Ulpukka haluaa liittyä jengiin

.

No moikka Ulpukka :slight_smile: tokihan me sua voidaan ruveta alakaa :smiley: voin ainakin omasta puolestani sanoa niin. Tervetuloa tänne vähentäjäporukkaan, täällä sitä voi pohtia omaa suhdetta alkoholiin ja oikeastaan kaikenlaista muutakin.

Kiitos Pecorine.
Viini kuiskii, että minäkin alan sinua. Ei nyt ole aihetta huoleen. Minä en luvannut alakaa sitä.
Olo kuin kärpäsellä. Pyörin hitaasti ympyrää ja teen kuolemaa. Tiedättehän miten se pörrää ikkunaa vasten, ja lopulta uuvahtaa. Löydät sen ikkunalaudalta raatona. En aio uuvahtaa, et löydä minua raatona.

Ihanaa lokakuun viimeistä päivää. Ja vielä ihanampaa marraskuuta. Talven odotuksessa.

Tervetuloa mukaan porukkaan! Mahtijuttu, että löysit tiesi tänne. Muutos on mahdollinen ja sinä olet jo käynnistänyt sen.

Kiitos teille kamut alakamisesta. Tsempit tulee kyllä tarpeeseen.
Fridas: Mulla onneksi lapset tulevat hoitoon ennakkoon sovitusti, joten silloin olen aina ollut ilman viiniä. Mulla se Otto on aina ollut iltakylässä, jos sille oveani olen raottanut. Mutta kyllähän nuo alkkismummo jutut lehtien palstoilla kouraisevat omallakin kohdalla.
Nyt viikko puolessa välissä, pari iltaa vielä kun taaplataan omin avuin, niin viikko on selvitetty. Viikonloppuna ei onneksi tarvitse miettiä viiniä, kun saa mummoilla.

Kauniita unia kaikille. Omalla kohdallani haltijakummi ei ollut paikalla, kun unihiekat oli jaossa. Eikä viinin lipitys ole kyllä nukkumiseen lisäarvoa tuonut, päinvastoin. Joten valvoessa menee öisin pitkät pätkät. Enään se ei tuota tuskaa, kun ei tarvitse aamuisin lähteä leipää tienaamaan.

Voikko nää alkaa mua? Kyllä.
Tervetuloa vaan joukkoon!

Kiva kun kirjoitit. Täällä on hyvä jakaa asioita ja selvitellä omia ajatuksiaan!
Laitellaan viestiä!

kiitos Ulpukka sanoistasi! ja minunkin puolesta tooooooooosi paljon tervetuloa :smiley: :smiley:
mua alkoi tietysti kiinnostaa tuo sun sairautesi, mistä olet onneksi selvinnyt. en kuitenkaan halua painostaa sua mitenkään kertomaan siitä.
itselläni ei ole kop kop ainakaan vielä rynninyt tuo alkoholi arkeeni vaikka oon päivät pitkät kotioloissa minäkin ilman minkäänmoisia työvelvoitteita. mutta koskaan ei voi tietää. enkä tiedä sitäkään, että mikä ihmeen tapaus minä olen kun tämä syöpäsairauskaan ei tunnu hetkauttavan juurikaan. oikeastaan vain niinä viikkoina kun tiedossa on lekurille meno kuulemaan uusia tilannekatsauksia sairaudentilastani, olen muutaman päivän hermostunut. seuraava lääkäritapaaminen on joulukuun alussa. vielä ei tunnu missään.

hienoa että koet saavuttaneesi “oksetuspisteesi”. turha tässä mitään neuvoja on tyrkyttää varsinkin, kun olet lueskellut Plinkkiä jo pidemmän ajan. eikö vain, täällä on mahtava porukka ja useimmiten varsin leppoisa ilmapiiri ja kaikki uudet otetaan vastaan ilolla.
toivotan sulle ropinalla nollapäiviä. mikä meininki tänään? eikö vain, kun tekee jotain konkreettista päätöksensä tueksi, kuten liittymällä tänne, tavoitekin “konkretisoituu”.
kirjoita taas pian kuulumisiasi!
toivoo muiden ohessa Sylvia :smiley:

Hienoa Ulpukka saada sinut joukkoomme! Ja kivaa jos jatkat murteella kirjoittelua :smiley:

Itse ihan oikeasti pelkään juuri tuota eläkkeelle jäämistä. Siihen on vielä aikaa, mutta olen ajatellut, että korjausliike täytyy tehdä nyt, jotta se on riittävän juurtunut siinä kohtaa kun “vapaus” koittaa. Nyt tämä työ on sentään rajoittavana tekijänä. Mielelläni siis kuulen lisää sinun tarinoita, jotta voin ottaa opikseni.
Niin, ja tietysti tsemppaan sinua jotta onnistut vähentämisessä. Kyllä me kimpassa tähän pystytyään, jos vaan oikeasti halutaan!

Vilma 1966,

Neuvoja en tosiaan ossaa antaa, siihen ei mun viisaus riitä. Mutta omakohtasia kokemuksia senkin eestä. On kyllä uppeeta, että ennakoit tulevaa. Kas kun en itte sitä ole aikanaan ymmärtänyt.

Tää murre on kyllä niin sissään rakennettu juttu, se vain assuu mussa, sittenkin vaikka olen muualle muuttanut. Enkä oikeastaan haluakkaan siitä luopua, se on vaan osa mua, mulle murteet on suomen kielen rikkaus.

Mulle on kyllä tosi tärkeetä, ku täällä voi puhua muustakin ku siitä, että ottaako vai eikö ottaa. Ohan täsä elämäsä muitakin ulottuvuuksia. Ottamista voi pohtia yksinkin, mutta se ottamatta jättäminen. Se onkin sitten eri juttu.

Tervetuloa Ulpukka!

Huomenta kaikille,

Huomen tässä on ollut monta tuntia, ja yölläkin piti valvoa. Vissiin viini sotkenut unirytmin, mikä on ollut mitätön vuosikymmenet. Jospa se Nukkumattikin vielä löytää mun osoitteeseen, kun viini ei ole sitä häiritsemässä. Olen huomannut, että on täällä muitakin vähäunisia.

Sylvia: Mun sairastumisesta on jo 18 vuotta, eli olen saanut ns. terveen paperit. Joudun kyllä käymään mammassa, ultrassa ja verikokeissa hamaan hautaan asti, kuten lääkäri asian ilmaisi. Syöpä oli aggressiivinen ja huonoennusteinen. Vaan niinpä siitä kahden leikkauksen, sytojen, sädetyksen ja kymmenen vuoden lääkehoidolla selvittiin. Muistona vähän toispuoleinen kroppa. Mutta eihän kolo komiassa haittaa. Puseron osto joskus hankalaa, kun nykyisin ne kaula-aukot ovat liian avaria.

Mulla oli vähän samanlainen suhtautuminen kuin sulla. Joku sairastuu syöpään, toinen johonkin muuhun. Harvemmin täältä kukaan terveenä lähtee, ikä vain vaihtelee. Olen jalat maassa oleva realisti, ja uskonpa vielä kohtaloon.
Hoitojen ja kontrollien välillä käärin asian pakettiin, ja nostin hyllylle. Sieltä sen sitten käyntejä ennen avasin. Eihän täytekakkuakaan syödä kerralla.

Eilinen päivä meni kivuttomasti, vaikkakin laiskotellen. Hieman ulkoilua. Tänään täytyy olla hieman tomerampi ja tehdä kunnon lenkki ja vähän siivota.
Kyllä munkin Sylva täytyy tehdä niitä pakkoliikkeittä, että saa itsensä ihmisten ilmoille. Välillä tuntuu, että ihan metittyy.

Mukavaa perjantaita. Ihan ilman juomishimoja.

Tervetuloa Ulpukka!

ps. musta on mahtavaa, kun kirjoitat murteella. Se antaa nimimerkille oman persoonansa. :smiley:

Huomenta kaikille,

Oi pimeys pimeys, taivaskin itkee vuolaasti tällä haavaa.

Samanlaisia mietteitä on mulla kuin Sylvialla. Sydän käy vielä rippikoulua, mutta maallinen asumukseni tuntuu aika rähäjäseltä.

Eilen keskustelin itseni kanssa, viinilasi kuiskutteli korvaan. Onneksi oma ääneni oli kuuluvampi, kuiskimiset jäi toiseksi.

Tämä viikonloppu menneekin pienten vikkelien jalakojen perässä juostessa, siinä onki vanahalle tekemistä, että perässä pyssyy. Ainakin ajatukset pyssyy pois viinistä.

Kynttilöiden valaisemaa Pyhäinpäivää Plinkkiin.

No alanhan minäkin sua Ulpukka :laughing: eli tervetuloa <3
Kyllä!! ne murteet nimittäin on ihan parasta eli sääkihä sitte oisit Ulupukka ku ihan alettas nokatusten porisemmaan :laughing:

Ulpukka, tekstiäsi lukiessani mieleeni juolahti fb:ssä olevan Eniten vituttaa syöpä-sivustolla pyörivä video naisesta, joka kävelee kotioloissa pelkissä pikkareissa rintansa menettäneenä. hänen rintojen kohdalla on kuopat leikkausarpineen, mutta voi miten kaunis hän on! se menee juuri niin kuin sanot: Eihän kolo komiassa haittaa.
toiseksi, ehkä kyseisen videon nainen näyttää niin tavattoman kauniilta siksi, että hänestä oikein huokuu sopu menetyksensä suhteen.
hänellä on ilmiselvästikin tismalleen sama asenne kuin sulla!

Vilmastokin taitaa olla murteiden taitaja. Ulupukkahan sitä.

Sylvian viestiin kommenttia sen verran, että turhamaisuus ei ole koskaan ollut “hyveeni”, eikä ihmisen ulkoiset puitteet merkitse mitään. Arvostan enemmän muunlaisia arvoja. Jopa sydämen viisaus on tärkeämpää kuin kirjaviisaus ja menestynyt uraputki.

Eihän nyt yhden rinnan puuttuminen merkitse mitään. En ole koskaan uimahallissa tai missään sitä erityisemmin piilotellut. Joskaan en ole sitä kailottanut turuilla ja toreilla. Suomenkin maassa, puhumattakaan maailmassa, on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilta puuttuu esim. jokin raaja. Tässä asiassa minulla on suhteellisuudentaju ollut tallessa, vaikka monessa asiassa huolet saavatkin aivan liian suuret mittasuhteet.

Viikonloppua on vietetty mukavasti jälkikasvun parissa. Yöunet kyllä jäi vähiin, kun pieni pellavapää oli kovin aikainen lintu. Ja itsehän valvon aina yösydännä. Mutta nukutaan seuraavana tai sitä seuraavana yönä.

Jännä juttu muuten, että sunnuntaisin ei ole minkäänlaisia mielitekoja viiniin päin. Johtuneeko siitä, että en ole koskaan juonut sunnuntaisin, koska Alkot ovat kiinni. Viinivarastoa en ole myöskään pitänyt, koska en ole luottanut itseeni määrien suhteen.

Valonpilkahduksia alkavaan viikkoon kaikille.

Tervetuloa porukkaan, Ulpukka. Olen itse ahkerampi lukija kuin kirjoittaja tätä nykyä, mutta sinunkin ketjuasi ihan varmasti seuraan :slight_smile:

Juurethan ne jossakin on jokaisella ja siitä on jäänyt sitten tämä murre mukana tiukasti mun elämään :laughing:

Mun tuttavapiiriin mahtuu kaksi naista jolta se toinen rinta puuttuu ja eipä ne ole sitä saunassa peitellyt, ei uimahallissakaan. Ei kolo komiassa haittaa niin kuin sanot ja pientä se rinnan puuttuminen siihen verrattuna ettei syöpä vienyt koko ihmistä.
Muutenkin tästä ulkonäöstä niin kyllä se semmonen elämää nähnyt uurteinen vanhus on vaan kaunis. Ja ne ruttuset ja ryhmyset kädetkin kiehtoo mua. Monessa asiassa tietty rosoisuus on kaunista, vastakohtia tarvitaan.

Mä tuossa mietin ihan kamalasti taas kaikkia asioita ja ajattelin tänne kirjoittaa vaan ne tippu ne asiat jonnekin tuonne lenkkipolun varrelle. Vähän hirvittikin kun tajusin kuinka pimeässä ja syrjässä yksinäni kävelin. Mutta se oli jotenkin niin vapauttava tunne samalla.

Päivitystä. Huoh.

Tirlittan lensi kanavaan, Tirlittan upposi. Tirlittan nousi pinnalle, Tirlittan hengitti.
Just ja just hengitän. Viinipullo vingahti täysillä tyhjäksi. Ja nyt hirveä Morkkis päällä. Jouduin tahtomattani yhteen ristiriitatilanteeseen mukaan, ainainen sovittelijan rooli. Voi kun oppisi sanomaan, ettei vois vähempää kiinnostaa. Tuskaa tämä ikuinen empaattisuus ja toisten ymmärtäminen. Kiltin tytön syndrooma seuraa hautaan asti. Ei muuta kuin uuteen nousuun.