekin kliseitä kliseiden perään. ei kaiketi haittaa.
sä pääsit sentään teatteriin! tarkoitan, että tämä eläkeläinen tässä ei saa lähdettyä edes elokuviin. meinaan että leffaan lähtöhän ei vaadi mitään etukäteen varattuja lippuja yms. ei tarvitsisi muuta kuin hypätä metroon ja mennä. mutta minähän se jumitan ja jumitan.
kovasti virtuaalihalauksia lähettelen sulle, täältä varhaisaamun pimeydestä.
Moi vaihteeksi tänne omaan ketjuun. Mulla on tässä ollut ongelmia Plinkin kanssa, vähän väliä teksti katoaa. Mistä muuten löydän sen, jos olen ehtinyt tallentamaan, toimii nyt jotenkin oudosti?
Päivittäin olen monta kertaa lukenut teidän viestejä, on niin paljon helpompi olla kylässä teillä kuin meillä. Takarivin Taavi ei osaa olla Eturivin Eetu
Tänään on ollut kovin onnellinen olo. Vaikka ei sitä saisi. Kell " onni on, se onnen kätkeköön. Ensimmäinen onni oli aamulla, kun heräsin ja tajusin, että voin lähteä autolla liikenteeseen pikkujouluruokailun jälkeen. Join ruoan kanssa yhden lasin punkkua, puoli yksitoista olin kotona. Niinpä aamulla, kun heräsin puoli kuudelta, nousin ylös ja hyppäsin auton rattiin. Haudalta hain vanhat palaneet kynttilät ja vein uuden tilalle. Kävin keräämässä ruskeaa rasvaa kylmässä vedessä ja vanhukselle kaupassa. Sitten vanhuksen luo ja sen jälkeen ystävälle avuksi muuttosiivouksessa. Onnellinen, kun on voinut olla niin monelle avuksi tänään. Jaettu ilo on moninkertainen ilo.
Lainaan Sylviaa, mitähän on nurkan takana kourat kopollaan odottamassa. Sylvia, olet niin ajatuksissani päivittäin, voi kun voisin sun kanssa jutella nokatusten. Olet aivan ihana ja uskomaton.
Kuistin lasitus on täynnänsä jääkukkaa,
istun hämyssä ja kudon pientä sukkaa.
Kaksi tuntia nukuin yöllä,
senkin sain aikaan vaivalla ja työllä.
Niin monet mietteet mieltä vaivaa,
menneiltä vuosilta näin jouluna muistoja esiin kaivaa,
Joulu on silleesti herkkää aikaa.
Mennyttä on pukin odotus ja kiireen tuiske,
pienten jalkojen tömpsötys ja metelin huiske.
Oli aatto rauhaisa vanhuksen luona,
olin onnellinen, kun sain hänelle iloa tuoda.
Vietettiin yhdessä kymmenen tiimaa,
availtiin yhdessä menneitten vuosien pitkää siimaa.
Ei kauniimpaa kiitosta kotiin lähteissä saada voi,
hyvän mielen lämmin halaus ja kyynel silmäkulmassa toi.
Sanat “Kiitos, kun sain jouluna kanssasi olla, ei tarvinnut minun yksin olla”.
Ikävä on isällä äidin luo,
jälleennäkemisen toivo hänelle iloa tuo.
Kun on ikää 94 ja nolla,
ei sairauksien kanssa ole enään hyvä olla.
Rauhallisia joulunpyhiä kaikille. Olette minulle tärkeitä.
Kiitos Ulpukka ajatuksistasi!
oi miten hyvä riimittely! kiitos, Ulpukka
.
Meillä on kotona alkoholia aina eikä se useimmiten minua sen kummemmin houkuta jos olen päättänyt etten mitään juo mutta nyt mullakin viinipänikkä jääkaapista huutelee Se johtuu siitä että aion sen tipattoman pitää eikä siis mitään avattuja juomia voi jäädä joulukuun yli (minähän en juomia pois kaatele, olen niin pihi) joten eilen kaatelin oikein kunnon kaatoja lasiini. Ei siellä paljon ollutkaan mutta nyt on niin vähän että juon loput tänään tai sitten oikeesti kaadan sen pikkutilkan pois.
Niin paljon murhetta elämä mukanaan kantaa,
vaikkakin päivän hetket paljon iloa antaa.
On kipua siellä ja särkyä täällä,
jospa jaksaisimme vaeltaa aurinkoisella päällä.
Joskus se toivottomuus valtaa mielen,
mykistää puheen, halvaannuttaa kielen.
Onni ja ilo löytyy,
kun joku jaksaa pimeyteen huudella,
herkällä korvalla meidän kaikkien murheita kuunnella.
Onneksi meillä on tämä Plinkki soma,
Jokaisen meidän ikioma.
Tänne voit purkaa murheet ja paineet,
niitä ei kaada edes valtamerten laineet.
On upea porukka meitä palstalla täällä,
ei sellaista löydy muualla maan päällä.
Halauksia teille
taas kiva riimittely!
ystäväni P on yhtä hyvä tuossa ja merkkipäivinäni odotan eniten juuri sitä että mitäs hän on taas rustaillut.
itse en osaa riimitellä ollenkaan. vaiks oon kirjoittanut koko ikäni ja ammatiksenikin.
kuule, sanoisin ettei noi sun hunajatotit merkkaa yhtikäs mitään. sulla kun on (kuten monella muullakin) hyvä vaihde päällä kohti muutosta. joten pyh synneille.
näin ei vissiin saisi sanoa täällä mut sanon kuitenkin. toivottavasti kukaan ei ota nokkiinsa.